Lue keskustelun säännöt.
Mikä ärsyttää lapsesi urheiluharrastuksessa? Joukkueessa, valmennuksessa, kisoissa, muissa vanhemmissa?
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se, kun mieheni on osa valmentajarinkiä, ja poikani, samoin kun muut valmentajien pojat ovat puolueettomastikin katsottuna kilparyhmässä joukkueensa parhaimmistoa. Eniten ja tosissaan treenaavat, taitavimmat pojat saavat eniten peliaikaa, ja tästä johtuen hippaheikkien vanhemmilta tulee katkeria kommentteja ja arvostelua.
Itse en ymmärrä, miksi pojan jonka vanhemmat tekee vapaaehtoistyötä joukkueen eteen, ja jonka harjoitusprosentti on yli 90, joka antaa kaikkensa treeneissä ja kentällä, ja on joukkueensa lahjakkaampien joukossa, pitäisi jäädä kotiin tasan yhtä monesta turnauksesta, kun pojan, jonka harjoitusprosentti on nipin napin 70, joka etupäässä häiritsee ja hölmöilee treeneissä eikä viitsi tehdä mitään extraa, ja jonka vanhempi ei osallistu toimintaan edes kimppakyytien verran?
Minusta peliajan ei tässä tapauksessa kuulukaan enää kilparyhmässä, teini-ikää lähestyvien kohdalla mennä yksi yhteen. Ja on aika typerää olettaa, että valmentaja ajaisi satoja kilometrejä ja viettäisi viikonloppunsa turnauksessa muiden poikien kanssa, ja jättäisi oman lapsensa kotiin? Jokaiselle tulee peliaikaa, kylmä fakta vaan on että peliaika pitää tienata. Myös se oma poika jäisi vaille peliaikaa jos alkaisi laiskotella.
Harjoitusprosentti nipin napin 70? Mitä pahaa siinä on? Taas joku unohtaa että kyse on harrastuksesta. Ainoastaan harrastuksesta. Ei ammatista. Kannattaisi ottaa vähän rennommin oman asenteesi suhteen. Kaikilla lapsilla harrastuksessa käyminen ei tarkoita, että haluaa olla se paras. Tuolla asenteella tukahdutat oman lapsesi innon harrastusta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävintä on vanhemmat ja vanhempien whatsapp-ryhmät....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se, kun mieheni on osa valmentajarinkiä, ja poikani, samoin kun muut valmentajien pojat ovat puolueettomastikin katsottuna kilparyhmässä joukkueensa parhaimmistoa. Eniten ja tosissaan treenaavat, taitavimmat pojat saavat eniten peliaikaa, ja tästä johtuen hippaheikkien vanhemmilta tulee katkeria kommentteja ja arvostelua.
Itse en ymmärrä, miksi pojan jonka vanhemmat tekee vapaaehtoistyötä joukkueen eteen, ja jonka harjoitusprosentti on yli 90, joka antaa kaikkensa treeneissä ja kentällä, ja on joukkueensa lahjakkaampien joukossa, pitäisi jäädä kotiin tasan yhtä monesta turnauksesta, kun pojan, jonka harjoitusprosentti on nipin napin 70, joka etupäässä häiritsee ja hölmöilee treeneissä eikä viitsi tehdä mitään extraa, ja jonka vanhempi ei osallistu toimintaan edes kimppakyytien verran?
Minusta peliajan ei tässä tapauksessa kuulukaan enää kilparyhmässä, teini-ikää lähestyvien kohdalla mennä yksi yhteen. Ja on aika typerää olettaa, että valmentaja ajaisi satoja kilometrejä ja viettäisi viikonloppunsa turnauksessa muiden poikien kanssa, ja jättäisi oman lapsensa kotiin? Jokaiselle tulee peliaikaa, kylmä fakta vaan on että peliaika pitää tienata. Myös se oma poika jäisi vaille peliaikaa jos alkaisi laiskotella.
Harjoitusprosentti nipin napin 70? Mitä pahaa siinä on? Taas joku unohtaa että kyse on harrastuksesta. Ainoastaan harrastuksesta. Ei ammatista. Kannattaisi ottaa vähän rennommin oman asenteesi suhteen. Kaikilla lapsilla harrastuksessa käyminen ei tarkoita, että haluaa olla se paras. Tuolla asenteella tukahdutat oman lapsesi innon harrastusta kohtaan.
