Lue keskustelun säännöt.
Voi elämä.. tuttu sai lapsen, en ole kerinnyt näkemään ja nyt olen kuulema kateellinen
25.03.2017 |
Tuttavapariskunta sai ensimmäisen lapsensa, oli tosi odotettu ja nainen on semmoinen joka ei varmaan ole mitään muuta vaihtoehtoa elämänsä kululle edes koskaan tajunnut, kuin se äitiys. Joka on ihan ok, mutta ilmeisesti vaikuttaa aika rankasti hänen ajatteluunsa. Oli voivotellut tutuillemme, kuinka se on mulle varmaan tosi rankkaa, että hänellä on lapsi kun minä olen kuitenkin ollut jo monta vuotta parisuhteessa, eikä mitään ole tapahtunut.
Ensin meinattiin miehen kanssa tikahtua nauruun, nyt en oikein jälkikäteen tiedä miten suhtautuisin. Ei oikein voi sanoa että mielummin vetäisin kamelin takapuolesta, kun hankkisin lapsen, kun sellaiset asiat ei ole mitenkään kauheen kivoja uusille vanhemmille kuulla. Jotenkin silti ärsyttää, että tilanteen ratkaisemiseksi minun pitää ajatella hänen tunteitaan mutta hänellä sitten ei näköjään oikein pysy mopo hallinnassa.
Pitäsköhän sitä itekki vaan kävellä päivät pitkät ympäriinsä pohtimassa, miten mun kiireiset ystävät on vaan kauheen kateellisia mulle. Onko äideillä jotenkin liikaa aikaa, eikö sen pitäs olla päinvastoin? Onko hän itse mahdollisesti ollut lapsettomana muille kateellinen? Ihan ihme juttu.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.
Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.
Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.
Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)
ApNo sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.
Pitäisköhän sun rauhottua vähän? Se, että kokee ympäristössään olevan ihmisiä, jotka eivät ole osanneet elää elämäänsä muuten, kuin niin, että siihen kuuluu lapsia, on väheksyntää? Musta se on vain tosiasia, eikä sinänsä mitenkään huono tai hyvä, kuten sanoin. Samalla tavalla kuin itse ehkä koen, että he eivät voi ymmärtää minun elämänvalintani mahdollisuuksia, niin he sanovat että lapseton ei voi koskaan ymmärtää heidän jne. Molempiin suuntiin ihan totta. Me olemme erilaisia, mutta silti pitäisi pystyä ymmärtämään, että kenenkään muun elämänvalinnat ei ole huonompia kuin toisen.
Minun mielestäni hänen ajatusmaailmansa minun kateudestani on vain luonnollinen jatkumo sille, miten hän itse kokee elämänsä. Koska minun elämänvalintani eivät voisi täyttää hänen halujaan, niin hän kokee minut itsensä jatkeena, ja ajattelee että olen kateellinen. Se on absurdia, yllättävää ja lapsellista. Siksi siihen on hankala suhtautua ja siksi tulin siitä tänne ensin sanomaan, koska en halua äkkipikaistuksissani alentua hänen tasolleen.
Jos ajattelisin kuten hän ajattelee, niin varmaan spekuloisin sitten harhaisena kuinka se on nyt minulle kateellinen, kun minä saan olla lapseton. Koska se on mitä MINÄ haluan ja jos en ymmärtäisi erottaa itsenäni muista, niin luulisin että kaikki katuu lapsiaan. Fiksua?
Minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä, lapsestaan yms. Ihan olen ollut tosi onnellinen hänen puolestaan, kun sai mitä kovasti tavoitteli. Mutta hän päätti olla se ajattelematon ja ilkeä, jos et jättäisi tätä huomioimatta niin asia olisi sinunkin helpompi ymmärtää.
Ei häntä kiinnosta sinun elämänvalintasi, hän haluaisi ainoastaan että olet aito ystävä ja olet kiinnostunut hänen tilanteestaan, joka on muuttanut kokonaan hänen elämänsä. Sinä olet tässä nyt se kykenemätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.
Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.
Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.
Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)
ApNo sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.
Pitäisköhän sun rauhottua vähän? Se, että kokee ympäristössään olevan ihmisiä, jotka eivät ole osanneet elää elämäänsä muuten, kuin niin, että siihen kuuluu lapsia, on väheksyntää? Musta se on vain tosiasia, eikä sinänsä mitenkään huono tai hyvä, kuten sanoin. Samalla tavalla kuin itse ehkä koen, että he eivät voi ymmärtää minun elämänvalintani mahdollisuuksia, niin he sanovat että lapseton ei voi koskaan ymmärtää heidän jne. Molempiin suuntiin ihan totta. Me olemme erilaisia, mutta silti pitäisi pystyä ymmärtämään, että kenenkään muun elämänvalinnat ei ole huonompia kuin toisen.
Minun mielestäni hänen ajatusmaailmansa minun kateudestani on vain luonnollinen jatkumo sille, miten hän itse kokee elämänsä. Koska minun elämänvalintani eivät voisi täyttää hänen halujaan, niin hän kokee minut itsensä jatkeena, ja ajattelee että olen kateellinen. Se on absurdia, yllättävää ja lapsellista. Siksi siihen on hankala suhtautua ja siksi tulin siitä tänne ensin sanomaan, koska en halua äkkipikaistuksissani alentua hänen tasolleen.
