Lue keskustelun säännöt.
Mies halauasi abortoida down-lapsen
24.03.2017 |
Minä en. Miten muut onko käynyt näin tai ollut tällaisia keskusteluja?
Kommentit (433)
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuresti Suomen kansan suosiossa olleen euroviisuedustaja-punkki-poppoomme kannattaisi lukea tämäkin keskustelu, jossa Suomen kansan todelliset tunnot heidänlaisiaan kohtaan paljastuvat.
Tai ehkä ei kannata, älkää vaan kukaan mainitko nimeltä, etteivät eksy tähän ihmisoikeuksia sortavaan keskusteluun.
Juu eläkää vaan, kunhan elämisenne ei vaan ole minulta pois, eli olkaa vaan muiden poikia ja tyttöjä.
Kun puhutaan downeista kannattaisi pitää mielessä sairauden spektri. Downeja on erilaisia, ja sitä ei voi määrittää etukäteen, mikä on vamman aste. Kuume ja keuhkokuumekin ovat kaksi eri asiaa, vaikka kummassakin lämpö nousee. Euroviisuihin osallistuneet downit olivat todellakin ihan sairauden huipputasoa, yksi heistä puhui sujuvasti vieraita kieliä, monet downit eivät puhu edes omaa äidinkieltään. Down voi olla myös agressiivisuuteen taipuvainen 25-vuotias raavas mies, joka kakkaa housuun ja ei pysty kontrolloimaan omaa seksuaalisuuttaan, ei vain suloisesti hymyilevä tv-ssä nähty iloinen lapsi.
Ja johtopäätös oli?
Se tietysti, että punkbändiä ei olis pitänyt tullakaan, kun ei se ois välttämättä niin hyvin mennyt kuin nyt sitten meni. Voi mikä harmi, että pääs nyt käymään niin, ettei ajoissa valistettu Suomen kansaa ja nyt sitten meillä on tää punkbändi täällä, vaikka jatkossa ei ainakaan onneksi oteta sitä riskiä.
Ja tästäkö asenteesta näitten jannujen pitäis olla tyytyväinen.?
Johtopäätös on siis se, että 1) Suomen kansa huomaa, että parhaimmassa tapauksessa down on työkykyinen ja kykyinen sosiaaliseen elämään -> hänet täytyy ottaa mukaan yhteiskuntaan hänen kykyjensä mukaan 2) vaikka punk-bändin jäseniä katsellessa tulisi olo, että ei se down nyt niin paha ole, hyvinhän nuo pärjää, ei tämä suinkaan ole totuudenmukainen kuva keskimääräisestä downista.
Täällä puhutaan abortista eli elämästä ja kuolemasta ei siitä minkälaisia downeja kukin tuntee.
Mikä on sun johtopäätös abortin suhteen, onko se sulle joku veikkauksen pelikuponki vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nonii tää mamma menee lapsiaan hoitamaan, jääkää te armomurhaajat tänne selittelemään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaistenhoitajana mietin kuinka näissä ketjuissa annetaan väärää tietoa. Missähän on se salainen paikka, jossa näitä hirveän vaikeavammaisia, kuolaavia, kiukkuisia ja mitä lienee vammaisia pidetään. Downeista suurin osa on juuri näitä hyväkuntoisia leppoisia kavereita.
Ja lääketieteen opiskelija vastaa... Ensinnäkin, osa downeista on valitettavasti jo menehtynyt, sillä monilla on niin pahat epämuodostumat esim sydämessä, että hei eivät elä vauva-aikaa pidemmälle. Toisekseen, downeja voidaan hoitaa myös muissa hoitolaitoksissa. Jos aikuinen down on esim väkivaltainen tai hyperseksuaalinen, hänet joko lääkitään rauhalliseksi tai laitetaan hoitolaitokseen eristyksiin. Mikäli downilla on vakavia sairauksia yms jotka tarvitsevat sairaalahoitoa ovat he osastolla kuten muutkin potilaat. Vaikeasti muistisairaita downeija voidaan hoitaa muistisairaiden yksikössä.
Vammaisten hoitolaitoksissa suurin osa on hyväkuntoisia ja leppoisia, koska pääsyvaatimuksena on juuri tämä hyväkuntoisuus ja leppoisuus...Ja tämä ei todellakaan ole mikään suurin osa, suurin osa downeista abortoituu spontaanisti ja hyvin monet kuolevat nuorena.
