Voi elämä.. tuttu sai lapsen, en ole kerinnyt näkemään ja nyt olen kuulema kateellinen

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi haluttua lasta, toki he ovat mulle tärkeintä mitä maailmassa on.

Mulla on aivoissa säilynyt se osa, joka ymmärtää ettei nämä kultapallerot ole muille sama kuin minulle ja isälleen. Tai mummilleen.

Kavereitten kanssa juttelen muksuista jos he haluavat. Itselle tekee tosin hyvää jutella kaikesta muusta mitä maailma pitää sisällään.

Muitten valintoja en käy ruotimaan kenenkään kuullen.

Kai sua kuitenkin ystävät onnitteli lapsistasi vai ymmärsitkö silloin ettei tämä ihme ole toisille yhtään mitään etkä edes odottanut onnitteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä ihminen joka sinulle raportoi sanasta sanaan,

mitä vauvan saanut nainen sanoi,

Ei missään nimessä ITSE JOHDATELLUT juttua sellaisiin puheisiin?...

Taisi kuule itse sanoa ensin,

että "Silllähän ei ole lapsia,

mahtaako se halutakaan nyt tavata... Se ei itse varmaan saa lapsia".

Ja sinä uskot sokeasti toisen käden tietoa siitä,

mitä mieltä joku ihminen on sinusta.

Ei kannata.

Älä tuolla tavalla hoida ihmissuhteita. Toisen käden tietojen perusteella tehty loukkaantuminen ja spekulointi on aina hataralla pohjalla.

25 vuotta olen ko. ihmisen tuntenut, eikä hänessä ole murentakaan tuollaista mitä kuvailit. Mutta ymmärrän yleisesti ihan validina pointtina, ja olen itsekin sitä mieltä että "loukkaannun" jonkin verran turhasta, koska asia on niin absurdi. Joten päästelen sen täällä, ja tod näk menee vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voihan tuore äiti olla vaan niin pyörällä päästään, hormonaalinen, jopa pettynyt johonkin, mitä purkaa noin... en tiedä.

Olette tunteneet 25 vuotta, mutta kertaakaan ei ole tullut puheeksi, että sinä et halua omia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Näissä velojen valtaamissa ketjuissa unohtuu aina se tosiasia, että tahaton lapsettomuus on yhä edelleen selvästi yleisempää kuin vapaaehtoinen. Ja tahaton lapsettomuus aiheuttaa yleensä aina myös kateutta lapsen saaneita kohtaan. En nyt tarkoita, että ap olisi kateellinen, hän vain kuuluu vähemmistöön.

Siis selitteletkö sä nyt ihan oikeasti, että lähtökohtaisesti Ap:n ystävällä on hyvät perusteet väittää ap:ta kateelliseksi, koska tahaton lapsettomuus on yleisempää kuin vapaaehtoinen lapsettomuus?

Vittu mitä porukkaa.

Mun kaverin eka lapsi on 3 - vuotias enkä sitä ole nähnyt. Nyt kaverini odottaa toista ja me pidetään tapaamisissa taukoa sen verran, että hän taas pääsee kahville ilman muksuja. Miksi mä menisin lapsia kattomaan, kun ei ne mua kiinnosta enkä edes jaksa teeskennellä kiinnostunutta. Hyvin on toiminut meidän kaverisuhde näinkin.

Oma lapsi ei tietenkään merkitse muille samaa kuin itselleen. Mutta silti voi onnitella ystävää, joka on saanut lapsen. Oli sitten kiinnostunut lapsista tai ei. Vähän sama kuin häiden kanssa toimitaan; kyllähän sä onnittelet naimisiin mennyttä ystävää, vaikka et itse olisi vielä naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä ihminen joka sinulle raportoi sanasta sanaan,

mitä vauvan saanut nainen sanoi,

Ei missään nimessä ITSE JOHDATELLUT juttua sellaisiin puheisiin?...

Taisi kuule itse sanoa ensin,

että "Silllähän ei ole lapsia,

mahtaako se halutakaan nyt tavata... Se ei itse varmaan saa lapsia".

Ja sinä uskot sokeasti toisen käden tietoa siitä,

mitä mieltä joku ihminen on sinusta.

