Lue keskustelun säännöt.
Mies pääsee klo14 eikä millään saa lapsia ulos!
27.03.2017 |
Lähden välillä illaksi tekemään keikkatyötä ja mies on kotona töiden jälkeen 1v ja 5v kanssa. Vaikka ruoka on valmiina jne kaikki heillä niin mies saa aikaiseksi lähteä ulkoilemaan lasten kanssa vasta joskus kuuden aikaan. 1v ehtii jo monet itkut välissä ja alkaa jo hermostua, sitten kun tulevat sisälle on väsy ja itkuinen. Mies vetkuttelee kotona juoden kahvia jne....hälläväliä lasten aikatauluista tai mistään. Harmittaa.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla viisastelevan sinkkumiehen kannattaakin pysyä sinkkuna.
Olen samaa mieltä. Hänen kannattaisi myös pistää siemenjohtimet visusti poikki, ennen kun pääsee levittämään epäkelpoja siemeniään maailmalle. On vastuuntunnotonta lisääntyä ja levittää tuollaisia perintötekijöitä.
Ei voi olla totta. Tämmöistä tekstiä eriävän mielipiteen takia, kun ei ollakaan samaa mieltä aloittajan kanssa. Naiset eivät vain ole vieläkään oppineet, että se heidän yksi ja ainoa oma totuus ei aina ole se ainoa, eikä edes oikea.
Sinkkumies
Hah, kun provolla vastataan provolla, miehen herkkäsieluinen ammattiloukkaantuja putkahtaakin esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla viisastelevan sinkkumiehen kannattaakin pysyä sinkkuna.
Olen samaa mieltä. Hänen kannattaisi myös pistää siemenjohtimet visusti poikki, ennen kun pääsee levittämään epäkelpoja siemeniään maailmalle. On vastuuntunnotonta lisääntyä ja levittää tuollaisia perintötekijöitä.
Ei voi olla totta. Tämmöistä tekstiä eriävän mielipiteen takia, kun ei ollakaan samaa mieltä aloittajan kanssa. Naiset eivät vain ole vieläkään oppineet, että se heidän yksi ja ainoa oma totuus ei aina ole se ainoa, eikä edes oikea.
Sinkkumies
Hah, kun provolla vastataan provolla, miehen herkkäsieluinen ammattiloukkaantuja putkahtaakin esiin.
Olen huomannut saman. Voi hyvä tavaton, millainen poru siitä syntyy, kun provoilija joutuu itse provon kohteeksi. :D
Vierailija kirjoitti:
Ja taas palstan miesvihaajat huutavat kuorossa, kuinka IHAN KAIKKI MIEHET sitä , tätä ja tuota.
Olette todella säälittäviä.
Noh ei ihan pidä paikkaansa ja ketjussa aktiivisesti junnaavat (2?) miestä kyllä edustavat tavan idioottimaista ja heikosti kriittistä katselua kestävää argumentointia.
Edelleen isä 39vee
Kirjoita näkyvälle paikalle lasten aikataulu selkeästi kellonajoittain. Jos ukko vielä kyselee jotain, ladot vaan faktat pöytään siitä, mitä on lasten hyvä hoito ja sanot, että jos ei ala tapahtua, hänen luokseen tulee lastenvalvoja tmv.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten mies puhuu mulle ihan hirveää kieltä kun sanon asiasta, että lapset tulisi hoitaa ja huolehtia kunnolla. Miehen mielestä nalkutan vaikka sanon asiasta ja lasten etu ajatellen. Suuttuu ja huikein kommentti oli "nyt hiljaa, tietäisit turpaas saada tosta kälättämisestä". Puhun asiallisesti. Mies sanoo mulle halveksivasti takaisin eikä vähää tunnu välittävän. Pari kertaa sanonut että senkus sitten otat ja häivytte ja että täyden huoltajuuden saat sitten molemmista, hän ei sen jälkeen puutu enää mitenkään. Miten voi puhua noin?? Lapsille tällaisten puheiden jälkeen (mitä mulle sanonut) puhuu kauniisti, halailee ja lukee iltasatua vähääkään välittämättä....
