Mikä ärsyttää lapsesi urheiluharrastuksessa? Joukkueessa, valmennuksessa, kisoissa, muissa vanhemmissa?

Vierailija kirjoitti:

Valmentajana joskus ihmettelen joidenkin perheiden kuplaa, jossa elävät. Kupla ilmenee usealla tapaa, tässä pari esimerkkiä:

- Junnutoiminta on jaettu syntymävuosien mukaan. Kuhunkin ikäryhmään kuuluu 20-50 lasta. Aina joku vanhempi hoksaa, että heillä on eri ikäinen sisar (tai lapsen kaveri), joka harrastaisi kanssa, mutta olisi niin kiva kun lapsi saisi sisaren/kaverin samaan ryhmään ja kuljetuskin hoituisi helpommin. Kai tällaisessa poikkeustapauksessa voi joustaa. Ja siis uskovat oikeasti, että nyt on kyse poikkeustapauksesta; kenelläkään muullahan ei ole sisarta tai kaveria. Joo, lähes jokaisella junnulla on sisar tai pari, joillakin jopa 7. Ja lähes jokaisella on myös eri ikäinen kaveri, joka harrastaisi kanssa, mutta aina joku perhe kuvittelee, että juuri heidän tilanne on poikkeuksellinen.

- Oman lapsen tason arviointi on vanhemmalle hankalaa. Ei sitä toki tarvitse vanhemman tehdäkään, mutta kun sitä usein tekevät niin usein se menee mönkään. Molempiin suuntiin. On tavattoman lahjakkaita lapsia, joiden lahjakkuutta vanhemmat eivät tajua. Ja on on ihan hännänhuippuja, joita omat vanhemmat pitävät suurlupauksina.

- Kiire... Jotkut perheet luulevat, että vain heillä arki pyörii, kaupassa on käytävä, ruokaa laitettava, siivottava, koulu hoidettava, vanhemmat töissä, lapset kuskattava, työmatkat hoidettava, joulut laitettava. ULLATYS: Niin on muillakin. Myös vapaaehtoisilla valmentajilla ja jojoilla.

Toi viimeinen kappale kiteyttää asian hyvin. Tuota asiaa monet vanhemmat eivät ymmärrä. Itse koen, että joukkue on kuin pieni yritys, joka toimiakseen tarvitsee kaikkien panosta -myös rivivanhempien. Kun kaikki tekevät vähän, niin kenenkään työmäärä ei paisu kohtuuttomaksi. Joukkueurheilu valitettavasti perustuu vapaaehtoistyöhön ja se seikka on ymmärrettävä, jos mielii lapsensa harrastukseen laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajana joskus ihmettelen joidenkin perheiden kuplaa, jossa elävät. Kupla ilmenee usealla tapaa, tässä pari esimerkkiä:

- Junnutoiminta on jaettu syntymävuosien mukaan. Kuhunkin ikäryhmään kuuluu 20-50 lasta. Aina joku vanhempi hoksaa, että heillä on eri ikäinen sisar (tai lapsen kaveri), joka harrastaisi kanssa, mutta olisi niin kiva kun lapsi saisi sisaren/kaverin samaan ryhmään ja kuljetuskin hoituisi helpommin. Kai tällaisessa poikkeustapauksessa voi joustaa. Ja siis uskovat oikeasti, että nyt on kyse poikkeustapauksesta; kenelläkään muullahan ei ole sisarta tai kaveria. Joo, lähes jokaisella junnulla on sisar tai pari, joillakin jopa 7. Ja lähes jokaisella on myös eri ikäinen kaveri, joka harrastaisi kanssa, mutta aina joku perhe kuvittelee, että juuri heidän tilanne on poikkeuksellinen.

- Oman lapsen tason arviointi on vanhemmalle hankalaa. Ei sitä toki tarvitse vanhemman tehdäkään, mutta kun sitä usein tekevät niin usein se menee mönkään. Molempiin suuntiin. On tavattoman lahjakkaita lapsia, joiden lahjakkuutta vanhemmat eivät tajua. Ja on on ihan hännänhuippuja, joita omat vanhemmat pitävät suurlupauksina.

