Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis abortoimaan down-sikiön myöhäisillä viikoilla? Entä jos kaikista seuloista huolimatta syntyisi down?
31.03.2017 |
Down-sikiön voi abortoida vielä raskausviikolla 23. Jos olisit tähän valmis, miten suhtautuisit, jos kaikista seuloista huolimatta saisitkin down-lapsen? Toivoisitko, että olisit jäänyt seulassa "kiinni" ja saanut abortin?
Kommentit (135)
Abortoinkin rv18. Jos kaikesta huolimatta saisin, niin pitäisin. Tottakai toivoisin, että olisin voinut asiaan vaikuttaa etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisimme päätyneet aborttiin, senhän takia niihin seulontoihin (verikoe, nt-ultra, rakenneultra) osallistuttiin. Jos "lupauksista" huolimatta olisi down-lapsi tai muutoin kehityshäiriöinen syntynyt, en tiedä mitä olisimme tehneet. Kummankin perhepiirissä kun vammaisia löytyy, eikä se herkulta perhe-elämältä vaikuta.
En syrji ketään vammaisuuden perusteella. Abortoisin sekä normaalisti että virheellisesti kehittyvän sikiön. :)
Olisin valmis tekemään abortin. Jos down-lapsi kuitenkin syntyisi, niin sitten sen mukaan elettäisiin.
Ystävälleni syntyi down-lapsi, vaikka seulonnoissa ei näkynyt vikaa, oli kolmas lapsi heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen raskaana ja miettinyt tätä. En voisi pitää lasta itselläni. Abortoida en enää voisi. Elämäntilaanteeni ja luonteeni huomioiden minusta ei olisi vaikeasti vammaisen lapsen huoltajaksi. Kunnioitan suuresti heitä ketkä siihen kykenevät.
Minäkin mietin tätä raskaana ollessani. Tiesin, että minusta ei olisi vammaisen lapsen hoitajaksi. Mutta mitä tuossa tilanteessa olisi konkreettisesti voinut tehdä? Antaa lapsi pois?
Vierailija kirjoitti:
Ystävälleni syntyi down-lapsi, vaikka seulonnoissa ei näkynyt vikaa, oli kolmas lapsi heille.
Miten suhtautuivat asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sitä ois jo viikkoja tuntenut sen liikkeetkin? Aika älyttömän vaikea valinta. Jos se "vaan syntyis" sillain ilman ennakkovaroitusta niin siinä ei ois valintaa, vaan sit siihen pitäis vaan sopeutua. Se ois tavallaan mulle jopa helpompi paikka sillon. Tossa valintatilanteessa on vain huonoja vaihtoehtoja ja kummastakin voi syyllistää ittensä aika huolella. Tappaisinko vauvan jonka liikkeet oon tuntenut jo monta viikkoa? Pilaisiko down isosisarustensa lapsuuden? Pilaisinko oman elämäni?
Taitaisin abortoida...
Olen vammaispuolella töissä, joten en kykenisi tekemään aborttia. Toki toivon, ettei tuleville lapsilleni kehitysvammoja tai muita vammoja muodostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävälleni syntyi down-lapsi, vaikka seulonnoissa ei näkynyt vikaa, oli kolmas lapsi heille.
Miten suhtautuivat asiaan?
Alun selvän shokin jälkeen ihan ok. Sen jälkeen saivat vielä neljännen lapsen (tarkoituksella uskalsivat yrittää), joka on terve.
Olen yhden abortin nuorena tehnyt, oli lääkkeellinen keskeytys jossain rv 8 tienoilla. Vaikka tuosta on jo melkein 20 vuotta aikaa, asia kummittelee vieläkin mielessäni. Miten kauheaa olisikaan jos abortin tekisi vaikka rv 22? Kamalaa. Silti luulen, että päätyisin aborttiin, koska minusta ei olisi vammaisen lapsen huoltajaksi. Olen itsekäs, koska en haluaisi uhrata elämääni ikuisen lapsen hoitamiseen. Siis ei kai siinä downien vauva- ja taaperoajassa ole mitään kamalaa muihin lapsiin verrattuna, mutta ne muut lapset kasvavat, kehittyvät ja aikuistuvat. Downit eivät.