Tuo on jo niin hävytöntä, että jotakin on pakko tehdä. Noin ei voi jatkua. - Ainakin sun tulee ilmoittaa isukille, että kyllä hän sen täyden huoltajuuden saa ihan keskenään. (Ole vakavissasi, kun sanot tän.) Sitten sun kannattaa järkätä miniloma, vaikka viikonloppu jossakin ilman perhettä ja vaikka kerran kuukaudessa. Katso miten äijä pärjää. - Pyydä tuttavia kylään - sellaisia, jotka tunnet kunnolla - ja puhukaa lastenhoidosta miehen kuullen, niin hän alkaa sisäistää asioita. - Sano miehelle, että pitäisiköhän hänen alkaa käyttää VitaeProta, kun ei tunnu jaksavan normaalia elämää. Hanki sille lahjakortti kuntosalille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo aamuisinkin ulkoilevat jos ei ole neuvolaan tms. Jos mies veisi esim viikonloppuna tai muuten lapsia ulos niin pyörittää lapsille lastenohjelmia pari tuntia ja saa lähdetyksi pihalle suurin piirtein siinä vaiheessa kun pienemmällä jo nälkä ja päikkärit lähestyy. Ap
No aika monet äiditkin tekee näin. Ja myös ulkoilevat lasten kanssa vasta illalla. Miksi viikonloppuaamuna tarvii pingottaa sen ulkoilun kanssa, sit ollaan vähemmän aikaa jos toisella nälkä. Jos kyse olisi vaikka sun kaverista niin tuskin kokisit oikeutta mennä nalkuttamaan ulkoiluajoista. Kyllä se isäkin saa kasvattaa omat lapsensa niinkuin parhaaksi näkee, ehkä se jopa vois oppia virheistään jos saisi olla lasten kanssa niinkuin parhaaksi näkee. Nalkuttamalla siitä tulee vaan ex-mies niinkuin tästäkin ketjusta käy ilmi.
Oiskohan miehelle ok antaa naisen vaihtaa auton renkaat ihan sillein omalla tyylillään kokeillen miten olisi kivointa tehdä? Ehkä siihen on joku syy miksi asioissa kannattaa kuunnella kokeneemman ohjeita. Itelle ei tulisi mieleenkään alkaa pätemään jossain asiassa jossa joku toinen on selkeästi parempi tai ainakin kokeneempi.
Kuinka usein niitä autonrenkaita vaihdetaan ?! :D Sorry mutta erittäin ontuva vertaus :D
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Ainoat "pomot" työpäivän jälkeen tässä ovat kyllä ne lapset niin isälle kuin äidillekin, niinkuin kuuluu ollakin jos lapsia on mennyt tekemään.
Jos toinen yrittää ottaa kokonaiskuvan huomioon ja rytmittää elämää niin että kaikki pääsisivät helpommalla ja toinen pelkkää laiskuuttaan sabotoi jutun ja vielä sättii päälle, saa sellainen liitto kaatuakin. Siinä se mies on hankalin kakaroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Ainoat "pomot" työpäivän jälkeen tässä ovat kyllä ne lapset niin isälle kuin äidillekin, niinkuin kuuluu ollakin jos lapsia on mennyt tekemään.
Jos toinen yrittää ottaa kokonaiskuvan huomioon ja rytmittää elämää niin että kaikki pääsisivät helpommalla ja toinen pelkkää laiskuuttaan sabotoi jutun ja vielä sättii päälle, saa sellainen liitto kaatuakin. Siinä se mies on hankalin kakaroista.