- Kiire... Jotkut perheet luulevat, että vain heillä arki pyörii, kaupassa on käytävä, ruokaa laitettava, siivottava, koulu hoidettava, vanhemmat töissä, lapset kuskattava, työmatkat hoidettava, joulut laitettava. ULLATYS: Niin on muillakin. Myös vapaaehtoisilla valmentajilla ja jojoilla.

Jos on vapaaehtoinen, niin ihan itse on pallon jalkaansa asettanut, joten kestä.

Itseasiassa en kestä, enkä hyväksy mitä vaan! Ennemminkin sanoisin niin että jos jollekin jotain valmentamisesta maksetaan niin silloin on siedettävä hieman enemmän. Tässä muutama juttu, joita noudatan:

- Tottelematon lapsi lentää heti katsomoon itsekseen istumasn jos ei puhetta usko. Oli vanhempi asiasta mitä mieltä tahansa.

- Jos treenit loppuu 19:00 niin en jää mattimyöhäisiä vanhempia odottamaan vaan lähden heti treenien loputtua kotiin. Vaikkakin treenit syyspimeällä ulkona. Olen tämän vanhemmille ilmoittanut.

- jos treenit alkaa 17:00 on se myös kellonaika, jolloin maastoon lähdetään. En odota myöhästyjiä.

- en juokse etsimässä pitkin maita ja mantuja lasten kadottamia välineitä. Jos se takki jäi metsään niin se jäi. Sieltä sitä voi vanhemman kanssa käydä etsimässä.

- jos tapahtumiin ei ilmoittaudu ajallaan niin voi voi - joukkueeseen ei pääse. En jousta.

Mitä tästä on seurannut: no se että se 90% lapsista ja vanhemmista, jotka ovat ihania ovat säilyneet ja hyvin viihtyvät. Ja siitä 10% pääsee eroon, joita ei oikein halutakaan... Ja joukkueessa paljon tilastokärkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhemmat, jotka valittavat pikkuasioista, kun on itse juuri käyttänyt joukkueen asioiden järjestämiseen koko viikonlopun :(

Jojon hommat pitäisi kierrättää vuosittain aina uudelle ihmiselle, niin valkenisi, kuinka paljon aikaa niihin menee.

Kokouksessa kukaan vanhempi ei suostu ottamaan mitään hommia.

Itse päätin just eilen, että tämä on mun viimeinen kausi jojona. Jos kukaan muu ei suostu, niin harrastaminen loppuu lapsilta sitten siihen. Mä en enää kuuntele valituksia aikatauluista, väärän kokoisista peliasuista, huonosta joukkuejaosta.... jne. Olkoot. Harmi vaan, että oma lapseni nauttii lajista.

Mitä ihmettä teet jojona? Ei jojo valitse meillä peliasujen kokoja! Vanhemmat merkitsevät lapsen sovitettua vaatteita, minkä koon tilaavat. Eikä jojo jaa joukkueita, vaan valmentaja! Ihme touhua, jos teet sinulle kuulumattomat hommat ja niistä valitetaan, mikset sano, mitä sinulle kuuluu?

En teekään. Mutta jos vanhempi on tilannut peliasun, jonka koko on väärä, minä hoidan sen vaihtamisen (tässä lajissa kaikki puvut on tilaustavaraa). Ensin kerään tilaukset, teen ne, haen postista, jaan... ja sitten yritän vaihtaa :/. Valkku hoitaa joukkuejaot, mutta kuitenkin valituksia tulee myös jojolle. Ei siis minun hommiani, mutta paljon polemiikkia aiheuttava aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni 6v. harrastaa taitoluistelua useamman kerran viikossa. Kaikki sujuu mukavasti, lapsi tykkää harrastuksestaan, menee innolla harjoituksiin, valmentajat ovat kivoja ja ammattitaitoisia. Muut vanhemmatkin ovat mukavaa seuraa, eikä kukaan nyt huomattavasti ole luistanut talkoohommista.

Yksi asia tässä harrastuksessa on kuitenkin vähän ärsyttävää, nimittäin hinta!

Toivon vain, että pystymme kustantamaan tämän harrastuksen lapsellemme, niin kauan, kun hän itse haluaa harrastaa.

