Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelun työntekijöiden keksityt kirjaukset asiakaskertomuksissa
27.03.2017 |
Miten ihmeessä lastensuojelun työntekijät voivat kirjata tärkeisiin asiakirjoihin aivan paikkaansa pitämättömiä asioita? Lisäksi nämä esitetään siellä kiven kovina faktoina, kuin jos minä korjaan asian, se kirjataan "äidin mielestä....." Eli minulla on vain mielipiteitä ja muut tietävät paremmin elämäni? Lisäksi olen ollut palavereissa täysin tietämättömänä joistakin "faktoista" ja jälkikäteen kun olen lukenut kirjaukset niin huomanut ihmeellisiä ja valheellisia syytöksiä. Ei siis ihme etteivät palaverit ole tuottaneet tulosta, kun en ole ymmärtänyt ollenkaan mistä sosiaalityöntekijä toisinaan puhuu. Se mikä näissä kirjauksissa huolestuttaa, on se että ne vaikuttavat lapsiperheiden elämiin aivan suoraan. Sanoin sosiaalityöntekijälle että kyllä minuakin huolestuttaisi tällainen perhearki, mitä heidän kirjauksissaan on maalailtu meistä. Ja todellakin he ovat ne itse maalailleet omilla luuloillaan ja mielipiteillään. Olivat jopa soittaneet naapurilleni ja kysyneet kuuluuko meiltä ääniä. Aivan uskomatonta touhua!
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kävimme läpi monen vuoden helvetin, joka alkoi siitä että teini lintsaili ja varasteli. Halusin vain lapselleni apua, mutta sen sijaan perhettäni alettiinkin kytätä ja kaikkea sanottua vääristellä! Jututtivat myös tuoloin 8v pikkusiskoa ja kirjasivat mm "isä käyttäytyy uhkaavasti "
( eli mies sanoi vähän kovemmalla äänellä että nyt lelut koriin ym). Papereissa asia muuttui niin, että mies huutaa jatkuvasti ja tytär pelkää isäänsä !
Ja mitä teiniin tulee,.myös tämän sanomisia vääristeltiin niin, että kirjattiin lääkkeiden väärinkäyttäjäksi koska oli kerran vahingossa ottanut tujumman,
Miehelle määrätyn kipulääkkeen ja meni ihan sekaisin kouluun. Meistä tehtiin huono perhe, jossa teinin käytös ei ollut murrosiän kipuilua vaan johtui pahoista vanhemmista.
Kun tulin raskaaksi , pelkäsin tosissani että iltatähtemme otetaan meiltä pois jollain tekosyyllä :( !Ihme juttuja sossut kirjaavat. Ihan turhaa. Täysin normaaliahan tuo on, että teini ”vahingossa” rouskuttaa vanhempiensa opioideja.
No kyllä oli kuule ihan vahinko, valitti päänsärkyä ja sanoin että "ota kaapista mikron päältä, valkoisesta laatikosta " Teini sitten tarttui liuskaan jonka oletti olevan Buranaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa. Minulla vain hyviä kokemuksia sossuista. Meistä tehtiin ilmoitus, tavattiin ja todettiin, että ei jatkoja. Sama ihminen teki uudestaan ilmoituksen ja taas tavattiin ja ei jatkoja. Ystävällisiä ovat aina olleet ja pahoitelleet mieliharmia.
Meistä naapuri teki ilmoituksia, sisältöä en edes viitsi avata niin noloja ne oli. Sitten vaihtui työntekijä ja ongelmat alkoivat. Näin siis lyhyesti, jos jotakuta kiinnostaa miksi joku perhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi. Ei siihen paljoa tarvita kuin jonkun "luotettavan" ihmisen huoli. ap
Tätä kun on ratkottu ihan Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta myöten. Onko perätön lasu kunnianloukkaus vai pitääkö se kynnys olla matalalla, jolloin huoli riittää, jos sillä yksikin kaltoinkohdeltu lapse säästyisi vaikkapa kuoliaaksi hakkaamiselta. On päädytty siihen, että huoli pitää riittää.
Suomessa on annettu kunnianloukkaustuomio kiusallaan tehdystä perättömästä lasusta. Eli rajanvetoa tässäkin. Viranomaisten osalta keskeistä on se että kirjausten on oltava neutraaleita ja todenmukaisia. Niihin ei saa eksyä asiavirheitä eikä niitä saa pyrkiä värittämään mihinkään suuntaan. Kuten ei muissakaan viranomaisteksteissä. Luotettava dokumentointi on myös lapsen etu. t.lapseton
Vanha ketju, mutta ihan totta että asiakaskertomukset saattavat sisältää paikkaansa pitämättömiä asioita.
Tahallisuudesta en tiedä. Ehkä sitäkin saattaa jossain määrin tapahtua, mutta veikkaampa että suurin syy virheellisiin kirjauksiin on suuret asiakasmäärät ja se että asiat kirjataan jälkikäteen.
Ihmisillä on myös paha tapa olettaa asioita ja toisinaan tulee väärinkäsityksiä.
