Lue keskustelun säännöt.
Lapset ei tervehdi/vastaa kysymyksiin
Dam
27.03.2017 |
Olen päiväkodissa ollut töissä nyt 15v ja kiinnittänyt huomiota siihen, että lapset vanhempien läsnäollessa usein jättävät vastaamatta tervehdykseen/hyvästelyihin tai kysymyksiin. Vanhemmat eivät myöskään vaadi lapsiaan vastaamaan, vaan joko selittelevät jotain tai vastaavat lapsen suulla.
Esimerkki tilanne: Lapsi tulee päiväkotiin ja sanon "Huomenta Pirkkoli! Mitä kuuluu?" vastaukseksi saan tuijotuksen parhaassa tapauksessa. Usein lapset myös pakenevat vanhempien taakse tai muuten kääntyvät pois. Vanhempi siinä sitten "vähän väsyttää varmaan".
Ymmärrän TÄYSIN että lapsia ujostuttaa välillä, ymmärrän senkin, että väsyttää ja on paljon hankalia tunteita aamuissa vaikka olisikin tuttu ja läheinen hoitaja. Ihmettelen silti sitä, miksi vanhemmat eivät ohjeista lapsiaan käytöstapoihin. "Pirkkolia taitaa tänään väsyttää, mutta kuules kultsi, kuuluu kohteliaisiin tapoihin tervehtiä, sanotaan että "Huomenta!" ja katsotaan silmiin." Ja sit Pirkkoli tekee minkä pystyy. Kuitenkin näen tärkeänä, että lapselle kerrotaan, kuinka tilanteessa toimitaan ja että ei nyt vaan ole ok tuijottaa umpimielisenä seinään vaikka väsyttääkin. Ei meille kenellekkään. Elämässä joutuu menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja semmosta se on.
On myös yleistä, ettei lapset vastaa kysymyksiin. "Otatko maitoa sun puuroon?" - kysymykseen saan usein vastaukseksi en mitään. Ei nyökkäystä, en mitään.
Mielelläni kuulisin vanhempien ajatuksia tästä. Ehkä opin jotain, mitä en itse ole tullut ajatelleeksi.
Kommentit (44)
Mua ainakin hävettää niin paljon joskus se, miten lapsi on, etten jaksa kiinnittää siihen enempää huomiota. Mutta sanon mä kyllä lapselle, että vastaapas kun kysytään, mutta ei se tuota mitään tulosta. Kasvakoot sitten tuppisuu, enpä minäkään ole elämässä mitään hyvää siitä saanut, että en ollut sellainen omapäinen lapsi, vaan kiltti vastailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai siitä voisi puhua sille laopselle ja aikuiselle, että tuntuupa ikävältä tai että olisi kiva, että tervehtisi(t). Sinä olet kasvattaja.
Joo, ruvetaan kaikki vaan marttyyreiks lasten nenän edessä, mikä upea malli heille! Not.
No miten sen lapsen sitten pakottaa vastaamaan? Enempi vain menee lukkoon, jos siinä alkaa asiasta jankuttamaan.
Pienet on murheet. Minä en aikuisenakaan aio tervehtiä, ihan natsitouhua.
Olen myös päiväkodissa töissä ja kyllä isommat lapset pääsääntöisesti tervehtivät ja vastaavat.
Ihan pieniltä ei voi vaatiakaan ja painostaminen on turhaa. Kyllä he siitä ajan myötä sosiaalistuvat. Yksilölliset erot ovat huimia riippuen lapsen temperamentista. Jotkut moikkaavat jo yksivuotiaina ja jotkut eivät edes viisivuotiaina.
Sama kuin muussakin kehityksessä: kaikki ajallaan. Ei lapsi ole "epäkohtelias" tervehtimättä jättäessään.
