Lue keskustelun säännöt.
Itsestäänselvänä pitämisestä, parisuhteessa. Ajatuksia?
28.03.2017 |
Mikä siinä on, kun suhteen jatkuessa muuttuu miehelle itsestäänselvyydeksi?? Ei tarvi mennä kuin vuosi kaksi niin johan unohtuu kiittäminen ja huomaavaisuus :( . Olen useamman miehen potkinut pois siksi, että he eivät ole arvostaneet sitä mitä olen heidän huomioimiseksi tehnyt. Tai itse asiassa on käynyt ilmi, että ovat arvostaneet hyvin paljon, mutta eivät ole sitä minulle sanoneet eivätkä näyttäneet. Kyse on pienistä asioista, siitä että laitan hyvää ruokaa, teen kivoja aamiaisia valmiiksi, huolehdin pyykit pyytämättä jos miehellä on pitkiä työpäiviä jne. En ole mikään kotiorja, vaan työelämässä ihan arvostettu nainen, mutta tykkään hemmotella miestä tuollaisella perinteisellä. Jokainen noista miehistä on itkenyt perääni että ottaisin heidät takaisin. Itkeneet sitä että arvostavat minua ja huomaavaisuuttani vaikka kuinka, ja rakastavat jne. Että vasta nyt kun lopetan suhteen, ymmärtävät sen ääneen sanoa! Mikä ihme siinä on, että ei mukamas älyä ilmaista sanoin tai teoin että arvostaa vaikkapa valmista lämmintä ateriaa edessään? En ole ottanut ketään näistä miehistä takaisin, koska kiinnostukseni on lakannut jos "palveluni" on otettu vastaan mutta ei kertaakaan siitä kiitetty. No nyt nykyisen kanssa ehdin naimisiinkin, ja avioliiton myötä aikalailla heti muutuin taas itsestään selvyydeksi, kiitokset ja huomaavaisuudet loppuivat miehen puolelta kuin seinään. Ja taas mietin lähtöä, koska en tykkää olla itsestäänselvyys. Jotain viisaita ajatuksia tästä jollakulla?
Kommentit (46)
Ihan vaan yksinkertaisesti näytät aloituksen miehellesi?
Lähtö ei auta. Törmäät samaan ongelmaan uudessa suhteessa, jos et ilmaise, miten tärkeä huomaavaisuus on sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kertoisit sille aviomiehellesi nämä ajatuksesi eikä tänne. Avoimella rehellisellä keskustelulla yleensä pääsee aika pitkälle.
No niinhän se pitää tehdä, ja olen kertonutkin, mutta ei se tilannetta muuksi ole muuttanut. Tai siis en ole millään erolla uhannut mutta kysynyt etkö arvosta mitä teen ja kysynyt miksi et ikinä kiitä. Ei vastausta. Sama se oli noissa edellisissä suhteissanikin. Ehkä valitsen tietyn tyyppisiä miehiä kun tämä toistuu, en tiedä? Mutta vahingossa olen pari kertaa kuullut kun sekä nykyinen aviomies että pari eksää on kehunut minua suunnilleen maasta taivaisiin kaverilleen, eli siitä tulkitsen että arvostaa. Mutta en vain jaksa kun ei kykene sitä minulle näyttämään. Ap.
Sitä kutsutaan arjeksi.
>huolehdin pyykit pyytämättä jos miehellä on pitkiä työpäiviä jne.
Etkä siis hoida hommiasi ilman huomauttamista. Et ole vaimo matskua.
Jää kitkeräksi vanhapiiaksi, ja kutsu itseäsi vaikka prinsessaksi. ;<
Ehkä he/hän ei ole mukana ihmiskaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan arjeksi.
>huolehdin pyykit pyytämättä jos miehellä on pitkiä työpäiviä jne.
Etkä siis hoida hommiasi ilman huomauttamista. Et ole vaimo matskua.