Harmillistahan se on sinänsä, että kirjaukset saattavat jäädä elämään omaa elämäänsä ja niitä on vaikeaa oikaista jälkikäteen, etenkään jos asiakas ei edes tiedä mitä on kirjattu.
Kirjaukset jäävät voimaan 75 vuodeksi. Sinne ne jäävät totuutta kertomaan lastensuojelun asiakasperheistä, heidän ongelmistaan ja kriiseistään.
Minkälaisen väärän kuvan voi saada jos joku asiallinen tutkija tekisi tutkimuksen lasun kirjauksista eri vuosikymmeniltä?
Ainakin yksi asia nousee esille ja se on se että näissä kirjauksissa perheen vanhemmat eivät koskaan ole itse sosiaalivirkailijoita tai sosiaalityöntekijöitä lastensuojelussa. Tämä on epäkohta johon pitäisi puuttua jo nyt. Mutta ei auta vaikka tekisi rikosilmoituksen tai ilmoittaisi Aluehallintovirastoon. THL ei välitä eikä Sosiaali- ja terveysministeriökään.
Syitä on monia. Virkasuoja (suojaa sossua, nostaa hänet yli ja ohi lakien), sossu nähdään kaltoinkohdellun lapsen pelastajana (vaikka kaltoinkohtelua ei näytetty toteen), hyväveli-verkosto jossa päättäjät ja lastensuojelulaitosten yrittäjäomistajat ovat yksiä ja samoja henkilöitä tai ainakin hyvää pataa keskenään ja lopuksi vielä koko kansan mielipide siitä että aina ongelmatilanteissa ja ristiriitatilanteissa on kaikista yksinkertaisinta vaan laittaa kaikki syy biologisten vanhempien harteille. Varsinkin äitien.
Kun Suomessa ei haluta uskoa että lapset saattavat voida huonosti siellä sijaisperheessä. Kun ei uskalleta miettiä että lastensuojelulaitoksessa lapsi ei voikaan paremmin vaan huonommin.
Luotetaan vaan että virkakoneisto osaa hoitaa homman. Uskotaan vankasti että lapsella on huonot kasvuolosuhteet omassa kodissa. Vanhemmuus on kateissa ja lapsi on heitteillä.
Ajatellaan että lastensuojelussa työskentelee ammattitaitoista väkeä ja jokainen lasu-asiakkuus on perusteltu.
Ja ne kirjaukset. Ammattitaitoinen lastensuojelija on kirjoittanut totuudenmukaisesti perheestä. Hän on kirjoittaessaan ollut pirteä ja hän on tehnyt tarkoituksenmukaisia havaintoja lapsen arjesta kotona jossa kaikki onkin ihan päin prinkkalaa. Ja sitten kun lapsi on ollut sijaisperheessä tai laitoshoidossa hetken, tulee kirjauksiin vielä siitä ajanjaksosta totuus esille. Lapsen elinolosuhteet ovat loistavan hyvät, lapsi oikein kukoistaa, sijaisäiti on aivan mahtava, ja mitään ongelmia ei olekaan!
(kai huomasitte sarkasmin?) Totuuden nimissä pitäisi saada laajaan julkisuuteen lasu-lasten omat versiot tapahtumista. Lehdissä on kyllä ollut jotain artikkeleitä aikuisiksi kasvaneista huostaanotetuista mutta nämä ovat aina ne joilla sitten meni elämässä paremmin siellä uudessa perheessä. Ja usein näissä tapauksissa lasten omassa, alkuperäisessä perheessä on ollut tosi paha päihdeongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaukset voivat olla värittyneet. Niissä voi käyttää kieltä niin että asiat kääntyvät täysin päälaelleen.
Muita epäkohtia on lasussa runsaasti. Yksi on esim minkälaisen työntekijän kanssa suurperhe joutuu tekemisiin. Ei siinä nuori perheetön, lapseton vastavalmistunut sossu voi ymmärtää suurperheen arjen rumbaa, aamukiireitä, sisarusten välisten kinojen selvittäjän roolia ja asemaa. Perheetön sossu ei käsitä korvatulehduskierteessä olevaa lapsiperhettä, mitä haasteita se tuo sairaalakäynteineen kun vanhempien pitäisi samaan aikaan olla sairaan lapsen kanssa lääkärissä, terveen lapsen viedä tarhaan/kerhoon ja koululaisen touhuista huolehtia. Samalla mennä töihin tai pyytää sairaslomaa ja siinä tapauksessa toimittaa lomalupalappuja työnantajalle, Kelaan, aikuiskouluun ja vielä kopio mahdollisesti vakuutusyhtiöön. Siinä sivussa hoitaa pyykit, kauppareissut, harrastukset, ruoanlaitto ja kodin siivous. Ja lisäksi vielä tarkasti huolehtia lääkekuurista.
Melkein unohdin... tämän kaiken päälle tulee vielä tämä: vanhemmilla pitää olla runsaasti voimia ja aikaa hoitaa pois se sossu sieltä arjestaan. Se käy ihan työstä!
