Mikä ärsyttää lapsesi urheiluharrastuksessa? Joukkueessa, valmennuksessa, kisoissa, muissa vanhemmissa?

Ei minullakaan ole aikaa tai kiinnostusta talkoilla, joten lapsemme harrastavat sellaisia lajeja/joukkueissa, joissa talkoilua ei ole kuin max 2 krt/vuosi. Mielestäni jokainen perhe harrastaa resurssiensa mukaan, jos ei ole rahaa maksaa, ei voi harrastaa kovin kalliisti. Jos ei ole aikaa talkoilla, ei voi harrastaa talkoilua vaativia lajeja.  Jos ei ole mahdollisuttaa kuskata edes joskus, täytyy harrastaa sellaisia asioita, joihin kuskaamista ei vaadita jne.

Vierailija kirjoitti:

Poika pelaa jalkapalloa. Hän on ihan hyvä, ja pelaa ns. liigajoukkueessa (seurassa on lisäksi kaksi "harrastusjoukkuetta" ikäluokassa). Mutta en kuvittele, että pojastani tulisi ammattilaispelaaja saati maailmantähti. Monien muiden pelaajien vanhemmat sen sijaan sitä kuvittelevat/toivovat omista lapsistaan. Ja suhtautuminen lastensa harrastukseen, vehkeily ym. on hyvin mielenkiintoista... Säälin näitä ihmisiä.

Jalkapallo on poikani harrastus, itse käyn silloin tällöin katsomassa otteluita ja joskus harjoitusten lopun. Maksan mielelläni ne maksut mitä joukkueeseen kuulumisesta tulee. Talkoohommiin tai mihinkään myymisiin en osallistu, ei todellakaan ole aikaa sellaisiin.

isä 39-v

Lähes sama tilanne meillä.

Aikaa ei ole, mutta rahaa on käytettävissä kohtuullisesti. Ajastani en joukkueelle anna, mutta voisin helposti maksaa vaikkapa kolminkertaisen maksun. Sen sijaan vain itkua kun ei osallistuta talkoisiin... No milläs osallistut kun ei ole sitä aikaa. Oppikaa hyvät ihmiset hinnoittelemaan työnne oikein. Aktiivivanhemmat maksakoot vaikka 0 eur tai ottakoot palkkaa, ei sen niin väliä minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.

Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi? 

Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.

On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...

Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.

Valkku jatkaa:

Sitten se kuuluisa talkootyö. Valitettavasti se harrastaminen maksaa ja harrastemaksut olisivat todella korkeita jos kaikki kulut siirrettäisiin 1:1 harrastemaksuihin. Tästä syystä sitä talkootyötä on pakko jonkin verran olla (toki voi järjestää systeemin, jossa itsensä voi ostaa ulos talkootyöstä). Joku täällä kommentoi, että ei osallistu talkoisiin, koska maksaa harrastemaksut. Tässä tapauksessa suosittelisin ensin kysymään seuralta, että mitä kaikkea harrastemaksu jo sisältää ja mitä ei - ja jos se ei jo kaikkea sisällä niin miten sen muun voi rahalla maksaa jos ei kerta halua osallistua. Kaikken kannalta olisi tärkeää, että talkootyö jakaantuisi tasaisesti. Eli ei olis ns vapaamatkustajia. 

Sitten tulevat nämä erityisherkät ja erityissitäjatätä -lapset. Kannattaa jo lapsen harrastusta ja ryhmää valittaessa miettiä nämä asiat läpi: Kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, joska ei siellä viihdy tai pärjää. Valitettavasti valmentaja ei myöskään pysty kaikkea aikaansa antamaan jokaiselle erityissitäjatätä -lapselle, vaikka tilanteen ymmärtäisikin - siinä ryhmässä kun on ne muutkin lapset.

Surullista kuulla, että valkku ei ymmärrä yhtään, että lapset ovat erilaisia, ja myös erityislapsia on tosiaan olemassa. Heille harrastaminen on ihan yhtä tärkeää kuin muillekin. Tuskin heidän vanhempansa kuitenkaan mitään erityiskohtelua vaativat?