Oletko itse jotenkin päällekäyvä, jos tämä on sunulle tavallistakin? Olen huomannut, että yhdelle yli-innokkaalle hössättäjälle lapset vastaavat paljon nihkeämmin kuin meille muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me ohjeistamme lasta sanomaan huomenta päiväkotiin tullessa ja heippa lähtiessä, mutta ei, hän ei niin sano ja vaikea se on pakottaakaan. Selitämme kuinka se kuuluu hyviin tapoihin, ja itse tilanteessa sanon että sanopa nyt huomenta/heippa. Mutta ei niin ei. Olisiko neuvoja?
Tuohon maitojuttuun sanoisin, että päiväkodissa kyllä lapsilta kysellään, mutta vastauksella ei ole merkitystä. Siksi lapsi ei vastaa mitään, koska on jo oppinut, että sanoi mitä tahansa niin hoitaja tekee niin kuin on päättänyt tehdä.
Tervehtimisessä ihmettelen, että jos olet tuttu ja turvallinen, lasten kanssa toimimiseen koulutettu aikuinen, niin miksi ihmeessä aloitat aamusi kyselemällä, mitä kuuluu. Meillä hoitajat kyykistyvät lapsen tasolle ja sanovat "Hei Pirkkoli, kiva nähdä sinua tänään." Ei mitään kyselyjä, ei uteluja, ei vaatimuksia aamusta alkaen vaan oman tunteen ilmaisua. Lapsi saa sitten reagoida hymyllä, tervehdyksellä tai halauksella.
Jos lapsi pakanee sinua vanhemman selän taakse, niin kyseessä ei ole huono käytös vaan pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
=D =D =D
Olen ollut lentotätinä jo yli 10 vuotta ja sitä aiemmin muussa vaativassa asiakaspalvelussa, ja AIVAN sama homma se on aikuistenkin kohdalla! Suunnilleen puolet ihimsistä tervehtii takaisin koneen ovella. Tarjoilun yhteydessä moni kivahtaa takaisin jos en epämääräisesti muminasta saa selvää ja kysyn uudelleen, Vielä harvempi kiittää. No, eipä tuo minua haittaa. Mutta pointtini on se että monesti vaaditaan lapsilta salonkikelpoista käytöstä, mutta aikuiset itse unohtavat ihan peruskohteliaat käytöstavat. Joten miten ne monet vanhemmatkaan osaavat opettaa omia lapsiaan, jos eivät itsekkään oikein hommaa taida. Ja nykyään ihmisiin saa kontaktia vielä vähemmän, kun on tämä älypuhelin aikakausi..
Lapsista ei niinkään ole kokemusta, kun ei sellaista ole.
Sen vielä sanon, vaikka varmaan paskamyrskyn niskaani saan, niin lapset käyttäytyvät lennolla monta kertaa paremmin kuin aikuiset. Moni aikuinen on kuin kiukutteleva pikkulapsi. No, ei tämäkään minua haittaa. mitä enemmän kiukuttelee, sen tehokkaammin suljen korvani ja nyökyttelen ja hymyilen ymmärtäväisesti kiukkupusseille.
Taitaa olla asematyyppinen päiväkoti jossa aikuiset vaihtuu koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapselta kysytä: mitä kuuluu.
Se on aivan liian epämääräinen kysymys. Aikuisena osaa vastata vain, että hyvää, mutta mitä odotat lapsen tuollaiseen vastaavan?
Ja yksi asia kerrallaan! Tervehdi erikseen ja sitten kysymys erikseen.
Suosittelen tutustumaan eri temperamentteihin ja siihen miten niitä pitää kasvatustyössä huomioida. Esim ujon kannattaa antaa vain lämmetä ja ottaa se ensiaskel. Monesti kokemattomat ottaa sen ujouden henk koht loukkauksena ja ajautuu noihin tenttaustilanteisiin...