Ei kai sillä merkitystä ole kuka se "pomo" on siellä vapaa-ajalla, mutta jos lapset määräävät kaiken mitä talossa milloinkin tapahtuu, niin pitäisin sitä kyllä vähän vastuuttomana. Nainen on ensin luonut sen rytmin omalta kannaltaan parhaimmaksi, ja sitten pakotetaan toinenkin aikuinen siihen samaan rytmiin, eikä yritetä luoda uusia rutiineja mitkä sopisivat molemmille, tämän takia kirjoitin että siellä kotona on se toinen pomo joka päättää sitten missä rytmissä vapaa-aika sujuu.
Kuten sanoin, ymmärrän täysin miksi tuossa vaiheessa tulee avioero ja ymmärrän sekä miestä että naista, kummankaan kenkiin en haluaisi missään nimessä hypätä. Kai nainen sitten kuitenkin ymmärtää, että jos lapset ovat joinain viikonloppuina isällään, ne rytmit eivät siellä ainakaan päde millään tavalla, mutta ehkä siitä ei isommille lapsille olekaan niin paljon haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Ainoat "pomot" työpäivän jälkeen tässä ovat kyllä ne lapset niin isälle kuin äidillekin, niinkuin kuuluu ollakin jos lapsia on mennyt tekemään.
Jos toinen yrittää ottaa kokonaiskuvan huomioon ja rytmittää elämää niin että kaikki pääsisivät helpommalla ja toinen pelkkää laiskuuttaan sabotoi jutun ja vielä sättii päälle, saa sellainen liitto kaatuakin. Siinä se mies on hankalin kakaroista.
Ei kai sillä merkitystä ole kuka se "pomo" on siellä vapaa-ajalla, mutta jos lapset määräävät kaiken mitä talossa milloinkin tapahtuu, niin pitäisin sitä kyllä vähän vastuuttomana. Nainen on ensin luonut sen rytmin omalta kannaltaan parhaimmaksi, ja sitten pakotetaan toinenkin aikuinen siihen samaan rytmiin, eikä yritetä luoda uusia rutiineja mitkä sopisivat molemmille, tämän takia kirjoitin että siellä kotona on se toinen pomo joka päättää sitten missä rytmissä vapaa-aika sujuu.
Kuten sanoin, ymmärrän täysin miksi tuossa vaiheessa tulee avioero ja ymmärrän sekä miestä että naista, kummankaan kenkiin en haluaisi missään nimessä hypätä. Kai nainen sitten kuitenkin ymmärtää, että jos lapset ovat joinain viikonloppuina isällään, ne rytmit eivät siellä ainakaan päde millään tavalla, mutta ehkä siitä ei isommille lapsille olekaan niin paljon haittaa.
Se nainen (tai enemmän kotona oleva) kyllä luo sen rytmin niille lapsille sopivaksi, ei itselleen. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa aloittaa kotipäivää seitsemältä aamulla. Mutta lapsi herää siihen aikaan, niin vähän pakko nousta itsekin.
En jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta ehdotan että teet miehen kanssa kokeilun:
Viikko nykyrytmillä
Viikko sinun mielestäsi paremmalla rytmillä
Katsoo kummssa lapset voivat paremmin.
Ainakin insinööriluonteiselle miehelle tämänkaltaisen rytmin voisi varmaankin myydä ihan empiirisenä kokeena ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Ainoat "pomot" työpäivän jälkeen tässä ovat kyllä ne lapset niin isälle kuin äidillekin, niinkuin kuuluu ollakin jos lapsia on mennyt tekemään.
Jos toinen yrittää ottaa kokonaiskuvan huomioon ja rytmittää elämää niin että kaikki pääsisivät helpommalla ja toinen pelkkää laiskuuttaan sabotoi jutun ja vielä sättii päälle, saa sellainen liitto kaatuakin. Siinä se mies on hankalin kakaroista.
Ei kai sillä merkitystä ole kuka se "pomo" on siellä vapaa-ajalla, mutta jos lapset määräävät kaiken mitä talossa milloinkin tapahtuu, niin pitäisin sitä kyllä vähän vastuuttomana. Nainen on ensin luonut sen rytmin omalta kannaltaan parhaimmaksi, ja sitten pakotetaan toinenkin aikuinen siihen samaan rytmiin, eikä yritetä luoda uusia rutiineja mitkä sopisivat molemmille, tämän takia kirjoitin että siellä kotona on se toinen pomo joka päättää sitten missä rytmissä vapaa-aika sujuu.
