Mikä ärsyttää lapsesi urheiluharrastuksessa? Joukkueessa, valmennuksessa, kisoissa, muissa vanhemmissa?

Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.

Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi? 

Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.

On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...

Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.

Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi? 

Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.

On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...

Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.

Valkku jatkaa:

Sitten se kuuluisa talkootyö. Valitettavasti se harrastaminen maksaa ja harrastemaksut olisivat todella korkeita jos kaikki kulut siirrettäisiin 1:1 harrastemaksuihin. Tästä syystä sitä talkootyötä on pakko jonkin verran olla (toki voi järjestää systeemin, jossa itsensä voi ostaa ulos talkootyöstä). Joku täällä kommentoi, että ei osallistu talkoisiin, koska maksaa harrastemaksut. Tässä tapauksessa suosittelisin ensin kysymään seuralta, että mitä kaikkea harrastemaksu jo sisältää ja mitä ei - ja jos se ei jo kaikkea sisällä niin miten sen muun voi rahalla maksaa jos ei kerta halua osallistua. Kaikken kannalta olisi tärkeää, että talkootyö jakaantuisi tasaisesti. Eli ei olis ns vapaamatkustajia. 

Sitten tulevat nämä erityisherkät ja erityissitäjatätä -lapset. Kannattaa jo lapsen harrastusta ja ryhmää valittaessa miettiä nämä asiat läpi: Kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, joska ei siellä viihdy tai pärjää. Valitettavasti valmentaja ei myöskään pysty kaikkea aikaansa antamaan jokaiselle erityissitäjatätä -lapselle, vaikka tilanteen ymmärtäisikin - siinä ryhmässä kun on ne muutkin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhemmat, jotka valittavat pikkuasioista, kun on itse juuri käyttänyt joukkueen asioiden järjestämiseen koko viikonlopun :(

Jojon hommat pitäisi kierrättää vuosittain aina uudelle ihmiselle, niin valkenisi, kuinka paljon aikaa niihin menee.

Kokouksessa kukaan vanhempi ei suostu ottamaan mitään hommia.

Itse päätin just eilen, että tämä on mun viimeinen kausi jojona. Jos kukaan muu ei suostu, niin harrastaminen loppuu lapsilta sitten siihen. Mä en enää kuuntele valituksia aikatauluista, väärän kokoisista peliasuista, huonosta joukkuejaosta.... jne. Olkoot. Harmi vaan, että oma lapseni nauttii lajista.

Mitä ihmettä teet jojona? Ei jojo valitse meillä peliasujen kokoja! Vanhemmat merkitsevät lapsen sovitettua vaatteita, minkä koon tilaavat. Eikä jojo jaa joukkueita, vaan valmentaja! Ihme touhua, jos teet sinulle kuulumattomat hommat ja niistä valitetaan, mikset sano, mitä sinulle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.

Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi? 

Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.

On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...

Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.

Valkku jatkaa:

Sitten se kuuluisa talkootyö. Valitettavasti se harrastaminen maksaa ja harrastemaksut olisivat todella korkeita jos kaikki kulut siirrettäisiin 1:1 harrastemaksuihin. Tästä syystä sitä talkootyötä on pakko jonkin verran olla (toki voi järjestää systeemin, jossa itsensä voi ostaa ulos talkootyöstä). Joku täällä kommentoi, että ei osallistu talkoisiin, koska maksaa harrastemaksut. Tässä tapauksessa suosittelisin ensin kysymään seuralta, että mitä kaikkea harrastemaksu jo sisältää ja mitä ei - ja jos se ei jo kaikkea sisällä niin miten sen muun voi rahalla maksaa jos ei kerta halua osallistua. Kaikken kannalta olisi tärkeää, että talkootyö jakaantuisi tasaisesti. Eli ei olis ns vapaamatkustajia. 

Sitten tulevat nämä erityisherkät ja erityissitäjatätä -lapset. Kannattaa jo lapsen harrastusta ja ryhmää valittaessa miettiä nämä asiat läpi: Kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, joska ei siellä viihdy tai pärjää. Valitettavasti valmentaja ei myöskään pysty kaikkea aikaansa antamaan jokaiselle erityissitäjatätä -lapselle, vaikka tilanteen ymmärtäisikin - siinä ryhmässä kun on ne muutkin lapset.

