Lue keskustelun säännöt.
Voi elämä.. tuttu sai lapsen, en ole kerinnyt näkemään ja nyt olen kuulema kateellinen
25.03.2017 |
Tuttavapariskunta sai ensimmäisen lapsensa, oli tosi odotettu ja nainen on semmoinen joka ei varmaan ole mitään muuta vaihtoehtoa elämänsä kululle edes koskaan tajunnut, kuin se äitiys. Joka on ihan ok, mutta ilmeisesti vaikuttaa aika rankasti hänen ajatteluunsa. Oli voivotellut tutuillemme, kuinka se on mulle varmaan tosi rankkaa, että hänellä on lapsi kun minä olen kuitenkin ollut jo monta vuotta parisuhteessa, eikä mitään ole tapahtunut.
Ensin meinattiin miehen kanssa tikahtua nauruun, nyt en oikein jälkikäteen tiedä miten suhtautuisin. Ei oikein voi sanoa että mielummin vetäisin kamelin takapuolesta, kun hankkisin lapsen, kun sellaiset asiat ei ole mitenkään kauheen kivoja uusille vanhemmille kuulla. Jotenkin silti ärsyttää, että tilanteen ratkaisemiseksi minun pitää ajatella hänen tunteitaan mutta hänellä sitten ei näköjään oikein pysy mopo hallinnassa.
Pitäsköhän sitä itekki vaan kävellä päivät pitkät ympäriinsä pohtimassa, miten mun kiireiset ystävät on vaan kauheen kateellisia mulle. Onko äideillä jotenkin liikaa aikaa, eikö sen pitäs olla päinvastoin? Onko hän itse mahdollisesti ollut lapsettomana muille kateellinen? Ihan ihme juttu.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille ei tarvii olla tahditon vain siksi, että ne itse on sitä. Lähinnä muutti käsitykseni ko. naisesta, vaikutti ihan tasapainoiselta, mutta eihän tuo ihan normaalia aikuisen ihmisen käytöstä ole.
Ei tarvitse ei. Mutta kannattaa olla varovainen. Kuten sanoit, niin luultavasti hän on ollut kateellinen muita kohtaan kun ajattelee tuolla tavalla ja aika ikävällä tavalla myös puhuu sinusta selän takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sitä itse jossai asiassa noin toope? Mulla on maailman hienoin pienoismallikokoelma, pitäs varmaan vainoharhaisesti alkaa kelaa kuinka KAIKKI haluaa semmoisen ja on jatkuvssa ahdistuksessa ja tuskassa ilman. Ja minulle kateellisia, siksi kukaan ei käy.
Et ole kuitenkaan se Ylen uutisissakin ollut muumimuki-keräilijä, jolla on kaikki ilmestyneet mukit, eikä hän uskalla kateellisten varkaiden takia paljastaa nimeään tai osoitettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sitä itse jossai asiassa noin toope? Mulla on maailman hienoin pienoismallikokoelma, pitäs varmaan vainoharhaisesti alkaa kelaa kuinka KAIKKI haluaa semmoisen ja on jatkuvssa ahdistuksessa ja tuskassa ilman. Ja minulle kateellisia, siksi kukaan ei käy.
Et ole kuitenkaan se Ylen uutisissakin ollut muumimuki-keräilijä, jolla on kaikki ilmestyneet mukit, eikä hän uskalla kateellisten varkaiden takia paljastaa nimeään tai osoitettaan.
Ehh.. eennn...
ÄLKÄÄ JÄLJITTÄKÖ IP-OSOITETTANI OLEMME YHDESSÄ IKUISESTI VILJONKKA JA MINÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät sen sitten itsekkin kun ensimmäisen lapsen saat. Se ystävä joka ei kiiruhda onnittelujen kanssa, on tosi tökerö. Ensimmäisen lapsen saatuaan selittää sen itselleen kateudella kun ei voi ymmärtää miksi joku ystävistä ei halua jakaa sitä suurta elämänmullistavaa tapahtumaa kanssani. Tuntuu ettei ne kestä kuulla toisen onnesta.
Tietenkin se on ollut järkyttävän iso juttu heille, ja ikävää että en ole päässyt käymään. Mutta se että en kestäisi jonkun onnea? Onko sinulla itselläsi jotain ongelmia asian kanssa vai mistä tuo edes tulee kenenkään mieleen? Surua on vaikea kestää, mutta mitä kestämistä on onnessa ? Kuulostaa erikoiselta.