Ja vielä jatkan. Mielestäni se, että kannattaako vammainen sikiö abortoida riippuu vanhempien kantokyvystä. Jos on rahaa siihen, että jää töistä pois ja voi tarvittaessa ostaa kaikki tarvittavat terveys ja hoivapalvelut lapselleen seuraavaksi 50 vuodeksi, on homma ihan eri kuin vaikka yksinhuoltajalla jolla on nyt jo voimien ja rahojen kanssa tiukkaa. Satakiloisen pahimmassa tapauksessa väkivaltaisen ja monisairaan vauvan hoitaminen seitsemänkymppisenä ei ole ihan mikään helppo juttu.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuresti Suomen kansan suosiossa olleen euroviisuedustaja-punkki-poppoomme kannattaisi lukea tämäkin keskustelu, jossa Suomen kansan todelliset tunnot heidänlaisiaan kohtaan paljastuvat.
Tai ehkä ei kannata, älkää vaan kukaan mainitko nimeltä, etteivät eksy tähän ihmisoikeuksia sortavaan keskusteluun.
Juu eläkää vaan, kunhan elämisenne ei vaan ole minulta pois, eli olkaa vaan muiden poikia ja tyttöjä.
Kun puhutaan downeista kannattaisi pitää mielessä sairauden spektri. Downeja on erilaisia, ja sitä ei voi määrittää etukäteen, mikä on vamman aste. Kuume ja keuhkokuumekin ovat kaksi eri asiaa, vaikka kummassakin lämpö nousee. Euroviisuihin osallistuneet downit olivat todellakin ihan sairauden huipputasoa, yksi heistä puhui sujuvasti vieraita kieliä, monet downit eivät puhu edes omaa äidinkieltään. Down voi olla myös agressiivisuuteen taipuvainen 25-vuotias raavas mies, joka kakkaa housuun ja ei pysty kontrolloimaan omaa seksuaalisuuttaan, ei vain suloisesti hymyilevä tv-ssä nähty iloinen lapsi.
Ja johtopäätös oli?
Se tietysti, että punkbändiä ei olis pitänyt tullakaan, kun ei se ois välttämättä niin hyvin mennyt kuin nyt sitten meni. Voi mikä harmi, että pääs nyt käymään niin, ettei ajoissa valistettu Suomen kansaa ja nyt sitten meillä on tää punkbändi täällä, vaikka jatkossa ei ainakaan onneksi oteta sitä riskiä.
Ja tästäkö asenteesta näitten jannujen pitäis olla tyytyväinen.?
Johtopäätös on siis se, että 1) Suomen kansa huomaa, että parhaimmassa tapauksessa down on työkykyinen ja kykyinen sosiaaliseen elämään -> hänet täytyy ottaa mukaan yhteiskuntaan hänen kykyjensä mukaan 2) vaikka punk-bändin jäseniä katsellessa tulisi olo, että ei se down nyt niin paha ole, hyvinhän nuo pärjää, ei tämä suinkaan ole totuudenmukainen kuva keskimääräisestä downista.
Täällä puhutaan abortista eli elämästä ja kuolemasta ei siitä minkälaisia downeja kukin tuntee.
Mikä on sun johtopäätös abortin suhteen, onko se sulle joku veikkauksen pelikuponki vai?
Itseasiassa todellisuudessa down-sikiön abortoiminen on arpapeliä. Ei voi mitenkään tietää että tuleeko sieltä suhteellisen terve ja itsenäinen ihminen, vai monisairas, ikuinen vauva. Kukin valitsee kantokykynsä mukaan.
Siellä on tulossa taas yksi uusi asukas laitokseen. Näitähän riittää jotka haluaa vammaisen lapsen saada ja sitten iskeekin se totuus naamalle ja tajutaan, ettei kaikki downit olekkaan niitä iloisia pikku hupsuja, mitä telkkarissa aina näkee.
T: Kehitysvammaisia laitoksessa hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaistenhoitajana mietin kuinka näissä ketjuissa annetaan väärää tietoa. Missähän on se salainen paikka, jossa näitä hirveän vaikeavammaisia, kuolaavia, kiukkuisia ja mitä lienee vammaisia pidetään. Downeista suurin osa on juuri näitä hyväkuntoisia leppoisia kavereita.