Jos ajattelisin kuten hän ajattelee, niin varmaan spekuloisin sitten harhaisena kuinka se on nyt minulle kateellinen, kun minä saan olla lapseton. Koska se on mitä MINÄ haluan ja jos en ymmärtäisi erottaa itsenäni muista, niin luulisin että kaikki katuu lapsiaan. Fiksua?
Minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä, lapsestaan yms. Ihan olen ollut tosi onnellinen hänen puolestaan, kun sai mitä kovasti tavoitteli. Mutta hän päätti olla se ajattelematon ja ilkeä, jos et jättäisi tätä huomioimatta niin asia olisi sinunkin helpompi ymmärtää.
No meneppä sitten katsomaan hänen vauvaansa, ja ole onnellinen hänen puolestaan. Mikä tässä on se ongelma? Teet itse kärpäsestä härkäsen.
Ei ole aikaa matkustaa toiselle paikkakunnalle kovin usein. Toivotaan, että hänellä itsellään on aikaa tulla vaikka tänne. Tiet vetää onneksi molempiin suuntiin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.
Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.
Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.
Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)
ApNo sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.
Pitäisköhän sun rauhottua vähän? Se, että kokee ympäristössään olevan ihmisiä, jotka eivät ole osanneet elää elämäänsä muuten, kuin niin, että siihen kuuluu lapsia, on väheksyntää? Musta se on vain tosiasia, eikä sinänsä mitenkään huono tai hyvä, kuten sanoin. Samalla tavalla kuin itse ehkä koen, että he eivät voi ymmärtää minun elämänvalintani mahdollisuuksia, niin he sanovat että lapseton ei voi koskaan ymmärtää heidän jne. Molempiin suuntiin ihan totta. Me olemme erilaisia, mutta silti pitäisi pystyä ymmärtämään, että kenenkään muun elämänvalinnat ei ole huonompia kuin toisen.
Minun mielestäni hänen ajatusmaailmansa minun kateudestani on vain luonnollinen jatkumo sille, miten hän itse kokee elämänsä. Koska minun elämänvalintani eivät voisi täyttää hänen halujaan, niin hän kokee minut itsensä jatkeena, ja ajattelee että olen kateellinen. Se on absurdia, yllättävää ja lapsellista. Siksi siihen on hankala suhtautua ja siksi tulin siitä tänne ensin sanomaan, koska en halua äkkipikaistuksissani alentua hänen tasolleen.
Jos ajattelisin kuten hän ajattelee, niin varmaan spekuloisin sitten harhaisena kuinka se on nyt minulle kateellinen, kun minä saan olla lapseton. Koska se on mitä MINÄ haluan ja jos en ymmärtäisi erottaa itsenäni muista, niin luulisin että kaikki katuu lapsiaan. Fiksua?
Minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä, lapsestaan yms. Ihan olen ollut tosi onnellinen hänen puolestaan, kun sai mitä kovasti tavoitteli. Mutta hän päätti olla se ajattelematon ja ilkeä, jos et jättäisi tätä huomioimatta niin asia olisi sinunkin helpompi ymmärtää.
Ei häntä kiinnosta sinun elämänvalintasi, hän haluaisi ainoastaan että olet aito ystävä ja olet kiinnostunut hänen tilanteestaan, joka on muuttanut kokonaan hänen elämänsä. Sinä olet tässä nyt se kykenemätön.
Olen vähän järkyttynyt jos naisten kesken on tapana hankkia lapsi ja sitten kytätä, että jokainen puolituttu ympäri maapalloa varmasti säädyllisessä ajassa lakoaa heidän pershedelmänsä eteen tai on muuten KATEELLINEN. Herranjumala mitä varten ne muksut on hankittu? Minulla on ystäviä jotka näki lapseni ekaa kertaa joskus taaperona kesämökillä, eikä tullut mieleenkään että muiden elämä olis pitänyt mennä stop vain siksi, että me haluttiin lapsi.
Oletko kenties tarinan toinen osapuoli vai mikä noin kovin kismittää?
Mun mielestä tässä ketjussa paljastuu raa,alla tavalla se, miten kykenemättömiä naiset ovat hyvään ystävyyteen. Pitääkö asioiden olla aina täysin samoin kuin itsellään? Pitääkö oman arvomaailman olla täysin sama? Miksi ei voi olla onnellinen toisen puolesta, vaikka toinen on erilainen tai tekee eri valintoja? Ja miksi ihmeessä ei voi mennä katsomaan vastasyntynyttä vauvaa, vaikka itse olisi lapseton tai ei halua koskaan lapsia? Miksi ap ei ymmärrä että se ystävä on tietenkin loukkaantunut. Ihan ymmärrettävää, ja siksi on todennäköisesti luullut että ap on kateellinen. Sekin on loukkaavaa, mutta ei niin loukkaavaa kuin huomiotta jättäminen kun sinulle on tapahtunut suurin muutos mitä elämässä voi naiselle tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä velojen valtaamissa ketjuissa unohtuu aina se tosiasia, että tahaton lapsettomuus on yhä edelleen selvästi yleisempää kuin vapaaehtoinen. Ja tahaton lapsettomuus aiheuttaa yleensä aina myös kateutta lapsen saaneita kohtaan. En nyt tarkoita, että ap olisi kateellinen, hän vain kuuluu vähemmistöön.