Minulla on 11-vuotias lapsi, jonka voi kauppareissujen tai muiden ajaksi jättää yksin kotiin. Hän käy myös itse vessassa ja suihkussa, osaa vaihtaa vaatteensa ja itsenäisesti hoitaa kouluasiansa. Jos hänellä olisi down, olisin kiinni hänessä 24/7, joutuisin ehkä vaihtamaan vaippoja ja pukemaan vaatteet päälle jne. Ja tämä ei päättyisi koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin kovasti ettei omille lapsille (tai muidenkaan lapsille) osuisi mitään vammaa omalle kohdalle mutta en siltikään abortoisi jos niin sattuisi käymään. Oma lapsihan se vammainenkin lapsi olisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden abortin nuorena tehnyt, oli lääkkeellinen keskeytys jossain rv 8 tienoilla. Vaikka tuosta on jo melkein 20 vuotta aikaa, asia kummittelee vieläkin mielessäni. Miten kauheaa olisikaan jos abortin tekisi vaikka rv 22? Kamalaa. Silti luulen, että päätyisin aborttiin, koska minusta ei olisi vammaisen lapsen huoltajaksi. Olen itsekäs, koska en haluaisi uhrata elämääni ikuisen lapsen hoitamiseen. Siis ei kai siinä downien vauva- ja taaperoajassa ole mitään kamalaa muihin lapsiin verrattuna, mutta ne muut lapset kasvavat, kehittyvät ja aikuistuvat. Downit eivät.
Minulla on 11-vuotias lapsi, jonka voi kauppareissujen tai muiden ajaksi jättää yksin kotiin. Hän käy myös itse vessassa ja suihkussa, osaa vaihtaa vaatteensa ja itsenäisesti hoitaa kouluasiansa. Jos hänellä olisi down, olisin kiinni hänessä 24/7, joutuisin ehkä vaihtamaan vaippoja ja pukemaan vaatteet päälle jne. Ja tämä ei päättyisi koskaan.
Ei ne downit nyt yleensä ihan pikkulapsen tasolle jää, esim. useimmat pystyvät tekemään jotain helppoja ja yksinkertaisia töitä ja asumaan "omillaan" jos saavat vähän apua siihen.
Jos down-diagnoosin saanut jäisi vaikka 10-12-vuotiaan tasolle niin se ei olisi enää mikään maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tekisin abortin jos olisi tulossa down. Jos tulisi vammainen lapsi seuloista huolimatta, en pitäisi sitä itse.
Mutta ihan tosi puheessa tekisin välittömästi abortin jos tulisin raskaaksi. En pitäisi edes tervettä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ystävälleni syntyi down-lapsi, vaikka seulonnoissa ei näkynyt vikaa, oli kolmas lapsi heille.
Seulonnassa ei näkynyt vikaa. Valitettavasti neuvolasa ei ehkä tarpeeksi kerrota siitä, että np-ultra ja veriseula ei kerro koko totuutta vaan kertoo riskiprosentin. Jos riski on pieni, ei pääse seuraavaan seulaan eli istukkanäytteeseen tai lapsivesitutkimuksiin. Vasta nämä näytteet antavat tiedon lapsen kromosomeista ja siitä onko sikiöllä down. Np-utra ja veriseula ei sitä kerro. Ilm. NIPT-ultra on vastaus tähän ongelmaan. Ilm. Sekin tehdään vain niille, joilla riski (ovat jääneet seuassa kiinni) on kohonnut, ei kaikille.
Abortoisin downin ja muutkin kromosomihäiriöt, sen takia käyn raskausajan seulonnoissa.
Jos kuitenkin syntyisi down tai joku muu, tietty pitäisin vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden abortin nuorena tehnyt, oli lääkkeellinen keskeytys jossain rv 8 tienoilla. Vaikka tuosta on jo melkein 20 vuotta aikaa, asia kummittelee vieläkin mielessäni. Miten kauheaa olisikaan jos abortin tekisi vaikka rv 22? Kamalaa. Silti luulen, että päätyisin aborttiin, koska minusta ei olisi vammaisen lapsen huoltajaksi. Olen itsekäs, koska en haluaisi uhrata elämääni ikuisen lapsen hoitamiseen. Siis ei kai siinä downien vauva- ja taaperoajassa ole mitään kamalaa muihin lapsiin verrattuna, mutta ne muut lapset kasvavat, kehittyvät ja aikuistuvat. Downit eivät.