Pitäisi varmaan tuoreiden vanhempienkin pystyä ymmärtämään, että muiden elämä jatkuu ihan samanlaisena, vaikka oma mullistuikin :)
Ymmärrän, että joillekin se on maailman mullistava upeaa omistaa oma kesämökki, mutta itse siihen hommaan en ryhtyisi: sitoo aivan liikaa aikaa, vaivaa ja rahaa. Antakaa minun olla onnellinen ilman sitä mökkiä! En halua tietää, miltä sen omistaminen tuntuu.
Matalasti koulutettu? lahkossa? Molemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät sen sitten itsekkin kun ensimmäisen lapsen saat. Se ystävä joka ei kiiruhda onnittelujen kanssa, on tosi tökerö. Ensimmäisen lapsen saatuaan selittää sen itselleen kateudella kun ei voi ymmärtää miksi joku ystävistä ei halua jakaa sitä suurta elämänmullistavaa tapahtumaa kanssani. Tuntuu ettei ne kestä kuulla toisen onnesta.
Tietenkin se on ollut järkyttävän iso juttu heille, ja ikävää että en ole päässyt käymään. Mutta se että en kestäisi jonkun onnea? Onko sinulla itselläsi jotain ongelmia asian kanssa vai mistä tuo edes tulee kenenkään mieleen? Surua on vaikea kestää, mutta mitä kestämistä on onnessa ? Kuulostaa erikoiselta.
Pitäisi varmaan tuoreiden vanhempienkin pystyä ymmärtämään, että muiden elämä jatkuu ihan samanlaisena, vaikka oma mullistuikin :)
Kuten sanoin, ymmärrät sen sitten kun olet sen oman tuhisevan nyytin kanssa siellä sairaalassa ja tajuat että tämä on mahtavinta mitä olet koko elämäsi aikana päässyt kokemaan. En ymmärrä ystäviä jotka ei onnittele tai tajua käydä uutta tulokasta katsomassa. Joten selitän sen kateudella itselleni.
Sä kuulostat just sellaselta oksettavalta mamma-äityliltä.
No ottamatta juuri tähän tapaukseen sen enempää kantaa, niin minusta kyllä tuntuu että yksi kaverini on kateellinen. Siitä saakka kun sain lapsen on hän heitellyt kommentteja tyyliin "lähetäänkö baariin?? Ai mut sul on se lapsi et voikaan lähteä enää, no onneksi mä voin, Mä olen vapaa ja voin elää unelma elämää!" :D ryyppää kaikki rahansa joka vklp.. En nyt keksi kyllä muutakaan syytä käytökselle, lapsemme oli toivottu emmekä käytä enää alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät sen sitten itsekkin kun ensimmäisen lapsen saat. Se ystävä joka ei kiiruhda onnittelujen kanssa, on tosi tökerö. Ensimmäisen lapsen saatuaan selittää sen itselleen kateudella kun ei voi ymmärtää miksi joku ystävistä ei halua jakaa sitä suurta elämänmullistavaa tapahtumaa kanssani. Tuntuu ettei ne kestä kuulla toisen onnesta.
Tietenkin se on ollut järkyttävän iso juttu heille, ja ikävää että en ole päässyt käymään. Mutta se että en kestäisi jonkun onnea? Onko sinulla itselläsi jotain ongelmia asian kanssa vai mistä tuo edes tulee kenenkään mieleen? Surua on vaikea kestää, mutta mitä kestämistä on onnessa ? Kuulostaa erikoiselta.
Pitäisi varmaan tuoreiden vanhempienkin pystyä ymmärtämään, että muiden elämä jatkuu ihan samanlaisena, vaikka oma mullistuikin :)
Kuten sanoin, ymmärrät sen sitten kun olet sen oman tuhisevan nyytin kanssa siellä sairaalassa ja tajuat että tämä on mahtavinta mitä olet koko elämäsi aikana päässyt kokemaan. En ymmärrä ystäviä jotka ei onnittele tai tajua käydä uutta tulokasta katsomassa. Joten selitän sen kateudella itselleni.
Sä kuulostat just sellaselta oksettavalta mamma-äityliltä.
Sä Kuulostat semmoiselta katkeralta ryybby-naikkoselta. Et ole kokenut mitään elämässä oikeasti tärkeää. Sääli.
Vierailija kirjoitti:
No ottamatta juuri tähän tapaukseen sen enempää kantaa, niin minusta kyllä tuntuu että yksi kaverini on kateellinen. Siitä saakka kun sain lapsen on hän heitellyt kommentteja tyyliin "lähetäänkö baariin?? Ai mut sul on se lapsi et voikaan lähteä enää, no onneksi mä voin, Mä olen vapaa ja voin elää unelma elämää!" :D ryyppää kaikki rahansa joka vklp.. En nyt keksi kyllä muutakaan syytä käytökselle, lapsemme oli toivottu emmekä käytä enää alkoholia.