Siis selitteletkö sä nyt ihan oikeasti, että lähtökohtaisesti Ap:n ystävällä on hyvät perusteet väittää ap:ta kateelliseksi, koska tahaton lapsettomuus on yleisempää kuin vapaaehtoinen lapsettomuus?
Vittu mitä porukkaa.
Ei, en selittele. Jokainen tapaus pitää ottaa yksilönä. Muistutan vain, että tällaisissa ketjuissa alapeukkujen määrä ei korreloi todellisuuden kanssa. Kateutta lapsista esiintyy oikeassa elämässä enemmän kuin vapaaehtoista lapsettomuutta. Se ei kuitenkaan oikeuta ketään tekemään itse päätelmiä jonkun toisen tilanteesta. Fiksu jättää kyselyt muiden ihmisten lastenhankinnasta sikseen eikä varsinkaan lähde olettamaan mitään ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.
Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.
Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.
Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)
ApNo sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.
Pitäisköhän sun rauhottua vähän? Se, että kokee ympäristössään olevan ihmisiä, jotka eivät ole osanneet elää elämäänsä muuten, kuin niin, että siihen kuuluu lapsia, on väheksyntää? Musta se on vain tosiasia, eikä sinänsä mitenkään huono tai hyvä, kuten sanoin. Samalla tavalla kuin itse ehkä koen, että he eivät voi ymmärtää minun elämänvalintani mahdollisuuksia, niin he sanovat että lapseton ei voi koskaan ymmärtää heidän jne. Molempiin suuntiin ihan totta. Me olemme erilaisia, mutta silti pitäisi pystyä ymmärtämään, että kenenkään muun elämänvalinnat ei ole huonompia kuin toisen.
Minun mielestäni hänen ajatusmaailmansa minun kateudestani on vain luonnollinen jatkumo sille, miten hän itse kokee elämänsä. Koska minun elämänvalintani eivät voisi täyttää hänen halujaan, niin hän kokee minut itsensä jatkeena, ja ajattelee että olen kateellinen. Se on absurdia, yllättävää ja lapsellista. Siksi siihen on hankala suhtautua ja siksi tulin siitä tänne ensin sanomaan, koska en halua äkkipikaistuksissani alentua hänen tasolleen.
Jos ajattelisin kuten hän ajattelee, niin varmaan spekuloisin sitten harhaisena kuinka se on nyt minulle kateellinen, kun minä saan olla lapseton. Koska se on mitä MINÄ haluan ja jos en ymmärtäisi erottaa itsenäni muista, niin luulisin että kaikki katuu lapsiaan. Fiksua?
Minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä, lapsestaan yms. Ihan olen ollut tosi onnellinen hänen puolestaan, kun sai mitä kovasti tavoitteli. Mutta hän päätti olla se ajattelematon ja ilkeä, jos et jättäisi tätä huomioimatta niin asia olisi sinunkin helpompi ymmärtää.
No meneppä sitten katsomaan hänen vauvaansa, ja ole onnellinen hänen puolestaan. Mikä tässä on se ongelma? Teet itse kärpäsestä härkäsen.
Ei ole aikaa matkustaa toiselle paikkakunnalle kovin usein. Toivotaan, että hänellä itsellään on aikaa tulla vaikka tänne. Tiet vetää onneksi molempiin suuntiin :)
Tämä kommentti todisti sinun itsepäisyytesi ja myös itsekkyytesi. Ajattelet asioita todella itsekkäästä suunnasta. Etkä SELVÄSTIKÄÄN halua ilahduttaa ystävääsi. Luuletko että liikkuminen vastasyntyneen kanssa on helppoa? Huh huh. Tyypillinen naisen asenne, haluat kilpailla siitä kumpi nyt vaivautuu kumman luokse. Hyi että, olet kyllä epärehellinen ystävä. Oisin ehdottanut että vie kukkia ja joku pieni lahja vauvalle, ja ILAHDUTA sitä ystävääsi, näytä että välität. Jos sulla olisi MITÄÄN hajua miten rankkaa pelkkä synnyttäminen on, mutta kun ei niin ei.Eihän sulla ole mitään tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä ketjussa paljastuu raa,alla tavalla se, miten kykenemättömiä naiset ovat hyvään ystävyyteen. Pitääkö asioiden olla aina täysin samoin kuin itsellään? Pitääkö oman arvomaailman olla täysin sama? Miksi ei voi olla onnellinen toisen puolesta, vaikka toinen on erilainen tai tekee eri valintoja? Ja miksi ihmeessä ei voi mennä katsomaan vastasyntynyttä vauvaa, vaikka itse olisi lapseton tai ei halua koskaan lapsia? Miksi ap ei ymmärrä että se ystävä on tietenkin loukkaantunut. Ihan ymmärrettävää, ja siksi on todennäköisesti luullut että ap on kateellinen. Sekin on loukkaavaa, mutta ei niin loukkaavaa kuin huomiotta jättäminen kun sinulle on tapahtunut suurin muutos mitä elämässä voi naiselle tapahtua.