Ei kannata.

Älä tuolla tavalla hoida ihmissuhteita. Toisen käden tietojen perusteella tehty loukkaantuminen ja spekulointi on aina hataralla pohjalla.

25 vuotta olen ko. ihmisen tuntenut, eikä hänessä ole murentakaan tuollaista mitä kuvailit. Mutta ymmärrän yleisesti ihan validina pointtina, ja olen itsekin sitä mieltä että "loukkaannun" jonkin verran turhasta, koska asia on niin absurdi. Joten päästelen sen täällä, ja tod näk menee vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voihan tuore äiti olla vaan niin pyörällä päästään, hormonaalinen, jopa pettynyt johonkin, mitä purkaa noin... en tiedä.

Olette tunteneet 25 vuotta, mutta kertaakaan ei ole tullut puheeksi, että sinä et halua omia lapsia?

Haha, justiinsa! Tässä tuli totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi haluttua lasta, toki he ovat mulle tärkeintä mitä maailmassa on.

Mulla on aivoissa säilynyt se osa, joka ymmärtää ettei nämä kultapallerot ole muille sama kuin minulle ja isälleen. Tai mummilleen.

Kavereitten kanssa juttelen muksuista jos he haluavat. Itselle tekee tosin hyvää jutella kaikesta muusta mitä maailma pitää sisällään.

Muitten valintoja en käy ruotimaan kenenkään kuullen.

Kai sua kuitenkin ystävät onnitteli lapsistasi vai ymmärsitkö silloin ettei tämä ihme ole toisille yhtään mitään etkä edes odottanut onnitteluja.

Täytyy myöntää, että en näin jälkikäteen muista kuka onnitteli ja kuka ei. En kokenut varmaankaan sitä olennaisesna kytätä, kuka niin teki ja kuka ei. Voihan se olla, että Pirkko unohti onnitella, eikä se nähnyt lasta ihan pienenä. Mutta ihan normaalisti se kuitenkin on suhtautunut lapseen kun ollaan nähty.

Vierailija kirjoitti:

Sano sille että lapset ei sua voisi vähempää kiinnostaa. 

Miksi loukata?

Kummallista vastakkainasettelua täällä huokuu. Ihan kuin ei mahtuisi lapselliset ja tosikot samaan pöytään.

Ei se ole kuitenkaan lasten vika, jos aikuiset on tyhmiä.

Mun mielestä täällä on vihan lietsontaa.

Rumaa. Kommunikointia kauniista asiasta.

Eikö kateudella tai katkeruudella muka ole vihassa mitään tekemistä?

Vau. Valtaosa entisistä kavereistani on siis kateellisia.

Takaisin sitten not.

En minäkään muista, ketkä onnitteli ja ketkä ei. Ihan sama.. 😂 ja vaan muutama on nähnyt nuo pienenä. Ne onkin sitten niitä ystäviä, joiden kanssa on tullut pidettyä yhteyttä vielä näinkin, kun en enää juo, jäin yksinhuoltajaksi, sairastuin enkä sen vuoksi tahdo jaksaa mitään "ylimääräistä". Ne ystävät tulee meille kylään.

Äiti-ihmisissäkin on niitä järkeviä. Mulla nyt maailma pyörii tässä kotona, mutta yritän että en puhuisi koko ajan lapsista. On noita muitakin aiheita.

Kyllä se kaverisi sieltä vauvakuplastaan ulostautuu, ja voihan sitä mainita että nyt olit kyllä ääliö.

Ensinnäkin Suomessa koko lapsiasiasta on tehty iso numero. Lapset on lapsia, eikä mitään prinssejä ja prinsessoja. Ei aikoinaan näistä asioista niin paljon vouhotettu. Nyt ollaan huolestuneita jos lapsi ei vastaa puhelimeen 30 min sisällä.