Niinhän sitä tyhmempi luulisi.. mutta noinhan se ei ole. Ja nyt ei puhuta selkeästi vammaisista lapsista vaan niistä, joita jotkut sanoo adhd-lapsiksi, toiset paskasti kasvatetuiksi, mutta yhtä kaikki: se porukka joka ei sitten millään usko, että ryhmässä pitäisi toimia yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan tai homma menee pahimmillaan hengenvaaralliseksi kaikille. Ja sen porukan kanssa valmentajalla menee kaikki aika ja keskittyminen, muu porukka odottaa, että päästäisiin tekemään sitä, mitä varten tänne tultiin. Ja kyseisen Nico-Jessican vanhempia ei näy, koskaan, mailla eikä halmeilla... ja aina ollaan myös kyytiä vaille.

Pikkumaista valittamista.( Ja sinä haukut myös toisten lapsia paskasti kasvatetuksi?) Etkö sinä tajua, että erityislasten kotona saattaa olla vaikka minkälaisia ongelmia? Olisit onnellinen näiden lasten puolesta, että saavat sentään harrastaa. Tiukemmat säännöt vaan sinne kaikille pelaajille, ja sanktioita sekoilijoille. Jos et itse saa joukkuetta tottelemaan, niin sitten on parempi ottaa tiukemmat säännöt käyttöön. Aina on niitä häiriköitä ja ADHD lapsia. Mene katsomaan kouluihin, kyllä ne opettajatkin pärjäävät. Mutta ketään lasta tai lapsen vanhempaa ei pitäisi syyllistää tai syrjiä jos lapsella on joku synnynnäinen vajaavuus. T. Erityisope

Vierailija kirjoitti:

Joku sukkamyynti (=katalogin vieminen työpaikan kahvihuoneen pöydälle) tai mokkapalojen leipominen muutaman kerran vuodessa on ihan hemmetin pientä verratuna siihen, mitä esim. jojo tai valmentaja (jotka siis myös ovat tavallisia vanhempia) tekevät joukkueen eteen.

Ei jojo kiusallaan teille mitään talkoohommia tai varainkeruuta järjestä. Mutta joukkueen talous on pidettävä tasapainossa, jos halutaan selvitä mm. kenttävuoro- , turnaus-,  ja varustemaksuista. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Mokkapalat ja katalogit jätän väliin. Mikäli osa vanhemmista niillä varoja hankkii, hienoa, ja hyvitettäköön se hänen lapsistaan. Ja kaltaisilleni sitten isommat maksut.

isä 39-v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sukkamyynti (=katalogin vieminen työpaikan kahvihuoneen pöydälle) tai mokkapalojen leipominen muutaman kerran vuodessa on ihan hemmetin pientä verratuna siihen, mitä esim. jojo tai valmentaja (jotka siis myös ovat tavallisia vanhempia) tekevät joukkueen eteen.

Ei jojo kiusallaan teille mitään talkoohommia tai varainkeruuta järjestä. Mutta joukkueen talous on pidettävä tasapainossa, jos halutaan selvitä mm. kenttävuoro- , turnaus-,  ja varustemaksuista. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Mokkapalat ja katalogit jätän väliin. Mikäli osa vanhemmista niillä varoja hankkii, hienoa, ja hyvitettäköön se hänen lapsistaan. Ja kaltaisilleni sitten isommat maksut.

isä 39-v

Ja "jojo" ja valmentaja saavatkoon vaikka lastensa pelimatkat ilmaiseksi tms. Vähän nokkeluutta peliin nyt.

isä 39-v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sukkamyynti (=katalogin vieminen työpaikan kahvihuoneen pöydälle) tai mokkapalojen leipominen muutaman kerran vuodessa on ihan hemmetin pientä verratuna siihen, mitä esim. jojo tai valmentaja (jotka siis myös ovat tavallisia vanhempia) tekevät joukkueen eteen.

Ei jojo kiusallaan teille mitään talkoohommia tai varainkeruuta järjestä. Mutta joukkueen talous on pidettävä tasapainossa, jos halutaan selvitä mm. kenttävuoro- , turnaus-,  ja varustemaksuista. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Mokkapalat ja katalogit jätän väliin. Mikäli osa vanhemmista niillä varoja hankkii, hienoa, ja hyvitettäköön se hänen lapsistaan. Ja kaltaisilleni sitten isommat maksut.

isä 39-v

Entäs sitten ne tilanteet, kun vanhempia tarvittaisiin esimerkiksi turnauksen järjestäjiksi? Sitä on vaikea hoitaa rahalla, paitsi jos maksat jonkun hoitamaan homman puolestasi.