Silloin on myös toinen vaihtoehto. Se harrastetason joukkue. Kilpajoukkueen pelaaja sitoutuu ottamaan harrastuksen tosissaan. Kaikki eivät sitä halua, eikä tarvitsekaan, mutta näiden lasten ei kannata väkisin pyrkiä kilpajoukkueeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää laiskat vanhemmat. Ja myös ne joille ei mikään kelpaa, mutta itse ei oteta vastuullisia tehtäviä. T:jojo
Ärsyttää eniten toi kammottavan typerä sana jojo. Ja se miten se tuntuu joillekin olevan elämän täyttymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyydeistä: käykö mielessä että kaikilla ei ole autoa/korttia/ on töitä vkonloppuisin. Itse olen ollut töissä viimeiset 6 lapseni pelipäivää, valitettavasti.
Käy mielessä, mutta se ei ole muiden vanhempien vastuulla. Kimppakyydeissä on kyse vastavuoroisuudesta. Okei, sinulla on töitä pelipäivinä, minä kuskaan ne, mutta sinä kuskaat sitten arkena sen verran enemmän treeneihin jne.
Olen törmännyt vanhempiin, jotka eivät taloudellisista syistä halua pitää autoa - tai koska julkisilla pääsee. He ovat tietoisesti valinneet autottomuuden, mutta sitten olettavat, että koska heillä ei ole autoa niin muut tietenkin kuskaavat treeneihin ja peleihin heidänkin lapsensa. Siis oikeasti?
Kuskaan kyllä enemmän lasta, jonka vanhempi ei onnettomuuden takia voi ajaa autoa, mutta en lasta, joska vanhempi on oman säästämisen takia valinnut autottomuuden.
Itsekäs kommentti. Kaikilla ei ole varaa pitää autoa. Heidän lapsia et siis halua auttaa pääsemään harrastukseen? Aikamoista.
Öö, siis kenellä pitäisi olla vastuu näiden lasten harrastamisesta? Muilla vanhemmilla? Muut vanhemmat itsekkäitä jos eivät kustanna ja kuskaa toisten lapsia? Siis oikeasti?
Väännän rautalangasta: Muut vanhemmat eivät ole vastuussa sinun lapsesi harrastamisesta. Sinä olet. Jos sinulla ei ole varaa kuskata niin tarjoudu vaikka jollekin tekemään hänen osuutensa talkoista jos hän kuskaa lastasi. Sitten se olisi vastavuoroista, eikä olisi rahasta kiinni. Mutta ei, yllättäen nämä samat, jotka ei pysty kuskaamaan, ei tee mitään muutakaan (mikä ei ole rahasta kiinni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.
Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi?
Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.
On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...
Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.
Valkku jatkaa:
Sitten se kuuluisa talkootyö. Valitettavasti se harrastaminen maksaa ja harrastemaksut olisivat todella korkeita jos kaikki kulut siirrettäisiin 1:1 harrastemaksuihin. Tästä syystä sitä talkootyötä on pakko jonkin verran olla (toki voi järjestää systeemin, jossa itsensä voi ostaa ulos talkootyöstä). Joku täällä kommentoi, että ei osallistu talkoisiin, koska maksaa harrastemaksut. Tässä tapauksessa suosittelisin ensin kysymään seuralta, että mitä kaikkea harrastemaksu jo sisältää ja mitä ei - ja jos se ei jo kaikkea sisällä niin miten sen muun voi rahalla maksaa jos ei kerta halua osallistua. Kaikken kannalta olisi tärkeää, että talkootyö jakaantuisi tasaisesti. Eli ei olis ns vapaamatkustajia.
Sitten tulevat nämä erityisherkät ja erityissitäjatätä -lapset. Kannattaa jo lapsen harrastusta ja ryhmää valittaessa miettiä nämä asiat läpi: Kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, joska ei siellä viihdy tai pärjää. Valitettavasti valmentaja ei myöskään pysty kaikkea aikaansa antamaan jokaiselle erityissitäjatätä -lapselle, vaikka tilanteen ymmärtäisikin - siinä ryhmässä kun on ne muutkin lapset.
Surullista kuulla, että valkku ei ymmärrä yhtään, että lapset ovat erilaisia, ja myös erityislapsia on tosiaan olemassa. Heille harrastaminen on ihan yhtä tärkeää kuin muillekin. Tuskin heidän vanhempansa kuitenkaan mitään erityiskohtelua vaativat?