Minulla on 11-vuotias lapsi, jonka voi kauppareissujen tai muiden ajaksi jättää yksin kotiin. Hän käy myös itse vessassa ja suihkussa, osaa vaihtaa vaatteensa ja itsenäisesti hoitaa kouluasiansa. Jos hänellä olisi down, olisin kiinni hänessä 24/7, joutuisin ehkä vaihtamaan vaippoja ja pukemaan vaatteet päälle jne. Ja tämä ei päättyisi koskaan.
Minulla on 11-vuotias down-lapsi. Hän käy itse vessassa ja suihkussa, pukee vaatteensa ja petaa sänkynsä. Kauppareissujen ajan hän voi olla kotona tai lähteä mukaan. Läksyt tarkistan, että ne on tehty ja ovat oikein - tätä suosittelen kaikkien lasten vanhemmille. Lastani en antaisi mistään hinnasta pois.
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden abortin nuorena tehnyt, oli lääkkeellinen keskeytys jossain rv 8 tienoilla. Vaikka tuosta on jo melkein 20 vuotta aikaa, asia kummittelee vieläkin mielessäni. Miten kauheaa olisikaan jos abortin tekisi vaikka rv 22? Kamalaa. Silti luulen, että päätyisin aborttiin, koska minusta ei olisi vammaisen lapsen huoltajaksi. Olen itsekäs, koska en haluaisi uhrata elämääni ikuisen lapsen hoitamiseen. Siis ei kai siinä downien vauva- ja taaperoajassa ole mitään kamalaa muihin lapsiin verrattuna, mutta ne muut lapset kasvavat, kehittyvät ja aikuistuvat. Downit eivät.
Minulla on 11-vuotias lapsi, jonka voi kauppareissujen tai muiden ajaksi jättää yksin kotiin. Hän käy myös itse vessassa ja suihkussa, osaa vaihtaa vaatteensa ja itsenäisesti hoitaa kouluasiansa. Jos hänellä olisi down, olisin kiinni hänessä 24/7, joutuisin ehkä vaihtamaan vaippoja ja pukemaan vaatteet päälle jne. Ja tämä ei päättyisi koskaan.
Höpöhöpä. Down-ihmiset ovat yksilöitä. Riippuu paljon vanhemmista, paljonko panostavat opettamiseen. Tietysti oheissairaudet ovat ongelmina, mutta niitähän on kaikilla lapsilla ilman kehitysvammaakin.
Tunnen Down-ihmisiä, jotka osaavat lukea, käyttää tietokonetta, kulkea bussilla. Ovat aivan viehättäviä, ystävällisiä, jopa osaavat kiukutella ja kovastikin. Tuntuuko tutulta omassa elämässäsi? Etkö koskaan ole pahalla tuulella? Monet täyspäiset aikuiset ovat kännissä paljon vaikeammin hallittavia kuin Downit.
T. Hoitaja
Vaikea sanoa. Onneksi ei ole sattunut kohdalle. Olisihan se todella kova paikka ja vaikea päätös. Enemmän ehkä laittaisin painoarvoa sille, että millaiset elämisenedellytykset lapsella on lääkärin mielestä. Jos on sydänvikaa ja kehitysvammaa ja vaara lisäksi liikuntavammaisuudesta/aivovammaisuudesta niin ehkä tekisin abortin. Mutta downsyndroomainen lapsihan voi olla myös ihan perustervekin, ehkä en tekis aborttia pelkän downin perusteella.
Olen raskaana ja miettinyt tätä. En voisi pitää lasta itselläni. Abortoida en enää voisi. Elämäntilaanteeni ja luonteeni huomioiden minusta ei olisi vaikeasti vammaisen lapsen huoltajaksi. Kunnioitan suuresti heitä ketkä siihen kykenevät.