Jää kitkeräksi vanhapiiaksi, ja kutsu itseäsi vaikka prinsessaksi. ;<
Tasapainoiseen parisuhteeseen kuuluu mielestäni vastavuoroisuus... eli kun olen kokannut ruuan miehelleni, koska hänellä on ollut pitkä päivä, tekee hän saman minulle, kun minä olen tehnyt pitkän työpäivän.
En tiedä tosta apn toivomasta kiitollisuudesta, mutta kyllä risoo miten ruoka vedellään tyytyväisenä kitaansa kun tulee illalla kotiin, mutta kun vastapainosti itse könyän illalla kotiin pitkän päivän jälkeen kotiin, näen tietokoneen edessä löhöävän miehen, joka huikkaa kiukkuisesti mitä olin ajatellut ruuaksi tänään...
Ja jos satut tokaisemaan, että sitä mitä oot ajatellut tehdä, alkaa leuan mutristelu, miten hän ei tiedä mitä tarvikkeita on jääkaapissa. Kyllä siinä vaiheessa joutuu kiristään suutaan, ettei paru, että ota ne silmät irti ruudusta ja katso!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pelannut korttisi huonosti ja tehnyt huonoja valintoja, eli oma vika. Olet myös ollut hiljaa silloin kun olisi pitänyt puhua, tehnyt marttyyrinä kaiken ja ollut itsestäänselvyys. Oma vika. Onneksi et ilmeisesti mennyt kakaroita enää suhteisiin tekemään?
Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja en ole itsestäänselvyys, en ole ollut hiljaa kun pitää puhua ja tiedän oikein hyvin arvoni, joten parisuhteessa menee hyvin, oikeastaan tosi hyvin.
Ei minulla vaan ole noin käynyt, parisuhteet on loppuneet ihan muista syistä. Nykyisen kanssa kiitetään puolin ja toisin toisiamme jos toinen tekee jotain pientä mukavaa toiselle. Muistatko sinä kiittää myös miestä niin että tämä sen varmasti ymmärtää? Entä miten reagoit miehen kehuun tai kiitokseen? Nyökkäätkö vain hiljaa, ja vai sanotko "onpa ihana kuulla että arvostat ". Ei miehet ole ajatuksenlukijoita eikä miehesi ehkä tiedä että kaipaat sanallista kiitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan arjeksi.
>huolehdin pyykit pyytämättä jos miehellä on pitkiä työpäiviä jne.
Etkä siis hoida hommiasi ilman huomauttamista. Et ole vaimo matskua.
Jää kitkeräksi vanhapiiaksi, ja kutsu itseäsi vaikka prinsessaksi. ;<
Tasapainoiseen parisuhteeseen kuuluu mielestäni vastavuoroisuus... eli kun olen kokannut ruuan miehelleni, koska hänellä on ollut pitkä päivä, tekee hän saman minulle, kun minä olen tehnyt pitkän työpäivän.
En tiedä tosta apn toivomasta kiitollisuudesta, mutta kyllä risoo miten ruoka vedellään tyytyväisenä kitaansa kun tulee illalla kotiin, mutta kun vastapainosti itse könyän illalla kotiin pitkän päivän jälkeen kotiin, näen tietokoneen edessä löhöävän miehen, joka huikkaa kiukkuisesti mitä olin ajatellut ruuaksi tänään...
Ja jos satut tokaisemaan, että sitä mitä oot ajatellut tehdä, alkaa leuan mutristelu, miten hän ei tiedä mitä tarvikkeita on jääkaapissa. Kyllä siinä vaiheessa joutuu kiristään suutaan, ettei paru, että ota ne silmät irti ruudusta ja katso!
Meillä mies ja lapset tekevät kyllä oman osuutensa mennen tullen ja arki sujuu. Olin kotona lähes kymmenen vuotta lasten kanssa miehen tehdessä pitkää päivää ja ollessa aika paljon reissutyössäkin ja silloin luonnollisesti minä hoidin arkikuviot, mutta kun palasin töihin, niin oli itsestään selvää, että yhdessä tehdään. Ei siitä tarvinnut edes puhua, vaan kyllähän mies nyt puhumattakin asian tajusi ja koska molemmat pitävät sujuvasta arjesta, niin sujuvaksi ja mukavaksi sen teki kun kumpikaan ei marttyyrina riehu.
