Itsestäänselvänä pitämisestä, parisuhteessa. Ajatuksia?
Mikä siinä on, kun suhteen jatkuessa muuttuu miehelle itsestäänselvyydeksi?? Ei tarvi mennä kuin vuosi kaksi niin johan unohtuu kiittäminen ja huomaavaisuus :( . Olen useamman miehen potkinut pois siksi, että he eivät ole arvostaneet sitä mitä olen heidän huomioimiseksi tehnyt. Tai itse asiassa on käynyt ilmi, että ovat arvostaneet hyvin paljon, mutta eivät ole sitä minulle sanoneet eivätkä näyttäneet. Kyse on pienistä asioista, siitä että laitan hyvää ruokaa, teen kivoja aamiaisia valmiiksi, huolehdin pyykit pyytämättä jos miehellä on pitkiä työpäiviä jne. En ole mikään kotiorja, vaan työelämässä ihan arvostettu nainen, mutta tykkään hemmotella miestä tuollaisella perinteisellä. Jokainen noista miehistä on itkenyt perääni että ottaisin heidät takaisin. Itkeneet sitä että arvostavat minua ja huomaavaisuuttani vaikka kuinka, ja rakastavat jne. Että vasta nyt kun lopetan suhteen, ymmärtävät sen ääneen sanoa! Mikä ihme siinä on, että ei mukamas älyä ilmaista sanoin tai teoin että arvostaa vaikkapa valmista lämmintä ateriaa edessään? En ole ottanut ketään näistä miehistä takaisin, koska kiinnostukseni on lakannut jos "palveluni" on otettu vastaan mutta ei kertaakaan siitä kiitetty. No nyt nykyisen kanssa ehdin naimisiinkin, ja avioliiton myötä aikalailla heti muutuin taas itsestään selvyydeksi, kiitokset ja huomaavaisuudet loppuivat miehen puolelta kuin seinään. Ja taas mietin lähtöä, koska en tykkää olla itsestäänselvyys. Jotain viisaita ajatuksia tästä jollakulla?
Kommentit (46)
Siis millaista kiitosta oikein odotat? Riittääkö sinulle "kiitti" vai odotatko jotain "miten voin ikinä korvata tämän sinulle!!! Ihana nainen KIITOSKIITOS!!!!" ei kukaan tuollaista polvistelua päivästä toiseen jaksa.
Pari vuotta on se aika, kun alkaa viimestään kulissit kaatua. En usko, että kys olisi itsestäänselvyydestä suhteessa, vaan ei enää jakseta esittää jotain muuta kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan arjeksi.
>huolehdin pyykit pyytämättä jos miehellä on pitkiä työpäiviä jne.
Etkä siis hoida hommiasi ilman huomauttamista. Et ole vaimo matskua.
Jää kitkeräksi vanhapiiaksi, ja kutsu itseäsi vaikka prinsessaksi. ;<
Kuulehan äidin helmoissa kasvanut pleikkarin hakkaaja. Terveessä parisuhteessa kotityöt kuuluu molemmille, myös sille pizzaa mussuttavalle sohvalla löhööjälle.
Vierailija kirjoitti:
Siis millaista kiitosta oikein odotat? Riittääkö sinulle "kiitti" vai odotatko jotain "miten voin ikinä korvata tämän sinulle!!! Ihana nainen KIITOSKIITOS!!!!" ei kukaan tuollaista polvistelua päivästä toiseen jaksa.
Ap täällä. Riittäisi ihan vain "kiitti" tai "olipas hyvää", kun olen tehnyt ruoan. Tai se, että mies vastavuoroisesti tekisi niitä ruokia tai jotain muita kotihommia. Tai edes kerran kuussa kommentti, että "kiva kun hoidat ruoanlaittoa". En kaipaa mitään polvistelua todellakaan, vaan ihan sellaista peruskohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että perinteistä miestä ehkä alitajunnan tasolla kuitenkin saattaisi vaivata
vaimon paremmat uramahdollisuudet?Tai jos ei suoranaisesti vaivata, niin ainakin tiedostaa asian. Ehkä siksikin haluaa lunastaa "miehen paikan" suhteessa tekemällä pitkää päivää. Näyttääkseen, että tekee parhaansa.
Olen tullut ajatelleeksi, mutta ei tälle asialle nyt mitään voi. Olemme jo yli nelikymppisiä molemmat, ja urat on aloitettu kauan ennen tapaamistamme.. Luulen silti, että olet oikeassa tuossa, että haluaa lunastaa miehen paikan. Ainoa vaan että minä en sellaista odota tai kaipaa enkä arvioi miestä sen mukaan että menestyykö vai ei ja tienaako vai ei. Haluaisin vaan tasavertaista arkea kotona riippumatta kummankaan urasta. Ap.
