Miksi en onnistu laihduttamisessa?

Sulla ei ole itsehillintää. Valitettavasti sitä ei saa ostettua purkissa. Hyväksy läskisi, tuolla asenteella et koskaan tule laihtumaan.

Sulla ei ole tietoa, mitä syödä laihtuakseen.

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ole tietoa, mitä syödä laihtuakseen.

Tieto ei riitä, jos ei sitä hyödynnä.

Negatiivinen ajattelu ja pessimismi on varmaan ne sun blokkisi. Itsensä soimaaminen ei auta, vaan itseä pitää kannustaa. Ja aseta itsellesi pienempiä välitavoitteita, esim 2 kg tai 5 kg. Jos vain ajattelet vaikka että "pitää laihtua 20 kg", niin pessimistinen mieli saa sen tuntumaan ylivoimaiselta. Ja yritä löytää liikunta joka tuntuu hyvältä.

Ensiksikkin kannattaa olla itselleen armollinen laihduttamisessa :)

Eli jos pudotettavaa painoa on paljon, myös aika mikä sen pudottamiseen menee on pitkä. Hyvin harvoin, jos koskaan, nopean painonpudotuksen tulokset jää pysyviksi. 

Älä edes unolemi enemmästä kuin puolikiloa per viikko painonpudotuksesta. Realistisempaa on lähteä siitä, että muutat elämäntapaasi niin, että painoa tippuu se yksi kilo kuussa.

Liikunta on terveydelle hyväksi ja auttaa painonpudotuksessa, mutta vain auttaa.

Mieti ruokavaliotasi ja jätä aluksi yksi turha asia pois. Pidä taukoa karkinsyönnistä tai pullasta tai alkoholista. Jos käytätät sokeria kahvissa, niin vähennä sokerin määrää vähäsen.

Parin viikon päästä mieti seuraava asiaa, josta voiu vähentää energian saantia.

Mieti onko sinulla, jotain piilokalorilähteitä. Tuoremehu sisältää paljon energiaa puhumattakaan maustetuista jugurteista. Eli jos juot tuoremehuja ala laimentaa niitä pikkuhiljaa eli lisää lasiin neljäsosa vettä.

Mieti voitko liikkua hyötyliikuntaa, jos treenaaminen ie innosta. Hyötyliikunta ei montaa kiloa vuositasolla tiputa, mutta auttaa taas sen pikkuhippusen.

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ole tietoa, mitä syödä laihtuakseen.

Tämä on itse asiassa hyvin harvaista. Joskus sitä tapaa elämässään ensimmäistä kertaa paino-ongelmaan havahtuneilla, erityisesti miehillä tai sinkuilla, jotka ei ole juuri ruokavalioasioista siihen asti piitanneet.

Mutta usein laihduttaja tietää erittäin hyvinkin mitä pitäisi syödä laihtuakseen. Itsekuri ei vaan riitä pitkäjänteisesti syömään niin. Ja mitä enemmän on takana epäonnistuneita elämäntapamuutoksia ja kuureja, sitä vähemmän laihduttaja enää itsekään uskoo omiin kykyihinsä. Lopulta koko yritykset laihtua on vähän puolivillaisia, tyyliin "aloitan nyt taas tämmöisen jutun, mutta tuskinpa minä sitä kauaa jaksan kun en ole ennenkään jaksanut".

Valitettavasti mitään yhtä viisastenkiveä tähän ei tunnu olevan ei ravitsemusasiantuntijoilla, lääkäreillä eikä terapeuteillakaan, niin että voisi sanoa että valitse tämä ruokavalio tai hoidata tämä hormonihäiriö tai ratkaise tämä tunne-elämän ongelma niin laihdut. Pysyvä merkittävä laihtuminen on valitettavan harvinaista, ja siihen milloin se keltäkin onnistuu ei tunnu johdonmukaisesti liittyvän mikään tietty ruokavalio tms. Jostain vaan joskus tulee sisältä sellainen motivaatio jolla onnistuu, joskus taas ei.

Jonkilainen klikki aivoissa... Ehkä tavallaan mielesi kapinoi laihuutta vastaan. Onko sinua kiusattu lihavuuden takia tai syrjitty muuten? Mielesi kokee että haluaa tulla rakastetuksi sellaisenaan eikä muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ole tietoa, mitä syödä laihtuakseen.

Tämä on itse asiassa hyvin harvaista. Joskus sitä tapaa elämässään ensimmäistä kertaa paino-ongelmaan havahtuneilla, erityisesti miehillä tai sinkuilla, jotka ei ole juuri ruokavalioasioista siihen asti piitanneet.

Mutta usein laihduttaja tietää erittäin hyvinkin mitä pitäisi syödä laihtuakseen. Itsekuri ei vaan riitä pitkäjänteisesti syömään niin. Ja mitä enemmän on takana epäonnistuneita elämäntapamuutoksia ja kuureja, sitä vähemmän laihduttaja enää itsekään uskoo omiin kykyihinsä. Lopulta koko yritykset laihtua on vähän puolivillaisia, tyyliin "aloitan nyt taas tämmöisen jutun, mutta tuskinpa minä sitä kauaa jaksan kun en ole ennenkään jaksanut".