Kuten sanoin, ymmärrän täysin miksi tuossa vaiheessa tulee avioero ja ymmärrän sekä miestä että naista, kummankaan kenkiin en haluaisi missään nimessä hypätä. Kai nainen sitten kuitenkin ymmärtää, että jos lapset ovat joinain viikonloppuina isällään, ne rytmit eivät siellä ainakaan päde millään tavalla, mutta ehkä siitä ei isommille lapsille olekaan niin paljon haittaa.
Tässä onkin kyse siitä että se joka rytmin rikkoo saa kärsiä myös seuraukset, eli jos yö menee valvomiseksi liian pitkien päiväunien takia, on se joka ne päiväunet aikataulutti myös yövuorossa. Ei voi olla liian vaikeaa tajuta aikuisen ihmisen, että kantaa omien tekojensa seuraukset eikä lykkää niitä toiselle ja vielä sättii päälle että sulle ei mikään kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Ainoat "pomot" työpäivän jälkeen tässä ovat kyllä ne lapset niin isälle kuin äidillekin, niinkuin kuuluu ollakin jos lapsia on mennyt tekemään.
Jos toinen yrittää ottaa kokonaiskuvan huomioon ja rytmittää elämää niin että kaikki pääsisivät helpommalla ja toinen pelkkää laiskuuttaan sabotoi jutun ja vielä sättii päälle, saa sellainen liitto kaatuakin. Siinä se mies on hankalin kakaroista.
Ei kai sillä merkitystä ole kuka se "pomo" on siellä vapaa-ajalla, mutta jos lapset määräävät kaiken mitä talossa milloinkin tapahtuu, niin pitäisin sitä kyllä vähän vastuuttomana. Nainen on ensin luonut sen rytmin omalta kannaltaan parhaimmaksi, ja sitten pakotetaan toinenkin aikuinen siihen samaan rytmiin, eikä yritetä luoda uusia rutiineja mitkä sopisivat molemmille, tämän takia kirjoitin että siellä kotona on se toinen pomo joka päättää sitten missä rytmissä vapaa-aika sujuu.
Kuten sanoin, ymmärrän täysin miksi tuossa vaiheessa tulee avioero ja ymmärrän sekä miestä että naista, kummankaan kenkiin en haluaisi missään nimessä hypätä. Kai nainen sitten kuitenkin ymmärtää, että jos lapset ovat joinain viikonloppuina isällään, ne rytmit eivät siellä ainakaan päde millään tavalla, mutta ehkä siitä ei isommille lapsille olekaan niin paljon haittaa.
Tässä onkin kyse siitä että se joka rytmin rikkoo saa kärsiä myös seuraukset, eli jos yö menee valvomiseksi liian pitkien päiväunien takia, on se joka ne päiväunet aikataulutti myös yövuorossa. Ei voi olla liian vaikeaa tajuta aikuisen ihmisen, että kantaa omien tekojensa seuraukset eikä lykkää niitä toiselle ja vielä sättii päälle että sulle ei mikään kelpaa.
Eikä tässä ole kyse naisen vaan lasten rytmistä, jonka tässä tapauksessa nainen tunnistaa ja mies haluaa tilalle oman rytminsä (tai siis rytmin puutteen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jestas. Yhdessä niitä lapsia kasvatetaan ja täytyy olla myös yhtenevät näkemykset. Jos on eri mieltä kasvatuksellisista asioista, asia täytyy selvittää. Ei se niinkään mene, että kaikki tavat ovat yhtä hyviä. Eikä mies ole mikään vajaaälyinen pikkuapulainen,josta tulee olla kiitollinen hoiti hän lapset sitten miten päin persettä tahansa. Eikä keskustelu ole nalkuttamista. Jos mies tai nainen on kyvytön ottamaan vastaan palautetta/toisen ihmisen mielipiteen toiminnastaan,se on peiliinkatsomisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Ainoat "pomot" työpäivän jälkeen tässä ovat kyllä ne lapset niin isälle kuin äidillekin, niinkuin kuuluu ollakin jos lapsia on mennyt tekemään.