Lapseni ovat vasta pieniä, mutta tätä ketjua lukiessani päätin juuri etten laita lapsiani joukkueurheiluun! Te olette kaikki ihan vinksahtaneita. Ihmeellistä piruilua ja syyllistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.

Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi? 

Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.

On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...

Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.

Valkku jatkaa:

Sitten se kuuluisa talkootyö. Valitettavasti se harrastaminen maksaa ja harrastemaksut olisivat todella korkeita jos kaikki kulut siirrettäisiin 1:1 harrastemaksuihin. Tästä syystä sitä talkootyötä on pakko jonkin verran olla (toki voi järjestää systeemin, jossa itsensä voi ostaa ulos talkootyöstä). Joku täällä kommentoi, että ei osallistu talkoisiin, koska maksaa harrastemaksut. Tässä tapauksessa suosittelisin ensin kysymään seuralta, että mitä kaikkea harrastemaksu jo sisältää ja mitä ei - ja jos se ei jo kaikkea sisällä niin miten sen muun voi rahalla maksaa jos ei kerta halua osallistua. Kaikken kannalta olisi tärkeää, että talkootyö jakaantuisi tasaisesti. Eli ei olis ns vapaamatkustajia. 

Sitten tulevat nämä erityisherkät ja erityissitäjatätä -lapset. Kannattaa jo lapsen harrastusta ja ryhmää valittaessa miettiä nämä asiat läpi: Kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, joska ei siellä viihdy tai pärjää. Valitettavasti valmentaja ei myöskään pysty kaikkea aikaansa antamaan jokaiselle erityissitäjatätä -lapselle, vaikka tilanteen ymmärtäisikin - siinä ryhmässä kun on ne muutkin lapset.

Surullista kuulla, että valkku ei ymmärrä yhtään, että lapset ovat erilaisia, ja myös erityislapsia on tosiaan olemassa. Heille harrastaminen on ihan yhtä tärkeää kuin muillekin. Tuskin heidän vanhempansa kuitenkaan mitään erityiskohtelua vaativat?

Niinhän sitä tyhmempi luulisi.. mutta noinhan se ei ole. Ja nyt ei puhuta selkeästi vammaisista lapsista vaan niistä, joita jotkut sanoo adhd-lapsiksi, toiset paskasti kasvatetuiksi, mutta yhtä kaikki: se porukka joka ei sitten millään usko, että ryhmässä pitäisi toimia yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan tai homma menee pahimmillaan hengenvaaralliseksi kaikille. Ja sen porukan kanssa valmentajalla menee kaikki aika ja keskittyminen, muu porukka odottaa, että päästäisiin tekemään sitä, mitä varten tänne tultiin. Ja kyseisen Nico-Jessican vanhempia ei näy, koskaan, mailla eikä halmeilla... ja aina ollaan myös kyytiä vaille.

Pikkumaista valittamista.( Ja sinä haukut myös toisten lapsia paskasti kasvatetuksi?) Etkö sinä tajua, että erityislasten kotona saattaa olla vaikka minkälaisia ongelmia? Olisit onnellinen näiden lasten puolesta, että saavat sentään harrastaa. Tiukemmat säännöt vaan sinne kaikille pelaajille, ja sanktioita sekoilijoille. Jos et itse saa joukkuetta tottelemaan, niin sitten on parempi ottaa tiukemmat säännöt käyttöön. Aina on niitä häiriköitä ja ADHD lapsia. Mene katsomaan kouluihin, kyllä ne opettajatkin pärjäävät. Mutta ketään lasta tai lapsen vanhempaa ei pitäisi syyllistää tai syrjiä jos lapsella on joku synnynnäinen vajaavuus. T. Erityisope