Surullista kuulla, että valkku ei ymmärrä yhtään, että lapset ovat erilaisia, ja myös erityislapsia on tosiaan olemassa. Heille harrastaminen on ihan yhtä tärkeää kuin muillekin. Tuskin heidän vanhempansa kuitenkaan mitään erityiskohtelua vaativat?

Vierailija kirjoitti:

Kyydeistä: käykö mielessä että kaikilla ei ole autoa/korttia/ on töitä vkonloppuisin. Itse olen ollut töissä viimeiset 6 lapseni pelipäivää, valitettavasti.

Eiköhän kaikki tuon ymmärrä, mutta usein perheessä on kaksi autoa ja yhdenkin pojan vanhemmat vetoavat aina siihen, että pitäisi löytyä kyyti peliin, kun toinen vanhempi töissä. On kuulemma niin vaikeaa yksin kotona olevan järjestää, että lähtisi pikkusisarusten kanssa peliin. Vaikka on 2 autoa. Meillä myös 3 lasta, ja usein olen kahta nuorempaa kuskannut mukana pelimatkoilla. En automaattisesti vingu kyytiä minnekään. Sen sijaan jos mies on ollut töissä ja olisi tarvittu vaikka arpoja myymään, en ole lupautunut, kun nuorin vasta 2,5 v., karkailuiässä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää laiskat vanhemmat. Ja myös ne joille ei mikään kelpaa, mutta itse ei oteta vastuullisia tehtäviä. T:jojo

Jos itse olet ottanut jojon tehtävän, koska sinulla on siihen aikaa ja kiinnostusta, et voi syyttää mielessäsi niitä joiden arkeen ei mahdu vapaaehtoistyöt lajin parissa joka ei ehkä edes kiinnosta. Kannattaa muistaa, että vanhemmat kuitenkin maksavat harrastuksesta. Usein aika paljonkin. Eikö se riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhemmat, jotka valittavat pikkuasioista, kun on itse juuri käyttänyt joukkueen asioiden järjestämiseen koko viikonlopun :(

Jojon hommat pitäisi kierrättää vuosittain aina uudelle ihmiselle, niin valkenisi, kuinka paljon aikaa niihin menee.

Kokouksessa kukaan vanhempi ei suostu ottamaan mitään hommia.

Itse päätin just eilen, että tämä on mun viimeinen kausi jojona. Jos kukaan muu ei suostu, niin harrastaminen loppuu lapsilta sitten siihen. Mä en enää kuuntele valituksia aikatauluista, väärän kokoisista peliasuista, huonosta joukkuejaosta.... jne. Olkoot. Harmi vaan, että oma lapseni nauttii lajista.

Mitä ihmettä teet jojona? Ei jojo valitse meillä peliasujen kokoja! Vanhemmat merkitsevät lapsen sovitettua vaatteita, minkä koon tilaavat. Eikä jojo jaa joukkueita, vaan valmentaja! Ihme touhua, jos teet sinulle kuulumattomat hommat ja niistä valitetaan, mikset sano, mitä sinulle kuuluu?

Jonkun niskaan se paskaämpäri kaadetaan. Jojoa voi olla helpompi lähestyä kuin valkkua. Meilläkään jojo ei päätä aikatauluista, joukkuejaosta tai pelivaatteiden koosta. Aikataulut määrittelee seura ja siihen on joukkueiden tyytyminen, pelivaatteet jokainen hankkii itse lapsellensa sopimusurheilukaupasta, joukkuejaot tekevät valmentajat.

Meillä ärsyttä se, että joukkuissa valmentajalla on aina myös oma/omat lapset samassa ryhmässä. Kerrankin lähes puolet harkka-ajasta kului siihen kun tama valmentaja opetti omalle tyttärelleen maalipotkun saloja?!?

Tytär oli kyllä muita parempi, mutta tämä yksilövalmennus olisi tullut hoitaa omalla ajalla, ei ryhmän treenien aikaan. Näki toki selvästi, että he treenaavat tosi paljon myös kotona, mutta miksi viedä muiden aikaa myös yhteisissä treeneissä.