Jos toinen yrittää ottaa kokonaiskuvan huomioon ja rytmittää elämää niin että kaikki pääsisivät helpommalla ja toinen pelkkää laiskuuttaan sabotoi jutun ja vielä sättii päälle, saa sellainen liitto kaatuakin. Siinä se mies on hankalin kakaroista.
Ei kai sillä merkitystä ole kuka se "pomo" on siellä vapaa-ajalla, mutta jos lapset määräävät kaiken mitä talossa milloinkin tapahtuu, niin pitäisin sitä kyllä vähän vastuuttomana. Nainen on ensin luonut sen rytmin omalta kannaltaan parhaimmaksi, ja sitten pakotetaan toinenkin aikuinen siihen samaan rytmiin, eikä yritetä luoda uusia rutiineja mitkä sopisivat molemmille, tämän takia kirjoitin että siellä kotona on se toinen pomo joka päättää sitten missä rytmissä vapaa-aika sujuu.
Kuten sanoin, ymmärrän täysin miksi tuossa vaiheessa tulee avioero ja ymmärrän sekä miestä että naista, kummankaan kenkiin en haluaisi missään nimessä hypätä. Kai nainen sitten kuitenkin ymmärtää, että jos lapset ovat joinain viikonloppuina isällään, ne rytmit eivät siellä ainakaan päde millään tavalla, mutta ehkä siitä ei isommille lapsille olekaan niin paljon haittaa.
Se nainen (tai enemmän kotona oleva) kyllä luo sen rytmin niille lapsille sopivaksi, ei itselleen. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa aloittaa kotipäivää seitsemältä aamulla. Mutta lapsi herää siihen aikaan, niin vähän pakko nousta itsekin.
Entisaikaan kun ei tarvinnut lapsen jokaisen päivän olla elämys ja täynnä onnea, tuo ongelma ratkaistiin yksinkertaisesti valvottamalla viikko vähän pidempään ja sitten rytmi kääntyi tunnilla. Tai jäätiin itse sänkyyn ja otettiin lapsi sinne ja käskettiin olemaan hiljaa. Nykyään se päätös, että tekee lapsia tarkoittaa että ei ole enää minkäänlaista kontrollia omasta elämästään seuraavaan kymmeneen vuoteen vapaa-ajasta puhumattakaan, kaiken päättää mystinen lapsentahtisuus ja se miten lapset viihtyvät missäkin, aikuisista viis. Kaikki eivät tätä välttämättä ymmärrä vieläkään etukäteen ja siksi täysin ymmärrän senkin että joku luovuttaa eikä jaksa tuollaista perhe-elämää. Kuten sanoin, ei käy kateeksi lainkaan.
Ei se lapsi nyt siitä mene rikki, että vähän rytmit heittää. Joskus tuntuu, että kaikki naiset stressaa ihan liikaa. Me miehet nähdään se kokonaiskuva, kun taas naiset usein nalkuttaa niistä yksityiskohdista.
t. mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Ainoat "pomot" työpäivän jälkeen tässä ovat kyllä ne lapset niin isälle kuin äidillekin, niinkuin kuuluu ollakin jos lapsia on mennyt tekemään.
Jos toinen yrittää ottaa kokonaiskuvan huomioon ja rytmittää elämää niin että kaikki pääsisivät helpommalla ja toinen pelkkää laiskuuttaan sabotoi jutun ja vielä sättii päälle, saa sellainen liitto kaatuakin. Siinä se mies on hankalin kakaroista.