Jostain syystä täällä on luotu minusta narratiivi, jonka mukaan olen jotenkin VALINNUT olla menemättä ja sen päälle vielä, että en ole edes onnitellut ko. ihmistä. Eli ikään kuin olisin joidenkin isojen tunteiden vallassa tehnyt päätöksiä asioista. Mistä nämä olettamukset oikein tulevat ja miksi sinä haluat ylläpitää tätä kuvaa minusta?
Onko se jotenkin henkisesti helpompaa luoda minä vastaan sinä -todellisuus, kuin ymmärtää se, että ihmisillä on sinusta riippumaton, oma elämänsä, jonka mukaan pitää mennä ja siihen ei sisälly mitään negatiivista sitä kohtaan, joka "unohtuu". Vaan että kyseessä on ihan normaali elämä.
Eletään 200km päässä toisistamme, minulla on konferensseja harva se viikko, julkaisut painaa päälle ja olen tehnyt näiden asioiden eteen töitä koko elämäni. En voi vaan laittaa elämääni tauolle jonkun lapsen takia, vaikka se olisi - usko pois - hyvin miellyttävä ajatus joskus.
Minulla on myös läheisempiä läheisiä, kuten vanhat vanhempani ja sisarukseni perheineen - he saavat vähäisimmän vapaa-aikani.
Minustakin tämä kertoo jotain raadollista ystävyydestä, mutta yllättäen hieman eri näkövinkkelistä, kuin sinun mielestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin ystävät onnittelivat kun vauva syntyi, mutta ainoastaan yksi heistä on käynyt meitä moikkaamassa. Kerran vauvan puolivuotisen elämän aikana. :D En mä silti kuvittele, että ihmiset eivät käy siksi että olisivat jotenkin kateellisia? Enemmänkin ihmettelen että onko sellaiset ihmiset ystäviä ollenkaan, jos ystävyyssuhde muuttuu olemattomaksi vain siksi, että joku osapuoli saa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.
Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.
Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.
Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)
ApNo sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.
Pitäisköhän sun rauhottua vähän? Se, että kokee ympäristössään olevan ihmisiä, jotka eivät ole osanneet elää elämäänsä muuten, kuin niin, että siihen kuuluu lapsia, on väheksyntää? Musta se on vain tosiasia, eikä sinänsä mitenkään huono tai hyvä, kuten sanoin. Samalla tavalla kuin itse ehkä koen, että he eivät voi ymmärtää minun elämänvalintani mahdollisuuksia, niin he sanovat että lapseton ei voi koskaan ymmärtää heidän jne. Molempiin suuntiin ihan totta. Me olemme erilaisia, mutta silti pitäisi pystyä ymmärtämään, että kenenkään muun elämänvalinnat ei ole huonompia kuin toisen.
Minun mielestäni hänen ajatusmaailmansa minun kateudestani on vain luonnollinen jatkumo sille, miten hän itse kokee elämänsä. Koska minun elämänvalintani eivät voisi täyttää hänen halujaan, niin hän kokee minut itsensä jatkeena, ja ajattelee että olen kateellinen. Se on absurdia, yllättävää ja lapsellista. Siksi siihen on hankala suhtautua ja siksi tulin siitä tänne ensin sanomaan, koska en halua äkkipikaistuksissani alentua hänen tasolleen.
Jos ajattelisin kuten hän ajattelee, niin varmaan spekuloisin sitten harhaisena kuinka se on nyt minulle kateellinen, kun minä saan olla lapseton. Koska se on mitä MINÄ haluan ja jos en ymmärtäisi erottaa itsenäni muista, niin luulisin että kaikki katuu lapsiaan. Fiksua?
Minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä, lapsestaan yms. Ihan olen ollut tosi onnellinen hänen puolestaan, kun sai mitä kovasti tavoitteli. Mutta hän päätti olla se ajattelematon ja ilkeä, jos et jättäisi tätä huomioimatta niin asia olisi sinunkin helpompi ymmärtää.
No meneppä sitten katsomaan hänen vauvaansa, ja ole onnellinen hänen puolestaan. Mikä tässä on se ongelma? Teet itse kärpäsestä härkäsen.
Ei ole aikaa matkustaa toiselle paikkakunnalle kovin usein. Toivotaan, että hänellä itsellään on aikaa tulla vaikka tänne. Tiet vetää onneksi molempiin suuntiin :)
Hupsista. Tämä on aika loukkaava asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sinulle on tapahtunut suurin muutos mitä elämässä voi naiselle tapahtua.
Kyllä esim. joku pyörätuoliin joutuminen on aika paljon isompi, tai vaikka sokeutuminen.
Vaikka olisikin nainen. Ei naisten elämä pyöri sen pillun ympärillä, oikeasti, vaikka sulla niin olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.
Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.
Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.
Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)
ApNo sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.
