Ystävä erosi ja nyt minun pitäisi valita "puoleni" teen mitä tahansa niin joku suuttuu

Valitse puolesi, kumpi ja kumman läheiset ovat sinulle tärkeämpiä?

Miksi sun pitäisi erota ystäväsi eksästä, vaikka ystäväsi erosikin hänestä? Ihme touhua tuollainen puolien valitseminen. Itse antaisin loukkaantua, jos noin lapsellisella tasolla mennään. Eri aikaan kutsut mökille, jos itse haluat porukkaa sinne kutsua. Jos tuosta joku vetää herneet nenään, ei lienee iso menetys mikäli välit moisesta menevät.

Tässäpä yksi syy, miksi se puoli kannattaa valita jo alusta pitäen. Ei kaikkien kanssa vaan tarvitse kaveerata. Voi aivan tietoisesti päättää, kenen kanssa kaverustuu enemmän ja kenen kanssa pysyy hyvä tuttu linjalla, eikä siihen ajsn vieriminen vaikuta. Nyt valitsisin sinuna sen, jonka kanssa olet ollut tekemisissä ennen toista ja kenen kanssa olet läheisempi.

Kutsut vakkariporukan (ei kuitenkaan pariskuntaa), mutta se joka aiheuttaa sodan jää seuraavan kerran ulos.

Kutsut vaan kaikki kuten ennenkin ja annat ihmisten päättää, jos saapuvat tai eivät.

Riippuu siitä haluatko pitää ystäväsi. Jos haluat, jätät ex puolison kutsumatta. Mä yritin taiteilla molempien osapuolten kanssa. Kumpikin laittoi lopulta välit poikki minuun.

Eroa molemmista.

Kyllä omat arvonsa kannattaa valita ihan itse. Jos ystävyys on tärkeämpää kuin se että voit kutsua kaikki yhtäaikaa et kutsu muita samaan aikaan kuin ystävääsi jos taas tärkempää on viettää aikaa yhdessä mahdollisimman monen kanssa ystävä joutuu päättämään onko hän valmis tulemaan yhtäaikaa muiden kanssa.

Minä jäisin kyllä varmaan sen alkuperäisen ystävän kaveriksi.

Itse en koskaan niinkään tutustu ystävieni puolisoihin. Tottakai puolisot saavat tulla mukaan, otamme heidät vastaan hyvin, jutellaan yms. Mutta en koskaan ajattele että tämä tyyppi on nyt minun ystävä ja soitellaan ja pidellään yhteyttä. Kyllä se minun ystävä on se minun ystävä, ja sen puoliso saattaa aina vaihtua toiseen.

Minusta ei ollut hirveän kivaa kun erotessani eräs (nyt jo entinen) kaveri voivotteli kuinka harmillista että erosin, kun hän niin tykkäsi minun exästä ja se oli niin kiva tyyppi ja oli niin mukava viettää yhdessä aikaa. Jouduin sitten pyytämään anteeksi eroani, ja oikein kehotin häntä ottamaan yhteyttä exääni että voivat viettää yhdessä kivoja hetkiä.

Minusta ulkopuolisten ei eroissa tarvitse ottaa mitään puolia tai kantaa asiaan. Yleensä ei edes tiedetä kaikkia eroon johtaneita syitä niin perusteellisesti, että näin voisi tehdä. Jos ap on todella hyvä ystävä myös kaverin ex miehen siskojen kanssa, niin miksi ihmeessä pitäisi välit heihin katkaista - heillä tuskin on mitään tekemistä avioeron kanssa?

Kutsu ap kaikki kuten ennenkin. Ne jotka ei voi jostain syystä olla samassa tilassa jonkun toisen kutsutun kanssa, voivat jättää tulematta, mutta se ei ole sun tehtävä valkata, ketä jätetään ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Kutsut vaan kaikki kuten ennenkin ja annat ihmisten päättää, jos saapuvat tai eivät.

Juuri näin. Luotat siihen aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä tai jäädä pois jos epäilevät omaa kestämistään.

Voihan tuossakin mallissa vaikkapa ystäväsi loukkaantua että kutsut hänen exänsä.

Toinen vaihtoehto on että nyt valitset sen puolen. Kutsut ne jotka ainakin haluat elämässäsi pitää.

Niin tai näin, en usko millään että entinen voi jatkua muuttumattomana.

Puhu suoraan asiasta molemmille puoliskoille erikseen. Ihan rehellisesti kerrot, mitä sinä tunnet tuon tilanteen takia ja miten se vaikuttaa esim. tuohon mökkitilanteeseen. Kysyt mitä he toivovat sen suhteen.

Sulla on halutessasi kaikki oikeus pitää ystävälliset välit kaikkiin itsellesi tärkeiksi muodostuneisiin ihmisiin.

Meillä oli sama tilanne. Paitsi, että me olimme ystävystyneet myös pariskuntina. Siis miehemme olivat myös tosi läheisiä. Päätimme heti alussa, että puolia ei valita, vaan haluamme pitää molemmat ystävämme, vaikka he eivät enää keskenään toimeen tulleetkaan. Eronneen parin miespuoliselle tämä ei ollut mikään ongelma, mutta naiselle, siis ystävälleni, oli. Mainittakoon, että hän itse oli vieläpä se, joka halusi suhteen lopettaa. Meille hän protestoi, syyllisti ja puhui pahaa eksästään, mikä oli äärimmäisen keljua, olimmehan täysin syyttömiä heidän välirikkoonsa. Loppujen lopuksi  ystävyydestä ei vain enää tullut mitään. Tämän naispuolisen ystäväni silmissä me olimme hylänneet hänet, koska emme menneet mukaan eksän parjaamiseen. Eikä auttanut selittää, että eihän meillä ole mitään vihanpitoa hänen eksänsä kanssa. Ystävyys hiipui siihen, ettei vain enää pidetty yhteyttä. Jos joskus haluaa takaisin ystäväksi, niin eipä minulla mitään sitä vastaan ole, mutta en jaksa olla pelinappulana kenenkään ihmissuhdeongelmissa. Sen eksän ja hänen uuden puolisonsa kanssa olemme läheisissä väleissä.