Ei kai sillä merkitystä ole kuka se "pomo" on siellä vapaa-ajalla, mutta jos lapset määräävät kaiken mitä talossa milloinkin tapahtuu, niin pitäisin sitä kyllä vähän vastuuttomana. Nainen on ensin luonut sen rytmin omalta kannaltaan parhaimmaksi, ja sitten pakotetaan toinenkin aikuinen siihen samaan rytmiin, eikä yritetä luoda uusia rutiineja mitkä sopisivat molemmille, tämän takia kirjoitin että siellä kotona on se toinen pomo joka päättää sitten missä rytmissä vapaa-aika sujuu.
Kuten sanoin, ymmärrän täysin miksi tuossa vaiheessa tulee avioero ja ymmärrän sekä miestä että naista, kummankaan kenkiin en haluaisi missään nimessä hypätä. Kai nainen sitten kuitenkin ymmärtää, että jos lapset ovat joinain viikonloppuina isällään, ne rytmit eivät siellä ainakaan päde millään tavalla, mutta ehkä siitä ei isommille lapsille olekaan niin paljon haittaa.
Se nainen (tai enemmän kotona oleva) kyllä luo sen rytmin niille lapsille sopivaksi, ei itselleen. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa aloittaa kotipäivää seitsemältä aamulla. Mutta lapsi herää siihen aikaan, niin vähän pakko nousta itsekin.
Entisaikaan kun ei tarvinnut lapsen jokaisen päivän olla elämys ja täynnä onnea, tuo ongelma ratkaistiin yksinkertaisesti valvottamalla viikko vähän pidempään ja sitten rytmi kääntyi tunnilla. Tai jäätiin itse sänkyyn ja otettiin lapsi sinne ja käskettiin olemaan hiljaa. Nykyään se päätös, että tekee lapsia tarkoittaa että ei ole enää minkäänlaista kontrollia omasta elämästään seuraavaan kymmeneen vuoteen vapaa-ajasta puhumattakaan, kaiken päättää mystinen lapsentahtisuus ja se miten lapset viihtyvät missäkin, aikuisista viis. Kaikki eivät tätä välttämättä ymmärrä vieläkään etukäteen ja siksi täysin ymmärrän senkin että joku luovuttaa eikä jaksa tuollaista perhe-elämää. Kuten sanoin, ei käy kateeksi lainkaan.
Meilläkin ex-mies oli tuota mieltä, että antaa vaan lasten herätä ja itse voi jäädä makaamaan sänkyyn, kyllä ne keskenään pärjää. Jokainen täysjärkinen tajuaa että sellainen ei onnistu käytännössä. Tai että otetaan lapsi viereen ja käsketään olla hiljaa :D :D Kumma kyllä saatiin todella äkkiä häipyä sängystä häiritsemästä miehen unia, jos joskus sellaista erehtyi yrittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Ainoat "pomot" työpäivän jälkeen tässä ovat kyllä ne lapset niin isälle kuin äidillekin, niinkuin kuuluu ollakin jos lapsia on mennyt tekemään.
Jos toinen yrittää ottaa kokonaiskuvan huomioon ja rytmittää elämää niin että kaikki pääsisivät helpommalla ja toinen pelkkää laiskuuttaan sabotoi jutun ja vielä sättii päälle, saa sellainen liitto kaatuakin. Siinä se mies on hankalin kakaroista.
Ei kai sillä merkitystä ole kuka se "pomo" on siellä vapaa-ajalla, mutta jos lapset määräävät kaiken mitä talossa milloinkin tapahtuu, niin pitäisin sitä kyllä vähän vastuuttomana. Nainen on ensin luonut sen rytmin omalta kannaltaan parhaimmaksi, ja sitten pakotetaan toinenkin aikuinen siihen samaan rytmiin, eikä yritetä luoda uusia rutiineja mitkä sopisivat molemmille, tämän takia kirjoitin että siellä kotona on se toinen pomo joka päättää sitten missä rytmissä vapaa-aika sujuu.