Pitäisköhän sun rauhottua vähän? Se, että kokee ympäristössään olevan ihmisiä, jotka eivät ole osanneet elää elämäänsä muuten, kuin niin, että siihen kuuluu lapsia, on väheksyntää? Musta se on vain tosiasia, eikä sinänsä mitenkään huono tai hyvä, kuten sanoin. Samalla tavalla kuin itse ehkä koen, että he eivät voi ymmärtää minun elämänvalintani mahdollisuuksia, niin he sanovat että lapseton ei voi koskaan ymmärtää heidän jne. Molempiin suuntiin ihan totta. Me olemme erilaisia, mutta silti pitäisi pystyä ymmärtämään, että kenenkään muun elämänvalinnat ei ole huonompia kuin toisen.
Minun mielestäni hänen ajatusmaailmansa minun kateudestani on vain luonnollinen jatkumo sille, miten hän itse kokee elämänsä. Koska minun elämänvalintani eivät voisi täyttää hänen halujaan, niin hän kokee minut itsensä jatkeena, ja ajattelee että olen kateellinen. Se on absurdia, yllättävää ja lapsellista. Siksi siihen on hankala suhtautua ja siksi tulin siitä tänne ensin sanomaan, koska en halua äkkipikaistuksissani alentua hänen tasolleen.
Jos ajattelisin kuten hän ajattelee, niin varmaan spekuloisin sitten harhaisena kuinka se on nyt minulle kateellinen, kun minä saan olla lapseton. Koska se on mitä MINÄ haluan ja jos en ymmärtäisi erottaa itsenäni muista, niin luulisin että kaikki katuu lapsiaan. Fiksua?
Minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä, lapsestaan yms. Ihan olen ollut tosi onnellinen hänen puolestaan, kun sai mitä kovasti tavoitteli. Mutta hän päätti olla se ajattelematon ja ilkeä, jos et jättäisi tätä huomioimatta niin asia olisi sinunkin helpompi ymmärtää.
No meneppä sitten katsomaan hänen vauvaansa, ja ole onnellinen hänen puolestaan. Mikä tässä on se ongelma? Teet itse kärpäsestä härkäsen.
Ei ole aikaa matkustaa toiselle paikkakunnalle kovin usein. Toivotaan, että hänellä itsellään on aikaa tulla vaikka tänne. Tiet vetää onneksi molempiin suuntiin :)
Tämä kommentti todisti sinun itsepäisyytesi ja myös itsekkyytesi. Ajattelet asioita todella itsekkäästä suunnasta. Etkä SELVÄSTIKÄÄN halua ilahduttaa ystävääsi. Luuletko että liikkuminen vastasyntyneen kanssa on helppoa? Huh huh. Tyypillinen naisen asenne, haluat kilpailla siitä kumpi nyt vaivautuu kumman luokse. Hyi että, olet kyllä epärehellinen ystävä. Oisin ehdottanut että vie kukkia ja joku pieni lahja vauvalle, ja ILAHDUTA sitä ystävääsi, näytä että välität. Jos sulla olisi MITÄÄN hajua miten rankkaa pelkkä synnyttäminen on, mutta kun ei niin ei.Eihän sulla ole mitään tunteita.
Tämä todistaa, että sinulla ei ole aikomustakaan yrittää ymmärtää asiaa, vaan höyrytä ja keksiä asioita sitä mukaan, kun mahdollisuuksia nousee. Hieno piirre. Ko. pariskunta kävi muun muassa jo Pohjanmaalla, Savossa ja harva se viikko Riihimäellä lapsensa kanssa. (Vanhempiensa ja äidin siskon luona). Joten ei se taida kamalan vaikeaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinulle on tapahtunut suurin muutos mitä elämässä voi naiselle tapahtua.
Kyllä esim. joku pyörätuoliin joutuminen on aika paljon isompi, tai vaikka sokeutuminen.
Vaikka olisikin nainen. Ei naisten elämä pyöri sen pillun ympärillä, oikeasti, vaikka sulla niin olisikin.
Onkohan ns. äiti-ihmiset jotenkin lievästi kehitysvammaisia?
Jos oikeasti kuvitellaan, että joku lapsen ulos putkahdus on naisen elämässä suurin asia ikinä, ja mitään suurempaa elämänmuutosta ei voi koskaan, ikinä olla?
En tunne yhtään miestä, joka mittaisi elämänsä saavutuksiaan jonkun lapsen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä ketjussa paljastuu raa,alla tavalla se, miten kykenemättömiä naiset ovat hyvään ystävyyteen. Pitääkö asioiden olla aina täysin samoin kuin itsellään? Pitääkö oman arvomaailman olla täysin sama? Miksi ei voi olla onnellinen toisen puolesta, vaikka toinen on erilainen tai tekee eri valintoja? Ja miksi ihmeessä ei voi mennä katsomaan vastasyntynyttä vauvaa, vaikka itse olisi lapseton tai ei halua koskaan lapsia? Miksi ap ei ymmärrä että se ystävä on tietenkin loukkaantunut. Ihan ymmärrettävää, ja siksi on todennäköisesti luullut että ap on kateellinen. Sekin on loukkaavaa, mutta ei niin loukkaavaa kuin huomiotta jättäminen kun sinulle on tapahtunut suurin muutos mitä elämässä voi naiselle tapahtua.