Jos mieheni olisi joskus tuon tietokone -jutun tehnyt, niin olisin tilannut vain sapuskaa kotiin ja mahat täysinä ja hyväntuulisena olisimme puhunut asiasta.
T. 7
Ja taas pitäisi miehen olla ajatustenlukija...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat tehdä niin paljon asioita toisen hyväksi?
Pelkäätkö, ettet kelpaa muuten?
Olisiko maailmanloppu, jos et enää tekisikään?
Lopetat kaikenlaiset mukavat palvelukset, ja katsot mitä tapahtuu.
Saattaa jopa syntyä ihan oikea keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tehdä niin paljon asioita toisen hyväksi?
Pelkäätkö, ettet kelpaa muuten?Olisiko maailmanloppu, jos et enää tekisikään?
Lopetat kaikenlaiset mukavat palvelukset, ja katsot mitä tapahtuu.
Saattaa jopa syntyä ihan oikea keskustelu.
Ap:n uhriutuminen ja tuollainen "kiltti tyttö" -asenne juontaa juurensa varmasti jo lapsuudesta. Eihän tuollaiseksi koskaan tulla aikuisena, vaan malli saadaan jo lapsena ja muuta ei osata tai haluta edes yrittää.
Nyt ap on kuitenkin toivottavasti huomannut, että se ei toimi ja aina mennään metsään, joten tuosta olisi mahdollisuus muuttua. Ihan itse pitää siis muuttua. En tarkoita sitä, että ap lopettaa olemasta kiltti, vaan että hän alkaa hieman vaatimaan itsekin, että hän katsoo tarkemmin minkälaiseen parisuhteeseen lähtee ja miten se toimisi niin, että vanhaan ei olisi paluuta. Hän voisi aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja tehdä alusta saakka suhteestaan tasapainoisemman. Hän voisi heti nostaa erilaisia asioita pöydälle ja puhua niistä jäämättä ikuiseksi kakkoseksi ja marttyyriksi. Ryhdistäytyä pitää ja oppia ottamaan itselleen ansaitsemansa arvon. Se pitää ottaa, sitä ei kultaisella lusikalla kaikille anneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tehdä niin paljon asioita toisen hyväksi?
Pelkäätkö, ettet kelpaa muuten?Olisiko maailmanloppu, jos et enää tekisikään?
Lopetat kaikenlaiset mukavat palvelukset, ja katsot mitä tapahtuu.
Saattaa jopa syntyä ihan oikea keskustelu.Ap:n uhriutuminen ja tuollainen "kiltti tyttö" -asenne juontaa juurensa varmasti jo lapsuudesta. Eihän tuollaiseksi koskaan tulla aikuisena, vaan malli saadaan jo lapsena ja muuta ei osata tai haluta edes yrittää.
Nyt ap on kuitenkin toivottavasti huomannut, että se ei toimi ja aina mennään metsään, joten tuosta olisi mahdollisuus muuttua. Ihan itse pitää siis muuttua. En tarkoita sitä, että ap lopettaa olemasta kiltti, vaan että hän alkaa hieman vaatimaan itsekin, että hän katsoo tarkemmin minkälaiseen parisuhteeseen lähtee ja miten se toimisi niin, että vanhaan ei olisi paluuta. Hän voisi aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja tehdä alusta saakka suhteestaan tasapainoisemman. Hän voisi heti nostaa erilaisia asioita pöydälle ja puhua niistä jäämättä ikuiseksi kakkoseksi ja marttyyriksi. Ryhdistäytyä pitää ja oppia ottamaan itselleen ansaitsemansa arvon. Se pitää ottaa, sitä ei kultaisella lusikalla kaikille anneta.