Kyllä valkku tämän ymmärtää ja jopa päivätyötänsä niiden parissa tekee, mutta kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, jolle se ei sovi. Mietipä nyt: Ryhmässä on 25 lasta - yhteen erityislapseen pitäisi käyttää 1/2 huomiosta treeneissä ja tekeminen pitäisi suunnitella sen mukaan. Ei ole mahdollista kilpaurheiluryhmässä. Ei vaikka kuinka ymmärtäisi, että on erityislapsia. Muut vanhemmat maksavat täydet maksut.
Ei tietenkään anneta erityislapselle ylimääräistä huomiota, vaan kohdellaan niin kuin muitakin. Eikä varsinkaan suunnitella tekemistä yhden lapsen mukaan. Mistähän lajista oikein puhut? Kyllähän erityislapsillakin on oikeus harrastaa. Saattavat olla erittäin lahjakkaitakin.
Öö, mutta eihän lapsi silloin olekaan erityislapsi harrastuksen näkökulmasta, mikäli hänelle ei vaadita siellä erityiskohtelua. Harrastuksen näkökulmasta lapsi on erityislapsi jos häntä pitää huomioida muita enemmän, tekemistä pitää mukauttaa hänen mukaan, muu ryhmä kärsii, tekeminen ylipäätään kärsii, muiden eteneminen vaikeutuu jne. Mikäli hän ei vaikuta näin ryhmän toimintaan, ei hän ole ryhmän näkövinkkelistä erityislapsi, vaikka sitä muuten olisikin.
Ei kilpaurheiluryhmään jossa osa on Suomen huippuja voi ottaa eritysilasta, joka on toimintaterapiatasoinen. Ei vaikka se kuinka tuntuisi vanhemmasta väärältä. Tällaisen lapsen harrastusryhmä on joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää se, kun mieheni on osa valmentajarinkiä, ja poikani, samoin kun muut valmentajien pojat ovat puolueettomastikin katsottuna kilparyhmässä joukkueensa parhaimmistoa. Eniten ja tosissaan treenaavat, taitavimmat pojat saavat eniten peliaikaa, ja tästä johtuen hippaheikkien vanhemmilta tulee katkeria kommentteja ja arvostelua.
Itse en ymmärrä, miksi pojan jonka vanhemmat tekee vapaaehtoistyötä joukkueen eteen, ja jonka harjoitusprosentti on yli 90, joka antaa kaikkensa treeneissä ja kentällä, ja on joukkueensa lahjakkaampien joukossa, pitäisi jäädä kotiin tasan yhtä monesta turnauksesta, kun pojan, jonka harjoitusprosentti on nipin napin 70, joka etupäässä häiritsee ja hölmöilee treeneissä eikä viitsi tehdä mitään extraa, ja jonka vanhempi ei osallistu toimintaan edes kimppakyytien verran?
Minusta peliajan ei tässä tapauksessa kuulukaan enää kilparyhmässä, teini-ikää lähestyvien kohdalla mennä yksi yhteen. Ja on aika typerää olettaa, että valmentaja ajaisi satoja kilometrejä ja viettäisi viikonloppunsa turnauksessa muiden poikien kanssa, ja jättäisi oman lapsensa kotiin? Jokaiselle tulee peliaikaa, kylmä fakta vaan on että peliaika pitää tienata. Myös se oma poika jäisi vaille peliaikaa jos alkaisi laiskotella.
Harjoitusprosentti nipin napin 70? Mitä pahaa siinä on? Taas joku unohtaa että kyse on harrastuksesta. Ainoastaan harrastuksesta. Ei ammatista. Kannattaisi ottaa vähän rennommin oman asenteesi suhteen. Kaikilla lapsilla harrastuksessa käyminen ei tarkoita, että haluaa olla se paras. Tuolla asenteella tukahdutat oman lapsesi innon harrastusta kohtaan.
Silloin on myös toinen vaihtoehto. Se harrastetason joukkue. Kilpajoukkueen pelaaja sitoutuu ottamaan harrastuksen tosissaan. Kaikki eivät sitä halua, eikä tarvitsekaan, mutta näiden lasten ei kannata väkisin pyrkiä kilpajoukkueeseen.