Toisekseen, ei niitä lapsia kannata tehdä muiden mieliksi, jos vaikka kaveri niitä tekisikin. Pitää osata kasvattaa lapset oikeella kurilla, taidolla kunnon kansalaisiksi. Paljon näkee lapsia joilla ei mitään käytöstapoja ja suunta hukassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta sai ensimmäisen lapsensa, oli tosi odotettu ja nainen on semmoinen joka ei varmaan ole mitään muuta vaihtoehtoa elämänsä kululle edes koskaan tajunnut, kuin se äitiys. Joka on ihan ok, mutta ilmeisesti vaikuttaa aika rankasti hänen ajatteluunsa. Oli voivotellut tutuillemme, kuinka se on mulle varmaan tosi rankkaa, että hänellä on lapsi kun minä olen kuitenkin ollut jo monta vuotta parisuhteessa, eikä mitään ole tapahtunut.

Ensin meinattiin miehen kanssa tikahtua nauruun, nyt en oikein jälkikäteen tiedä miten suhtautuisin. Ei oikein voi sanoa että mielummin vetäisin kamelin takapuolesta, kun hankkisin lapsen, kun sellaiset asiat ei ole mitenkään kauheen kivoja uusille vanhemmille kuulla. Jotenkin silti ärsyttää, että tilanteen ratkaisemiseksi minun pitää ajatella hänen tunteitaan mutta hänellä sitten ei näköjään oikein pysy mopo hallinnassa.

Pitäsköhän sitä itekki vaan kävellä päivät pitkät ympäriinsä pohtimassa, miten mun kiireiset ystävät on vaan kauheen kateellisia mulle. Onko äideillä jotenkin liikaa aikaa, eikö sen pitäs olla päinvastoin? Onko hän itse mahdollisesti ollut lapsettomana muille kateellinen? Ihan ihme juttu.

Ole niinkuin et tietäisikään. Hui hai. Mutta semmoinen varoituksen sana että jos jostain kumman syystä tämä sinun "ystäväsi" sattuis pyytämään sinua lapsen kummiksi niin kieltäydy kohteliaasti mutta jämäkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä ihminen joka sinulle raportoi sanasta sanaan,

mitä vauvan saanut nainen sanoi,

Ei missään nimessä ITSE JOHDATELLUT juttua sellaisiin puheisiin?...

Taisi kuule itse sanoa ensin,

että "Silllähän ei ole lapsia,

mahtaako se halutakaan nyt tavata... Se ei itse varmaan saa lapsia".

Ja sinä uskot sokeasti toisen käden tietoa siitä,

mitä mieltä joku ihminen on sinusta.

Ei kannata.

Älä tuolla tavalla hoida ihmissuhteita. Toisen käden tietojen perusteella tehty loukkaantuminen ja spekulointi on aina hataralla pohjalla.

25 vuotta olen ko. ihmisen tuntenut, eikä hänessä ole murentakaan tuollaista mitä kuvailit. Mutta ymmärrän yleisesti ihan validina pointtina, ja olen itsekin sitä mieltä että "loukkaannun" jonkin verran turhasta, koska asia on niin absurdi. Joten päästelen sen täällä, ja tod näk menee vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voihan tuore äiti olla vaan niin pyörällä päästään, hormonaalinen, jopa pettynyt johonkin, mitä purkaa noin... en tiedä.

Olette tunteneet 25 vuotta, mutta kertaakaan ei ole tullut puheeksi, että sinä et halua omia lapsia?

Haha, justiinsa! Tässä tuli totuus.

Enpä minäkään nuoruuden ystävieni kanssa tuollaisista asioista keskustellut. Esimerkkinä yksi läheisimmistä kavereista alkoi lisääntyä noin 27 vuotiaana, välimme hiipuivat koska menomme ja ajatuksemme ja tekemisemme olivat niin eri planeetalta. Minä en ole koskaan halunnut lapsia ja elämäni on omanlaistani ja onnellista. Lisääntyneet ystäväni ovat jääneet yksi toisensa jälkeen historiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä ihminen joka sinulle raportoi sanasta sanaan,

mitä vauvan saanut nainen sanoi,

Ei missään nimessä ITSE JOHDATELLUT juttua sellaisiin puheisiin?...

Taisi kuule itse sanoa ensin,

että "Silllähän ei ole lapsia,

mahtaako se halutakaan nyt tavata... Se ei itse varmaan saa lapsia".