Olen huomannut ihan saman asian.Suhteen alussa kyllä mies osallistui siivoamiseen ja oli jopa innokkaampi siinä.Kuinka ollakaan, alle vuosi suhteen alusta on mieheltä siivous jäänyt ja jos joskus siivoaa esim.vähän huolellisemmin jonkun komeron, niin olettaa että hänen ei tarvitse tehdä moneen kuukauteen mitään.Häntä väsyttää! Niin väsyttää minuakin, mutta ei viitsi ihan kuukausia kumminkaan siivoomattakaan olla.
Onko five love languages tuttu asia, ap?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap nyt antaa jotain kunnon esimerkkiä?
Sä teet ruuan, mies ei sano kiitos niin sä jätät? Ja nyt huijattu naimisiin uuden miehen kohdalla ja kiitokset loppu tahdon sanaan?Itse pidän vaikeana kiittää jotain arkisia asioita. Esim jos mies vie koiran ulos niin tuntuu tyhmältä kiittää siitä. Varsinkin jos itse tehnyt jotain muuta sinä aikana. En kyllä tiedä mikä mulla on kasvatuksessa mennyt pieleen kun ei juuri osaa sanoa kiitos ihan itsestäänselviin tai pieniin asioihin sekä joskus myös isompiin että on oikeasti jälkeenpäin miettinyt että miksi unohti kiittää. Kyllä välillä olen nyt kiittänyt koiran viennistä nykypäivänä kun satuin lukemaan lehdestä että kiittäminen on hyväksi parisuhteessa :D Ei kyllä ihan luonnostaan tule.
Itse vaan aattelen että suhteessa tehdään asioita toisenkin eteen ja ap:nkin tilanteessa mies koko päivän hommissa niin eipä voi olla rankkaa laittaa pesukone pyörimään kun toinen ei sitä kerkeä tekemään. Sama jos ap olisi aamusta iltaan ja mies esim perus 8h niin olettaisin että mies tekee ilman erillisiä kiittelyitä edes jotain. Ehkä mulla on sitten vaan ollut parempi tuuri miesten kanssa kuin ap?
Ei minua ole huijattu naimisiin, ihan itse päätin vastata kyllä. Tiedän että se joka on enemmän kotona voi ihan kevyesti laittaa sen pesukoneen pyörimään, ja se on ihan ok. Mutta kun emme ole sopineet mistään tällaisesta työnjaosta, että minä teen sitten kaiken. Emme ole sopineet, että mies raataa pitkät päivät eikä "ehdi" tehdä kotitöitä. Eikä asialla sinänsä olisi edes väliä, mutta kun minäkään en mikään työtön kotona ole vaan teen itsekin melko pitkiä päiviä. Ja tuon siis enemmän rahaa kotiin, eli en edes taloudellisesti "hyödy" siitä että hoidan kodin ja mies tekee pitkiä päiviä. Siksi kai odotan edes jotain merkkiä siitä että arvostaa tekemistäni eikä vain pidä sitä itsestään selvyytenä. Minä kyllä yritän kiittää miestä tyyliin jos kysyn että "voitko viedä samalla roskat" kun mies on lähdössä töihin, niin kun vie niin sanon että "kiva, kiitos". Tai jos laitan viestiä että voitko tulla ruokakaupan kautta niin jos tulee niin laitan vielä että "kiitos". Mutta joku kasvatusjuttu tuo varmaan on, minut on kasvatettu niin että aina kiitetään vaikka vaan siitä että toinen ojentaa suolan ruokapöydässä. Pidän sellaista ihan selvänä, että ollaan kohteliaita myös puolisolle. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Onko five love languages tuttu asia, ap?
En ole kuullut ennen mutta arvaan sen tarkoittavan sitä että ihmiset osoittaa rakkautta eri tavoin. Joku sanoin, joku teoin. Ja ongelma on usein se, että odottaa saavansa samanlaisen rakkaudenosoituksen kuin mitä itse tarjoaa, mutta asia ei mene niin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ihan saman asian.Suhteen alussa kyllä mies osallistui siivoamiseen ja oli jopa innokkaampi siinä.Kuinka ollakaan, alle vuosi suhteen alusta on mieheltä siivous jäänyt ja jos joskus siivoaa esim.vähän huolellisemmin jonkun komeron, niin olettaa että hänen ei tarvitse tehdä moneen kuukauteen mitään.Häntä väsyttää! Niin väsyttää minuakin, mutta ei viitsi ihan kuukausia kumminkaan siivoomattakaan olla.