No johan sulla meni ihon alle.. ja näyttää olevan jonkun verran puutteita tuossa luetun ymmärtämisessä, "erityisope":) Eli kuten sanoin, ja toistan nyt vielä, että en tarkoita niitä selkeästi vammaisia lapsia, vaan niitä, joita ei vanhemmilla tunnu olevaan mitään tarvetta pitää kurissa sitä kersaansa. En valmenna vaan maksan, siitä harrastuksesta, ihan saman kuin nämä "erikoislapsien" vanhemmatkin. Paitsi enemmän, kun osallistun talkoisiin, kuskaan yms. Ja kolmen lapsen ja jokaisen lapsen kolmen harrastuksen, joista 2 on ryhmäliikuntaa, luulen tietäväni mistä puhun, kun sanon, että n. 99% kyse ei ole sairaudesta vaan paskasta kasvatuksesta, koska mä saan sen lapsen kyllä aloilleen, ylensä ihan katseella, äityli ja iskä ei saa, vaikka olisivat paikalla, mitä yleensä eivät ole. Tän 10 vuoden aikana, kun tässä sirkuksessa oon ollut, olen nähnyt yhden perheen,jossa tiedettiin, että lapsi on "haastava", vanhemman pysyvän kentän laidalla ja kulkevan mukana leireillä ja turnauksissa vielä monta vuotta sen jälkeen, kun muut vanhemmat sen homman lopetti. Yleensä nämä vanhemmat käyttävät sen valmentajan ja kaikkien muiden ryhmässä olijoiden aikaa saadakseen ITSELLEEN vapaa-aikaa omasta lapsestaan. Ja se on jonkin verran väärin niitä muita kohtaan, vai mitä mieltä olet? Meillä kaikilla on oikeuksia mutta meillä on myös velvollisuuksia tässä maailmassa, Se olisi noiden Nico-Jennicoidenkin (sekä erityisesti heidän vanhempiensa) hyvä tajuta. Ja se, että eritysopettajan koulutksusen saanut ihminen "pärjää" noidne lasten kanssa on vissiin vähän niin kuin ammatibvalintakysymys? Joku insinööri-iskä, joka VAPAAEHTOISESTI JA ILMAISEKSI valmentaa näitä kakaroita, ei ole ko. koulutusta saanut eikä sitä tarvitse edes osata. että ihan pikkusen eri asia, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sukkamyynti (=katalogin vieminen työpaikan kahvihuoneen pöydälle) tai mokkapalojen leipominen muutaman kerran vuodessa on ihan hemmetin pientä verratuna siihen, mitä esim. jojo tai valmentaja (jotka siis myös ovat tavallisia vanhempia) tekevät joukkueen eteen.

Ei jojo kiusallaan teille mitään talkoohommia tai varainkeruuta järjestä. Mutta joukkueen talous on pidettävä tasapainossa, jos halutaan selvitä mm. kenttävuoro- , turnaus-,  ja varustemaksuista. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Mokkapalat ja katalogit jätän väliin. Mikäli osa vanhemmista niillä varoja hankkii, hienoa, ja hyvitettäköön se hänen lapsistaan. Ja kaltaisilleni sitten isommat maksut.

isä 39-v

Entäs sitten ne tilanteet, kun vanhempia tarvittaisiin esimerkiksi turnauksen järjestäjiksi? Sitä on vaikea hoitaa rahalla, paitsi jos maksat jonkun hoitamaan homman puolestasi.

Eikös tuo käyty jo läpi. Joku vanhemmista menee, ja saa hyvitystä maksuista.

Jos kukaan ei mene, niin tarvittava määrä mihin tahansa toimiin on seuran mahdollista järjestää rahalla tavalla tai toisella ja silloin kaikki ei-osallistujat maksavat.

Ei ole niin vaikeaa...

isä 39-v

Lähtökohtana seuratoiminnassa tulee olla, että vanhempi on valmis antamaan

a) rahaa

b) aikaa

Seuran tulee järjestää niin, että vanhemmat voivat valita noista joko molemman tai vain toisen.

Lapseni 6v. harrastaa taitoluistelua useamman kerran viikossa. Kaikki sujuu mukavasti, lapsi tykkää harrastuksestaan, menee innolla harjoituksiin, valmentajat ovat kivoja ja ammattitaitoisia. Muut vanhemmatkin ovat mukavaa seuraa, eikä kukaan nyt huomattavasti ole luistanut talkoohommista.

Yksi asia tässä harrastuksessa on kuitenkin vähän ärsyttävää, nimittäin hinta!

Toivon vain, että pystymme kustantamaan tämän harrastuksen lapsellemme, niin kauan, kun hän itse haluaa harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se talkootyön määrä. En yh:na ehtisi millään.