Ja sinä uskot sokeasti toisen käden tietoa siitä,

mitä mieltä joku ihminen on sinusta.

Ei kannata.

Älä tuolla tavalla hoida ihmissuhteita. Toisen käden tietojen perusteella tehty loukkaantuminen ja spekulointi on aina hataralla pohjalla.

25 vuotta olen ko. ihmisen tuntenut, eikä hänessä ole murentakaan tuollaista mitä kuvailit. Mutta ymmärrän yleisesti ihan validina pointtina, ja olen itsekin sitä mieltä että "loukkaannun" jonkin verran turhasta, koska asia on niin absurdi. Joten päästelen sen täällä, ja tod näk menee vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voihan tuore äiti olla vaan niin pyörällä päästään, hormonaalinen, jopa pettynyt johonkin, mitä purkaa noin... en tiedä.

Olette tunteneet 25 vuotta, mutta kertaakaan ei ole tullut puheeksi, että sinä et halua omia lapsia?

Haha, justiinsa! Tässä tuli totuus.

Enpä minäkään nuoruuden ystävieni kanssa tuollaisista asioista keskustellut. Esimerkkinä yksi läheisimmistä kavereista alkoi lisääntyä noin 27 vuotiaana, välimme hiipuivat koska menomme ja ajatuksemme ja tekemisemme olivat niin eri planeetalta. Minä en ole koskaan halunnut lapsia ja elämäni on omanlaistani ja onnellista. Lisääntyneet ystäväni ovat jääneet yksi toisensa jälkeen historiaan.

Tässä kiteytyy oivasti lapsettomien kylmyys: "Lisääntyneet ystäväni ovat jääneet yksi toisensa jälkeen historiaan." Väheksyt siis ihmisiä jotka saavat jälkikasvua? Miksi et voi olla ystävä ihmisen kanssa joka haluaa lapsia? En voi ymmärtää tällaista umpimielisyyttä.  Sitä paitsi 27 vuotias ei ole mitenkään liian nuori haluamaan/saamaan lapsia. Erimielisyytenne johtui siis ilmeisesti siitä että hän halusi aikuistua ja sinä et. Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta sai ensimmäisen lapsensa, oli tosi odotettu ja nainen on semmoinen joka ei varmaan ole mitään muuta vaihtoehtoa elämänsä kululle edes koskaan tajunnut, kuin se äitiys. Joka on ihan ok, mutta ilmeisesti vaikuttaa aika rankasti hänen ajatteluunsa. Oli voivotellut tutuillemme, kuinka se on mulle varmaan tosi rankkaa, että hänellä on lapsi kun minä olen kuitenkin ollut jo monta vuotta parisuhteessa, eikä mitään ole tapahtunut.

Ensin meinattiin miehen kanssa tikahtua nauruun, nyt en oikein jälkikäteen tiedä miten suhtautuisin. Ei oikein voi sanoa että mielummin vetäisin kamelin takapuolesta, kun hankkisin lapsen, kun sellaiset asiat ei ole mitenkään kauheen kivoja uusille vanhemmille kuulla. Jotenkin silti ärsyttää, että tilanteen ratkaisemiseksi minun pitää ajatella hänen tunteitaan mutta hänellä sitten ei näköjään oikein pysy mopo hallinnassa.

Pitäsköhän sitä itekki vaan kävellä päivät pitkät ympäriinsä pohtimassa, miten mun kiireiset ystävät on vaan kauheen kateellisia mulle. Onko äideillä jotenkin liikaa aikaa, eikö sen pitäs olla päinvastoin? Onko hän itse mahdollisesti ollut lapsettomana muille kateellinen? Ihan ihme juttu.

Ole niinkuin et tietäisikään. Hui hai. Mutta semmoinen varoituksen sana että jos jostain kumman syystä tämä sinun "ystäväsi" sattuis pyytämään sinua lapsen kummiksi niin kieltäydy kohteliaasti mutta jämäkästi.

Totta. Jos "ystäväsi" valehtelee sinusta jo nyt noin törkeästi, mitä sitten olisi odotettavissa myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

juu suurin osa naisista ei tosiaan haluu lapsia tai oo yhtään kateellinen muille naisille niistä ;) uskotelkaa mitä haluutte...