Meillä sama. Ja luulin siis ottavani siivoavan miehen, koska ensimmäisen vuoden hän siivosi innokkaammin kuin minä, ihan oma-aloitteisesti ja asiasta mainitsematta. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tehdä niin paljon asioita toisen hyväksi?
Pelkäätkö, ettet kelpaa muuten?Olisiko maailmanloppu, jos et enää tekisikään?
Lopetat kaikenlaiset mukavat palvelukset, ja katsot mitä tapahtuu.
Saattaa jopa syntyä ihan oikea keskustelu.
Vastaan, vaikka en ole ap: minä tein vuositolkulla tuota huomioimista, vaikka miestä ei enää huvittanut, koska ajattelin, että se tarttuu, siitä tulee hyvä kierre, osa meidän kotikulttuuria. Paskat se mitään tarttui. Lopetin. En enää halaa ohimennen, järjestä kivoja yhteisiä menoja, suunnittele tekemistä lomille, jaa kuulumisiani, kuuntele miehen juttuja jotta hänellä olisi seuraa. En enää ehdota seksiä, tässä ollaankin pari vuotta nyt menty ilman sitten.
Tulos: NYT miehen mielestä voitaisiin mennä pariterapiaan, siis aikaisemmin se oli ihan ei-ei. Harmi vaan, etten enää rakasta miestä ja olen alkanut katsoa eteenpäin ja unelmoida jutuista ilman miestä. Tunneyhteys olisi myös auttanut katsomaan läpi sormien miehen vikoja, jotka eivät nekään ole pieniä ja joista olen kerennyt myös muodostamaan aika perusteellisen kuvan. Ei vaan satu olemaan sen tyyppinen mies, johon voisi rakastua uudelleen.
Menen nyt kuitenkin katsomaan, mitä sillä olisi siellä pariterapiassa sanottavana, ihan mielenkiinnosta, kun ei se mitään puhu eikä kuuntele muutoin. En nyt ihan kuitenkaan pidättele henkeäni ihan oikeaa keskustelua odottaessa. Usein käy niin, ettei mies siellä pariterapiassakaan rehellisesti avaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko five love languages tuttu asia, ap?
En ole kuullut ennen mutta arvaan sen tarkoittavan sitä että ihmiset osoittaa rakkautta eri tavoin. Joku sanoin, joku teoin. Ja ongelma on usein se, että odottaa saavansa samanlaisen rakkaudenosoituksen kuin mitä itse tarjoaa, mutta asia ei mene niin. Ap.
About näin. Ne kielet ovat fyysinen kosketus, rakkaudentunnutukset, omistautuvat teot, yhteisen ajan antaminen ja lahjat. Kannattaa varmistaa, ettei toinen todella ilmaise tunteitaan jollakin muulla tavalla kuin sillä, joka on sinulle esisijainen. Ei niin välttämättä ole, mutta tuo aiheuttaa monelle turhia ongelmia.
Jos aidosti rakastaa toista, niin kyllä varmasti oppii ottamaan toisen huomioon jos vain haluaa. Monilta miehiltä tosin tuntuu puuttuvan tällainen kyky tai halu. Oma rakas ei ole koskaan mikään itsestäänselvyys.
Mies
Vierailija kirjoitti:
Jos aidosti rakastaa toista, niin kyllä varmasti oppii ottamaan toisen huomioon jos vain haluaa. Monilta miehiltä tosin tuntuu puuttuvan tällainen kyky tai halu. Oma rakas ei ole koskaan mikään itsestäänselvyys.
Mies
Ja ihan samalla tavalla monelta muultakin. Turha tällaisia universaaleja asioita on sukupuolittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos aidosti rakastaa toista, niin kyllä varmasti oppii ottamaan toisen huomioon jos vain haluaa. Monilta miehiltä tosin tuntuu puuttuvan tällainen kyky tai halu. Oma rakas ei ole koskaan mikään itsestäänselvyys.
Mies
Tiedän että mies ei aidosti koe että olisin itsestäänselvyys, sillä uskon kyllä että hän pitää minua tärkeänä ja rakastaa. Kyse onkin siitä että mies käyttäytyy kuin olisin itsestäänselvyys. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko five love languages tuttu asia, ap?
En ole kuullut ennen mutta arvaan sen tarkoittavan sitä että ihmiset osoittaa rakkautta eri tavoin. Joku sanoin, joku teoin. Ja ongelma on usein se, että odottaa saavansa samanlaisen rakkaudenosoituksen kuin mitä itse tarjoaa, mutta asia ei mene niin. Ap.
