Ovatko ystäväni kateellisia vai mikä mättää?
Minulla oli ennen muutama vuosi sitten kaksi hyvää ystävää joiden kanssa jaoin ilot ja surut. Kaikki on muuttunut vähitellen kun olen mennyt naimisiin ja saanut lapsen. He viettävät kahdestaan aikaa eivätkä kerro minulle jos käyvät kahvilla tms. Pääsisin kyllä mukaan ja olen ehdottanut tapaamista mutta sanovat ettei tahdo löytyä aikaa. Silti olen törmännyt heihin kaupungilla ja vähän aikaa sitten satuin huomaamaan kuinka toinen näistä "ystävistä" vaihtoi äkkiä suuntaa kun näki minut. En ole ollut ilkeä enkä ole puhunut itsestäni tai lapsesta. Tai sen verran että jos ovat valitelleet omia miehiään, olen vain todennut etten löydä omasta miehestäni vikoja.
Ärsyttääkö heitä kun elämässäni menee hyvin? Olen löytänyt unelmieni miehen, saanut aivan ihanan lapsen ja teen työkseni sitä mistä pidän. En kehuskele näillä mutta toki jos joku kysyy että miten menee, en valehtele vaan vastaan että oikein hyvin menee!
Mainittakoon myös että olen pysynyt hyvässä kunnossa, olen pitkähiuksinen ja hoikka ja pukeudun naisellisesti. Tosin olen aina ollut tällainen.
Mikä mättää? Kyseessä tietenkin kaksi naispuoleista, miehillä tuskin samaa ongelmaa esiintyy.
Kommentit (122)
Ehkä olet tylsää seuraa. Ihmisessä pitää olla särmää. Ehkä ystäväsi ovat kasvaneet ohitsesi, eikä syvällistä puheenaihetta kanssasi oikein löydy. Tai ehkä elämäntilanteenne on vain niin erilainen, ettette kohtaa.
Joo ihan selvä juttu, ilkeitä ovat. Miksi eivät kerro sinulle että menevät kahville? Puhuvat todennäköisesti kahvilla paskaa sinusta. Todennäköisesti ovat kateellisia, mitä muutakaan tuo olisi? Sano niille suorat sanat, että ei ole pakko olla tekemisissä, mutta tuollainen selän takana kyräily on lapsellista ja haluat sanoutua irti sellaisesta ystävyydestä. Löydät varmaan parempia ystäviä muualta.
Vaikutat olevasi itseäsi täynnä ja sen lisäksi vielä kuvittelet kavereiden olevan kateellisia. Ei ihmekään, jos eivät jaksa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ylimieliseltä
No ei kyllä yhtään kuulosta ylimieliseltä! Ap on tässä se jota syrjitään. Täällä on taas palstan kiusaajat liikkeellä.
Sinusta varmaan paistaa tuo "vaatimattomuus". Et taida ihan niin paljon nauttia kaikesta, kun tärkeintä näyttää olevan että kaverit kadehtisivat. Onko joku asia huonosti elämässäsi? Lapsi ei sitten ollutkaan se kaiken kruunu ja lapsettomien menot vähän kiinnostaisi liikaa?
Olet silti äiti nyt, kanna vastuusi ja lopeta tuo ympärillesi ja ympäristön hyväksynnän kuikuilu.
Kolmas tyttö nyt vaan on aina ylimääräinen.
Naiset eivät osaa olla porukoissa.
Naiset harvemmin sietävät sitä, että jollain menee kaikki hyvin. Vähintään pitäisi olla alkoholisti mies tai ruma lapsi. Älä välitä. Jatka elämääsi ja tutustu uusiin ihmisiin. Nuo kaksi taitavat sopia toisilleen ystäviksi erittäin hyvin, olkoon keskenänsä.
Voi johtua siitä, että ystäväsi eivät enää pidä seuraasi mielenkiintoisena. Olet tehnyt itsellesi sellaisen kiiltokuvaelämän joka ei todellakaan kiinnosta sellaisia ihmisiä, jotka etsivät sisällöllistä elämää.
He eivät kestä nähdä onneasi.. Lapsesta ja hyvästä miehestäsi. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on. Unohda tuommoiset ystävät.
Aloitus kuulostaa jotenkin ylimieliseltä. Ehkä heitä ei kiinnosta lapsesi ja perhe-elämä ja se kuinka olet niin hoikka ja hyvin säilynyt, pitkät hiuksetkin on, ehkä heillä on muita kiinnostuksen kohteita nyt kun sinun elämäsi pyörii täydellisen miehen ja lapsen ympärillä?
Miks aina pitäis olla kateellinen? Itsessä ei ole koskaan mitään vikaa. Ja joskus kasvetaan erilleen ystävyyssuhteissakin.
Joskus rasittaa kun perheelliset jauhaa jatkuvasti lapsesta tai perheasioista... sitten se lapsi vielä pyörii siinä ympärillä niin ei voi avoimesti puhua mitään aikuisten asioita.