Ottamatta kantaa tähänkään niin musta on hassua ajatella, että se lapsi ois jotain mistä kukaan olis kateellinen. Sen tekeminen kun on maailman helpoin asia! Luulen että ystävääsi kismitti sinun menettämisesi, eli oli ikään kuin kateellinen vauvalle, ei vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessahäät, lapsi, auto, omakotitalo tai vaikkapa ulkomaanmatka. Ihmiset oikeasti kuvittelevat että kaikki tavoittelevat elämässään samoja asioita. Ja kuluttavat aikaansa kadehtimalla niitä, jotka ovat nämä unelmat saavuttaneet. Sitten ylemmyydentunnossaan vielä säälivät niitä poloisia, jotka elävät eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät sen sitten itsekkin kun ensimmäisen lapsen saat. Se ystävä joka ei kiiruhda onnittelujen kanssa, on tosi tökerö. Ensimmäisen lapsen saatuaan selittää sen itselleen kateudella kun ei voi ymmärtää miksi joku ystävistä ei halua jakaa sitä suurta elämänmullistavaa tapahtumaa kanssani. Tuntuu ettei ne kestä kuulla toisen onnesta.
Tietenkin se on ollut järkyttävän iso juttu heille, ja ikävää että en ole päässyt käymään. Mutta se että en kestäisi jonkun onnea? Onko sinulla itselläsi jotain ongelmia asian kanssa vai mistä tuo edes tulee kenenkään mieleen? Surua on vaikea kestää, mutta mitä kestämistä on onnessa ? Kuulostaa erikoiselta.
Pitäisi varmaan tuoreiden vanhempienkin pystyä ymmärtämään, että muiden elämä jatkuu ihan samanlaisena, vaikka oma mullistuikin :)
Kuten sanoin, ymmärrät sen sitten kun olet sen oman tuhisevan nyytin kanssa siellä sairaalassa ja tajuat että tämä on mahtavinta mitä olet koko elämäsi aikana päässyt kokemaan. En ymmärrä ystäviä jotka ei onnittele tai tajua käydä uutta tulokasta katsomassa. Joten selitän sen kateudella itselleni.
Sä kuulostat just sellaselta oksettavalta mamma-äityliltä.
Sä Kuulostat semmoiselta katkeralta ryybby-naikkoselta. Et ole kokenut mitään elämässä oikeasti tärkeää. Sääli.
Kuulostatte molemmat ihan yhtä lapsellisilta. Well done.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ottamatta juuri tähän tapaukseen sen enempää kantaa, niin minusta kyllä tuntuu että yksi kaverini on kateellinen. Siitä saakka kun sain lapsen on hän heitellyt kommentteja tyyliin "lähetäänkö baariin?? Ai mut sul on se lapsi et voikaan lähteä enää, no onneksi mä voin, Mä olen vapaa ja voin elää unelma elämää!" :D ryyppää kaikki rahansa joka vklp.. En nyt keksi kyllä muutakaan syytä käytökselle, lapsemme oli toivottu emmekä käytä enää alkoholia.
Ottamatta kantaa tähänkään niin musta on hassua ajatella, että se lapsi ois jotain mistä kukaan olis kateellinen. Sen tekeminen kun on maailman helpoin asia! Luulen että ystävääsi kismitti sinun menettämisesi, eli oli ikään kuin kateellinen vauvalle, ei vauvasta.
Kateellinen yhtä kaikki.
Hohoijaa, luojan kiitos ei oo lasta /lapsia. Enkä kyllä hanki, omasta vapaudesta en luovu ja siitä on turha ihmiset valittaa joilla on lapsi. Kateellisia ovat jos keskittyvät mitä lapsettomat ihmiset tekevät ja eivät pysty siihen samaan,tai kyllä pystyisivät mutta eivät halua ku tekevät asiat vaikeimman kautta takakireenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä ihminen joka sinulle raportoi sanasta sanaan,
mitä vauvan saanut nainen sanoi,
Ei missään nimessä ITSE JOHDATELLUT juttua sellaisiin puheisiin?...
Taisi kuule itse sanoa ensin,
että "Silllähän ei ole lapsia,
mahtaako se halutakaan nyt tavata... Se ei itse varmaan saa lapsia".
Ja sinä uskot sokeasti toisen käden tietoa siitä,
mitä mieltä joku ihminen on sinusta.
Ei kannata.