Jostain syystä täällä on luotu minusta narratiivi, jonka mukaan olen jotenkin VALINNUT olla menemättä ja sen päälle vielä, että en ole edes onnitellut ko. ihmistä. Eli ikään kuin olisin joidenkin isojen tunteiden vallassa tehnyt päätöksiä asioista. Mistä nämä olettamukset oikein tulevat ja miksi sinä haluat ylläpitää tätä kuvaa minusta?
Onko se jotenkin henkisesti helpompaa luoda minä vastaan sinä -todellisuus, kuin ymmärtää se, että ihmisillä on sinusta riippumaton, oma elämänsä, jonka mukaan pitää mennä ja siihen ei sisälly mitään negatiivista sitä kohtaan, joka "unohtuu". Vaan että kyseessä on ihan normaali elämä.
Eletään 200km päässä toisistamme, minulla on konferensseja harva se viikko, julkaisut painaa päälle ja olen tehnyt näiden asioiden eteen töitä koko elämäni. En voi vaan laittaa elämääni tauolle jonkun lapsen takia, vaikka se olisi - usko pois - hyvin miellyttävä ajatus joskus.
Minulla on myös läheisempiä läheisiä, kuten vanhat vanhempani ja sisarukseni perheineen - he saavat vähäisimmän vapaa-aikani.
Minustakin tämä kertoo jotain raadollista ystävyydestä, mutta yllättäen hieman eri näkövinkkelistä, kuin sinun mielestäsi.
Ei kukaan vaadi sinua unohtamaan uraasi, siksi että vauva on syntynyt. Asetat välillenne jonkun kuilun ja kilpailet salaa siitä kumpi on parempi ihminen; akateemisesti kouluttautunut kiireinen uranainen, vai uunituore äiti. Olet valinnut että et mene katsomaan vauvaa. Kuka tahansa löytää tyhjän kohdan kalenteristaan, jos on halua. Sinulla sitä halua ei ole. Selität asian urallasi, mutta se ei liity siihen mitenkään. Katso peiliin ja mieti mistä ajatusmaailmasi on lähtöisin. Viimeisessä kommentissasi vaadit tuoretta äitiä istumaan autossa 200km vastasyntyneen kanssa. Turha ihmetellä miksi tuttavasi on loukkaantunut. Rivien välistä kuka tahansa tajuaa, että sinua ei kiinnosta. Ja siksi se tuttava on puhunut pahaa sinusta. Herätys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin eka lapsi on 3 - vuotias enkä sitä ole nähnyt. Nyt kaverini odottaa toista ja me pidetään tapaamisissa taukoa sen verran, että hän taas pääsee kahville ilman muksuja. Miksi mä menisin lapsia kattomaan, kun ei ne mua kiinnosta enkä edes jaksa teeskennellä kiinnostunutta. Hyvin on toiminut meidän kaverisuhde näinkin.
Minä en varmaan pysyisi olemaan tällaisen ihmisen kaveri. Lapset ovat kuitenkin iso osa elämääni ja entä jos sanon heistä jotain, sanooko tämä kaveri heti "joojoo en halua kuulla sun lapsista"? Luultavasti, tai ainakin näyttää ilmeellä että puhutaan nyt jostain muusta. Ei munkaan oikeasti kiinnosta aina kaikki kaverien jutut ja ongelmat, mutta se nyt vaan on kohteliasta joskus kuunnella kun toinen haluaa puhua tai edes hämärästi tuntea ja tietää tämän elämän tärkeimmät ihmiset. Olisi outoa jos joku ystäväni ei haluaisi ikinä tavata miestäni, oikein välttelisi, miksi? Ymmärrän ettei ole hänestä kiinnostunut suuremmin mutta hän on osa minun elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinulle on tapahtunut suurin muutos mitä elämässä voi naiselle tapahtua.
Kyllä esim. joku pyörätuoliin joutuminen on aika paljon isompi, tai vaikka sokeutuminen.
Vaikka olisikin nainen. Ei naisten elämä pyöri sen pillun ympärillä, oikeasti, vaikka sulla niin olisikin.
Onkohan ns. äiti-ihmiset jotenkin lievästi kehitysvammaisia?
Jos oikeasti kuvitellaan, että joku lapsen ulos putkahdus on naisen elämässä suurin asia ikinä, ja mitään suurempaa elämänmuutosta ei voi koskaan, ikinä olla?
En tunne yhtään miestä, joka mittaisi elämänsä saavutuksiaan jonkun lapsen kautta.
Sinä et ole selvästikään kantanut lasta kehossasi 9kk, synnyttänyt sen ja imettänyt sitä esim tunnin välein öin ja päivin. Jos sen olisit kokenut, tietäisit mitä se tarkoittaa. Sitä kokemusta ei voi verrata mihinkään, ei urasaavutukseen, tai pyörätuoliin joutumista. Se elämänkokemus on jotain aivan muuta. Mutta turha väitellä sellaisesta, mistä toinen ei ymmärrä hevonv....ttuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin eka lapsi on 3 - vuotias enkä sitä ole nähnyt. Nyt kaverini odottaa toista ja me pidetään tapaamisissa taukoa sen verran, että hän taas pääsee kahville ilman muksuja. Miksi mä menisin lapsia kattomaan, kun ei ne mua kiinnosta enkä edes jaksa teeskennellä kiinnostunutta. Hyvin on toiminut meidän kaverisuhde näinkin.