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi ihmeessä olette ylipäätään joutuneet lastensuojelun piiriin?
Ihan vain arpomallako niitä perheitä valitaan keitä aletaan tutkia? Ihan vain ilmasta tempaistaan? No enpä usko!
Itselläni on kaksi lasta jotka yksinhuoltajana kasvattanut kunnon kansalaisiksi. Kireää on joskus ollut yh:n arki varsinkin kun mies häipyi kuin pieru saharaan. Kuitenkaan koskaan ei lastensuojelun ole tarvinnut ovella kolkutella.
En usko, että ihan normin perusperheen tarvitsee "pelätä" mitään siltä taholta, jos on puhtaita jauhoja pussissa. Ja jos lasu tehdään, on vain hyvä jos se on turha! Ei tarvita yhtään Vilja Eerikaa lisää, ei todellakaan!
Höpö, höpö. Perättömiä ilmoituksia tehdään vaikka kuinka paljon ja ihan tavallinen, normaali perhe voi päätyä lastensuojelun piiriin. Omalla kohdallani on tehty perätön ilmoitus kun laitoin kiukuttelevan taaperon väkisin turvavöihin. Ilmeisesti ilmoittajan mielestä olisi joko pitänyt lähteä ajamaan ilman turvavöitä tai sitten rauhoittaa lapsi antamalla se jäätelö, jota en suostunut kaupasta ostamaan. No, omalla kohdalla asia oli sillä ohi, että kävin juttelemassa asian ja sillä selvä. Mutta vaikka kuinka tiedät että ei mitään pelättävää ole, niin kyllä yöunet meni muutamana yönä enkä myöskään taaperon kanssa käynyt kaupassa seuraavaan pariin kuukauteen.
Ystäväni taas joutui pidempään seurantaan kun koulussa lapsi ei tullut toimeen opettajansa kanssa. Kyseinen opettaja teki lasun. Homma ratkesi lopulta koulun vaihtamisella. Tämä opettaja oli kyllä aika erikoinen, hänen luokaltaan siirtyi useampikin oppilas pienryhmään tai vaihtoi koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelun ylilyönnit. Ihan varmaksi ei voi sanoa mutta nainen on naiselle susi. Aviomieheni on naistennaurattaja ja en voinut olla huomaamatta että hän sai jotenkin oman version asioista esille niin että vaikutti että sossu (nainen, kuten aina) ymmärsi häntä paremmin. Kuunteli häntä enemmän ja sivuutti minut.
Lasu-ilmoitukset ja lasu-asiakkuudet ovat olleet nöyryyttäviä kokemuksia. Tapaamisissa olen enemmän hiljaa ja annan sossujen puhua, annan aviomiehen nuoleskella sossuja ja tämän yhteiskunnan lasu-manifestejä.
Olin itse enemmän hiljaa mutta kerroin oman versioni myös ja tyyliini kuuluu muutama "heitto". Koskaan en ole sanonut sitä mitä kuulija haluaa kuulla.
Minä sanon sen mitä minulla on sydämmellä.
Jos se ei miellytä kuulijaa on se hänen häpeensä.
En ole ollut lastensuojelun sossujen kanssa tekemisissä ja toivottavasti en joudukaan. Kyllä nämä ihmetulkinnat huomaa jo neuvolassa, mulle markkinoitiin uniohjaajaa joka olikin viralluselta tittelultään sosiaaliohjaaja. 4kk Lapsi ei nukkunut päivällä kun en ollut osannut luoda päivärytmiä jne. Yksityislääkäriltä onnejsi löytuinoppia tähän (allergia) ja lapsi alkoi nukkua samantien. Samoin perheneuvola lipoo miehen persettä vaikka hän huutanut ja repinyt lapsia. Hän kuulemma rauhallinen ja minä ylireagoin. Jne. Varmaan sossut samaa kastia. Toivottavasti en joudu tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilasin asiakirjapyynnön omista tiedoista mitä lasulla on. Olen ollut avohuollon tukitoimen piteenä sijoitettuna vuoden lapsuudessa. Sijoituksen jälkeen jatkui tukitoimet perhetyön muodossa. Kirjaukset oli luokkaa: "äiti tuli ovelle vastaan punaisissa vaatteissa. " " lapset tappelivat. Mitähän nyt menossa?" "Äiti kertoi gynekologisista vaivoistaan" ja perässä tarkka kuvailu mitä oli kertonut...
Toivottavasti nykyään ei kirjata noin. Nämä siis vain esimerkkejä. Näitä oli yksityiskohtaisempia, työntekijän mielipiteitä yms.
Parhaansa iso osa sos.tt tekee. Mutta niin kuin joku sanoi, niin virkamiehet ovat ihmisiä ja heidän asenteen vaikuttavat kirjauksiin ja sitä kautta muiden asenteisiin ko perheestä.
Lasun asiakkaaksi voi joutua myös jonkun tragedian kautta. Ja siinä, kun sattuu häiriintynyt ihminen kohdalle, niin mankelin läpi joutuu.