Ja lääketieteen opiskelija vastaa... Ensinnäkin, osa downeista on valitettavasti jo menehtynyt, sillä monilla on niin pahat epämuodostumat esim sydämessä, että hei eivät elä vauva-aikaa pidemmälle. Toisekseen, downeja voidaan hoitaa myös muissa hoitolaitoksissa. Jos aikuinen down on esim väkivaltainen tai hyperseksuaalinen, hänet joko lääkitään rauhalliseksi tai laitetaan hoitolaitokseen eristyksiin. Mikäli downilla on vakavia sairauksia yms jotka tarvitsevat sairaalahoitoa ovat he osastolla kuten muutkin potilaat. Vaikeasti muistisairaita downeija voidaan hoitaa muistisairaiden yksikössä.
Vammaisten hoitolaitoksissa suurin osa on hyväkuntoisia ja leppoisia, koska pääsyvaatimuksena on juuri tämä hyväkuntoisuus ja leppoisuus...Ja tämä ei todellakaan ole mikään suurin osa, suurin osa downeista abortoituu spontaanisti ja hyvin monet kuolevat nuorena.
Laitoksia ei enää juurikaan ole. Ennen oli isoja laitoksia, joissa osastoja kaikentasoisille kehitysvammaisille. Osastot haastaville tapauksille ja myös sairaalaosastoja. Ja usko tai älä, olen nähnyt nuo kaikki. Niissä laitoksissa joita vielä on jäljellä on ne haastavimmat ja toisaalta huonokuntoisimmat. Ei noissa laitoksissa downeja ole. Ennen oli, kun osastoja oli myös hyvätasoisille. Downien kuolleisuus lapsena tai nuorena on melko pieni. Kyllä tässä vuosikymmenten aikana on nähty koko kehitysvammaisuuden kirjo. Siksipä en downia osaa kovin kummoisena juttuna pitää. Kyllä se lievimmästä päästä on.
Niin ja ap:n kannattaa sitten varauta siihen, että se lapsi voi tosiaan olla ikuinen lapsi. Kun muiden lapset lähtee omilleen elämään niin ap tekee valintaa, että kuinka monta kymmentä vuotta jaksaa lapsestaan huolehtia kotona vai milloin se pitää antaa muiden huollettavaksi. Etenkin jos sillä lapsella tulee olemaan väkivaltaisia taipumuksia, downeilla on muuten enemmän voimaa kuin "normaaleilla" ihmisillä, joten onnea matkaan sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaisen oma elämänlaatu taas on vähän arpapeliä sen suhteen millaiset vammaispalvelut kunnassa on. Aina lapsen tarvitsemaa terapiaa ei saa, kun tekijöitä ei ole, koulu voi olla enemmän säilytys- kuin oppimispaikka, eri tasoiset kehitysvammaiset saatetaan niputtaa yhteen kastiin koulussa/laitoksessa, mikä varmasti taannuttaa.
Ei kaikilla, toisten downien elämänlaatu riippuu kotioloista. Sinun kohtaamasi kehitysvammaiset ilmeisesti oavt yötä päivää palveluissa, kun näet palvelujen noin vahvasti vaikuttavan elämänlaatuun, mutta näin ei ole kaikilla.
Noh, yhteiskunnan tarjoamat vammaispalvelut vaikuttaa aika paljon vanhempien jaksamiseen eli kotioloihin. Esim. kesäajan hoitopaikka kouluikäiselle, eri terapiat ja niissä saavutetut tulokset, mahdollisuus saada hoitoapua kotiin jne. Ihan jokainen kehitysvammainen perheineen tarvitsee näitä palveluita, erityisesti ne kotona asuvat.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ap:n kannattaa sitten varauta siihen, että se lapsi voi tosiaan olla ikuinen lapsi. Kun muiden lapset lähtee omilleen elämään niin ap tekee valintaa, että kuinka monta kymmentä vuotta jaksaa lapsestaan huolehtia kotona vai milloin se pitää antaa muiden huollettavaksi. Etenkin jos sillä lapsella tulee olemaan väkivaltaisia taipumuksia, downeilla on muuten enemmän voimaa kuin "normaaleilla" ihmisillä, joten onnea matkaan sen kanssa.
Downit ovat erittäin harvoin väkivaltaisia. Suurempi mahdollisuus siihen on ns terveellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaistenhoitajana mietin kuinka näissä ketjuissa annetaan väärää tietoa. Missähän on se salainen paikka, jossa näitä hirveän vaikeavammaisia, kuolaavia, kiukkuisia ja mitä lienee vammaisia pidetään. Downeista suurin osa on juuri näitä hyväkuntoisia leppoisia kavereita.
