Tyttöjen illat - miksi?

Ihanaa kun pääsee oikein kunnolla juoruamaan ja haukkumaan/kehumaan omaa miestä porukalla.

Yks Mia ei enää pääse mukaan, koska se raahaa aina sen ukkonsakin mukaan.

Sairasta että pitää aina olla yhdessä ja ei tosiaankaan kaivata jotain ukkoa sinne nurkkaan hiljasena pönöttämään.

Onhan tunnelma ihan eri jos puolisot ovat mukana ja jos eivät ole. Yleensä jos puolisot ovat mukana, niin meno on rauhallisempaa ja tasapainoillaan puolison ja kaverin roolin välimaastossa. Välillä puolisot juttelevat vain keskenään, eikä keskitytä siihen yhteiseen tekemiseen. 

Toki tuo voi olla myös keino päästä eroon jonkun kaverin ärsyttävästä tyttöystävästä, kun kieltää samalla kaikkien muidenkin tyttöystävien tulemisen. 

Kyllähän samaa sukupuolta kuitenkin yhdistää tietyt asiat ja siten joskus on mukavampi mennä pelkästään miesporukalla. Etenkin kun ainakin omassa kaveripiirissäni se ydinporukka on pelkästään miehiä ja kumppaneita on tullut ja mennyt matkan varrella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin naisilla ei vaan ole sellaisia syviä ystävyyssuhteita toisten naisten kanssa. Ehkä tuo ihmettely ja ärsytys johtuu siitä. 

Minusta vaikuttaa enemmänkin siltä, että jotkut ihmiset eivät kykene luomaan syviä ystävyyssuhteita enää aikuisiällä, minkä takia roikutaan näissä suljetuissa ala-asteen poikabakteerikerhoissa.

Höpö höpö. Mulla on "tyttöystävieni" lisäksi joukko muita kavereita ja tuttuja. Työkavereita, yhteistyökumppaneita, erilaisia verkostoja, miehen ystäviä ja omien ja miehen kavereiden puolisoita. Silti nämä mun vanhat ystävät ovat niitä parhaita. Mikä siinä on väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin naisilla ei vaan ole sellaisia syviä ystävyyssuhteita toisten naisten kanssa. Ehkä tuo ihmettely ja ärsytys johtuu siitä. 

Minusta vaikuttaa enemmänkin siltä, että jotkut ihmiset eivät kykene luomaan syviä ystävyyssuhteita enää aikuisiällä, minkä takia roikutaan näissä suljetuissa ala-asteen poikabakteerikerhoissa.

Yleensä nuorena sosiaaliset on sosiaalisia aikuisenakin.

Meillä on välillä kaikensorttisia iltoja.

Sekailloissakin toisinaan on jako, että miehet menevät saunaan ja tytöt jää kikattelemaan olkkariin.

Tulee ristiin saunomistakin joskus, eikä siinäkään mitään. Yks Jokke ei koskaan sauno, enkä mä. Sitten me kikatellaan ihan kaksin, kun kaikki muut saunoo.

Olen sinkku. Meillä on jätkien iltoja harva se viikonloppu :D m26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun olin tyttöjen saunaillassa, keskusteltiin kyllä varsin pitkään kuukautisista, särkylääkkeistä, kuukupeista ja krampeista. En usko, että samanlainen keskustelu olisi syntynyt, jos porukan puolisot olisivat olleet paikalla.

Menkkakeskusteluja on suojeltava. Mitä tekisimmekään ilman niitä?

Voisin pistää pääni pantiksi, että tässä ketjussa kirjoittavista miehistä KUKAAN ei puhuisi omista  erektiohäriöistään, jos paikalla olisi myös miehen kavereiden vaimot/tyttöystävät. Erektiohäiriökeskustelujakin siis on suojeltava?

Jaa-a. Olen monet "jätkien illat" (=kumppanin lapsuudenystävien miesvaltaiset kokoontumiset) istunut ja kuunnellut vuodatukset suhteita pilanneesta erektiöhäiriöstä kaveria lohduttaen ja neuvoen. Miksei erektiohäiriöstä saisi muka puhua naisten kuullen? Ja oma lapsuudenystäväni on ihan avoimesti puhunut vatsavaivoistaan ja menkkakivuista mieheni istuessa vieressä sohvalla, vaikka itsestäni kaiken maailman ruumiineritteistä vauhkoaminen on kiusallista seurassa kuin seurassa.

Luulin sen olleen vitsi, kun joku sanoi tyttöjen iltoja pidettävän, että ei tarvitsisi aina vetää roolia, mutta näköjään valtaosa vauvapalstan selaajista sitten vetää jatkuvasti roolia vastakkaisen sukupuolen läsnäollessa.

Voihan sitä halveksuvasti puhua "roolin vetämisestä", mutta tosiasia on että lähes jokainen ehkä psykopaatteja lukuunottamatta vähintään alitajuisesti säätelee käytöstään kulloisenkin sosiaalisen ympäristönsä mukaan. 

Kaveriporukan ainoana sinkkuna on mukavampaa viettää iltaa vain niiden omien kaverien kanssa, pitäkööt pariskuntailtoja sitten erikseen kun en ole mukana. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun olin tyttöjen saunaillassa, keskusteltiin kyllä varsin pitkään kuukautisista, särkylääkkeistä, kuukupeista ja krampeista. En usko, että samanlainen keskustelu olisi syntynyt, jos porukan puolisot olisivat olleet paikalla.

