Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapset ei tervehdi/vastaa kysymyksiin

Dam
27.03.2017 |

Olen päiväkodissa ollut töissä nyt 15v ja kiinnittänyt huomiota siihen, että lapset vanhempien läsnäollessa usein jättävät vastaamatta tervehdykseen/hyvästelyihin tai kysymyksiin. Vanhemmat eivät myöskään vaadi lapsiaan vastaamaan, vaan joko selittelevät jotain tai vastaavat lapsen suulla.
Esimerkki tilanne: Lapsi tulee päiväkotiin ja sanon "Huomenta Pirkkoli! Mitä kuuluu?" vastaukseksi saan tuijotuksen parhaassa tapauksessa. Usein lapset myös pakenevat vanhempien taakse tai muuten kääntyvät pois. Vanhempi siinä sitten "vähän väsyttää varmaan".

Ymmärrän TÄYSIN että lapsia ujostuttaa välillä, ymmärrän senkin, että väsyttää ja on paljon hankalia tunteita aamuissa vaikka olisikin tuttu ja läheinen hoitaja. Ihmettelen silti sitä, miksi vanhemmat eivät ohjeista lapsiaan käytöstapoihin. "Pirkkolia taitaa tänään väsyttää, mutta kuules kultsi, kuuluu kohteliaisiin tapoihin tervehtiä, sanotaan että "Huomenta!" ja katsotaan silmiin." Ja sit Pirkkoli tekee minkä pystyy. Kuitenkin näen tärkeänä, että lapselle kerrotaan, kuinka tilanteessa toimitaan ja että ei nyt vaan ole ok tuijottaa umpimielisenä seinään vaikka väsyttääkin. Ei meille kenellekkään. Elämässä joutuu menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja semmosta se on.

On myös yleistä, ettei lapset vastaa kysymyksiin. "Otatko maitoa sun puuroon?" - kysymykseen saan usein vastaukseksi en mitään. Ei nyökkäystä, en mitään.

Mielelläni kuulisin vanhempien ajatuksia tästä. Ehkä opin jotain, mitä en itse ole tullut ajatelleeksi.

Kommentit (44)

Vierailija
41/44 |
18.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyhmä äänessä on, viisas vaikenee.

Vierailija
42/44 |
18.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vaikka 4 vuotta annettu lapsen olla vastaamatta ja annettu lapsen kipittää äidin selän taakse piiloon näissä tilanteissa, ja sitten yhtäkkiä ollaankin vaatimassa että "noniin vastaappa nyt kun setä kysyy, vastaa nyt rohkeasti", niin eihän se toimi. Täytyy heti alusta alkaen opetella ne käytöstavat.

Olen se, jonka 4-vuotias ei tervehdi. On ollut ihan "lukossa" vauvasta saakka. Vauvana sai hepulin, jos vieras ihminen otti syliin tai lähestyi. Yritettiin parhaamme mukaan siedättää häntä, ja nykyään hyväksyykin jo suurimman osan ihmisistä ja on heille tuttavallinen, mutta edelleenkään tuo tervehtiminen ei suju. Miten meidän olisi siis pitänyt toimia 1-, 2- ja 3-vuotiaan kanssa, jotta 4-vuotiaana lapsi uskaltaisi tervehtiä? Päiväkodissa on käynyt 2-vuotiaasta lähtien ja siellä menee hyvin.

Mitäs jos rauhoittuisit ja lukisit vaikka aloituksen uudestaan? Tuntuu että sä nyt viet asian ihan toiseen äärilaitaan ja teet hirveän mörön siitä että joku nelivuotias ei tervehdi eikä tuokaan nyt kovin hyvä juttu ole. Eihän teillä ole yhtään sama tilanne kuin mitä ap kuvaili. Teillä on puhuttu asiasta ja lasta ilmeisesti ujostuttaa. Sehän on ihan ok, kunhan omalla esimerkilläsi näytät jatkossakin käytöstävät, yritätte lapsen kanssa esim. tervehtimistä yhdessä niin eiköhän se joskus ala sujua. Varot nyt vaan ettet tee asiasta isompaa numeroa, jos joku 4v huomaa että vanhempi hirveästi ahdistuu niin se vaan pahentaa lapsen paineita esim. tervehtimistilanteessa kun epämiellyttävän tilanteen lisäksi on vanhemman odotukset niskassa. Rennosti vaan.

Olen kyllä huomannut saman kuin ap. Esim. jotkut lapset jotka pyörivät väkkäränä vanhempiensa jaloissa ja keskeyttävät jatkuvasti puhetta, eivät sitten kuitenkaan osaa/viitsi vastata sitten kun heille puhuu suoraan vaan äiti/isi puhuu puolesta. Tuollaisten muuten suunapäänä olevien lasten kyseessäollessa tuskin kuitenkaan on ujoudesta kysymys.... Kai se on joistakin vanhemmista helpompaa vaan puhua puolesta kuin joka kerta muistuttaa lasta asiasta. Ja ei, ei siitä tarvitse natkuttaa/äristä lapselle että "tervehdi nyt prkle" vaan ihan vaan suht neutraalisti muistuttaa lasta siitä, miten tilanteessa piti toimia. Kun ilman sitä aikuisen ohjausta harva lapsi niitä tapoja oppii....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/44 |
18.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Wau jos teidän päiväkodin henkilöstö huomaa lapsen. Oman lapseni päiväkodissa lasta ei huomioida tai tervehditä usein ollenkaan. Ei, vaikka huomattaisiin että ollaan tultu eli ollaan lähietäisyydellä.

Vierailija
44/44 |
18.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Dam kirjoitti:

Olen päiväkodissa ollut töissä nyt 15v ja kiinnittänyt huomiota siihen, että lapset vanhempien läsnäollessa usein jättävät vastaamatta tervehdykseen/hyvästelyihin tai kysymyksiin. Vanhemmat eivät myöskään vaadi lapsiaan vastaamaan, vaan joko selittelevät jotain tai vastaavat lapsen suulla.

Esimerkki tilanne: Lapsi tulee päiväkotiin ja sanon "Huomenta Pirkkoli! Mitä kuuluu?" vastaukseksi saan tuijotuksen parhaassa tapauksessa. Usein lapset myös pakenevat vanhempien taakse tai muuten kääntyvät pois. Vanhempi siinä sitten "vähän väsyttää varmaan".

Ymmärrän TÄYSIN että lapsia ujostuttaa välillä, ymmärrän senkin, että väsyttää ja on paljon hankalia tunteita aamuissa vaikka olisikin tuttu ja läheinen hoitaja. Ihmettelen silti sitä, miksi vanhemmat eivät ohjeista lapsiaan käytöstapoihin. "Pirkkolia taitaa tänään väsyttää, mutta kuules kultsi, kuuluu kohteliaisiin tapoihin tervehtiä, sanotaan että "Huomenta!" ja katsotaan silmiin." Ja sit Pirkkoli tekee minkä pystyy. Kuitenkin näen tärkeänä, että lapselle kerrotaan, kuinka tilanteessa toimitaan ja että ei nyt vaan ole ok tuijottaa umpimielisenä seinään vaikka väsyttääkin. Ei meille kenellekkään. Elämässä joutuu menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja semmosta se on.

On myös yleistä, ettei lapset vastaa kysymyksiin. "Otatko maitoa sun puuroon?" - kysymykseen saan usein vastaukseksi en mitään. Ei nyökkäystä, en mitään.

Mielelläni kuulisin vanhempien ajatuksia tästä. Ehkä opin jotain, mitä en itse ole tullut ajatelleeksi.

Tablet-laitteelle ei tarvitse vastata.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi kaksi