Lue keskustelun säännöt.
Mikä ärsyttää lapsesi urheiluharrastuksessa? Joukkueessa, valmennuksessa, kisoissa, muissa vanhemmissa?
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan mikään, paitsi se talkootyön määrä. Mielelläni maksaisin oman osuuteni siitä rahalla, osalla kun ei yksinkertaisesti ole AIKAA vuorotyön ja usemman lapsen harrastusten puristuksessa kököttää myymässä leipiä kentän laidalla.
Eli kaipaan vaihtoehtoja: vähävaraisille helpotuksia maksuihin ja mahdollisuus kuitata osa kustannuksista työllä ja kiireisille vanhemmille mahdollisuus maksaa vähän enemmän.
Kyse siis - toistan - ei ole siitä, ettenkö olisi lapseni harrastuksesta kiinnostunut. Olen, ja tulen kisoihin aina ja hoidan kuskailuja. Mutta niiden PÄÄLLE ei enää pitäisi joutua osoittamaan Hyvää Äitiyttä sillä, että viettää illat leipomassa ja könöttää myymässä tuotoksia hinnalla, josta kumminkin kertyy seuran kassaan jokunen rupainen kymppi. Lapsen normiharkkojen aikana ehtii hoitaa kauppa-asiat tai käydä kotona siivoamassa, joten en mielelläni ihan joka kerta jää myöskään harjoitusten ajaksi paikalle.
Myös se valmentaja-isä/äiti voisi haluta joskus siivota tai hoitaa kauppa-asioita sen sijaan, että vapaaehtoistyöllä valmentaa teidän mukuloita. Mutta jos joskus on valkulla joku oma meno ja pyytää vanhemmilta apuja valmennukseen, niin ketään ei löydy vapaaehtoiseksi...kun on niin kiire. Joo, sillä perheellisellä, työssäkäyvällä, opiskelevalla, asuntolainallisella valmentaja-isällä/äidillä ei ole koskaan kiire eikä mitään muita velvollisuuksia elämässä.
Tää ketju on kyllä osoittanut hyvin sen, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Siinä sitten mietitte, että oisko niin paljon maksukykyä, että voisi palkata ammattivalmentajan. Veikkaan, ettei ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä osoittanut hyvin sen, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Siinä sitten mietitte, että oisko niin paljon maksukykyä, että voisi palkata ammattivalmentajan. Veikkaan, ettei ole!
No, veikkaan ihan samaa! Tai ainakin meidän harrastuksessa toiset tuskailevat korkeiden harrastusmaksujen kanssa ja ihmettelevät meidän seuran alhaisempia kausimaksuja. Ne talkoot oikeasti vaikuttavat! Mutta mikä minusta on vähintään yhtä tärkeää on se, että yhdessä tekeminen oikeasti vaikuttaa myös joukkuehengen rakentumiseen. Ja sitä ei voi rahalla korvata!
Omalta osaltani voisin hyvin vetää esim. yhdet treenit kaudessa. Olen jotain sellaista miettinytkin - rinki vanhempia mukaan, joiden avulla saataisiin valmentajan kuormaa alemmaksi. En kyllä pystyisi opettamaan lajitaitoja, mutta voisin vetää juoksutreenit (mikä sopisi hyvin tähän joukkuelajiin).
Ärsyttää vanhempien keskinäinen kyräily ja arvostelu. Kilpajoukkueessa vaikeaa saada hyvää yhteishenkeä luotua kun osa vanhemmista todella kilpailullisia (kateellisia) ja nuoret taistelevat keskenään pelipaikoista ja -ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin neljättä vuotta jojona jalkapallojoukkueessa. En ole ryhtynyt tähän hommaan siksi, että minulla olisi jotenkin enemmän aikaa ja energiaa kuin muilla vanhemmilla. Olen ryhtynyt tähän siksi, että kukaan muu ei suostunut. Ja jos kukaan ei olisi suostunut, ei joukkue pystyisi toimimaan. Minun vuorokaudessani ei ole yhtään sen enempää tunteja kuin muidenkaan vanhempien. Joku valmentaja tuossa yllä hyvin totesikin, että me joukkueen toimihenkilöt olemme työssäkäyviä vanhempia siinä missä te muutkin, mutta teemme "hieman" enemmän hommia joukkueen eteen. On aivan absurdia ajatella, että jojon pitäisi olla tavoitettavissa 24/7 eikä koskaan saisi valittaa mistään. Joka vuosi vanhempainpalaverissa ehdotan, että joku muu ottaisi välillä homman hoitaakseen, mutta yllättäen kukaan ei suostu. Enkä ihmettele: jalkapalloon liittyvät asiat työllistävät minua 1-2 tuntia/lähes joka päivä. Minun pitää hoitajan koulutuksella hallita henkilöstöjohtaminen, markkinointi, budjetointi, kirjanpito, varustetilaukset...you namet it. Kiitosta harvoin tulee. Kommentointi on tätä luokkaa: "No noi kaikki hommathan kuuluu sulle, kun sä oot tollanen seuraihminen" .Ai olenko? Luulin ensijaisesti olevani joukkueessa yhden pelaajan äiti.