Asutaan ulkomailla, harrastus jalkapallo.

Sekä koulussa että harrastuksissa vituttaa köyhät. Kun osalla ei ole rahaa, niin pitäisi koko ajan olla talkoilemassa jotain.

Sekä harrastuksissa että muussa elämässä vituttaa solidaarisuuden ja yhteisvastuun puute. Ihan näin vakaan keskiluokan edustajanakin toivon, että köyhempienkin perheiden lapsilla on osallistumismahdollisuus. Vaikka se sitten tarkoittaisi itselle talkoita, jotka voisi periaatteessa kuitata rahalla.

Molemmat lapset harrastavat yksilölajeja ja hyvä niin. Ei talkoita tai "jojoja". Kausimaksu seuralle ja erikseen aina kisamaksut kisajärjestäjälle jos sellaisiin osallistuu. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä syyllistämistä, jos kaikilla ei ole kiinnostusta/aikaa talkoisiin. Aivan turha syyllistää yhtään ketään, kyllä ne harrastusryhmät pyörivät ilman että jokaikinen vanhempi on siellä talkoilemassa. Ette voi tietää muiden perheen tilanteista mitään, eikä näinollen voi ketään syyllistää siitä ettei energiaa riitä vapaaehtoistyöhön.

Ei syyllistämistä vaan reiluutta. Minun ei tarvitse tehdä kuin osuuteni, ei sinun osuutta. Tähän toimii hyvin tämä tee tai maksa -periaate. Pakko ei ole osallistua kun osuutensa voi maksaa rahanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sukkamyynti (=katalogin vieminen työpaikan kahvihuoneen pöydälle) tai mokkapalojen leipominen muutaman kerran vuodessa on ihan hemmetin pientä verratuna siihen, mitä esim. jojo tai valmentaja (jotka siis myös ovat tavallisia vanhempia) tekevät joukkueen eteen.

Ei jojo kiusallaan teille mitään talkoohommia tai varainkeruuta järjestä. Mutta joukkueen talous on pidettävä tasapainossa, jos halutaan selvitä mm. kenttävuoro- , turnaus-,  ja varustemaksuista. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Mokkapalat ja katalogit jätän väliin. Mikäli osa vanhemmista niillä varoja hankkii, hienoa, ja hyvitettäköön se hänen lapsistaan. Ja kaltaisilleni sitten isommat maksut.

isä 39-v

Ja "jojo" ja valmentaja saavatkoon vaikka lastensa pelimatkat ilmaiseksi tms. Vähän nokkeluutta peliin nyt.

isä 39-v

Kyllä! Kas, kun en tätä itse hoksannut. Seuraavaan turnaukseen lähtevät siis vain toimihenkilöiden lapset ja ehkä muutama maksukykyisen perheen mukula. Näinhän tämä homma toimii joukkuelajeissa. Joku voisi ehkä väittää, että valmentajien ja jojon lapsia suositaan, mutta mitä välii.

Sähän oot niin nokkela, että voisit harkita vaikka joukkueenjohtajan uraa.

Joukkuevoimistelu...sairastuttaa syömisohjeineen ja ulkonäkökeskeisyydellään.

Kisoissa lähinnä pääsylippu. Muutaman tunnin tapahtumaan on helpostikin 15 euroa lippu. Eipä enää koko perheenä käydä kannustamassa yhtäkään lasta.

Talkootyöt, olen kieltäytynyt (buffeihin osallistun leivon ja myyn kerran per lapsi per kausi) kaikesta kotona tehtävästä myyntityöstä. Mulla on pieni tuttavapiiri ja työyhteisö, en mä voi joka tapaamisella mennä ja tyrkyttää pilkkosia tai toffeeta. Ostan sitten aina itselle ja lahjaksi jollekin parisen pakettia. Vaikka olisi järkevää laittaa summa suoraan joukkueentilille.

Vierailija kirjoitti:

Joukkuevoimistelu...sairastuttaa syömisohjeineen ja ulkonäkökeskeisyydellään.

Mulla kaksi teiniä joukkuevoimistelee. Syömisohjeet ovat olleet, älkää syökö makeeta, syökää terveellisesti. Esiintymispukeutuminen on siinä missä teatterissa tai missä vaan tyttöjen välisessä touhussa.

