Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhä useampi laistaa armeijasta joko menemällä sivariin, totaaliksi tai hankkimalla C-paperit "mielenterveyssyyn" takia
03.04.2017 |
Minusta jos on jollain vakaumus että ei suostu puolustamaan isänmaataan, niin minun vakaumukseni puolestaan on sellainen, että tällaista selkärangatonta nilviäistä en halua verorahoillani elättää. Totaalit pitäisi pistää vankilassa suoraan sinne kovien jätkien puolelle, ei mitään pantapelleilyä, se ei ole kunnon RANGAISTUSTA nähnytkään. Kyllä, armeijasta kieltäytyminen on RANGAISTAVA ja sen kuuluu olla RANGAISTAVA teko. Voisi olla kuolemanrangaistus, mutta eihän sitä EU:kaan sallisi. Harmi!
Jos saa C-paperit oikeiden syiden perusteella, niin OK. Mutta jos hankkii "masennuksen" tai "sosiaalisten tilanteiden pelon" varjolla, eli näiden nykypäivän muoti"sairauksien" joita on olevinaan nykyään joka toisella niin ei kyllä ole minun kirjoissani ansainnut minkäänlaista kunnioitusta. Jos on oikeasti henkisesti niin sairas, ettei kykene armeijaa käymään, niin turha kuvitella suoriutuvansa työelämässäkään ja miksi sellaisen ihmisen palkkaisi, eihän siinä mitään järkeä olisi!
Sanoisin, että armeija tekisi nykypäivän fyysisesti ja henkisesti heikoille vässyköille, huonokuntoisille sohvaperunoille sun muille kaiken maailman nörteille hyvää.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kahelit melkein odottavat sotaa.
Minusta koko armeija on vanhanaikaista.
Jokaisella pitäisi olla oikeus päättää meneekö vai ei.
Siksi kannatan palkka-armeijaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta koko armeija on vanhanaikaista.
Jokaisella pitäisi olla oikeus päättää meneekö vai ei.
Siksi kannatan palkka-armeijaa.
Samaa mieltä. Pitää muuten pystyä sitten päättämään maksaako verojakaan jotka menee sossuille ja muille ongelmaisille.
Menin aikoinaan armeijaan ja se oli virhe.
Kuinka moni menisi tällaiseen työpaikkaan: puolen vuorokauden työpäiviä, vähän vapaapäiviä, alussa koeaika jolloin sinua simputetaan eikä kohdella ihmisenä. Sinua valvotetaan paljon ja laitetaan kantamaan painavia tavaroita. Välillä joudut odottelemaan tuntikausia tekemättä mitään. Joudut yöpymäänkin työpaikalla, joka on kaukana kotoa. Hyvinvointisi ei kiinnosta ketään. Palkkaa ei makseta ja tukea saat paljon vähemmän kuin työttömät.
Suosittelen kaikille vapautuksen hankkimista. Miksi ei, kun se on nykyään helppoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tunnen eräänkin vätyksen, joka on päässyt laistamaan velvollisuudestaan lässyttämällä masennuksesta ja ahdistuksesta. Samat kaverit kyllä jaksaa vetää kaljaa ja pelata päivät pitkät. Töihin ei jaksa mennä vaikka tultas kotoa hakemaan.
Näiltä pitäisi ottaa yhteiskunnan tuet pois ja pistää sanktioita päälle niin kauan että menee armeijaan.
Moi, tietämätön ap! Puolustusvoimilla on nykyään rahat tiukilla ja he eivät halua sinne ketään, joka ei ole motivoitunut armeijan käymiseen. Siksi vapautuksen saa helpommin kuin ennen. Ennen mielenterveysongelmia tosiaan ei pidetty kovin vakavana juttuna ja sen seurauksena mm. itsemurhatilastot olivatkin vielä karumpia kuin nykyään. Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään pikkujuttu, se voi oireilla esim. verenpaineen nousuna, sydämen rytmihäiriöinä, oksenteluna, paniikkikohtauksina, jatkuvana ripulina, unettomuutena. Mikään noista ei ole leikin asia ja elämä tuollaisten päivittäisten oireiden kanssa on erittäin hankalaa. Miksi ihmisen elämää pitäisi hankaloittaa tahallaan ja saattaa hänet ehkä työkyvyttömäksi loppuelämäkseen?
Olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä miehen on kestettävä mitä tahansa ja kaikkien on oltava kovia jätkiä. Eivätkö jätkämäiset naiset voisi korvata armeijaan haluttomat miehet? Minä en äitinä halua poikieni menevät armeijaan ja onneksi eivät ole sinne itsekään halukkaita. Ja enpä usko, että tiedemaailmassa paljon kysellään onko esim. tohtorikoulutettava käynyt armeijaa, siellä tärkeitä ovat ihan muut asiat, kuin onko ryynännyt pitkin metsiä pyssy kourassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin aikoinaan vapautuksen armeijasta. Tosiasiassa olisin pärjännyt jotenkuten A-miehenä ja täysin ongelmitta B-miehenä tai sivarissa.