Jatkuva ohjaajien morkkaaminen. Kyseessä siis alle kouluikäiset lapset ja ohjaajina vapaaehtoiset vanhemmat. Tunnin treenit, joista n.25min leikkiä/harjoitusrataa+ n.30min peliä ja loppuun venyttely/rentoutus.

Kentän laidalla päivystää mammapoppoo, joka marisee KOKO AJAN. Aina samat leikit (osittain lapset valitsee), liikaa/liian vähän kaikkea, aikaa menee hukkaan, kun ohjaajat jakaa liivejä yms. liian pitkään.

En tiiä, mikseivät voi itse tulla ohjaamaan, kun osittain yksipuolisuus johtuu siitä, että ohjasjista on pulaa (uusiin juttuihin monet lapset tarvii enemmän opastusta eikä 2 ohjaajaa ehdi joka paikkaan).

Ei kuulemma ole aikaa, mutta kuitenkin ehtivät seisoskella treenin ajan siellä? Auttais jo paljon, jos esim. kävisivät tuomassa maalit kentälle ennen pelien alkua/auttaisivat lapsia liivien pukemisessa, mutta ei... Ja tästä on kyllä vinkattu.

Vierailija kirjoitti:

Kyydeistä: käykö mielessä että kaikilla ei ole autoa/korttia/ on töitä vkonloppuisin. Itse olen ollut töissä viimeiset 6 lapseni pelipäivää, valitettavasti.

Käykö mielessä että jos toimisin harrastuskuskina näille kyydin pyytäjille, joutuisin joka viikko ajamaan 8×10 km ylimääräistä ilman mitään korvauksia. Mitä tuo tekeekään/vuosi..?!

Kyytejä pyydetään häikäilemättömästi ilmaiseksi, vaikka myös minulla on tuolle ylimääräiselle ajalle muutakin käyttöä. On muiden sisarusten päällekkäisiä harrastusaikatauluja, kaupassakin pitäisi ehtiä käymään tai joskus olisi kiva mennä vaikka salille lapsen harkkojen ajaksi. En ymmärrä vanhempia, jotka ilmoittavat lapsensa sellaiseen harrastukseen, johon lapsi ei kykene itsenäisesti kulkemaan. Eri asia jotkut sianpierun aikaan alkavat turnaukset keskellä ei mitään, jonne kimppakyydit ovat ihan järkevä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Kyydeistä: käykö mielessä että kaikilla ei ole autoa/korttia/ on töitä vkonloppuisin. Itse olen ollut töissä viimeiset 6 lapseni pelipäivää, valitettavasti.

Käy mielessä, mutta se ei ole muiden vanhempien vastuulla. Kimppakyydeissä on kyse vastavuoroisuudesta. Okei, sinulla on töitä pelipäivinä, minä kuskaan ne, mutta sinä kuskaat sitten arkena sen verran enemmän treeneihin jne.

Olen törmännyt vanhempiin, jotka eivät taloudellisista syistä halua pitää autoa - tai koska julkisilla pääsee. He ovat tietoisesti valinneet autottomuuden, mutta sitten olettavat, että koska heillä ei ole autoa niin muut tietenkin kuskaavat treeneihin ja peleihin heidänkin lapsensa. Siis oikeasti?

Kuskaan kyllä enemmän lasta, jonka vanhempi ei onnettomuuden takia voi ajaa autoa, mutta en lasta, joska vanhempi on oman säästämisen takia valinnut autottomuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.

Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi? 

Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.

On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...

Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.

Valkku jatkaa:

Sitten se kuuluisa talkootyö. Valitettavasti se harrastaminen maksaa ja harrastemaksut olisivat todella korkeita jos kaikki kulut siirrettäisiin 1:1 harrastemaksuihin. Tästä syystä sitä talkootyötä on pakko jonkin verran olla (toki voi järjestää systeemin, jossa itsensä voi ostaa ulos talkootyöstä). Joku täällä kommentoi, että ei osallistu talkoisiin, koska maksaa harrastemaksut. Tässä tapauksessa suosittelisin ensin kysymään seuralta, että mitä kaikkea harrastemaksu jo sisältää ja mitä ei - ja jos se ei jo kaikkea sisällä niin miten sen muun voi rahalla maksaa jos ei kerta halua osallistua. Kaikken kannalta olisi tärkeää, että talkootyö jakaantuisi tasaisesti. Eli ei olis ns vapaamatkustajia. 