Valitettavasti mitään yhtä viisastenkiveä tähän ei tunnu olevan ei ravitsemusasiantuntijoilla, lääkäreillä eikä terapeuteillakaan, niin että voisi sanoa että valitse tämä ruokavalio tai hoidata tämä hormonihäiriö tai ratkaise tämä tunne-elämän ongelma niin laihdut. Pysyvä merkittävä laihtuminen on valitettavan harvinaista, ja siihen milloin se keltäkin onnistuu ei tunnu johdonmukaisesti liittyvän mikään tietty ruokavalio tms. Jostain vaan joskus tulee sisältä sellainen motivaatio jolla onnistuu, joskus taas ei.

Jos laihtumiseen tarvitaan itsekuria, niin silloin syömiset eivät ole kunnossa. Tätä asiaa ei ymmärretä.

Mulla ei ole itsekuria. Ei vähäisintäkään määrää. Siksi mun piti laihtuakseni keksiä muita tapoja kiertää ne sudenkuopat, mitkä aina kaatoi laihdutuksen.

Lopulta kun keksin mitä tehdä, siitä aukesi aivan uusi elämä. Ei tarvittu itsekuria, kun söi sellaisia ruokia, mitkä oli herkullisia, maukkaita, täyttäviä, pitivät nälkää pitkään ja pitivät verensokerin tasaisena. Siitä on nyt kuusi ja puoli vuotta, kilot lähti eikä suuremmin ole takaisin tulleet. Tottakai matkaan mahtui montakin kompastelua, mutta huomattavasti vähemmän kuin silloin kun kokeilin muilla tavoilla. Mistään ei ole tarvinnut väkisin luopua, mutta muutos ruokavalioon tapahtunut täysin. Edelleen saisin syödä kaikkea mitä silloin kuusi ja puoli vuotta sitten söin, mutta en halua, koska ne maistuu nykyään pahalle tai en enää himoitse niitä.

Ennen, silloin lihavana, jos ostin karkkipussin, se piti syödä heti. Ei voinut kuvitellakaan, että se olisi riittänyt pitemmäksi aikaa tai että olisin voinut säästää sen koskemattomana viikonloppuun. Se vaivasi kaapissa niin kauan, että se oli pakko syödä. Nyt jos ostan karkkipussin, se saa olla kaapissa ihan rauhassa niin kauan, kunnes päiväys menee vanhaksi ja heitän sen roskiin. Mulla ei edelleenkään ole itsekuria, mutta kun mun ei enää tee yhtään mieli niitä syömisiä, mitkä ennen olis tarvinnut sitä itsekuria jättää ne syömättä. Ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ole tietoa, mitä syödä laihtuakseen.

Ei tieto muutu teoiksi, kun ruoka vain on niin äärettömän hyvää, että on mahdotonta tyytyä kohtuullisen kokoiseen annokseen. Siis ihan normaali ruoka, ei tarvitse olla mitään ns. herkkuja edes.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole itsekuria. Ei vähäisintäkään määrää. Siksi mun piti laihtuakseni keksiä muita tapoja kiertää ne sudenkuopat, mitkä aina kaatoi laihdutuksen.

Lopulta kun keksin mitä tehdä, siitä aukesi aivan uusi elämä. Ei tarvittu itsekuria, kun söi sellaisia ruokia, mitkä oli herkullisia, maukkaita, täyttäviä, pitivät nälkää pitkään ja pitivät verensokerin tasaisena. Siitä on nyt kuusi ja puoli vuotta, kilot lähti eikä suuremmin ole takaisin tulleet. Tottakai matkaan mahtui montakin kompastelua, mutta huomattavasti vähemmän kuin silloin kun kokeilin muilla tavoilla. Mistään ei ole tarvinnut väkisin luopua, mutta muutos ruokavalioon tapahtunut täysin. Edelleen saisin syödä kaikkea mitä silloin kuusi ja puoli vuotta sitten söin, mutta en halua, koska ne maistuu nykyään pahalle tai en enää himoitse niitä.

Ennen, silloin lihavana, jos ostin karkkipussin, se piti syödä heti. Ei voinut kuvitellakaan, että se olisi riittänyt pitemmäksi aikaa tai että olisin voinut säästää sen koskemattomana viikonloppuun. Se vaivasi kaapissa niin kauan, että se oli pakko syödä. Nyt jos ostan karkkipussin, se saa olla kaapissa ihan rauhassa niin kauan, kunnes päiväys menee vanhaksi ja heitän sen roskiin. Mulla ei edelleenkään ole itsekuria, mutta kun mun ei enää tee yhtään mieli niitä syömisiä, mitkä ennen olis tarvinnut sitä itsekuria jättää ne syömättä. Ihanaa!

Kiva että sinulla onnistui. Minulle ongelma on nimenomaan ruoka, ei karkit ym. Esim. tänään keittämääni lohikeittoa on mennyt jo ihan liikaa. Se vain on niin herkullista, että tekee mieli ottaa lisää, vaikkei ole yhtään nälkä.

En ymmärrä miksi puhutaan jostakin herkuista. Paljon mieluummin minä kattilallisen keittoa syön kuin karkkipussin.