Minä en varmaan pysyisi olemaan tällaisen ihmisen kaveri. Lapset ovat kuitenkin iso osa elämääni ja entä jos sanon heistä jotain, sanooko tämä kaveri heti "joojoo en halua kuulla sun lapsista"? Luultavasti, tai ainakin näyttää ilmeellä että puhutaan nyt jostain muusta. Ei munkaan oikeasti kiinnosta aina kaikki kaverien jutut ja ongelmat, mutta se nyt vaan on kohteliasta joskus kuunnella kun toinen haluaa puhua tai edes hämärästi tuntea ja tietää tämän elämän tärkeimmät ihmiset. Olisi outoa jos joku ystäväni ei haluaisi ikinä tavata miestäni, oikein välttelisi, miksi? Ymmärrän ettei ole hänestä kiinnostunut suuremmin mutta hän on osa minun elämääni.
Ei sun tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.
Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.
Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.
Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)
ApNo sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.
Pitäisköhän sun rauhottua vähän? Se, että kokee ympäristössään olevan ihmisiä, jotka eivät ole osanneet elää elämäänsä muuten, kuin niin, että siihen kuuluu lapsia, on väheksyntää? Musta se on vain tosiasia, eikä sinänsä mitenkään huono tai hyvä, kuten sanoin. Samalla tavalla kuin itse ehkä koen, että he eivät voi ymmärtää minun elämänvalintani mahdollisuuksia, niin he sanovat että lapseton ei voi koskaan ymmärtää heidän jne. Molempiin suuntiin ihan totta. Me olemme erilaisia, mutta silti pitäisi pystyä ymmärtämään, että kenenkään muun elämänvalinnat ei ole huonompia kuin toisen.
Minun mielestäni hänen ajatusmaailmansa minun kateudestani on vain luonnollinen jatkumo sille, miten hän itse kokee elämänsä. Koska minun elämänvalintani eivät voisi täyttää hänen halujaan, niin hän kokee minut itsensä jatkeena, ja ajattelee että olen kateellinen. Se on absurdia, yllättävää ja lapsellista. Siksi siihen on hankala suhtautua ja siksi tulin siitä tänne ensin sanomaan, koska en halua äkkipikaistuksissani alentua hänen tasolleen.
Jos ajattelisin kuten hän ajattelee, niin varmaan spekuloisin sitten harhaisena kuinka se on nyt minulle kateellinen, kun minä saan olla lapseton. Koska se on mitä MINÄ haluan ja jos en ymmärtäisi erottaa itsenäni muista, niin luulisin että kaikki katuu lapsiaan. Fiksua?
Minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä, lapsestaan yms. Ihan olen ollut tosi onnellinen hänen puolestaan, kun sai mitä kovasti tavoitteli. Mutta hän päätti olla se ajattelematon ja ilkeä, jos et jättäisi tätä huomioimatta niin asia olisi sinunkin helpompi ymmärtää.
No meneppä sitten katsomaan hänen vauvaansa, ja ole onnellinen hänen puolestaan. Mikä tässä on se ongelma? Teet itse kärpäsestä härkäsen.
Ei ole aikaa matkustaa toiselle paikkakunnalle kovin usein. Toivotaan, että hänellä itsellään on aikaa tulla vaikka tänne. Tiet vetää onneksi molempiin suuntiin :)
Tämä kommentti todisti sinun itsepäisyytesi ja myös itsekkyytesi. Ajattelet asioita todella itsekkäästä suunnasta. Etkä SELVÄSTIKÄÄN halua ilahduttaa ystävääsi. Luuletko että liikkuminen vastasyntyneen kanssa on helppoa? Huh huh. Tyypillinen naisen asenne, haluat kilpailla siitä kumpi nyt vaivautuu kumman luokse. Hyi että, olet kyllä epärehellinen ystävä. Oisin ehdottanut että vie kukkia ja joku pieni lahja vauvalle, ja ILAHDUTA sitä ystävääsi, näytä että välität. Jos sulla olisi MITÄÄN hajua miten rankkaa pelkkä synnyttäminen on, mutta kun ei niin ei.Eihän sulla ole mitään tunteita.
Tämä todistaa, että sinulla ei ole aikomustakaan yrittää ymmärtää asiaa, vaan höyrytä ja keksiä asioita sitä mukaan, kun mahdollisuuksia nousee. Hieno piirre. Ko. pariskunta kävi muun muassa jo Pohjanmaalla, Savossa ja harva se viikko Riihimäellä lapsensa kanssa. (Vanhempiensa ja äidin siskon luona). Joten ei se taida kamalan vaikeaa olla.
Saattaa olla erittäin hankalaa. Tiesitkö kuinka usein vastasyntynyt imee, ja kuina usein pitää vaihtaa vaippa? Sulla ei ole mitään todellisuudennäkymää siitä, mitä tuttavallesi on juuri tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinulle on tapahtunut suurin muutos mitä elämässä voi naiselle tapahtua.
Kyllä esim. joku pyörätuoliin joutuminen on aika paljon isompi, tai vaikka sokeutuminen.
Vaikka olisikin nainen. Ei naisten elämä pyöri sen pillun ympärillä, oikeasti, vaikka sulla niin olisikin.