Sitten tulevat nämä erityisherkät ja erityissitäjatätä -lapset. Kannattaa jo lapsen harrastusta ja ryhmää valittaessa miettiä nämä asiat läpi: Kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, joska ei siellä viihdy tai pärjää. Valitettavasti valmentaja ei myöskään pysty kaikkea aikaansa antamaan jokaiselle erityissitäjatätä -lapselle, vaikka tilanteen ymmärtäisikin - siinä ryhmässä kun on ne muutkin lapset.

Surullista kuulla, että valkku ei ymmärrä yhtään, että lapset ovat erilaisia, ja myös erityislapsia on tosiaan olemassa. Heille harrastaminen on ihan yhtä tärkeää kuin muillekin. Tuskin heidän vanhempansa kuitenkaan mitään erityiskohtelua vaativat?

Kyllä valkku tämän ymmärtää ja jopa päivätyötänsä niiden parissa tekee, mutta kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, jolle se ei sovi. Mietipä nyt: Ryhmässä on 25 lasta - yhteen erityislapseen pitäisi käyttää 1/2 huomiosta treeneissä ja tekeminen pitäisi suunnitella sen mukaan. Ei ole mahdollista kilpaurheiluryhmässä. Ei vaikka kuinka ymmärtäisi, että on erityislapsia. Muut vanhemmat maksavat täydet maksut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on talkoiden suhteen reilu peli. Jos ei osallistu, voi maksaa 50e.

No mitäs mieltä yleensäkään on kenenkään tehdä talkoilla mitään, jos joku pääsee 50 €:lla hommista? Kyllähän nuo leipomiset ja buffat ja kirjurin hommat, valmentamiset, joukkueenjohtajan työt sekä yhteiset tulonhankinnat vievät aikaa vähintään 20 tuntia kaudessa, jopa 20 tuntia kuukaudessa. Sitten joku maksaa 50, eikä osallistu mihinkään? Ei tunnu olevan missään suhteessa, vaikka vertaan mihin lajiin.

Meillä tuo 50eur maksetaan per tapahtuma, jos ei osallistu talkootyöhön.

Siis 50e/tapahtuma myös meillä. T alkuperäinen kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää laiskat vanhemmat. Ja myös ne joille ei mikään kelpaa, mutta itse ei oteta vastuullisia tehtäviä. T:jojo

Jos itse olet ottanut jojon tehtävän, koska sinulla on siihen aikaa ja kiinnostusta, et voi syyttää mielessäsi niitä joiden arkeen ei mahdu vapaaehtoistyöt lajin parissa joka ei ehkä edes kiinnosta. Kannattaa muistaa, että vanhemmat kuitenkin maksavat harrastuksesta. Usein aika paljonkin. Eikö se riitä?

Selvitä ensin, että maksatko harrastuksesta kulujen mukaan. Jos maksat niin sinun ei tarvitse osallistua. Jos taas maksu on määritelty niin että se ei kata kaikkea niin sinun täytyy joko osallistua tai korvata talkootyön osuus rahalla.

Ja PS. jojoksi ei kovin usein päädytä ajan ja kiinnostuksen takia vaan koska jonkun on se homma pakko ottaa tai koko ryhmän toiminta lakkaa. Joku sitten uhrautuu, että lapset saavat harrastaa. Toinen vaihtoehto on palkallinen jojo ja roima korotus harrastemaksuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyydeistä: käykö mielessä että kaikilla ei ole autoa/korttia/ on töitä vkonloppuisin. Itse olen ollut töissä viimeiset 6 lapseni pelipäivää, valitettavasti.

Käy mielessä, mutta se ei ole muiden vanhempien vastuulla. Kimppakyydeissä on kyse vastavuoroisuudesta. Okei, sinulla on töitä pelipäivinä, minä kuskaan ne, mutta sinä kuskaat sitten arkena sen verran enemmän treeneihin jne.

Olen törmännyt vanhempiin, jotka eivät taloudellisista syistä halua pitää autoa - tai koska julkisilla pääsee. He ovat tietoisesti valinneet autottomuuden, mutta sitten olettavat, että koska heillä ei ole autoa niin muut tietenkin kuskaavat treeneihin ja peleihin heidänkin lapsensa. Siis oikeasti?