Tässä muuten mainio kirjoitus aiheesta: https://kuappila.wordpress.com/2016/03/13/missa-seuramme-rahat-ja-missa…
Itse tein vuosia kilpatasolla, talvella preaeasonin aikaa laajennetun jojon hommat oli vähintään puolipäiväisiä. Varsinkin rahan kerääminen ja sarjan valmistelutyöt vaati satoja tunteja ennen kauden alkua. Kauden aikana aikaa meni noin 30h/vko, siinä pelimatkat mukana, jolloin toki pystyi tekemään koneella töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä osoittanut hyvin sen, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Siinä sitten mietitte, että oisko niin paljon maksukykyä, että voisi palkata ammattivalmentajan. Veikkaan, ettei ole!
No, veikkaan ihan samaa! Tai ainakin meidän harrastuksessa toiset tuskailevat korkeiden harrastusmaksujen kanssa ja ihmettelevät meidän seuran alhaisempia kausimaksuja. Ne talkoot oikeasti vaikuttavat! Mutta mikä minusta on vähintään yhtä tärkeää on se, että yhdessä tekeminen oikeasti vaikuttaa myös joukkuehengen rakentumiseen. Ja sitä ei voi rahalla korvata!
Omalta osaltani voisin hyvin vetää esim. yhdet treenit kaudessa. Olen jotain sellaista miettinytkin - rinki vanhempia mukaan, joiden avulla saataisiin valmentajan kuormaa alemmaksi. En kyllä pystyisi opettamaan lajitaitoja, mutta voisin vetää juoksutreenit (mikä sopisi hyvin tähän joukkuelajiin).
Ja joissain lajeissa "lajitaidottomistakin" vanhemmista on apua jopa lajitreenissä. Vaikka esim. lentistreeneissä heittämässä palloa (sen kai jokainen osaa, vaikka ei osaisi syöttöä, sormilyöntiä tai hihalyöntiä) tms. tai palauttelemassa palloja, jotta pelaajat ja valmentaja pystyvät keskittymään esim. syöttöharjoitteluun, iskulyöntiharjoitteluun jne täysipainoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää vanhempien keskinäinen kyräily ja arvostelu. Kilpajoukkueessa vaikeaa saada hyvää yhteishenkeä luotua kun osa vanhemmista todella kilpailullisia (kateellisia) ja nuoret taistelevat keskenään pelipaikoista ja -ajasta.
Kun se edes jäisikin vanhempien keskinäiseksi kyräilyksi ja kateudeksi ja selän takana puhumiseksi, mutta kun se menee jo niin pitkälle, että aikuiset ihmiset kyräilevät ja kadehtivat lapsineen lahjakkaampaa lasta ja tämä näytetään suoraan tälle lahjakkaammalle lapselle, niin se on kyllä törkeää! Enää en ihmettele, mistä kaikki koulukiusaajat tulevat. Jotkut vanhemmat piruilevat suoraan tai epäsuorasti lahjakkaampien vanhemmille ja näille lahjakkaille lapsille jopa omiensa ja muiden lasten nähden. Ei tarvitse ihmetellä, mistä lapset oppivat epäkunnioittavat käytöstavat ja kiusaamisen taidon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää alati kasvat hinnat. Usemman lapsen perheessä harrastuksiin menee kohtuuttomaan paljon rahaa. Yksi lapsistamme luistelee. Hinnat ovat vuosien varrella nousseet älyttömän korkeiksi. Ei tavallisella ihmisellä ole enää tuollaiseen varaa. Yritämme jostain repiä rahat, ettei teinimme tarvitsisi lopettaa harrastustaan. Jos olisin alkutaipaleella tiennyt, mitä tuo harrastus tulee maksamaan, olisimme valinneet jonkun toisen harrastuksen.
Ärsyttää myös tunne siitä, että toiset eivät ymmärrä, ettei useamman lapsen perheessä ole aikaa kaikkiin talkoohommiin etenkin, kun osa lapsistamme on vielä pieniä. Tästä jatkuva huono omatunto.
Se kun vanhemmat eivät tajua lastensa kykyjä tai heitä ei kiinnosta kerrotut vaatimukset. Esimerkiksi uinnissa. Ryhmän vaatimuksena oli, että lapsi osaa uida 50 metriä. No silti siellä on useampi, jotka ovat henkihieverissä 5 metrin jälkeen. Hieman hankaloittaa muiden menoa.