Ap täällä. Tuliko minun tekstistä kuva että uhriudun ja olen "kiltti tyttö"? Hassua, koska kukaan tuntemistani ihmisistä ei kyllä kutsuisi minua kiltiksi vaan pikemminkin napakaksi ja suoraksi ihmiseksi joka ei suostu alistumaan. No. Siis ongelma on juuri tuo vastavuoroisuuden puute. Vastavuoroisuudellahan sitä kiitollisuutta juuri voisi osoittaa, ei se ääneen sanomista vaadi. Mutta kun minä kuulemma olen parempi laittamaan ruokaa, niin mies ei enää edes yritä. Kun minä olen enemmän kotona niin mies ei pese pyykkejäni kun kuulemma minä ehdin sen paremmin jne. On tietysti totta että olen enemmän kotona, mutta teen siis aika pitkiä työpäiviä itsekin, mies vaan tekee niin pitkiä että on aamusta iltamyöhään töissä (johtaa omaa yritystä ja siinä on liian vähän henkilökuntaa kun haluaa tehdä asiat itse ja antaa duunareilleen vain tietyt jutut hoidettavaksi). Mies perusti tuon firman samoihin aikoihin kun mentiin naimisiin, ja on ilmeisesti ajatellut että koska tekee paljon töitä niin minun kuuluu hoitaa kaikki kotona tms. Minua taas rassaa kun pitkiä päiviä minäkin teen töissä. Olen kyllä puhunut miehen kanssa siitä että vaadin häneltä osallistumista tiettyihin kotiasioihin, mutta milläs pakotat kun mies kokee että hän "huolehtii perheestään" raatamalla firmassaan. Ei, ei tarvitsisi rahan takia raataa. Minulla on hyvä palkka, pärjäisimme vaikka ihan sillä vain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tehdä niin paljon asioita toisen hyväksi?
Pelkäätkö, ettet kelpaa muuten?Olisiko maailmanloppu, jos et enää tekisikään?
Lopetat kaikenlaiset mukavat palvelukset, ja katsot mitä tapahtuu.
Saattaa jopa syntyä ihan oikea keskustelu.
Kyllä minä tiedän kelpaavani muutenkin, mutta miksi en tekisi paljon puolison hyväksi. Haluan ilahduttaa puolisoa, ja yhtälailla toivon että minun hyväksi tehdään asioita vastavuoroisesti. Ei olisi maailmanloppu jos en enää tekisi asioita puolison hyväksi, mutta mielestäni se olisi kyllä aika kurja parisuhde. En minä halua sellaista suhdetta, missä puolisoon ei panosteta. Uskon, että antamalla myös saa. Teen minä paljon kavereidenikin hyväksi, ja kavereilta saan vastaavasti paljon myös itse. Nämä miehet vaan ovat sellaisia, että yrittävät alkaa elää kuin hotellissa kun ensihuuma on takana. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas pitäisi miehen olla ajatustenlukija...
No tavallaan joo, mutta tavallaan kyllä miehen pitäisi ymmärtää sanomattakin, että asioiden tulee olla vastavuoroisia. Tai jos ei kykene antamaan jonain hetkenä vastavuoroisuutta, niin silloin kiitetään avusta. Se kuuluu mielestäni fiksun ihmisen ihan perusjuttuihin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla vaan ole noin käynyt, parisuhteet on loppuneet ihan muista syistä. Nykyisen kanssa kiitetään puolin ja toisin toisiamme jos toinen tekee jotain pientä mukavaa toiselle. Muistatko sinä kiittää myös miestä niin että tämä sen varmasti ymmärtää? Entä miten reagoit miehen kehuun tai kiitokseen? Nyökkäätkö vain hiljaa, ja vai sanotko "onpa ihana kuulla että arvostat ". Ei miehet ole ajatuksenlukijoita eikä miehesi ehkä tiedä että kaipaat sanallista kiitosta.
Minä muistan kyllä kiittää miestä jos ja kun hän auttaa minua, mutta mies ei reagoi kiitokseeni, lähinnä kiusaantuu siitä. Ap.