Kuskaan kyllä enemmän lasta, jonka vanhempi ei onnettomuuden takia voi ajaa autoa, mutta en lasta, joska vanhempi on oman säästämisen takia valinnut autottomuuden.

Itsekäs kommentti. Kaikilla ei ole varaa pitää autoa. Heidän lapsia et siis halua auttaa pääsemään harrastukseen? Aikamoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.

Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi? 

Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.

On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...

Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.

Valkku jatkaa:

Sitten se kuuluisa talkootyö. Valitettavasti se harrastaminen maksaa ja harrastemaksut olisivat todella korkeita jos kaikki kulut siirrettäisiin 1:1 harrastemaksuihin. Tästä syystä sitä talkootyötä on pakko jonkin verran olla (toki voi järjestää systeemin, jossa itsensä voi ostaa ulos talkootyöstä). Joku täällä kommentoi, että ei osallistu talkoisiin, koska maksaa harrastemaksut. Tässä tapauksessa suosittelisin ensin kysymään seuralta, että mitä kaikkea harrastemaksu jo sisältää ja mitä ei - ja jos se ei jo kaikkea sisällä niin miten sen muun voi rahalla maksaa jos ei kerta halua osallistua. Kaikken kannalta olisi tärkeää, että talkootyö jakaantuisi tasaisesti. Eli ei olis ns vapaamatkustajia. 

Sitten tulevat nämä erityisherkät ja erityissitäjatätä -lapset. Kannattaa jo lapsen harrastusta ja ryhmää valittaessa miettiä nämä asiat läpi: Kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, joska ei siellä viihdy tai pärjää. Valitettavasti valmentaja ei myöskään pysty kaikkea aikaansa antamaan jokaiselle erityissitäjatätä -lapselle, vaikka tilanteen ymmärtäisikin - siinä ryhmässä kun on ne muutkin lapset.

Surullista kuulla, että valkku ei ymmärrä yhtään, että lapset ovat erilaisia, ja myös erityislapsia on tosiaan olemassa. Heille harrastaminen on ihan yhtä tärkeää kuin muillekin. Tuskin heidän vanhempansa kuitenkaan mitään erityiskohtelua vaativat?

Kyllä valkku tämän ymmärtää ja jopa päivätyötänsä niiden parissa tekee, mutta kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, jolle se ei sovi. Mietipä nyt: Ryhmässä on 25 lasta - yhteen erityislapseen pitäisi käyttää 1/2 huomiosta treeneissä ja tekeminen pitäisi suunnitella sen mukaan. Ei ole mahdollista kilpaurheiluryhmässä. Ei vaikka kuinka ymmärtäisi, että on erityislapsia. Muut vanhemmat maksavat täydet maksut.

Ei tietenkään anneta erityislapselle ylimääräistä huomiota, vaan kohdellaan niin kuin muitakin. Eikä varsinkaan suunnitella tekemistä yhden lapsen mukaan. Mistähän lajista oikein puhut? Kyllähän erityislapsillakin on oikeus harrastaa. Saattavat olla erittäin lahjakkaitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyydeistä: käykö mielessä että kaikilla ei ole autoa/korttia/ on töitä vkonloppuisin. Itse olen ollut töissä viimeiset 6 lapseni pelipäivää, valitettavasti.

Käy mielessä, mutta se ei ole muiden vanhempien vastuulla. Kimppakyydeissä on kyse vastavuoroisuudesta. Okei, sinulla on töitä pelipäivinä, minä kuskaan ne, mutta sinä kuskaat sitten arkena sen verran enemmän treeneihin jne.

Olen törmännyt vanhempiin, jotka eivät taloudellisista syistä halua pitää autoa - tai koska julkisilla pääsee. He ovat tietoisesti valinneet autottomuuden, mutta sitten olettavat, että koska heillä ei ole autoa niin muut tietenkin kuskaavat treeneihin ja peleihin heidänkin lapsensa. Siis oikeasti?

Kuskaan kyllä enemmän lasta, jonka vanhempi ei onnettomuuden takia voi ajaa autoa, mutta en lasta, joska vanhempi on oman säästämisen takia valinnut autottomuuden.