Kuten sanoin, ymmärrän täysin miksi tuossa vaiheessa tulee avioero ja ymmärrän sekä miestä että naista, kummankaan kenkiin en haluaisi missään nimessä hypätä. Kai nainen sitten kuitenkin ymmärtää, että jos lapset ovat joinain viikonloppuina isällään, ne rytmit eivät siellä ainakaan päde millään tavalla, mutta ehkä siitä ei isommille lapsille olekaan niin paljon haittaa.
Se nainen (tai enemmän kotona oleva) kyllä luo sen rytmin niille lapsille sopivaksi, ei itselleen. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa aloittaa kotipäivää seitsemältä aamulla. Mutta lapsi herää siihen aikaan, niin vähän pakko nousta itsekin.
Entisaikaan kun ei tarvinnut lapsen jokaisen päivän olla elämys ja täynnä onnea, tuo ongelma ratkaistiin yksinkertaisesti valvottamalla viikko vähän pidempään ja sitten rytmi kääntyi tunnilla. Tai jäätiin itse sänkyyn ja otettiin lapsi sinne ja käskettiin olemaan hiljaa. Nykyään se päätös, että tekee lapsia tarkoittaa että ei ole enää minkäänlaista kontrollia omasta elämästään seuraavaan kymmeneen vuoteen vapaa-ajasta puhumattakaan, kaiken päättää mystinen lapsentahtisuus ja se miten lapset viihtyvät missäkin, aikuisista viis. Kaikki eivät tätä välttämättä ymmärrä vieläkään etukäteen ja siksi täysin ymmärrän senkin että joku luovuttaa eikä jaksa tuollaista perhe-elämää. Kuten sanoin, ei käy kateeksi lainkaan.
Meilläkin ex-mies oli tuota mieltä, että antaa vaan lasten herätä ja itse voi jäädä makaamaan sänkyyn, kyllä ne keskenään pärjää. Jokainen täysjärkinen tajuaa että sellainen ei onnistu käytännössä. Tai että otetaan lapsi viereen ja käsketään olla hiljaa :D :D Kumma kyllä saatiin todella äkkiä häipyä sängystä häiritsemästä miehen unia, jos joskus sellaista erehtyi yrittämään.
Eihän se onnistu jos lapsi ei ikinä tottele tai tee mitä käsketään, tai osaa leikkiä edes kotona yksinään vaan pitää aina joku aikuinen olla siinä vieressä keskittymässä. Nykyään ihmettelen sitäkin, että aikuiset leikkivät lasten kanssa joka päivä, mitä ihmettä? Miksi ihmeessä aikuisten täytyy viihdyttää jatkuvasti ja keksiä jotain ohjattua ohjelmaa, eihän lapsen mielikuvitus kehity mihinkään tuollaisesta. Itse en tosiaan saa mitään irti siitä että leikin jollain pikku-ukoilla, ja nykyvaatimusten lasten kasvatukselle ollessa aivan älyttömät (mielestäni siis), jätän lapset tekemättä kokonaan. Huomaatko myös, että laillani ajatteleva miehesi on nykyään ex. En ihmettele lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella ymmärrän kyllä täysin, miksi pikkulapsiperheissä erotaan niin paljon. Koko elämä aikataulutettu jonkun toisen toimesta, kun pääsee töistä kotiin alkaa uusi "työvuoro" toiselle pomolle, joka sitten kellon kanssa tarkkailee ja arvostelee töiden jälkeä. Toisin sanoen kun oma päätäntävalta kaikista asioista, jopa omasta vapaa-ajankäytöstä on täysin ulkoistettu jollekin toiselle ihmiselle, niin ymmärrän kyllä täysin että alkaa ahdistamaan. Asuvatko kaikki kaupungeissa siten, että edes 5-vuotiaat lapset eivät voi leikkiä pihalla ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa? Kyllä nimittäin aivan varmasti turhauttaa sekä miestä että naista nököttää jossain puiston laidalla pari tuntia päivässä kun olisi muutakin tekemistä. Kaikki sympatiat kyllä kaikille nykyäideille ja -isille ketkä jaksavat tuota showta pyörittää vielä työpäivänsäkin jälkeen (tai ennen), olette superihmisiä!