Älä tuolla tavalla hoida ihmissuhteita. Toisen käden tietojen perusteella tehty loukkaantuminen ja spekulointi on aina hataralla pohjalla.
Ymmärtäisi ehkä vielä sen, että jos hän tosissaan ajattelisi, ettet ole käynyt koska hänen raskautensa on kova paikka sinulle, kun teillä ei "vieläkään ole lapsia."
Niin eikö hän sinäkään tapauksessa ymmärrä, että lapsettomuus on varmasti aika kova paikka. Niin miksi siitä pitää vääntää jotakin kateushömppää mukaan. Varsinkaan kun kyse ei edes ollut siitä.
Itseäni inhottaa ihmiset, jotka teket toisista oletuksia juttelematta välttämättä edes asianomaisen kanssa. Ja sitten vielä levittelevät näitä johtopäätöksiä muille. Kuinkahan monelle muulle hän on höpötellyt sinun "kateudestasi.'
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä ihminen joka sinulle raportoi sanasta sanaan,
mitä vauvan saanut nainen sanoi,
Ei missään nimessä ITSE JOHDATELLUT juttua sellaisiin puheisiin?...Taisi kuule itse sanoa ensin,
että "Silllähän ei ole lapsia,
mahtaako se halutakaan nyt tavata... Se ei itse varmaan saa lapsia".Ja sinä uskot sokeasti toisen käden tietoa siitä,
mitä mieltä joku ihminen on sinusta.
Ei kannata.Älä tuolla tavalla hoida ihmissuhteita. Toisen käden tietojen perusteella tehty loukkaantuminen ja spekulointi on aina hataralla pohjalla.
Se että ap uskoo vauvan saaneen kaverinsa sanoneen tuollaista,
vaikkei tästä ole pitäviä todisteita (viestit tai kolmas henkilö)
kertoo paljon ap:sta itsestään.
Joku tässä nyt on kaunainen,
mutta kuka ja mille?
Ei lapsi ole koko elämä. Yhtälailla koiranpentu tai kissanpentu on sitte joillekkin koko elämä ja suuri onni tulee eläimestä. Onhan ne eläimet jopa helpompia ku lapsi ja suloisempia.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä ihminen joka sinulle raportoi sanasta sanaan,
mitä vauvan saanut nainen sanoi,
Ei missään nimessä ITSE JOHDATELLUT juttua sellaisiin puheisiin?...Taisi kuule itse sanoa ensin,
että "Silllähän ei ole lapsia,
mahtaako se halutakaan nyt tavata... Se ei itse varmaan saa lapsia".Ja sinä uskot sokeasti toisen käden tietoa siitä,
mitä mieltä joku ihminen on sinusta.
Ei kannata.Älä tuolla tavalla hoida ihmissuhteita. Toisen käden tietojen perusteella tehty loukkaantuminen ja spekulointi on aina hataralla pohjalla.
25 vuotta olen ko. ihmisen tuntenut, eikä hänessä ole murentakaan tuollaista mitä kuvailit. Mutta ymmärrän yleisesti ihan validina pointtina, ja olen itsekin sitä mieltä että "loukkaannun" jonkin verran turhasta, koska asia on niin absurdi. Joten päästelen sen täällä, ja tod näk menee vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voihan tuore äiti olla vaan niin pyörällä päästään, hormonaalinen, jopa pettynyt johonkin, mitä purkaa noin... en tiedä.
Useimmiten toisten lapset ei ole edes söpöjä/nättejä. Enemmännkin kauhistuttavan rumia.
Harvoin on nättejä vauvoja.
Ja sitä rumaako vauvaa pitäis sanoa söpöks?
Tyyliin voi sanoa,et ihan kiva tai ok, mut hihkumaan en ala jos on ruma vauva.
Kaikki vanhemmat sit luulee et se oma kultakäärö on nii ihana ja söpö ja pitäis käydä kattoo. Mut ei se vois vähempääkää kiinnostaa. Onnitella voi mut et pitäis ihan tehdä show siitä et nyt on vauva tullu,ohhoh.
Ja eiks se muutenki ole niin,et vauvaa kannattaa vieraan mennä katsomaan vasta sitten kun vauva on tyyliin kuukauden. En mä omalle lapselle halua sitä et kaikki vieraat tuo tuoreelle vauvalle jonkun taudin ja ku suurinosa taliaivoista ei pese käsiään vaan lääppii likasilla sormillaan vauvaa.
Ahaa, koska sinulta itseltäsi puuttuu kapasiteettia ymmärtää jotain, kuvittelet toiselle ihmiselle jonkin ominaisuuden, mitä hänellä ei ole.