Toinen on SM joukkueessa, siellä katsotaan tarkemmin, että proteiinia tulee tarpeeksi liikkuvalle lapselle. Toinen kilpasarjassa, vain tuota makean jankutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vähän valmentajan näkökantaa: Olen valmentanut vuosia, minulla on ao lajiin omaa harrastetaustaa nuoruudesta ja olen koulutuksia käynyt. Valmennan rakkaudesta lajiin, viihdyn junnujen parissa ja oma lapsi harrastaa lajia. Muttan myös siksi, että homma ei ilman meitä vapaaehtoisia pyörisi. Vaikka teenkin valmentamista vapaaehtoisesti niin se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi sietää tai jaksaa.

Junnuikäisten valmentaminen Suomessa on pääosin täyttä vapaaehtoistyötä poislukien pari lajia (nämä lajit huomaa kyllä sitten hinnoista). Tämän takia valmentajat siis ovat lähes pakosta isolta osin junnujen omia vanhempia, joilla sattuu jonkinlaista taustaa hommaan olemaan. Tämä asia on vanhempien hyvä ymmärtää. Valmentaja käy täysipäiväisesti työssä, hänellä on ne työmatkat Suomeen ja ulkomaille, venyvät työpäivät, kauppakäynnit ja kotihommat itselläkin sekä pari omaa lasta, jotka kaikki myös harrastavat muitakin lajeja. Valmentaja kuskaa omiaankin lapsia myös muihin harrastuksiin ja osallistuu näiden muiden harrastusten talkoohommiin jne. Valmentajalla on oman lapsen koulut, sairastumiset jne. ja kaiken tämän päälle hän pyörittää vapaaehtoisena muidenkin lasten harrastusta. Eli onko ihme jos valmentaja ei ehdi joka sähköpostikysymykseen vastata hetkessä? Tai onko ihme jos turhauttaa vastata yksitellen kysymyksiin asioista, joista on jo tiedotettu monta kertaa, mutta mitä viestejä vanhempi ei ole vaan ajallaan viitsinyt lukea läpi? 

Jos joku vanhempi haluaa lapselleen ammattivalmentajan niin siitä vaan sitten sellaista palkkaamaan, mutta niin kauan kuin ei sellaisesta ole valmis maksamaan niin pitää hyväksyä kaikki se, mitä vapaaehtoisvoimin pyörivä toiminta tuo mukanaa.

On valmentajien kannalta todella tärkeää, että näitä kaikkia ilmoittautumisjärjestelmiä käytetään, koska treenien suunnitteluun vaikuttaa suuresti osallistuvien junnujen lukumäärä. Tämä näyttää joillekin vanhemmille olevan täysin ylivoimainen tehtävä - siis käyttää aikaa kaksi minuuttia ja merkata, osallistuuko junnu treeneihin vai ei. Vedotaan kiireiseen arkeen. Usein nämä kiireiseen arkeen vetoavat ovat juuri niitä, jotka ryhmän vanhemmista käyvät vähiten töissä, joilla on vähiten lapsia ja joille muutenkin monet perusasiat ovat hyvin vaikeita. Valmentajallahan ei ole muuta kuin aikaa...

Olen siitä onnekas, että valmentajaurallani ei ole ollut juurikaan hankalia vanhempia. Kun muita ryhmiä seuraan niin jotain yhtäläistä hankalissa vanhemmissa on: Äänekkäimmät ovat niitä, jotka eivät maksaisi mistään mitään, osallistuisi mihinkään ja joiden puolesta pitäisi lapsetkin kuskata. Ja jotka elävät siinä kuplassa, että muilla ei ole sitä arkea ollenkaan - vain heillä. Yleensä nämä samat ihmiset ovat niitä, joiden lasten käytöksessä on isoimmat ongelmat.

Valkku jatkaa:

Sitten se kuuluisa talkootyö. Valitettavasti se harrastaminen maksaa ja harrastemaksut olisivat todella korkeita jos kaikki kulut siirrettäisiin 1:1 harrastemaksuihin. Tästä syystä sitä talkootyötä on pakko jonkin verran olla (toki voi järjestää systeemin, jossa itsensä voi ostaa ulos talkootyöstä). Joku täällä kommentoi, että ei osallistu talkoisiin, koska maksaa harrastemaksut. Tässä tapauksessa suosittelisin ensin kysymään seuralta, että mitä kaikkea harrastemaksu jo sisältää ja mitä ei - ja jos se ei jo kaikkea sisällä niin miten sen muun voi rahalla maksaa jos ei kerta halua osallistua. Kaikken kannalta olisi tärkeää, että talkootyö jakaantuisi tasaisesti. Eli ei olis ns vapaamatkustajia. 