Millainen väylä seurassanne on kilpajoukkueesta harrastejoukkueeseen ja päinvastoin? Monesti tuntuu, että näissä on todella vaikea tehdä yhteistyötä oli kyse sitten joukkue- tai yksilölajista, ja jos valmentajat ja muu seuraväki eivät kykene tässä yhteistyöhön, niin joukkueen/harjoitusryhmän vaihtaminen on hankalaa myös lapsille ja nuorille.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika pelaa jalkapalloa. Hän on ihan hyvä, ja pelaa ns. liigajoukkueessa (seurassa on lisäksi kaksi "harrastusjoukkuetta" ikäluokassa). Mutta en kuvittele, että pojastani tulisi ammattilaispelaaja saati maailmantähti. Monien muiden pelaajien vanhemmat sen sijaan sitä kuvittelevat/toivovat omista lapsistaan. Ja suhtautuminen lastensa harrastukseen, vehkeily ym. on hyvin mielenkiintoista... Säälin näitä ihmisiä.
Jalkapallo on poikani harrastus, itse käyn silloin tällöin katsomassa otteluita ja joskus harjoitusten lopun. Maksan mielelläni ne maksut mitä joukkueeseen kuulumisesta tulee. Talkoohommiin tai mihinkään myymisiin en osallistu, ei todellakaan ole aikaa sellaisiin.
isä 39-v
Liian kunnianhimoiset vanhemmat ärsyttää. Vaativat liikaa pikkulapsilta, antaisivat lasten olla lapsia. Nämä lapset joilta vaaditaan kotona ihan liikoja, ovat ensimmäisinä kännäämässä siellä ostareilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika pelaa jalkapalloa. Hän on ihan hyvä, ja pelaa ns. liigajoukkueessa (seurassa on lisäksi kaksi "harrastusjoukkuetta" ikäluokassa). Mutta en kuvittele, että pojastani tulisi ammattilaispelaaja saati maailmantähti. Monien muiden pelaajien vanhemmat sen sijaan sitä kuvittelevat/toivovat omista lapsistaan. Ja suhtautuminen lastensa harrastukseen, vehkeily ym. on hyvin mielenkiintoista... Säälin näitä ihmisiä.
Jalkapallo on poikani harrastus, itse käyn silloin tällöin katsomassa otteluita ja joskus harjoitusten lopun. Maksan mielelläni ne maksut mitä joukkueeseen kuulumisesta tulee. Talkoohommiin tai mihinkään myymisiin en osallistu, ei todellakaan ole aikaa sellaisiin.
isä 39-v
Hyvä kommentti. Luulen että monilla aikuisillä on asenteessa parantamista. Olen itse huomannut samaa, että vanhempien "vehkeily" on hyvin erikoista. He myös syrjivät selkeästi vähän huonommin pelaavia lapsia. Tulee mieleen että miksi pitää painostaa lapsia niin kovasti, ja ottaa harrastus aivan liian vakavasti? Suomesta ei niitä huippupelaajia tosiaan tule.. Aikuiset elävät aika kummallisessa kuplassa. Ja välillä myös valmentajilla aika sairaalloisen ankara asenne.
Vierailija kirjoitti:
Poika pelaa jalkapalloa. Hän on ihan hyvä, ja pelaa ns. liigajoukkueessa (seurassa on lisäksi kaksi "harrastusjoukkuetta" ikäluokassa). Mutta en kuvittele, että pojastani tulisi ammattilaispelaaja saati maailmantähti. Monien muiden pelaajien vanhemmat sen sijaan sitä kuvittelevat/toivovat omista lapsistaan. Ja suhtautuminen lastensa harrastukseen, vehkeily ym. on hyvin mielenkiintoista... Säälin näitä ihmisiä.
Jalkapallo on poikani harrastus, itse käyn silloin tällöin katsomassa otteluita ja joskus harjoitusten lopun. Maksan mielelläni ne maksut mitä joukkueeseen kuulumisesta tulee. Talkoohommiin tai mihinkään myymisiin en osallistu, ei todellakaan ole aikaa sellaisiin.