Heh heh..tälle kyllä repesin! :D :D Siis tuo ensimmäisen lauseen alku... No mut joo.. se ensimmäinen lapsi nyt vaan muuttaa naisen elämän aika totaalisesti. Kiva että oot noin tyytyväinen elämääs. Ehkä oliskin parempi, että antaisitte nyt toistenne elää sitä omaa ainutkertaista elämäänsä. Sä tulet ymmärtämään tuota äitiystävääs vielä joku kaunis kerta. Sitä ennen: elä ja anna toisten elää, älä mieti moisia, vietä aikaa kavereiden kanssa, pidä hauskaa, nauti jokaisesta päivästä. Ja joku päivä sullekin vielä tulee eteen maailman ihanin asia: oman lapsen syntymä. Siis jos hyvin käy! :D ;) Ei millään pahalla, mutta kirjoituksestasi paistaa elämänkokemuksen vähäisyys.

Vähän vanhempi äiti jo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juu suurin osa naisista ei tosiaan haluu lapsia tai oo yhtään kateellinen muille naisille niistä ;) uskotelkaa mitä haluutte...

Heh heh..tälle kyllä repesin! :D :D Siis tuo ensimmäisen lauseen alku... No mut joo.. se ensimmäinen lapsi nyt vaan muuttaa naisen elämän aika totaalisesti. Kiva että oot noin tyytyväinen elämääs. Ehkä oliskin parempi, että antaisitte nyt toistenne elää sitä omaa ainutkertaista elämäänsä. Sä tulet ymmärtämään tuota äitiystävääs vielä joku kaunis kerta. Sitä ennen: elä ja anna toisten elää, älä mieti moisia, vietä aikaa kavereiden kanssa, pidä hauskaa, nauti jokaisesta päivästä. Ja joku päivä sullekin vielä tulee eteen maailman ihanin asia: oman lapsen syntymä. Siis jos hyvin käy! :D ;) Ei millään pahalla, mutta kirjoituksestasi paistaa elämänkokemuksen vähäisyys.

Juuri niin, samalla tavalla se äitiystävä voisi elää omaa elämäänsä sen sijaan, että levittäisi itse keksimiään valeita toisista ihmisistä.

Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.

Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.

Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.

Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.

Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.

Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.

Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)

Ap

No sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.

Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.

Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.

Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)

Ap

No sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.

Pitäisköhän sun rauhottua vähän? Se, että kokee ympäristössään olevan ihmisiä, jotka eivät ole osanneet elää elämäänsä muuten, kuin niin, että siihen kuuluu lapsia, on väheksyntää? Musta se on vain tosiasia, eikä sinänsä mitenkään huono tai hyvä, kuten sanoin. Samalla tavalla kuin itse ehkä koen, että he eivät voi ymmärtää minun elämänvalintani mahdollisuuksia, niin he sanovat että lapseton ei voi koskaan ymmärtää heidän jne. Molempiin suuntiin ihan totta. Me olemme erilaisia, mutta silti pitäisi pystyä ymmärtämään, että kenenkään muun elämänvalinnat ei ole huonompia kuin toisen.

Minun mielestäni hänen ajatusmaailmansa minun kateudestani on vain luonnollinen jatkumo sille, miten hän itse kokee elämänsä. Koska minun elämänvalintani eivät voisi täyttää hänen halujaan, niin hän kokee minut itsensä jatkeena, ja ajattelee että olen kateellinen. Se on absurdia, yllättävää ja lapsellista. Siksi siihen on hankala suhtautua ja siksi tulin siitä tänne ensin sanomaan, koska en halua äkkipikaistuksissani alentua hänen tasolleen.

Jos ajattelisin kuten hän ajattelee, niin varmaan spekuloisin sitten harhaisena kuinka se on nyt minulle kateellinen, kun minä saan olla lapseton. Koska se on mitä MINÄ haluan ja jos en ymmärtäisi erottaa itsenäni muista, niin luulisin että kaikki katuu lapsiaan. Fiksua?

Minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä, lapsestaan yms. Ihan olen ollut tosi onnellinen hänen puolestaan, kun sai mitä kovasti tavoitteli. Mutta hän päätti olla se ajattelematon ja ilkeä, jos et jättäisi tätä huomioimatta niin asia olisi sinunkin helpompi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on lukutaidotonta porukkaa. Onniteltu on, sekä viestein että puheluin. Lisäksi laverrelleen ihmisen olen tuntenut 25 v, en tätä äitiä joka on enemmän "vain" tuttu.

Oltiin miehen kanssa molemmat kipeänä kun oli ajateltu aikaisemmin mennä, en halunnut tuoda pöpöjä vauvan luokse.

Teen väitöskirjaa ja olen töissä, joten kyllä - olen todella kiireinen myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Hassua, että ihmiset myös tulkitsee, että kun en halua omia lapsia niin varmasti VIHAAN niitä. Ihan kamala ajattelutapa, mutta kertoo enemmän tulkitsijastaan. En halua olla äiti, hevosenomistaja, omaishoitaja yms. mutta voin silti pitää lapsista, hevosista ja vanhuksista.

Menkääpäs nyt itseenne ja pahaan oloonne hetkeksi vouhottajat :)

Ap

No sinun aloituspuheenvuorosi nyt vaan sattui olemaan tunteeton ja kylmä. Ensimmäinen lauseesi kertoo jo sen että väheksyt ihmistä, joka ihailee/haluaa elämältään pelkästään äitiyttä. Miksi edes olet tämän henkilön "tuttu"? Jos jo etukäteen väheksyt häntä ja hänen äitiyttään. Ja mistä kumpuaa vihasi? Hän on sanonut hassusti, mutta ehkä hän on luullut että olet kateellinen koska et näytä mitään kiinnostusta häntä kohtaan, tai onnittele aidosti, mene katsomaan lasta. Lapsen saaminen on iso asia, mutta sitähän ei lapseton tule koskaan ymmärtämään. Parempi että ette ole ystäviä.

Pitäisköhän sun rauhottua vähän? Se, että kokee ympäristössään olevan ihmisiä, jotka eivät ole osanneet elää elämäänsä muuten, kuin niin, että siihen kuuluu lapsia, on väheksyntää? Musta se on vain tosiasia, eikä sinänsä mitenkään huono tai hyvä, kuten sanoin. Samalla tavalla kuin itse ehkä koen, että he eivät voi ymmärtää minun elämänvalintani mahdollisuuksia, niin he sanovat että lapseton ei voi koskaan ymmärtää heidän jne. Molempiin suuntiin ihan totta. Me olemme erilaisia, mutta silti pitäisi pystyä ymmärtämään, että kenenkään muun elämänvalinnat ei ole huonompia kuin toisen.

Minun mielestäni hänen ajatusmaailmansa minun kateudestani on vain luonnollinen jatkumo sille, miten hän itse kokee elämänsä. Koska minun elämänvalintani eivät voisi täyttää hänen halujaan, niin hän kokee minut itsensä jatkeena, ja ajattelee että olen kateellinen. Se on absurdia, yllättävää ja lapsellista. Siksi siihen on hankala suhtautua ja siksi tulin siitä tänne ensin sanomaan, koska en halua äkkipikaistuksissani alentua hänen tasolleen.

Jos ajattelisin kuten hän ajattelee, niin varmaan spekuloisin sitten harhaisena kuinka se on nyt minulle kateellinen, kun minä saan olla lapseton. Koska se on mitä MINÄ haluan ja jos en ymmärtäisi erottaa itsenäni muista, niin luulisin että kaikki katuu lapsiaan. Fiksua?

Minulla ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä, lapsestaan yms. Ihan olen ollut tosi onnellinen hänen puolestaan, kun sai mitä kovasti tavoitteli. Mutta hän päätti olla se ajattelematon ja ilkeä, jos et jättäisi tätä huomioimatta niin asia olisi sinunkin helpompi ymmärtää.

No meneppä sitten katsomaan hänen vauvaansa, ja ole onnellinen hänen puolestaan. Mikä tässä on se ongelma? Teet itse kärpäsestä härkäsen.