Ja lääketieteen opiskelija vastaa... Ensinnäkin, osa downeista on valitettavasti jo menehtynyt, sillä monilla on niin pahat epämuodostumat esim sydämessä, että hei eivät elä vauva-aikaa pidemmälle. Toisekseen, downeja voidaan hoitaa myös muissa hoitolaitoksissa. Jos aikuinen down on esim väkivaltainen tai hyperseksuaalinen, hänet joko lääkitään rauhalliseksi tai laitetaan hoitolaitokseen eristyksiin. Mikäli downilla on vakavia sairauksia yms jotka tarvitsevat sairaalahoitoa ovat he osastolla kuten muutkin potilaat. Vaikeasti muistisairaita downeija voidaan hoitaa muistisairaiden yksikössä.
Vammaisten hoitolaitoksissa suurin osa on hyväkuntoisia ja leppoisia, koska pääsyvaatimuksena on juuri tämä hyväkuntoisuus ja leppoisuus...Ja tämä ei todellakaan ole mikään suurin osa, suurin osa downeista abortoituu spontaanisti ja hyvin monet kuolevat nuorena.
Laitoksia ei enää juurikaan ole. Ennen oli isoja laitoksia, joissa osastoja kaikentasoisille kehitysvammaisille. Osastot haastaville tapauksille ja myös sairaalaosastoja. Ja usko tai älä, olen nähnyt nuo kaikki. Niissä laitoksissa joita vielä on jäljellä on ne haastavimmat ja toisaalta huonokuntoisimmat. Ei noissa laitoksissa downeja ole. Ennen oli, kun osastoja oli myös hyvätasoisille. Downien kuolleisuus lapsena tai nuorena on melko pieni. Kyllä tässä vuosikymmenten aikana on nähty koko kehitysvammaisuuden kirjo. Siksipä en downia osaa kovin kummoisena juttuna pitää. Kyllä se lievimmästä päästä on.
Et olekkaan tavannut kaikkia Suomen downeja. Kyllä heitä on sellaisiakin jotka repii kaiken irtaimiston hajalle ja jotka hakkaavat itseään ja hakkaavat muita, syövät kaiken minkä näkevät ja sotkevat ulosteella pitkin seiniä (ja syövät sitäkin).
Että jos riskit tiedostaa, niin antaa mennä vaan. Tiedoksi vain, että se lapsi saattaa sitten kärsiä koko elämänsä, ihan todella henkisesti kärsiä ja olla tuskainen, mutta jos sinä haluat sen lapsen, niin sinullahan on oikeus se tähän maailmaan pukata, vaikka myöhemmin sitten hylkäätkin sen mahdottomana tapauksena muiden kontolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ap:n kannattaa sitten varauta siihen, että se lapsi voi tosiaan olla ikuinen lapsi. Kun muiden lapset lähtee omilleen elämään niin ap tekee valintaa, että kuinka monta kymmentä vuotta jaksaa lapsestaan huolehtia kotona vai milloin se pitää antaa muiden huollettavaksi. Etenkin jos sillä lapsella tulee olemaan väkivaltaisia taipumuksia, downeilla on muuten enemmän voimaa kuin "normaaleilla" ihmisillä, joten onnea matkaan sen kanssa.
Downit ovat erittäin harvoin väkivaltaisia. Suurempi mahdollisuus siihen on ns terveellä.
Heko heko :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen down-teinin äiti, enkä yleensä vastaa tämänkaltaisiin aloituksiin. Nytkään en ole lukenut muita kommentteja. On nimittäin äärettömän surullista lukea, kuinka lapseni kaltaisia ihmisiä halveksutaan ja säälitään.
Aloitetaanpa ihan alusta: meille vauvan diagnoosi selvisi vasta hänen synnyttyään.
Olin itse asiassa etukäteen moneen kertaan todennut, että minusta ei vammaisen lapsen vanhemmaksi olisi, eli muussa tapauksessa lapsi ei olisi syntynyt.