Siis kuinka paljon 6-vuotiaan harrastus voi muka maksaa, niin että se on ärsyttävän paljon? Tai no mikä nyt on kenellekin paljon... Meillä 7-vuotias käy jumpassa 2 krt viikossa ja kevätkausi taisi maksaa noin 150€, ei mielestäni paljon, vaikka sitten kävisi kolmekin kertaa.

Halpisharrastus on tuo jumppa. Meillä samanikäinen tyttö käy baletissa 400€ kevätkausi, 2 krt. viikossa. Kävi myös laskettelukurssin 5 päivänä noin 200€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksut maksetaan. Niitä voi lisätä.

Talkoisiin ei osallistuta.

Miten paljon maksuja pitää sitten lisätä? Meillä menee tonni vuodessa esikoisen koripallomaksuihin seuralle, lapsi 13 v. Nuoremman koripallo noin 750€, nelosluokkalainen. Siihen päälle molempien lisenssimaksut. Lisäksi tanssitunnit 2 kertaa viikossa 700€ vuodessa (7-vuotiaalla). Lapsilla myös toiset harrastukset, ei liikuntaa. Vanhimman koriskenkiin, vaatteisiin, turnausmatkoihin ja vastaaviin menee noin 500€ vuodessa omasta pussista. Yhteisillä talkoilla rahoitetaan peliasut, erotuomarimaksuja ja vähintään yksi vkl mittainen turnaus majoituksineen ja ruokineen joukkueen rahoista. En yhtään enempää ole valmis maksamaan.

Meillä kanssa korisharrastaja, ja sanoisin lajin olevan suhteellisen helpon vanhemmille. Meidän maksut hieman matalemmat, mutta pelaajakin on nuorempi (=harkkoja todennäköisesti vähemmän).

Kotipeleissä 4 perheellä on talkoovuoro, jolla hoidetaan toimitsijat ja kahvio. Pyörittelin päässäni laskutoimitusta, mitä maksaisi toimitsijoiden hommaaminen peliin ilman vanhempien osallistumista. Todennäköisesti luokkaa 80€/peli, sillä

a) jonkun pitäisi järjestää toimitsijat paikalle (ja ottaisi toki tästä työstä korvauksen)

b) sitten toimitsijoille pitäisi maksaa korvaus+matkakorvaukset.

Jos kustannus joukkueelle olisi n. 80€/peli, meidän joukkueelle tämä olisi tarkoittanut yli 500 € lisäkustannusta vain kevätkaudelta.

Koriksen hinta vaihtelee paljon. Jos on vaikka a-pojilla palkattu valmentaja, kuluja on tapana jyvittää seuran kaikille junnujoukkueille. Siitä syystä, että muutoin kustannus on kohtuuton niille 10 a-pojalle. Seurassa voi olla palkattu a esim. juniorivalmennuspäällikkö, jonka palkkakuluja jyvitetään myös. Joissain seuroissa olen kuullut olevan tapana, että joukkueet itse maksavat tuomarimaksut. Joukkue saattaa jopa maksaa kalliita turnauksia pelaajille. Jos näin on, ihan pelkkä buffettimyynti ei riitä. Meillä tehdään paljon muutakin varainkeruuta. Myydään mainoksia, järjestettiin turnaus, myydään mainoksia, myydään vanhempien työpanosta esim. edustuksen kotipeleihin katsomon kokoamiseen ja lipunmyyntiin... Kun lapsi aloitti koriksen 6-vuotiaana, ei vanhempia tarvittu kuin kuljettamaan harkkoihin, ja harrastus oli halpa. En silti vaatisi lastani lopettamaan urheiluharrastustaan, vaikka se vie vanhempien aikaa ja rahaa.

Tuo kulujen jyvittäminen muille on kanssa semisti kyseenalaista. Ymmärrän, että a-pojat tai tytöt tarvitsevat jo todella osaavaa valemmusta, mutta miksi pikkujunnuryhmien pitäisi tätä kustantaa? Tietenkin sillä periaatteella pitäisi jos heistä joskus tuleee itse a-junnuja, jotka siitä hyötyvät. Mutta jos ei tule niin sitten ikäänkuin rahoitetaan muiden harrastamista. Toki kyseessä on kysynnän ja tarjonnan lait. Nuorisopäällikkön yms kulujen jyvittäminen sen sijaan on ymmärrettävää.