Miksi? Vuoden tai puolen vuoden palkaton pakkotyö ei olisi edistänyt yliopisto-opintoja tai hyvässä alussa ollutta työuraa. Koska pakkotyö-armeija ei ole molemmille sukupuolelle pakollinen ja sivarit syrjäyttävät oikeasti palkattavia työntekijöitä, oli ratkaisu moraalisesti ainoa oikea vaihtoehto.
Työuralla, yksityiselämässä tai koskaan myöhemmin ei ole tullut eteen tilannetta, jossa armeijan käymättömyys olisi kaduttanut. Päin vastoin: valmistuminen olisi viivästynyt vähintään vuodella, monia siviilielämän hyviä tilaisuuksia olisi jäänyt käyttämättä ja tuolloisessa työpaikassa tienasi vuoden aikana ihan kivasti.
Edelleenkin ihmettelen varsinkin yliopistossa opiskelevia nuoria miehiä, jotka suostuvat menemään nykymuotoiseen armeijaan. Jos aikoo kuljetusalalle, sotilasuralle tai vaikka poliisiksi, voi armeijasta teoriassa olla jotain hyötyä. Miksi mennä, kun ei ole pakko?
Vierailija kirjoitti:
Hankin aikoinaan vapautuksen armeijasta. Tosiasiassa olisin pärjännyt jotenkuten A-miehenä ja täysin ongelmitta B-miehenä tai sivarissa.
Miksi? Vuoden tai puolen vuoden palkaton pakkotyö ei olisi edistänyt yliopisto-opintoja tai hyvässä alussa ollutta työuraa. Koska pakkotyö-armeija ei ole molemmille sukupuolelle pakollinen ja sivarit syrjäyttävät oikeasti palkattavia työntekijöitä, oli ratkaisu moraalisesti ainoa oikea vaihtoehto.
Työuralla, yksityiselämässä tai koskaan myöhemmin ei ole tullut eteen tilannetta, jossa armeijan käymättömyys olisi kaduttanut. Päin vastoin: valmistuminen olisi viivästynyt vähintään vuodella, monia siviilielämän hyviä tilaisuuksia olisi jäänyt käyttämättä ja tuolloisessa työpaikassa tienasi vuoden aikana ihan kivasti.
Edelleenkin ihmettelen varsinkin yliopistossa opiskelevia nuoria miehiä, jotka suostuvat menemään nykymuotoiseen armeijaan. Jos aikoo kuljetusalalle, sotilasuralle tai vaikka poliisiksi, voi armeijasta teoriassa olla jotain hyötyä. Miksi mennä, kun ei ole pakko?
Sama homma ja moni yliopistokaverinikin on päättänyt samoin. Naurattaa miten jotkut haluavat uskotella, että armeijan skippaavat ovat niitä, jotka kolmikymppisenäkin asuvat äidin lihapadan ääressä ja pössyttelevät kaikki päivät, vaikka johtopäätöksessä ei ole mitään järkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aikoinani sain vapautuksen "muun ahdistuneisuushäiriön" perusteella. Tosiasiassahan armeija ei vain kiinnostanut pätkääkään, en halunnut larpata sotaa jossakin metsikössä elämänkoululaisten/lampaiden kanssa. Suomen asevelvollisuussysteemi on naurettava, vanhanaikainen, sortava, syrjivä ja epätasa-arvoinen, enkä todellakaan halua olla minkäänlainen osa tuollaista järjestelmää enkä aio suostua valtion poljettavaksi.
En myöskään halunnut tuhlata aikaani sotalarppaukseen, sillä vaikka Suomi on rakas kotimaani, en ikinä uhraisi henkeäni sodassa kotimaani vuoksi. En rakasta Suomea (tai mitään muutakaan maata) niin paljon. Muutenkin pidän sotimista alkukantaisena ja toivoisin, että diplomatialla pystyisi ratkaisemaan konfliktit. Utopiaahan tuo tällä hetkellä valitettavasti on, joten jonkinlainen puolustus pitäisi olla. Sellainen, joka ei ole syrjivä, sortava ja epätasa-arvoinen.
Miehelläni C-paperit. Fyysinen syntymävamma. Lääkärit puhuneet koko ikänsä työkyvyttömyyseläkkeelle laittamisesta. Mies ei halua, täytyy vain valikoida työt mitä pystyy tekemään. Armeija olisi ollut riski rikkoa itseänsä enempää, jolloin työhistoria loppuisi siihen. Ja ikää nyt siis alle 30. Että näin.
Alue: Aihe vapaa
Jaa se on "hammaslääkäri" taas paikalla. Todellisuudessa olet työtön luuseri.