Vauvalla todettiin vaikea sydänvika, joka leikattiin 3 kuukauden iässä. Pääsimme sairaalasta kotiin viidentenä leikkauksen jälkeisenä päivänä, emmekä ole sinne palanneet reiluun 14 vuoteen. Tyttö on perusterve, harvoin kipeänä, antibioottikuureja ei ole syönyt ikinä (paitsi tuon sydänleikkauksen jälkeen).
Pikkuhiljaa diagnoosista ja leikkauksesta toipuessa aloimme nähdä tytön omana itsenään, ja nykyään ei päivittäisessä elämässä tule edes ajateltua vammaa. Toki kuntoutus ja avuntarve ovat aina läsnä, mutta ihan normaalia perhe-elämää elämme.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että Suomessa erityislasten eristäminen omiin luokkiinsa ja myöhemmin asuntoloihin on tehnyt karhunpalveluksen yhteiskunnalle. Avuntarve nähdään vain heikkoutena, erilaisuus taakkana eikä rikkautena.
Itse tunsin lapsena yhden ainoan vammaisen lapsen, minua pari vuotta vanhemman cp-vammaisen pojan, joka asui parin talon päässä meistä, mutta kävi koulussa useamman kymmenen kilometrin päässä. Myöhemmin muistan nuoren down-miehen, joka kävi töissä kotikaupunkini kirjastossa.
Nykyisessä kotimaassani, joka on monessa mielessä todella puutteellinen Suomeen verrattuna, tyttäreni on ollut ala-asteelta saakka ihan tavisluokassa, kuten kaikki vammaiset lapset täällä. Lukioon ja jopa yliopistoon saakka (viime vuonna kotikaupunkimme yliopiston kasvatustieteen laitokselta valmistui nuori down-nainen).
Tukitoimet ovat tietenkin yleensä tarpeen, ja erityiskoulussa nämä lapset saattaisivat jopa oppia "tehokkaammin". Mutta täällä huomaa jokapäiväisessä elämässä, että jokaisella lapsella on jossain vaiheessa ollut "erilainen" luokkakaveri, koska vammaisia ihmisiä ei kohdella kuin kummajaisia tai riippoja yhteiskunnalle, vaan ihmisinä, joilla on yhtä lailla oikeuksia ja velvollisuuksia kuin kaikilla muillakin.
Minulle tyttäreni on yhtä rakas ja tärkeä kuin "normaali" siskonsakin. Tuonut paljon hyvää meidän perheelle. Down-lapset ja -aikuiset on ihmisiä ja omia persooniaan siinä missä me muutkin. Jaksamiseen ja mahdolliseen rahalliseen taakkaan perustuvat abortit johtuvat mielestäni yleensä pelkästään tuntemattoman pelosta.
Jos lapsi oli ennen diagnoosia haluttu, miksi hankkiutua siitä eroon vain erilaisuuden takia? Kuka vaan voi vammautua/tarvita apua milloin tahansa elämänsä aikana - ehkä nämäkin ihmiset pitäisi päästää päiviltään? Downin syndroomaan ei kuole (ja suurin osa siihen mahdollisesti liittyvistä sairauksista on tänä päivänä helppohoitoisia), eikä diagnoosi johda automaattisesti kamalaan loppuelämään sen enempää lapselle kuin koko perheellekään. Tästä on tehty monta tutkimustakin, ja valta-osa down-lasten ja -aikuisten perheistä on sitä mieltä, että he ovat tuoneet mukanaan pääosin positiivisia muutoksia. Sisarukset etenkin tuntuvat arvostavan elämäänsä down-siskojen tai -veljien johdosta. Down-lapsen syntymä EI myöskään lisää vanhempien avioeron todennäköisyyttä.
En aio omaa henkistä hyvinvointiani varjellakseni lukea tätä ketjua enää (koska trollaavat vastaukset viestiini ovat taattuja), mutta tsemppiä ap:lle, mitä tahansa päätätte tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ap:n kannattaa sitten varauta siihen, että se lapsi voi tosiaan olla ikuinen lapsi. Kun muiden lapset lähtee omilleen elämään niin ap tekee valintaa, että kuinka monta kymmentä vuotta jaksaa lapsestaan huolehtia kotona vai milloin se pitää antaa muiden huollettavaksi. Etenkin jos sillä lapsella tulee olemaan väkivaltaisia taipumuksia, downeilla on muuten enemmän voimaa kuin "normaaleilla" ihmisillä, joten onnea matkaan sen kanssa.