Et voi muuttaa miestäsi, voit muuttaa vain omaa ajatteluasi ja käytöstäsi.
Ymmärrän, että haluat panostaa suhteeseen, mutta et voi pakottaa miestäsi samaan. Ainakaan samoilla
tavoilla, joilla itse toimit. Voihan tietysti olla, että miehesi kokee panostavansa suhteeseen tekemällä
pitkää päivää, esim. ajattelee näin turvata tulevaisuuden toimeentulon.
Vierailija kirjoitti:
Et voi muuttaa miestäsi, voit muuttaa vain omaa ajatteluasi ja käytöstäsi.
Ymmärrän, että haluat panostaa suhteeseen, mutta et voi pakottaa miestäsi samaan. Ainakaan samoilla
tavoilla, joilla itse toimit. Voihan tietysti olla, että miehesi kokee panostavansa suhteeseen tekemällä
pitkää päivää, esim. ajattelee näin turvata tulevaisuuden toimeentulon.
Sinä olet kyllä oikeassa tuossa. Ja tiedän että mies kokee panostavansa suhteeseen tekemällä töitä ja siten turvaamalla perheen toimeentulon, ja olettamalla että minä tavallaan taustatukena mahdollistan hänelle että hän tekee paljon töitä. Mutta hullua kyllä, olen parempipalkkainen kuin mies ja minulla on paremmat mahdollisuudet isoihin bonuksiin jos tekisin vielä pidempiä päiviä, joten itseasiassa asetelma pitäisi olla meillä toisinpäin. Siis niin että mies tekisi kaikkikotihommat ja minä raataisin pitkät päivät töitä ja toisin rahaa kotiin kahden edestä, koska siis, miehen nykyinen työkuvio ei mahdollista isojen rahojen saamista. Ap.
En usko, että toista voi estää muuttumasta itsestäänselvyydeksi. Mielemme on niin loistava sopeutumaan. Kunhan käyttäytyy ystävällisesti ja rakadtavasti ja muistaa aika ajoin kertoa, miten paljon arvostaa sitä, että toisen rakkaus ja tuki on asia, jota ei tarvitse erikseen miettiä. "Totta kai hän rakastaa minua ja hyväksyy minut" on voimakkaimpia tunteita, joita voi olla.
Voisiko ap nyt antaa jotain kunnon esimerkkiä?
Sä teet ruuan, mies ei sano kiitos niin sä jätät? Ja nyt huijattu naimisiin uuden miehen kohdalla ja kiitokset loppu tahdon sanaan?
Itse pidän vaikeana kiittää jotain arkisia asioita. Esim jos mies vie koiran ulos niin tuntuu tyhmältä kiittää siitä. Varsinkin jos itse tehnyt jotain muuta sinä aikana. En kyllä tiedä mikä mulla on kasvatuksessa mennyt pieleen kun ei juuri osaa sanoa kiitos ihan itsestäänselviin tai pieniin asioihin sekä joskus myös isompiin että on oikeasti jälkeenpäin miettinyt että miksi unohti kiittää. Kyllä välillä olen nyt kiittänyt koiran viennistä nykypäivänä kun satuin lukemaan lehdestä että kiittäminen on hyväksi parisuhteessa :D Ei kyllä ihan luonnostaan tule.
Itse vaan aattelen että suhteessa tehdään asioita toisenkin eteen ja ap:nkin tilanteessa mies koko päivän hommissa niin eipä voi olla rankkaa laittaa pesukone pyörimään kun toinen ei sitä kerkeä tekemään. Sama jos ap olisi aamusta iltaan ja mies esim perus 8h niin olettaisin että mies tekee ilman erillisiä kiittelyitä edes jotain. Ehkä mulla on sitten vaan ollut parempi tuuri miesten kanssa kuin ap?
Mitäs jos kertoisit sille aviomiehellesi nämä ajatuksesi eikä tänne. Avoimella rehellisellä keskustelulla yleensä pääsee aika pitkälle.