Itsekäs kommentti. Kaikilla ei ole varaa pitää autoa. Heidän lapsia et siis halua auttaa pääsemään harrastukseen? Aikamoista.

Eipä tuo ole muiden vanhempien tehtävä. Julkiset on keksitty ja jos niillä ei pääse, kannattaisi valita harrastus parempien kulkuyhteyksien päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyydeistä: käykö mielessä että kaikilla ei ole autoa/korttia/ on töitä vkonloppuisin. Itse olen ollut töissä viimeiset 6 lapseni pelipäivää, valitettavasti.

Käy mielessä, mutta se ei ole muiden vanhempien vastuulla. Kimppakyydeissä on kyse vastavuoroisuudesta. Okei, sinulla on töitä pelipäivinä, minä kuskaan ne, mutta sinä kuskaat sitten arkena sen verran enemmän treeneihin jne.

Olen törmännyt vanhempiin, jotka eivät taloudellisista syistä halua pitää autoa - tai koska julkisilla pääsee. He ovat tietoisesti valinneet autottomuuden, mutta sitten olettavat, että koska heillä ei ole autoa niin muut tietenkin kuskaavat treeneihin ja peleihin heidänkin lapsensa. Siis oikeasti?

Kuskaan kyllä enemmän lasta, jonka vanhempi ei onnettomuuden takia voi ajaa autoa, mutta en lasta, joska vanhempi on oman säästämisen takia valinnut autottomuuden.

Mua ärsyttää myös tämä. Asutaan Helsingissä ja jos peli vaikka Malmilla alkaa se kyytien pummaaminen. Mitä helvettiä! Jos mies töissä meidän autolla menen peleihin itsekkin julkisilla. Ei tulisi mieleenkään alkaa pummailee kyytejä pk-seudulle.

Voimisteluryhmässä oli 8 tyttöä. Venäläinen valmentaja "valitsi" kaksi parasta ja keskittyi ainoastaan heidän valmentamiseen.

Olisivat sitten suoraan sanoneet, että muut voi lopettaa tai siirtyä muualle. Harrastusmaksut olivat kuitenkin kovat. Tyttö lopetti voimistelun ja nämä "kaksi parasta" siirtyi myös toiseen seuraan. Kärsivät itse myös siitä ettei muut saaneet mitään huomiota.

Seurasin monesti treenejä ja tämä valkku ihan kylmästi käänsi muille selkänsä tai katseli puhelintaan, kun oli muiden vuoro tehdä jotain. Sitten taas keskittyi työhönsä, kun oli näiden suosikkien vuoro. Juu ja kerroin näkemästäni kyllä eteenpäin.

Ärsyttää se, kun mieheni on osa valmentajarinkiä, ja poikani, samoin kun muut valmentajien pojat ovat puolueettomastikin katsottuna kilparyhmässä joukkueensa parhaimmistoa. Eniten ja tosissaan treenaavat, taitavimmat pojat saavat eniten peliaikaa, ja tästä johtuen hippaheikkien vanhemmilta tulee katkeria kommentteja ja arvostelua.

Itse en ymmärrä, miksi pojan jonka vanhemmat tekee vapaaehtoistyötä joukkueen eteen, ja jonka harjoitusprosentti on yli 90,  joka antaa kaikkensa treeneissä ja kentällä, ja on joukkueensa lahjakkaampien joukossa, pitäisi jäädä kotiin tasan yhtä monesta turnauksesta, kun pojan, jonka harjoitusprosentti on nipin napin 70, joka etupäässä häiritsee ja hölmöilee treeneissä eikä viitsi tehdä mitään extraa, ja jonka vanhempi ei osallistu toimintaan edes kimppakyytien verran?

Minusta peliajan ei tässä tapauksessa kuulukaan enää kilparyhmässä, teini-ikää lähestyvien kohdalla mennä yksi yhteen. Ja on aika typerää olettaa, että valmentaja ajaisi satoja kilometrejä ja viettäisi viikonloppunsa turnauksessa muiden poikien kanssa, ja jättäisi oman lapsensa kotiin? Jokaiselle tulee peliaikaa, kylmä fakta vaan on että peliaika pitää tienata. Myös se oma poika jäisi vaille peliaikaa jos alkaisi laiskotella.