isä 39-v
Mites niitä omia pelitapahtumia pidetään, kun sinun kaltaisesi ei niihin vaivaudu tulemaan talkoilemaan? Ai niin, eihän sinua huvita tulla, varsinkin kun tiedät että aina ne samat velvollisuudentuntoiset vanhemmat paikkaavat sinunkin poissaolosi ja tekevät sinunkin vuorosi. Daa, olisi kyllä minullakin joskus muuta menoa ja tekemistä, mutta kukas niitä turnauksia sitten järjestää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä syyllistämistä, jos kaikilla ei ole kiinnostusta/aikaa talkoisiin. Aivan turha syyllistää yhtään ketään, kyllä ne harrastusryhmät pyörivät ilman että jokaikinen vanhempi on siellä talkoilemassa. Ette voi tietää muiden perheen tilanteista mitään, eikä näinollen voi ketään syyllistää siitä ettei energiaa riitä vapaaehtoistyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää omista talkoovuoroista lusmuilevat luuserit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika pelaa jalkapalloa. Hän on ihan hyvä, ja pelaa ns. liigajoukkueessa (seurassa on lisäksi kaksi "harrastusjoukkuetta" ikäluokassa). Mutta en kuvittele, että pojastani tulisi ammattilaispelaaja saati maailmantähti. Monien muiden pelaajien vanhemmat sen sijaan sitä kuvittelevat/toivovat omista lapsistaan. Ja suhtautuminen lastensa harrastukseen, vehkeily ym. on hyvin mielenkiintoista... Säälin näitä ihmisiä.
Jalkapallo on poikani harrastus, itse käyn silloin tällöin katsomassa otteluita ja joskus harjoitusten lopun. Maksan mielelläni ne maksut mitä joukkueeseen kuulumisesta tulee. Talkoohommiin tai mihinkään myymisiin en osallistu, ei todellakaan ole aikaa sellaisiin.
isä 39-v
Mites niitä omia pelitapahtumia pidetään, kun sinun kaltaisesi ei niihin vaivaudu tulemaan talkoilemaan? Ai niin, eihän sinua huvita tulla, varsinkin kun tiedät että aina ne samat velvollisuudentuntoiset vanhemmat paikkaavat sinunkin poissaolosi ja tekevät sinunkin vuorosi. Daa, olisi kyllä minullakin joskus muuta menoa ja tekemistä, mutta kukas niitä turnauksia sitten järjestää?
Edelleenkin, minulla (kuten vaimollanikaan) ei ole aikaa osallistua mihinkään talkoopuuhiin. Kunnioitan kuitenkin suuresti sitä työtä mitä jotkut vanhemmat joukkueen ja seuran eteen tekevät.
Talkootyöläisille ym. aktiiveilla halvemmat maksut lapsilla. Miltä tällainen ratkaisu kuulostaa? Meillä on osin tällainen malli, mutta sitä voisi vielä jonkin verran vielä markkinataloustaa, nyt työ on aika halvaksi hinnoiteltu.
Itse toimin neljättä vuotta jojona jalkapallojoukkueessa. En ole ryhtynyt tähän hommaan siksi, että minulla olisi jotenkin enemmän aikaa ja energiaa kuin muilla vanhemmilla. Olen ryhtynyt tähän siksi, että kukaan muu ei suostunut. Ja jos kukaan ei olisi suostunut, ei joukkue pystyisi toimimaan. Minun vuorokaudessani ei ole yhtään sen enempää tunteja kuin muidenkaan vanhempien. Joku valmentaja tuossa yllä hyvin totesikin, että me joukkueen toimihenkilöt olemme työssäkäyviä vanhempia siinä missä te muutkin, mutta teemme "hieman" enemmän hommia joukkueen eteen. On aivan absurdia ajatella, että jojon pitäisi olla tavoitettavissa 24/7 eikä koskaan saisi valittaa mistään. Joka vuosi vanhempainpalaverissa ehdotan, että joku muu ottaisi välillä homman hoitaakseen, mutta yllättäen kukaan ei suostu. Enkä ihmettele: jalkapalloon liittyvät asiat työllistävät minua 1-2 tuntia/lähes joka päivä. Minun pitää hoitajan koulutuksella hallita henkilöstöjohtaminen, markkinointi, budjetointi, kirjanpito, varustetilaukset...you namet it. Kiitosta harvoin tulee. Kommentointi on tätä luokkaa: "No noi kaikki hommathan kuuluu sulle, kun sä oot tollanen seuraihminen" .Ai olenko? Luulin ensijaisesti olevani joukkueessa yhden pelaajan äiti.
Tässä muuten mainio kirjoitus aiheesta: https://kuappila.wordpress.com/2016/03/13/missa-seuramme-rahat-ja-missa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.
Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi?
Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.
On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...
Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.
Valkku jatkaa:
Sitten se kuuluisa talkootyö. Valitettavasti se harrastaminen maksaa ja harrastemaksut olisivat todella korkeita jos kaikki kulut siirrettäisiin 1:1 harrastemaksuihin. Tästä syystä sitä talkootyötä on pakko jonkin verran olla (toki voi järjestää systeemin, jossa itsensä voi ostaa ulos talkootyöstä). Joku täällä kommentoi, että ei osallistu talkoisiin, koska maksaa harrastemaksut. Tässä tapauksessa suosittelisin ensin kysymään seuralta, että mitä kaikkea harrastemaksu jo sisältää ja mitä ei - ja jos se ei jo kaikkea sisällä niin miten sen muun voi rahalla maksaa jos ei kerta halua osallistua. Kaikken kannalta olisi tärkeää, että talkootyö jakaantuisi tasaisesti. Eli ei olis ns vapaamatkustajia.
Sitten tulevat nämä erityisherkät ja erityissitäjatätä -lapset. Kannattaa jo lapsen harrastusta ja ryhmää valittaessa miettiä nämä asiat läpi: Kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, joska ei siellä viihdy tai pärjää. Valitettavasti valmentaja ei myöskään pysty kaikkea aikaansa antamaan jokaiselle erityissitäjatätä -lapselle, vaikka tilanteen ymmärtäisikin - siinä ryhmässä kun on ne muutkin lapset.
Surullista kuulla, että valkku ei ymmärrä yhtään, että lapset ovat erilaisia, ja myös erityislapsia on tosiaan olemassa. Heille harrastaminen on ihan yhtä tärkeää kuin muillekin. Tuskin heidän vanhempansa kuitenkaan mitään erityiskohtelua vaativat?
Niinhän sitä tyhmempi luulisi.. mutta noinhan se ei ole. Ja nyt ei puhuta selkeästi vammaisista lapsista vaan niistä, joita jotkut sanoo adhd-lapsiksi, toiset paskasti kasvatetuiksi, mutta yhtä kaikki: se porukka joka ei sitten millään usko, että ryhmässä pitäisi toimia yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan tai homma menee pahimmillaan hengenvaaralliseksi kaikille. Ja sen porukan kanssa valmentajalla menee kaikki aika ja keskittyminen, muu porukka odottaa, että päästäisiin tekemään sitä, mitä varten tänne tultiin. Ja kyseisen Nico-Jessican vanhempia ei näy, koskaan, mailla eikä halmeilla... ja aina ollaan myös kyytiä vaille.
No nothing
No sellaiset vanhemmat kun futisvanhemmat sarjassa möykkäsivät huonolla englannilla tai vielä parempaa - suomen kielellä ulkomaisille tuomareille Tanskan tuomareille. Pelaajat käyttäytyvät fiksusti ja hyväksyy tuomarin ratkaisut, vanhemmat jaksavat kitistä siitä että junnutason tuomarit voivat vielä tehdä virheitä.
Joku sukkamyynti (=katalogin vieminen työpaikan kahvihuoneen pöydälle) tai mokkapalojen leipominen muutaman kerran vuodessa on ihan hemmetin pientä verratuna siihen, mitä esim. jojo tai valmentaja (jotka siis myös ovat tavallisia vanhempia) tekevät joukkueen eteen.
Ei jojo kiusallaan teille mitään talkoohommia tai varainkeruuta järjestä. Mutta joukkueen talous on pidettävä tasapainossa, jos halutaan selvitä mm. kenttävuoro- , turnaus-, ja varustemaksuista. Mikään ei tule ilmaiseksi.
Ehdotin kerran, että talkoohaluttomat vanhemmat voisivat maksaa seuran nuorille talkootuurauksesta, tyyliin 30-50e kerta riippuen talkoiden kestosta. Ei voi, pitäisi maksaa nuorille virallinen palkka verokortilla. No tehdään sitten niin, talkoohaluttomat maksavat seuralle summan X, mistä vähennetään työnantajan sivukulut, eläkemaksut sun muut ja loppusumma nuorille palkaksi. Ei voi, liian kallista.
Arvatkaa, mikä oli lopputulos. Jep. Samat vanhemmat tekevät edelleen tuplamäärän talkoita ja osa ei tee mitään.