Ainoat "pomot" työpäivän jälkeen tässä ovat kyllä ne lapset niin isälle kuin äidillekin, niinkuin kuuluu ollakin jos lapsia on mennyt tekemään.
Jos toinen yrittää ottaa kokonaiskuvan huomioon ja rytmittää elämää niin että kaikki pääsisivät helpommalla ja toinen pelkkää laiskuuttaan sabotoi jutun ja vielä sättii päälle, saa sellainen liitto kaatuakin. Siinä se mies on hankalin kakaroista.
Ei kai sillä merkitystä ole kuka se "pomo" on siellä vapaa-ajalla, mutta jos lapset määräävät kaiken mitä talossa milloinkin tapahtuu, niin pitäisin sitä kyllä vähän vastuuttomana. Nainen on ensin luonut sen rytmin omalta kannaltaan parhaimmaksi, ja sitten pakotetaan toinenkin aikuinen siihen samaan rytmiin, eikä yritetä luoda uusia rutiineja mitkä sopisivat molemmille, tämän takia kirjoitin että siellä kotona on se toinen pomo joka päättää sitten missä rytmissä vapaa-aika sujuu.
Kuten sanoin, ymmärrän täysin miksi tuossa vaiheessa tulee avioero ja ymmärrän sekä miestä että naista, kummankaan kenkiin en haluaisi missään nimessä hypätä. Kai nainen sitten kuitenkin ymmärtää, että jos lapset ovat joinain viikonloppuina isällään, ne rytmit eivät siellä ainakaan päde millään tavalla, mutta ehkä siitä ei isommille lapsille olekaan niin paljon haittaa.
Se nainen (tai enemmän kotona oleva) kyllä luo sen rytmin niille lapsille sopivaksi, ei itselleen. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa aloittaa kotipäivää seitsemältä aamulla. Mutta lapsi herää siihen aikaan, niin vähän pakko nousta itsekin.
Entisaikaan kun ei tarvinnut lapsen jokaisen päivän olla elämys ja täynnä onnea, tuo ongelma ratkaistiin yksinkertaisesti valvottamalla viikko vähän pidempään ja sitten rytmi kääntyi tunnilla. Tai jäätiin itse sänkyyn ja otettiin lapsi sinne ja käskettiin olemaan hiljaa. Nykyään se päätös, että tekee lapsia tarkoittaa että ei ole enää minkäänlaista kontrollia omasta elämästään seuraavaan kymmeneen vuoteen vapaa-ajasta puhumattakaan, kaiken päättää mystinen lapsentahtisuus ja se miten lapset viihtyvät missäkin, aikuisista viis. Kaikki eivät tätä välttämättä ymmärrä vieläkään etukäteen ja siksi täysin ymmärrän senkin että joku luovuttaa eikä jaksa tuollaista perhe-elämää. Kuten sanoin, ei käy kateeksi lainkaan.
Ei paljon kannata rytmiä kääntää, kun arkena pitää kuitenkin herätä tuohon aikaan. Mieluummin elän viikonloputkin päivähoidon ja työpaikkojen aikataulussa kuin kampean väsynyttä lasta ylös sängystä viisi päivää viikosta ja kuuntelen sitä väsykiukkua iltaisin. Ne rutiinit, näes.
Lapsen ottaminen viereen ei kyllä meillä ratkaise mitään, siinä se ährää, punkee pystyyn ja yrittää karata niin, ettei nukkumisesta tule mitään. Pirteänä lasta on vaikea pitää hipihiljaa tekemättä mitään.
Ei voi olla totta. Tämmöistä tekstiä eriävän mielipiteen takia, kun ei ollakaan samaa mieltä aloittajan kanssa. Naiset eivät vain ole vieläkään oppineet, että se heidän yksi ja ainoa oma totuus ei aina ole se ainoa, eikä edes oikea.
Sinkkumies