C-pojan äitinä toivon, että maksut eivät nouse yli 2000€ myöskään A-junnuilla. Niin käy, jos he maksavat yksin valmentajan palkan. Olen myös itse ollut kustantamassa A-B-junioreiden valmennusta, kun poika on pelannut jo 6 vuotta. Toiseksi: ainakin koripallossa seuroilla on intresseissä kasvattaa omista pelaajista ainesta edustusjoukkueeseen. Ei saada lahjakkaimpia jatkamaan, jos ei ole oikean tasoista valmennusta ja kohtuulliset maksut. Jossain golfissa tai vastaavassa jo alle 18-vuotiailla on sponsoreita, koripallossa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää se, kun mieheni on osa valmentajarinkiä, ja poikani, samoin kun muut valmentajien pojat ovat puolueettomastikin katsottuna kilparyhmässä joukkueensa parhaimmistoa. Eniten ja tosissaan treenaavat, taitavimmat pojat saavat eniten peliaikaa, ja tästä johtuen hippaheikkien vanhemmilta tulee katkeria kommentteja ja arvostelua.

Itse en ymmärrä, miksi pojan jonka vanhemmat tekee vapaaehtoistyötä joukkueen eteen, ja jonka harjoitusprosentti on yli 90,  joka antaa kaikkensa treeneissä ja kentällä, ja on joukkueensa lahjakkaampien joukossa, pitäisi jäädä kotiin tasan yhtä monesta turnauksesta, kun pojan, jonka harjoitusprosentti on nipin napin 70, joka etupäässä häiritsee ja hölmöilee treeneissä eikä viitsi tehdä mitään extraa, ja jonka vanhempi ei osallistu toimintaan edes kimppakyytien verran?

Minusta peliajan ei tässä tapauksessa kuulukaan enää kilparyhmässä, teini-ikää lähestyvien kohdalla mennä yksi yhteen. Ja on aika typerää olettaa, että valmentaja ajaisi satoja kilometrejä ja viettäisi viikonloppunsa turnauksessa muiden poikien kanssa, ja jättäisi oman lapsensa kotiin? Jokaiselle tulee peliaikaa, kylmä fakta vaan on että peliaika pitää tienata. Myös se oma poika jäisi vaille peliaikaa jos alkaisi laiskotella.

Harjoitusprosentti nipin napin 70? Mitä pahaa siinä on? Taas joku unohtaa että kyse on harrastuksesta. Ainoastaan harrastuksesta. Ei ammatista. Kannattaisi ottaa vähän rennommin oman asenteesi suhteen. Kaikilla lapsilla harrastuksessa käyminen ei tarkoita, että haluaa olla se paras. Tuolla asenteella tukahdutat oman lapsesi innon harrastusta kohtaan.

Silloin on myös toinen vaihtoehto. Se harrastetason joukkue. Kilpajoukkueen pelaaja sitoutuu ottamaan harrastuksen tosissaan. Kaikki eivät sitä halua, eikä tarvitsekaan, mutta näiden lasten ei kannata väkisin pyrkiä kilpajoukkueeseen.

Meillä yllättäen peluutettiin liigajoukkueen pelaajia myös harrastejoukkueen turnauksissa, samalla naputettiin harrastuspuolen pelaajille kun ei käydä riittävästi harjoituksissa. Osalla vanhemmista lapsen harrastus ja oma harrastus menee pahasti sekaisin, tunnelma kiristyi ja joukkue on tällä hetkellä hajoamassa.

Up

Ärsyttää vanhemmat jotka mukamas valittavat lastensa kallista harrastusta jonka ovat itse tälle mahdollistaneet, taustalla kun on halu ylpeillä sillä että meidän lapsellapa onkin näin hieno harrastus. Jokainen varmasti tietää kun laittaa lapsensa harrastamaan vaikka taitoluistelua että se maksaa. En ole kateellinen, oma lapsi pelaa jääkiekkoa mutta en silti mainitse maksuista mitään jos lasten harrastukset tulevat puheeksi jossain.