T. Aineenope ja Ujon ja Vilkkaan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
=D =D =D
Olen ollut lentotätinä jo yli 10 vuotta ja sitä aiemmin muussa vaativassa asiakaspalvelussa, ja AIVAN sama homma se on aikuistenkin kohdalla! Suunnilleen puolet ihimsistä tervehtii takaisin koneen ovella. Tarjoilun yhteydessä moni kivahtaa takaisin jos en epämääräisesti muminasta saa selvää ja kysyn uudelleen, Vielä harvempi kiittää. No, eipä tuo minua haittaa. Mutta pointtini on se että monesti vaaditaan lapsilta salonkikelpoista käytöstä, mutta aikuiset itse unohtavat ihan peruskohteliaat käytöstavat. Joten miten ne monet vanhemmatkaan osaavat opettaa omia lapsiaan, jos eivät itsekkään oikein hommaa taida. Ja nykyään ihmisiin saa kontaktia vielä vähemmän, kun on tämä älypuhelin aikakausi..
Lapsista ei niinkään ole kokemusta, kun ei sellaista ole.
Sen vielä sanon, vaikka varmaan paskamyrskyn niskaani saan, niin lapset käyttäytyvät lennolla monta kertaa paremmin kuin aikuiset. Moni aikuinen on kuin kiukutteleva pikkulapsi. No, ei tämäkään minua haittaa. mitä enemmän kiukuttelee, sen tehokkaammin suljen korvani ja nyökyttelen ja hymyilen ymmärtäväisesti kiukkupusseille.
MInä olen jo pitkään ihmetellyt, miksi lentoemännät eivät huomaa minua koneessa lainkaan. Olen hiljainen, en rähise, en vaadi. Lennän 1-2 krt/kk, joten osaan käyttäytyä koneessa, mutta silti jään hyvin usein ilman ateriaa, jos en sitä erikseen pyydä (vastaus on yleensä "oletteko edes tilannut sitä") eikä minulle tarjoilla kahvia, ellen erikseen sitä pyydä. Muille matkustajille lentoemännät kyllä kumartuvat kysymään, saisiko olla kupillinen.
Siksi en koneesta lähtiessäni kiitä, koska en ole saanut palvelua, josta olen maksanut. Jos ateriani on jo annettu jollekin toiselle, niin minusta pelkkä anteeksipyyntö ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Kai siitä voisi puhua sille laopselle ja aikuiselle, että tuntuupa ikävältä tai että olisi kiva, että tervehtisi(t). Sinä olet kasvattaja.
Oikeasti, tällainen malli lapsia tai ketä tahansa kohtaan on täysin hanurista, mitä saatanaa te oikein peukutitte tätä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiakaspalvelussa työskentelevänä olen sitä mieltä, että pitkin nurkkia tuijottelu on suomalainen luonto iästä riippumatta. Keskenään ihmiset vaikuttavat kovin sosiaalisilta ja puheliailta, mutta tämmöiset "viralliset" ja asiointitilanteet saavat heiltä suun tukkoon jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
=D =D =D
Olen ollut lentotätinä jo yli 10 vuotta ja sitä aiemmin muussa vaativassa asiakaspalvelussa, ja AIVAN sama homma se on aikuistenkin kohdalla! Suunnilleen puolet ihimsistä tervehtii takaisin koneen ovella. Tarjoilun yhteydessä moni kivahtaa takaisin jos en epämääräisesti muminasta saa selvää ja kysyn uudelleen, Vielä harvempi kiittää. No, eipä tuo minua haittaa. Mutta pointtini on se että monesti vaaditaan lapsilta salonkikelpoista käytöstä, mutta aikuiset itse unohtavat ihan peruskohteliaat käytöstavat. Joten miten ne monet vanhemmatkaan osaavat opettaa omia lapsiaan, jos eivät itsekkään oikein hommaa taida. Ja nykyään ihmisiin saa kontaktia vielä vähemmän, kun on tämä älypuhelin aikakausi..
Lapsista ei niinkään ole kokemusta, kun ei sellaista ole.
Sen vielä sanon, vaikka varmaan paskamyrskyn niskaani saan, niin lapset käyttäytyvät lennolla monta kertaa paremmin kuin aikuiset. Moni aikuinen on kuin kiukutteleva pikkulapsi. No, ei tämäkään minua haittaa. mitä enemmän kiukuttelee, sen tehokkaammin suljen korvani ja nyökyttelen ja hymyilen ymmärtäväisesti kiukkupusseille.