About näin. Ne kielet ovat fyysinen kosketus, rakkaudentunnutukset, omistautuvat teot, yhteisen ajan antaminen ja lahjat. Kannattaa varmistaa, ettei toinen todella ilmaise tunteitaan jollakin muulla tavalla kuin sillä, joka on sinulle esisijainen. Ei niin välttämättä ole, mutta tuo aiheuttaa monelle turhia ongelmia.
Entä, jos ei ole mitään näistä, onko silloin rakkauttakaan? Okei, jos miehen selän katselu tai tylsien ränttien kuuntelu kotona on yhteistä aikaa, niin sitten sitä on, ja jos omistautuvat teot ovat sellaisia, että mies kehittelee minulle omassa päässään erilaisia mielipiteitä ja tarpeita, jotka eivät ole omiani (ei vahingossakaan kysy mitään) ja sitten ottaa nämä kuvittelemansa asiat huomioon ja joskus ränttää melodramaattisesti näistä teoistaan, niin sitten on tekoja. Mies esimerkiksi oli monta vuotta lukematta sarjiksia vessassa, koska hänen päässään joku geneerinen nainen kieltää semmoisen, minun olisi sitten pitänyt arvostaa tekoa ja kokea saaneeni jotain. Olisiko vielä kuudetta tai seitsemättä tapaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko five love languages tuttu asia, ap?
En ole kuullut ennen mutta arvaan sen tarkoittavan sitä että ihmiset osoittaa rakkautta eri tavoin. Joku sanoin, joku teoin. Ja ongelma on usein se, että odottaa saavansa samanlaisen rakkaudenosoituksen kuin mitä itse tarjoaa, mutta asia ei mene niin. Ap.
About näin. Ne kielet ovat fyysinen kosketus, rakkaudentunnutukset, omistautuvat teot, yhteisen ajan antaminen ja lahjat. Kannattaa varmistaa, ettei toinen todella ilmaise tunteitaan jollakin muulla tavalla kuin sillä, joka on sinulle esisijainen. Ei niin välttämättä ole, mutta tuo aiheuttaa monelle turhia ongelmia.
Mies esimerkiksi oli monta vuotta lukematta sarjiksia vessassa, koska hänen päässään joku geneerinen nainen kieltää semmoisen, minun olisi sitten pitänyt arvostaa tekoa ja kokea saaneeni jotain.
:D anteeksi että repesin nauramaan, mutta kuulostaa niin surullisen tutulta. Mies kehittelee päässään ajatuksia siitä mitä joku geneerinen nainen haluaa tai ei halua, ja toimii sitten sen mukaan. Vaikka minä en millään tavalla olisi kuin hänen tuo "geneerinen nainen". Ja hitto kun saan haukut kun en osaa arvostaa miehen tekoja, joilla hän koko ajan huomioi sitä "geneeristä naistaan". Voi apua, kun en edes huomaa niitä tekoja koska ne on just tasoa "ei lue sarjiksia vessassa", "ei vietä liikaa aikaa peilin edessä", "antaa naisen huseerata yksin keittiössä eikä tule naisen keittiöön käymään" jne. Voi itku sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tehdä niin paljon asioita toisen hyväksi?
Pelkäätkö, ettet kelpaa muuten?Olisiko maailmanloppu, jos et enää tekisikään?
Lopetat kaikenlaiset mukavat palvelukset, ja katsot mitä tapahtuu.
Saattaa jopa syntyä ihan oikea keskustelu.Ap:n uhriutuminen ja tuollainen "kiltti tyttö" -asenne juontaa juurensa varmasti jo lapsuudesta. Eihän tuollaiseksi koskaan tulla aikuisena, vaan malli saadaan jo lapsena ja muuta ei osata tai haluta edes yrittää.
Nyt ap on kuitenkin toivottavasti huomannut, että se ei toimi ja aina mennään metsään, joten tuosta olisi mahdollisuus muuttua. Ihan itse pitää siis muuttua. En tarkoita sitä, että ap lopettaa olemasta kiltti, vaan että hän alkaa hieman vaatimaan itsekin, että hän katsoo tarkemmin minkälaiseen parisuhteeseen lähtee ja miten se toimisi niin, että vanhaan ei olisi paluuta. Hän voisi aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja tehdä alusta saakka suhteestaan tasapainoisemman. Hän voisi heti nostaa erilaisia asioita pöydälle ja puhua niistä jäämättä ikuiseksi kakkoseksi ja marttyyriksi. Ryhdistäytyä pitää ja oppia ottamaan itselleen ansaitsemansa arvon. Se pitää ottaa, sitä ei kultaisella lusikalla kaikille anneta.