Lapsen tanssitunneilla kävi pari mammaa Pirkko-Persikan ja Piparminttu-Justiinan kanssa. Ko. lapset pistivät joka helvetin tunnilla ranttaliksi ja pahimmillaan tytöt "heitettiin" tunnilta pois useammin kuin kerran. Vanhemmille ei vain kerta kaikkiaan mennyt perille, että heidän lapsensa häsläsivät niin paljon, että se yksi opettaja jolla oli vastuullaan ne kymmenen muutakin alle eskari-ikäistä lasta ei kerta kaikkiaan kyennyt vetämään tuntia. Ja ihan joka kerta ne mussutivanhemmat vain silittelivät päätä ja sanoivat, että "voi että, tule juomaan vettä ja sitten voit mennä takaisin". Ja sitten ne tuupattiin takaisin oven raosta, paitsi että kun salin ovi menee lukkoon niin koputtelivat lasiin ja opettaja joutui taas jättämään hommat kesken oven availun vuoksi.

Siis voi vittu että sapetti. Samat mammat vielä jaksoivat jauhaa siitä useamman vuoden (!) jatkuneesta tanssiharrastuksesta ja sen oheen aloitetusta taitoluistelusta ja baletista (O_O), vaikka tosiaan näytti siltä että lapsia ei se harrastaminen olisi voinut vähempää kiinnostaa. "Kyllä meidän Pirkko-Persikka on niin tykännyt käydä täällä tanssitunneilla, mutta onhan se tosi rankkaa kun pitää sitten illalla vielä mennä sinne jäähallille ja sitä balettiakin on kaksi kertaa viikossa, että tosi rankkaa kun pitää kaikkialle kuljetella ja huolehtia varusteista". Huoh. AAAAGH. Siis miten voi vieläkin vituttaa kuin pientä oravaa, vaikka se meidän lapsi on jo pitkälti peruskoulussa.

Täytyy vaan toivoa, että mun lapset ei ikinä ala harrastamaan mitään joukkuelajia. Voin kertoa jo etukäteen, että mulla ei riitä mielenkiinto mihinkään leipomuksiin ja buffettihommiin arjen pyörittämisen lisäksi, enkä oikein jaksa mitään ylimääräistä sosiaalisuutta. Ilmeisesti ei riitä muillakaan kiinnostus, kun siitä tässäkin ketjussa pääasiassa rutistaan. Kuskata voin ja maksaa enemmän kuin talkoolaiset, mutta ilmeisesti sellaista vaihtoehtoa ei useinkaan ole. Täytyy siis joko estää lapsen harrastus tai kestää muiden vanhempien vihat..

Itseäni ärsytti lähemmäs kymmenen vuotta sitten omassa urheiluharrastuksessani se, että valmentajat ottivat touhun liian vakavasti. Yläasteelle mentäessä yhdistettiin kaksi ikäluokkaa ja tehtiin uusi jako ykkös- ja kakkosjoukkueeseen, ja lähes kaikki kakkosjoukkueeseen joutuneet lopettivat. Valmentajilla oli kova halu voittaa ja nousta sarjassa ylemmäs, minä ja moni muu olisimme halunneet vain harrastaa, mutta siihen ei enää annettu mahdollisuutta. Ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin, kuinka monesta tuli ammattilaispelaaja tai kuinka moni ylipäänsä enää pelaa? Niinpä, ei yksikään. Minusta tuollainen liian ammattimainen meininki ja jako "hyviin ja huonoihin" on täysin turhaa, kyse on kuitenkin lasten liikuntaharrastuksesta eikä mistään tulevien ammattilaisten koulutusohjelmasta.

Valmensin itsekin jonkin aikaa 6-vuotiaiden joukkuetta, mutta sielläkin alkoi nopeasti tympiä päävalmentajan suuruudenhullu meininki ja just tuo ykkös- ja kakkosjoukkue -jaottelu. Siellä selkeästi huomasi, ettei kaikilla lapsilla ollut harjoituksissa kivaa, mikä on mielestäni ihan ykkösasia pienten lasten harrastuksissa: että kaikilla on kivaa ja hyvä olla, eikä ketään kiusata kun on "huonompi" kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyydeistä: käykö mielessä että kaikilla ei ole autoa/korttia/ on töitä vkonloppuisin. Itse olen ollut töissä viimeiset 6 lapseni pelipäivää, valitettavasti.