Menkkakeskusteluja on suojeltava. Mitä tekisimmekään ilman niitä?

Voisin pistää pääni pantiksi, että tässä ketjussa kirjoittavista miehistä KUKAAN ei puhuisi omista  erektiohäriöistään, jos paikalla olisi myös miehen kavereiden vaimot/tyttöystävät. Erektiohäiriökeskustelujakin siis on suojeltava?

Jaa-a. Olen monet "jätkien illat" (=kumppanin lapsuudenystävien miesvaltaiset kokoontumiset) istunut ja kuunnellut vuodatukset suhteita pilanneesta erektiöhäiriöstä kaveria lohduttaen ja neuvoen. Miksei erektiohäiriöstä saisi muka puhua naisten kuullen? Ja oma lapsuudenystäväni on ihan avoimesti puhunut vatsavaivoistaan ja menkkakivuista mieheni istuessa vieressä sohvalla, vaikka itsestäni kaiken maailman ruumiineritteistä vauhkoaminen on kiusallista seurassa kuin seurassa.

Luulin sen olleen vitsi, kun joku sanoi tyttöjen iltoja pidettävän, että ei tarvitsisi aina vetää roolia, mutta näköjään valtaosa vauvapalstan selaajista sitten vetää jatkuvasti roolia vastakkaisen sukupuolen läsnäollessa.

Voihan sitä halveksuvasti puhua "roolin vetämisestä", mutta tosiasia on että lähes jokainen ehkä psykopaatteja lukuunottamatta vähintään alitajuisesti säätelee käytöstään kulloisenkin sosiaalisen ympäristönsä mukaan. 

Näinhän se menee. Aivan naurettavaa väittää, että käyttäytyy esimerkiksi samalla tavoin lapsensa tai vanhempiensa seurassa kuin treffeillä. Ihmisillä on vääjäämättä erilaisia rooleja elämässään. Toisessa ryhmässä olet johtavassa roolissa ja toisessa olet seuraajan roolissa. 

up

Minä olen tuntenut tietyt ystäväni (mies+naispuoliset), joiden kanssa vietän 2-4 kertaa vuodessa kaveri-iltaa, monta vuotta kauemmin kuin mieheni. Meillä on yhteinen "historia", juttuja ja kokemuksia joihin mieheni ei yksinkertaisesti ole koskaan kuulunut. Voimme tottakai kertoa hänelle, mitä joku sisäpiirin juttumme tarkoittaa, mutta ei se ikinä olisi sama asia kuin jos hän olisi kokenut sen aikoinaan kanssamme.

Miksi sinulle on ongelma, että ihmisillä on myös iltoja, jolloin ollaan vain omien kavereiden kanssa?

No siinä on ero, onko vaan omien läheisten ystäviensä kanssa vai onko siinä mukana myös heidän kumppaninsa. He toki voivat olla hyviä kavereita ja kivoja tyyppejä myös, mutta ainakin mulle ovat silti niitä omia ystäviä etäisempiä. Sukupuolella ei sinänsä tässä ole merkitystä, mutta yleistettynä varmaan enemmistöllä suurin osa ystävistä on samaa sukupuolta. (Itsellänikin on kyllä miespuolisia kavereita, mutta vähemmän kuin naisia.)

Olen tosi iloinen, miten mahtavia tyyppejä kaveripiiriin on tullut kaverien kumppaneista, mutten silti haluaisi heitä kaikkiin tapaamisiin mukaan. Niiden omien ystävien kanssa voin puhua IHAN kaikesta, enkä joudu sensuroimaan intiimejäkään juttuja. Plus sitten se, että joskus on päästävä ruotimaan myös niitä parisuhteita kaverien kanssa. ;)

^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun kavereiden miehet ole mun ystäviä. En minä niille halua itkeä äitini kuolemaa, tai kertoa parisuhteestani.

Voin puhua heille politiikasta ja muusta peruskaurasta, väitelläkin. Mutta en halua olla heidän kanssaan mökillä koko viikonloppua.

Jos kaveriporukkaamme kuuluisi mies, niin toki saisi tulla. Ei vaan kuulu, kun koko porukka on syntynyt alakoulussa poikabakteerien aikaan.

Lisäksi kun kerrankin tavataan, niin halutaan nähdä toisiamme.. En minäkään halua kumppanini kuullen kaikkea puhua.

Just tää. Tyttöjen illoissa puhutaan syvällisempiä asioita kuin pariskuntailloissa. Tunteista, ehkä seksistäkin. En mä ainakaan avaudu yhtä syvällisesti syvimmistä tunteistani kavereideni miesten läsnä ollessa.

OHIS.

Tämähän se yleisin syy noille tyttöjen/poikien illoille on. Valitettavasti monelle ne syvälliset keskustelut jäävät vain näihin iltoihin. Monella ei ole toista sukupuolta olevaa ystävää, jolta voisi saada vähän toisenlaistakin näkökulmaan asiaan ja puolison kanssa ei sitten osata/viitsitä näitä keskusteluja käydä. Tai ne menee väittelyksi, koska molemmat ovat niin vakuuttuneita sen oman mielipiteen oikeellisuudesta, kun kaveritkin oli samaa mieltä.