Mainittakoon vielä että ystävillänikin ovat miehet, asunnot, mieluisat työt. Ainut eroavaisuus on lapsi ja että olen naimisissa. Lapsista ystäväni ennen puhuivat paljon että haluavat niin ja niin monta lasta. Itse ajattelin tehdä lapset vasta myöhemmin mutta minuun iskikin todellinen vauvakuume ja sain lapsen ennen heitä. En todellakaan kadehdi lapsettomien elämää, nautin perhe-elämästä :D
Tässä nyt ääneen ihmettelen että mikä on muuttunut. Muiden ystävieni kanssa tätä ei ole ilmennyt, ainoastaan näiden kahden kohdalla ja hyvin nopeasti ja voimakkaasti. Aivan kuin olisin loukannut heitä verisesti.
Juu, muuta mahdollisuutta ei ole kuin kateellisuus. Sehän suomalaisten ja naisten perussynti. Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua siitä, että ystäväsi eivät enää pidä seuraasi mielenkiintoisena. Olet tehnyt itsellesi sellaisen kiiltokuvaelämän joka ei todellakaan kiinnosta sellaisia ihmisiä, jotka etsivät sisällöllistä elämää.
HA! Ai tarkoitatko että hänestä ei enää saa dokausseuraa, eikä lähdetä yhdessä iskemään yhden illan juttuja? Niin no, jokaiselle se sisällöllinen elämä voi merkitä eri asioita, toiselle se on lapsen saaminen ja toiselle se voi merkitä jännittäviä irtosuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Juu, muuta mahdollisuutta ei ole kuin kateellisuus. Sehän suomalaisten ja naisten perussynti. Joopa joo.
Paitsi, jos et ole valkoihoinen, niin sitten syy on rasismi. Mutta jos olet siis valkoihoinen, niin sitten syy on toi kateellisuus, joo.
Lueppas toi juttus. Se mättää! Minä minä minä, täydellinen minä täydellisine perheineni. Kuulostat tosi itse rakkaalta.
Vierailija kirjoitti:
Mainittakoon vielä että ystävillänikin ovat miehet, asunnot, mieluisat työt. Ainut eroavaisuus on lapsi ja että olen naimisissa. Lapsista ystäväni ennen puhuivat paljon että haluavat niin ja niin monta lasta. Itse ajattelin tehdä lapset vasta myöhemmin mutta minuun iskikin todellinen vauvakuume ja sain lapsen ennen heitä. En todellakaan kadehdi lapsettomien elämää, nautin perhe-elämästä :D
Tässä nyt ääneen ihmettelen että mikä on muuttunut. Muiden ystävieni kanssa tätä ei ole ilmennyt, ainoastaan näiden kahden kohdalla ja hyvin nopeasti ja voimakkaasti. Aivan kuin olisin loukannut heitä verisesti.
He eivät kestä sitä, että olet onnellinen. Näin se on, ei tuossa ole muuta selitystä. Lapsellisia ystäviä he ovat, et menetä heissä mitään. Minulla pyöri tuollaisia ystäviä ympärilläni paljon, mutta kun vihdoin asetuin aloilleni ja löysin itselleni täydellisen miehen, koin juuri tuollaista samaa syrjimistä. Nainen on naiselle susi. Varsinkin silloin kun nainen ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Monet valitsevat vain kulissisuhteen, eivät he välttämättä ole edes olleet aidosti rakastuneet. Lapsen saaminen on niin iso juttu, että pikkutytöistä tuli kusipäisiä, koska eivät halua nähdä sinua onnellisena. Usko minua. Etsi parempia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Mainittakoon vielä että ystävillänikin ovat miehet, asunnot, mieluisat työt. Ainut eroavaisuus on lapsi ja että olen naimisissa. Lapsista ystäväni ennen puhuivat paljon että haluavat niin ja niin monta lasta. Itse ajattelin tehdä lapset vasta myöhemmin mutta minuun iskikin todellinen vauvakuume ja sain lapsen ennen heitä. En todellakaan kadehdi lapsettomien elämää, nautin perhe-elämästä :D
Tässä nyt ääneen ihmettelen että mikä on muuttunut. Muiden ystävieni kanssa tätä ei ole ilmennyt, ainoastaan näiden kahden kohdalla ja hyvin nopeasti ja voimakkaasti. Aivan kuin olisin loukannut heitä verisesti.
Ap tässä siis kirjoittelee.
Ja en elä kiiltokuvaelämää, he tietävät rankasta lapsuudestani ja ongelmistani. En todellakaan ole syntynyt kultalusikka suussa. Ulkonäkööni liittyvät asiat mainitsin koska he itse keskustelevat hiuksista ja kuinka pitäisi pudottaa muutama kilo ja sitä ja tätä kynnet ja pylly. Ovat fiksuja mutta puhumme yleensä kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hankalaa selittää mitä tarkoitan.
Tiedät itsekin vastauksen. Sinä olet saanut sen, mistä he haaveilevat. He eivät kestä nähdä sinua, koska muistutat heitä siitä mitä heillä ei itsellään ole. Lapsellistahan sellainen välttely on.