Käy mielessä, mutta se ei ole muiden vanhempien vastuulla. Kimppakyydeissä on kyse vastavuoroisuudesta. Okei, sinulla on töitä pelipäivinä, minä kuskaan ne, mutta sinä kuskaat sitten arkena sen verran enemmän treeneihin jne.

Olen törmännyt vanhempiin, jotka eivät taloudellisista syistä halua pitää autoa - tai koska julkisilla pääsee. He ovat tietoisesti valinneet autottomuuden, mutta sitten olettavat, että koska heillä ei ole autoa niin muut tietenkin kuskaavat treeneihin ja peleihin heidänkin lapsensa. Siis oikeasti?

Kuskaan kyllä enemmän lasta, jonka vanhempi ei onnettomuuden takia voi ajaa autoa, mutta en lasta, joska vanhempi on oman säästämisen takia valinnut autottomuuden.

Itsekäs kommentti. Kaikilla ei ole varaa pitää autoa. Heidän lapsia et siis halua auttaa pääsemään harrastukseen? Aikamoista.

Oikeasti? Syyllistätkö kommentin kirjoittajaa? Miksi kenenkään yksityishenkilön pitäisi ottaa vastuu toisen lapsen kyydityksestä jos ei minkään näköistä vastavuoroisuutta ole? Uskomattoman itsekästä. Tee vastapalvelus, ehdota vaikka ikkunoiden pesua harrastuskuskausta vastaan. Jotain missä raha ei vaihda omistajaa, mutta köyhäkin saa lapselleen kyydin ja hoitaa asiaa aktiivisesti itse.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vaan toivoa, että mun lapset ei ikinä ala harrastamaan mitään joukkuelajia. Voin kertoa jo etukäteen, että mulla ei riitä mielenkiinto mihinkään leipomuksiin ja buffettihommiin arjen pyörittämisen lisäksi, enkä oikein jaksa mitään ylimääräistä sosiaalisuutta. Ilmeisesti ei riitä muillakaan kiinnostus, kun siitä tässäkin ketjussa pääasiassa rutistaan. Kuskata voin ja maksaa enemmän kuin talkoolaiset, mutta ilmeisesti sellaista vaihtoehtoa ei useinkaan ole. Täytyy siis joko estää lapsen harrastus tai kestää muiden vanhempien vihat..

Tiedätkö, olin ennen samaa mieltä. Sitten jotain tapahtui. Minusta on ihan ookoo olla talkoovuorossa! Leivon mokkapaloja tai ostan viinirypäleitä buffaan kahdesti kaudessa ja seison kahviossa saman verran. Kuljetan lapsen kavereita (ja niiden vanhempia) treeneihin/peleihin. Sekin on ihan ookoo!

Se on ookoo siksi, että siinä tutustuu muihin vanhempiin. Ja silleen lapset tutustuvat paremmin toisiinsa. Ja sitten kaikilla on kivempaa yhdessä.

Joukkuelajit on oikeasti hyvä valinta 😊

Mua ei ärsytä tällä hetkellä siinä mikään.

Vanhemmat pystyvät ottamaan liian vakavasti jopa leikki-ikäisten temppujumpan, jossa tarkoituksena siis ihan semmoinen pilipali temmellys. Viimeisin esim: tunnin lopussa on hetki vapaata temmellystä. Poikani oli menossa hakemaan kaveria hernepussin heittoon. Hän pyysi kaveria, ja oli ottamassa tätä kädestä kiinni. Kaverin äiti meni väliin ja erotti heidät, ja sanoi pienelle pojalleni "äläpä hei keskeytä kun Joona tekee nyt tasapainoharjoitusta!"... Molemmat lapset näyttivät vähän järkyttyneiltä. Mitä tästä opin... Vakavuusasteen, millä suhtautua kaikkeen lasten harrastusmaailmassa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sukkamyynti (=katalogin vieminen työpaikan kahvihuoneen pöydälle) tai mokkapalojen leipominen muutaman kerran vuodessa on ihan hemmetin pientä verratuna siihen, mitä esim. jojo tai valmentaja (jotka siis myös ovat tavallisia vanhempia) tekevät joukkueen eteen.