Onkohan ns. äiti-ihmiset jotenkin lievästi kehitysvammaisia?
Jos oikeasti kuvitellaan, että joku lapsen ulos putkahdus on naisen elämässä suurin asia ikinä, ja mitään suurempaa elämänmuutosta ei voi koskaan, ikinä olla?
En tunne yhtään miestä, joka mittaisi elämänsä saavutuksiaan jonkun lapsen kautta.
Kyllä minulla ainakin lapsen saaminen oli helposti suurin elämänmuutos mitä on ollut. Olen muuttanut paljon, asunut ulkomailla, käynyt armeijan, saanut suht vakavan loppuelämän taudin.. Helposti lapsen saaminen oli kaikkein suurin muutos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä ketjussa paljastuu raa,alla tavalla se, miten kykenemättömiä naiset ovat hyvään ystävyyteen. Pitääkö asioiden olla aina täysin samoin kuin itsellään? Pitääkö oman arvomaailman olla täysin sama? Miksi ei voi olla onnellinen toisen puolesta, vaikka toinen on erilainen tai tekee eri valintoja? Ja miksi ihmeessä ei voi mennä katsomaan vastasyntynyttä vauvaa, vaikka itse olisi lapseton tai ei halua koskaan lapsia? Miksi ap ei ymmärrä että se ystävä on tietenkin loukkaantunut. Ihan ymmärrettävää, ja siksi on todennäköisesti luullut että ap on kateellinen. Sekin on loukkaavaa, mutta ei niin loukkaavaa kuin huomiotta jättäminen kun sinulle on tapahtunut suurin muutos mitä elämässä voi naiselle tapahtua.
Jostain syystä täällä on luotu minusta narratiivi, jonka mukaan olen jotenkin VALINNUT olla menemättä ja sen päälle vielä, että en ole edes onnitellut ko. ihmistä. Eli ikään kuin olisin joidenkin isojen tunteiden vallassa tehnyt päätöksiä asioista. Mistä nämä olettamukset oikein tulevat ja miksi sinä haluat ylläpitää tätä kuvaa minusta?
Onko se jotenkin henkisesti helpompaa luoda minä vastaan sinä -todellisuus, kuin ymmärtää se, että ihmisillä on sinusta riippumaton, oma elämänsä, jonka mukaan pitää mennä ja siihen ei sisälly mitään negatiivista sitä kohtaan, joka "unohtuu". Vaan että kyseessä on ihan normaali elämä.
Eletään 200km päässä toisistamme, minulla on konferensseja harva se viikko, julkaisut painaa päälle ja olen tehnyt näiden asioiden eteen töitä koko elämäni. En voi vaan laittaa elämääni tauolle jonkun lapsen takia, vaikka se olisi - usko pois - hyvin miellyttävä ajatus joskus.
Minulla on myös läheisempiä läheisiä, kuten vanhat vanhempani ja sisarukseni perheineen - he saavat vähäisimmän vapaa-aikani.
Minustakin tämä kertoo jotain raadollista ystävyydestä, mutta yllättäen hieman eri näkövinkkelistä, kuin sinun mielestäsi.
Ei kukaan vaadi sinua unohtamaan uraasi, siksi että vauva on syntynyt. Asetat välillenne jonkun kuilun ja kilpailet salaa siitä kumpi on parempi ihminen; akateemisesti kouluttautunut kiireinen uranainen, vai uunituore äiti. Olet valinnut että et mene katsomaan vauvaa. Kuka tahansa löytää tyhjän kohdan kalenteristaan, jos on halua. Sinulla sitä halua ei ole. Selität asian urallasi, mutta se ei liity siihen mitenkään. Katso peiliin ja mieti mistä ajatusmaailmasi on lähtöisin. Viimeisessä kommentissasi vaadit tuoretta äitiä istumaan autossa 200km vastasyntyneen kanssa. Turha ihmetellä miksi tuttavasi on loukkaantunut. Rivien välistä kuka tahansa tajuaa, että sinua ei kiinnosta. Ja siksi se tuttava on puhunut pahaa sinusta. Herätys!
Tällä tutullani on akateeminen koulutus ja tosi hyvä työpaikka, joten minulla ei ole mitään sanomista hänen uransa ja minun urani välillä. Minusta tämä taas kertoo taas lukijoista enemmän kuin itse tilanteesta. Tiedän kyllä, että täällä kuvitellaan ns. akateemisten ihmisten olevan jotain koppavia uraansa korostavia tyyppejä, mutta ihan normaalia omannäköistä ja oman omantunnon mukaista elämää eletään. Yleensä urasta huomauttelee ne, joilla sitä ei ole, joka on ihan idioottimaista. Loukkannutaan valmiiksi oman aseman puolesta, koska toisen akateemisuus on automaattisesti vinoilua toisen suorittavan työn ammattia kohtaan. Tämä on vain omassa päässänne.
Mikäs nyt olisi sitten se euraava, täysin omasta päästänne keksitty juttu jolla vahvistatte yksipuolisesti omaa vihamielistä näkemystänne minusta. Kiinnostaa kovin!
Joo, ei epärationaalisten valehtelijoiden kanssa kannatakaan olla tuttu eikä ystävä.