MInä olen jo pitkään ihmetellyt, miksi lentoemännät eivät huomaa minua koneessa lainkaan. Olen hiljainen, en rähise, en vaadi. Lennän 1-2 krt/kk, joten osaan käyttäytyä koneessa, mutta silti jään hyvin usein ilman ateriaa, jos en sitä erikseen pyydä (vastaus on yleensä "oletteko edes tilannut sitä") eikä minulle tarjoilla kahvia, ellen erikseen sitä pyydä. Muille matkustajille lentoemännät kyllä kumartuvat kysymään, saisiko olla kupillinen.
Siksi en koneesta lähtiessäni kiitä, koska en ole saanut palvelua, josta olen maksanut. Jos ateriani on jo annettu jollekin toiselle, niin minusta pelkkä anteeksipyyntö ei riitä.
No, on ikävää jos noin sulle on käynyt. Jos olet ennakkoon ruoan tilannut, niin kyllä niillä emoilla se tieto pitäisi siellä olla!! Ja en kyllä osaa sanoa mitä puusilmäisyyttä se sitten on, jos tarjoilukierroksella ei sinulta kysytä mitä haluat juoda. Nukkuvia matkustajia emme herätä, muuta en osaa sanoa. Toivottavasti tulevat lennot menevät vähän paremmin.
Kasvatuksen puutetta!
Samaan aikaan Saksassa ja Britanniassa lapset kasvatetaan kohteliaiksi. Ilmiselvästi vanhemmat eivät ole "kasvattaneet" lapsiaan, koska ei heitäkään ole lapsuudessa opastettu miten käyttäydytään kohteliaasti etenkin kodin ulkopuolella.
Ihan turha antaa ajan hoitaa - ei se "aika" hoida. Ja miksi pitäisi antaa lasten mokailla käytöksen vuoksi, kun voi pienestä pitäen opettaa miten toimitaan, miten käyttäydytään esim. vieraisilla, jne?
Koska vanhemmat eivät osaa käyttäytyä, niin ei lapsetkaan. Tuppisuuna möllötetään.
Opettakaa vanhemmat lapsenne tavoille!
Vierailija kirjoitti:
No miten sen lapsen sitten pakottaa vastaamaan? Enempi vain menee lukkoon, jos siinä alkaa asiasta jankuttamaan.
Just tämä. Arvaa vaan olenko yrittänyt saada lasta vastaamaan. Pyytämällä, käskemällä, kaikkea on kokeiltu. Asiasta on myös keskusteltu tilanteen "ulkopuolella", ja lapsi (4-vuotias) sanoo silloin, ettei pysty tervehtimään, koska jännittää niin paljon, ja haluaa että äiti vastaa hänen puolestaan.
Miten siis saan lapsen tervehtimään?
Jos on vaikka 4 vuotta annettu lapsen olla vastaamatta ja annettu lapsen kipittää äidin selän taakse piiloon näissä tilanteissa, ja sitten yhtäkkiä ollaankin vaatimassa että "noniin vastaappa nyt kun setä kysyy, vastaa nyt rohkeasti", niin eihän se toimi. Täytyy heti alusta alkaen opetella ne käytöstavat.
Minusta pieniä (sanotaan nyt vaikka alle 4v) ei kuulu pakottaa. Isommille itse vanhempana sanoisin, että hei, sanopa huomenta, en tiedä miksi jotkut vanhemmat eivät tee niin.
Se jäi ihmetyttämään, että et ammattilaisena ole oppinut, että ujoja taaperoita ei tosiaan kuulu pakottaa tervehtimään "reippaasti vain"? Siitä ei ole kuin haittaa.
Kai siitä voisi puhua sille laopselle ja aikuiselle, että tuntuupa ikävältä tai että olisi kiva, että tervehtisi(t). Sinä olet kasvattaja.