Ei jojo kiusallaan teille mitään talkoohommia tai varainkeruuta järjestä. Mutta joukkueen talous on pidettävä tasapainossa, jos halutaan selvitä mm. kenttävuoro- , turnaus-,  ja varustemaksuista. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Mokkapalat ja katalogit jätän väliin. Mikäli osa vanhemmista niillä varoja hankkii, hienoa, ja hyvitettäköön se hänen lapsistaan. Ja kaltaisilleni sitten isommat maksut.

isä 39-v

Ja "jojo" ja valmentaja saavatkoon vaikka lastensa pelimatkat ilmaiseksi tms. Vähän nokkeluutta peliin nyt.

isä 39-v

Asian pitäisi mennä ehdottamallasi tavalla, mutta Suomen verotuksessa se katsotaan veronkierroksi. Olen itse vastaavaa ehdottanut seuratoiminnassa ja ennen pystyikin tekemään siten, ettei esimerkiksi valmentajan tarvinnut maksaa lapsensa harrastamisesta mitään. Nykyään ei. Suomen verotus ja kyttääminen tällaisissakin asioissa on kertakaikkisesti hanurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vaan toivoa, että mun lapset ei ikinä ala harrastamaan mitään joukkuelajia. Voin kertoa jo etukäteen, että mulla ei riitä mielenkiinto mihinkään leipomuksiin ja buffettihommiin arjen pyörittämisen lisäksi, enkä oikein jaksa mitään ylimääräistä sosiaalisuutta. Ilmeisesti ei riitä muillakaan kiinnostus, kun siitä tässäkin ketjussa pääasiassa rutistaan. Kuskata voin ja maksaa enemmän kuin talkoolaiset, mutta ilmeisesti sellaista vaihtoehtoa ei useinkaan ole. Täytyy siis joko estää lapsen harrastus tai kestää muiden vanhempien vihat..

Tiedätkö, olin ennen samaa mieltä. Sitten jotain tapahtui. Minusta on ihan ookoo olla talkoovuorossa! Leivon mokkapaloja tai ostan viinirypäleitä buffaan kahdesti kaudessa ja seison kahviossa saman verran. Kuljetan lapsen kavereita (ja niiden vanhempia) treeneihin/peleihin. Sekin on ihan ookoo!

Se on ookoo siksi, että siinä tutustuu muihin vanhempiin. Ja silleen lapset tutustuvat paremmin toisiinsa. Ja sitten kaikilla on kivempaa yhdessä.

Joukkuelajit on oikeasti hyvä valinta 😊

Mua ei ärsytä tällä hetkellä siinä mikään.

Minulla sama juttu! En itse koskaan ole harrastanut mitään joukkuelajia, niin olen kuvitellut vanhempia kauheiksi, valmentajia orjapiiskureiksi ja mokkapalojen myyntiä nöyryyttäväksi. Ei se niin ollutkaan. Ainakin korisvanhemmat ovat usein hauskoja ja yhteishenki hyvä. Puhutaan usein muustakin kuin joukkueen asioista ja koriksesta. Nuoremman lapsen joukkuetoiminnasta ei ole vielä paljon kokemusta, kun syksyllä aloitti, niin siksi vain vanhemman lapsen urheilusta kokemusta. Kolme eri valmentajaakin ehtinyt olla, ja kaikki olleet reiluja ja aidosti innostuneita ja ystävällisiä vanhemmille. Samoin apuvalmentajat ja jojot.

Ei oikeastaan mikään, paitsi se talkootyön määrä. Mielelläni maksaisin oman osuuteni siitä rahalla, osalla kun ei yksinkertaisesti ole AIKAA vuorotyön ja usemman lapsen harrastusten puristuksessa kököttää myymässä leipiä kentän laidalla.

Eli kaipaan vaihtoehtoja: vähävaraisille helpotuksia maksuihin ja mahdollisuus kuitata osa kustannuksista työllä ja kiireisille vanhemmille mahdollisuus maksaa vähän enemmän.