Ap täällä. Tuliko minun tekstistä kuva että uhriudun ja olen "kiltti tyttö"? Hassua, koska kukaan tuntemistani ihmisistä ei kyllä kutsuisi minua kiltiksi vaan pikemminkin napakaksi ja suoraksi ihmiseksi joka ei suostu alistumaan. No. Siis ongelma on juuri tuo vastavuoroisuuden puute. Vastavuoroisuudellahan sitä kiitollisuutta juuri voisi osoittaa, ei se ääneen sanomista vaadi. Mutta kun minä kuulemma olen parempi laittamaan ruokaa, niin mies ei enää edes yritä. Kun minä olen enemmän kotona niin mies ei pese pyykkejäni kun kuulemma minä ehdin sen paremmin jne. On tietysti totta että olen enemmän kotona, mutta teen siis aika pitkiä työpäiviä itsekin, mies vaan tekee niin pitkiä että on aamusta iltamyöhään töissä (johtaa omaa yritystä ja siinä on liian vähän henkilökuntaa kun haluaa tehdä asiat itse ja antaa duunareilleen vain tietyt jutut hoidettavaksi). Mies perusti tuon firman samoihin aikoihin kun mentiin naimisiin, ja on ilmeisesti ajatellut että koska tekee paljon töitä niin minun kuuluu hoitaa kaikki kotona tms. Minua taas rassaa kun pitkiä päiviä minäkin teen töissä. Olen kyllä puhunut miehen kanssa siitä että vaadin häneltä osallistumista tiettyihin kotiasioihin, mutta milläs pakotat kun mies kokee että hän "huolehtii perheestään" raatamalla firmassaan. Ei, ei tarvitsisi rahan takia raataa. Minulla on hyvä palkka, pärjäisimme vaikka ihan sillä vain.
Jos teillä ei ole rahasta pulaa, niin miksi ette esim. syö ravintoloissa useammin? Tai palkkaa siivoojaa? Entä jos maksaisit sitten vähemmän yhteisiä kuluja ja käyttäisit sen sijaan rahaa itseesi? Yritä nyt miettiä muitakin vaihtoehtoja, äläkä jumita siihen kuka tekee enemmän kotitöitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko five love languages tuttu asia, ap?
En ole kuullut ennen mutta arvaan sen tarkoittavan sitä että ihmiset osoittaa rakkautta eri tavoin. Joku sanoin, joku teoin. Ja ongelma on usein se, että odottaa saavansa samanlaisen rakkaudenosoituksen kuin mitä itse tarjoaa, mutta asia ei mene niin. Ap.
About näin. Ne kielet ovat fyysinen kosketus, rakkaudentunnutukset, omistautuvat teot, yhteisen ajan antaminen ja lahjat. Kannattaa varmistaa, ettei toinen todella ilmaise tunteitaan jollakin muulla tavalla kuin sillä, joka on sinulle esisijainen. Ei niin välttämättä ole, mutta tuo aiheuttaa monelle turhia ongelmia.
Mies esimerkiksi oli monta vuotta lukematta sarjiksia vessassa, koska hänen päässään joku geneerinen nainen kieltää semmoisen, minun olisi sitten pitänyt arvostaa tekoa ja kokea saaneeni jotain.
:D anteeksi että repesin nauramaan, mutta kuulostaa niin surullisen tutulta. Mies kehittelee päässään ajatuksia siitä mitä joku geneerinen nainen haluaa tai ei halua, ja toimii sitten sen mukaan. Vaikka minä en millään tavalla olisi kuin hänen tuo "geneerinen nainen". Ja hitto kun saan haukut kun en osaa arvostaa miehen tekoja, joilla hän koko ajan huomioi sitä "geneeristä naistaan". Voi apua, kun en edes huomaa niitä tekoja koska ne on just tasoa "ei lue sarjiksia vessassa", "ei vietä liikaa aikaa peilin edessä", "antaa naisen huseerata yksin keittiössä eikä tule naisen keittiöön käymään" jne. Voi itku sentään.
Ei haittaa, mus alkoi itseäkin naurattamaan! :D
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että perinteistä miestä ehkä alitajunnan tasolla kuitenkin saattaisi vaivata
vaimon paremmat uramahdollisuudet?
Tai jos ei suoranaisesti vaivata, niin ainakin tiedostaa asian. Ehkä siksikin haluaa lunastaa "miehen paikan" suhteessa tekemällä pitkää päivää. Näyttääkseen, että tekee parhaansa.