Sitten tulevat nämä erityisherkät ja erityissitäjatätä -lapset. Kannattaa jo lapsen harrastusta ja ryhmää valittaessa miettiä nämä asiat läpi: Kilparyhmään ei kannata tuoda lasta, joska ei siellä viihdy tai pärjää. Valitettavasti valmentaja ei myöskään pysty kaikkea aikaansa antamaan jokaiselle erityissitäjatätä -lapselle, vaikka tilanteen ymmärtäisikin - siinä ryhmässä kun on ne muutkin lapset.

Surullista kuulla, että valkku ei ymmärrä yhtään, että lapset ovat erilaisia, ja myös erityislapsia on tosiaan olemassa. Heille harrastaminen on ihan yhtä tärkeää kuin muillekin. Tuskin heidän vanhempansa kuitenkaan mitään erityiskohtelua vaativat?

Niinhän sitä tyhmempi luulisi.. mutta noinhan se ei ole. Ja nyt ei puhuta selkeästi vammaisista lapsista vaan niistä, joita jotkut sanoo adhd-lapsiksi, toiset paskasti kasvatetuiksi, mutta yhtä kaikki: se porukka joka ei sitten millään usko, että ryhmässä pitäisi toimia yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan tai homma menee pahimmillaan hengenvaaralliseksi kaikille. Ja sen porukan kanssa valmentajalla menee kaikki aika ja keskittyminen, muu porukka odottaa, että päästäisiin tekemään sitä, mitä varten tänne tultiin. Ja kyseisen Nico-Jessican vanhempia ei näy, koskaan, mailla eikä halmeilla... ja aina ollaan myös kyytiä vaille.

Pikkumaista valittamista.( Ja sinä haukut myös toisten lapsia paskasti kasvatetuksi?) Etkö sinä tajua, että erityislasten kotona saattaa olla vaikka minkälaisia ongelmia? Olisit onnellinen näiden lasten puolesta, että saavat sentään harrastaa. Tiukemmat säännöt vaan sinne kaikille pelaajille, ja sanktioita sekoilijoille. Jos et itse saa joukkuetta tottelemaan, niin sitten on parempi ottaa tiukemmat säännöt käyttöön. Aina on niitä häiriköitä ja ADHD lapsia. Mene katsomaan kouluihin, kyllä ne opettajatkin pärjäävät. Mutta ketään lasta tai lapsen vanhempaa ei pitäisi syyllistää tai syrjiä jos lapsella on joku synnynnäinen vajaavuus. T. Erityisope

Kyllä, sekä oikeasti erityislasten että huonosti kasvatettujen lasten tai huonoista oloista oireilevien lasten taustalta voi löytyä ihan mitä tahansa ongelmaa. Kyllä voi. Tiedän ja ymmärrän.

Siitä huolimatta en voi kilpaurheiluryhmässä pitää mukana lasta, jonka mukana pitäminen vesittää koko ryhmän toiminnan ja idean. En edes siitä ilosta, että ao lapsi saa harrastaa jos lapsen mukana olo romuttaa koko muun ryhmän toimimisen. En ole valmis ao seuran ao lajin yhtä ikäluokkaa sille yhdelle lapselle uhraamaan taustoista huolimatta. Tällaiselle lapselle pitää löytyä joku muu tapa harrastaa.

Eikön erityisope sitten voisi erityislapsille omaa ryhmää ilmaiseksi vapaa-ajallaan useita kertoja viikossa pitää kun tuon noin sydämen asiaksi kokee? Ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti valmennan minäkin, mutta erityistarve ryhmää en pysty ylläpitämään. Jätetään se niille, joilla siihen on intoa ja resursseja.

Valmentajat, toisen lapsen valmentajat teinejä 13-15-vuotiaita ja toisella valmentaja on vain vuoden vanhempi... koulutuksissa käyvät yms. Mutta silti vähän outoa.