Kyse siis - toistan - ei ole siitä, ettenkö olisi lapseni harrastuksesta kiinnostunut. Olen, ja tulen kisoihin aina ja hoidan kuskailuja. Mutta niiden PÄÄLLE ei enää pitäisi joutua osoittamaan Hyvää Äitiyttä sillä, että viettää illat leipomassa ja könöttää myymässä tuotoksia hinnalla, josta kumminkin kertyy seuran kassaan jokunen rupainen kymppi. Lapsen normiharkkojen aikana ehtii hoitaa kauppa-asiat tai käydä kotona siivoamassa, joten en mielelläni ihan joka kerta jää myöskään harjoitusten ajaksi paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vaan toivoa, että mun lapset ei ikinä ala harrastamaan mitään joukkuelajia. Voin kertoa jo etukäteen, että mulla ei riitä mielenkiinto mihinkään leipomuksiin ja buffettihommiin arjen pyörittämisen lisäksi, enkä oikein jaksa mitään ylimääräistä sosiaalisuutta. Ilmeisesti ei riitä muillakaan kiinnostus, kun siitä tässäkin ketjussa pääasiassa rutistaan. Kuskata voin ja maksaa enemmän kuin talkoolaiset, mutta ilmeisesti sellaista vaihtoehtoa ei useinkaan ole. Täytyy siis joko estää lapsen harrastus tai kestää muiden vanhempien vihat..

Tässä ketjussa rutistaan, koska kysymys on: mikä ärsyttää lapsen urheiluharrastuksessa. Jos kysymys olisi, että mitkä asiat eivät ärsytä, olisi rutinaa vähemmän.

Laskettelu/lumilautailu on todella kallista. Lisäksi äidin pitää usein lähteä viemään tai hakemaan, koska lähimpään rinteeseen on matkaa. Yksi kaveri harrastaa aktiivisesti onneksi myös, niin kyytejä voidaan jakaa. Vaihtelun vuoksu joka toinen vkl viedään muuhun kuin lähimpään rinteeseen. Ylläkselle tehdään reissu joka hiihtoloma, jo 5 kertaa käyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhemmat, jotka valittavat pikkuasioista, kun on itse juuri käyttänyt joukkueen asioiden järjestämiseen koko viikonlopun :(

Jojon hommat pitäisi kierrättää vuosittain aina uudelle ihmiselle, niin valkenisi, kuinka paljon aikaa niihin menee.

Kokouksessa kukaan vanhempi ei suostu ottamaan mitään hommia.

Itse päätin just eilen, että tämä on mun viimeinen kausi jojona. Jos kukaan muu ei suostu, niin harrastaminen loppuu lapsilta sitten siihen. Mä en enää kuuntele valituksia aikatauluista, väärän kokoisista peliasuista, huonosta joukkuejaosta.... jne. Olkoot. Harmi vaan, että oma lapseni nauttii lajista.

Mitä ihmettä teet jojona? Ei jojo valitse meillä peliasujen kokoja! Vanhemmat merkitsevät lapsen sovitettua vaatteita, minkä koon tilaavat. Eikä jojo jaa joukkueita, vaan valmentaja! Ihme touhua, jos teet sinulle kuulumattomat hommat ja niistä valitetaan, mikset sano, mitä sinulle kuuluu?

En teekään. Mutta jos vanhempi on tilannut peliasun, jonka koko on väärä, minä hoidan sen vaihtamisen (tässä lajissa kaikki puvut on tilaustavaraa). Ensin kerään tilaukset, teen ne, haen postista, jaan... ja sitten yritän vaihtaa :/. Valkku hoitaa joukkuejaot, mutta kuitenkin valituksia tulee myös jojolle. Ei siis minun hommiani, mutta paljon polemiikkia aiheuttava aihe.

Ei meillä vaan ole noin ikävää kaikki. Vanhemmat tietävät, että valmentaja jakaa joukkueet, eikä niistä valiteta jojolle. Peliasujen palauttaminen on meillä nopea homma. Jos joku haluaa vaihtaa koon, vien asun postiin ja uusi tulee tilalle. Yleensä vaihtajia on yksi tai kaksi. Mikä ongelma? Ehkä sinä koet, että kaikki valittavat, vaikka tuo on ihan normaalia, että jonkun asun joutuu vaihtamaan.