Normaalitilanteessa down-nuori muuttaa parikymppisenä ryhmäkotiin tai muuhun tuettuun asumiseen. Ei häntä tarvitse loppuelämää hoitaa kotona, vaikka hän tarvitsisikin apua.
Vaikeasti vammaisen (ei down) sisar.
Meillä mies myötäili omaa päätöstäni. Itselle oli alusta lähtien täysin selvä, että se on abortti enkä ole katunutkaan. Raskain kokemus elämässäni, mutta toi myös hyvää elämäämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaistenhoitajana mietin kuinka näissä ketjuissa annetaan väärää tietoa. Missähän on se salainen paikka, jossa näitä hirveän vaikeavammaisia, kuolaavia, kiukkuisia ja mitä lienee vammaisia pidetään. Downeista suurin osa on juuri näitä hyväkuntoisia leppoisia kavereita.
Ja lääketieteen opiskelija vastaa... Ensinnäkin, osa downeista on valitettavasti jo menehtynyt, sillä monilla on niin pahat epämuodostumat esim sydämessä, että hei eivät elä vauva-aikaa pidemmälle. Toisekseen, downeja voidaan hoitaa myös muissa hoitolaitoksissa. Jos aikuinen down on esim väkivaltainen tai hyperseksuaalinen, hänet joko lääkitään rauhalliseksi tai laitetaan hoitolaitokseen eristyksiin. Mikäli downilla on vakavia sairauksia yms jotka tarvitsevat sairaalahoitoa ovat he osastolla kuten muutkin potilaat. Vaikeasti muistisairaita downeija voidaan hoitaa muistisairaiden yksikössä.
Vammaisten hoitolaitoksissa suurin osa on hyväkuntoisia ja leppoisia, koska pääsyvaatimuksena on juuri tämä hyväkuntoisuus ja leppoisuus...Ja tämä ei todellakaan ole mikään suurin osa, suurin osa downeista abortoituu spontaanisti ja hyvin monet kuolevat nuorena.
Laitoksia ei enää juurikaan ole. Ennen oli isoja laitoksia, joissa osastoja kaikentasoisille kehitysvammaisille. Osastot haastaville tapauksille ja myös sairaalaosastoja. Ja usko tai älä, olen nähnyt nuo kaikki. Niissä laitoksissa joita vielä on jäljellä on ne haastavimmat ja toisaalta huonokuntoisimmat. Ei noissa laitoksissa downeja ole. Ennen oli, kun osastoja oli myös hyvätasoisille. Downien kuolleisuus lapsena tai nuorena on melko pieni. Kyllä tässä vuosikymmenten aikana on nähty koko kehitysvammaisuuden kirjo. Siksipä en downia osaa kovin kummoisena juttuna pitää. Kyllä se lievimmästä päästä on.
Et olekkaan tavannut kaikkia Suomen downeja. Kyllä heitä on sellaisiakin jotka repii kaiken irtaimiston hajalle ja jotka hakkaavat itseään ja hakkaavat muita, syövät kaiken minkä näkevät ja sotkevat ulosteella pitkin seiniä (ja syövät sitäkin).
Että jos riskit tiedostaa, niin antaa mennä vaan. Tiedoksi vain, että se lapsi saattaa sitten kärsiä koko elämänsä, ihan todella henkisesti kärsiä ja olla tuskainen, mutta jos sinä haluat sen lapsen, niin sinullahan on oikeus se tähän maailmaan pukata, vaikka myöhemmin sitten hylkäätkin sen mahdottomana tapauksena muiden kontolle.
Niin laajan otoksen olen tavannut, että tiedän varmuudella tuollaisen käytöksen olevan erittäin harvinaista. Hassua, että downien vaivalloisuutta esiin tuovien käsitystä ei kyseenalaisteta, vaikka ei olisi muuta kuin mutua. Mutta, jos asiasta oikeasti tietävä oikaisee luuloja, niin ei voi tietää, kun ei ole tavannut jokaista maailman downia.
Rodunjalostus syistä ehdottomasi abortti. Ennen uutta yrittämistä molempien vanhempien veri kannattaa tutkia, vieraat ainekset aiheuttaa vammaisuutta.
Miehen kun on niin halvatun helppo sanella, missä tilanteessa abortti tulee tehdä. Nainen se kuitenkin on, joka joutuu sen päätöksen kanssa elämään loppuikänsä ja konkreettisesti käymään läpi abortin.
Mielestäni abortti on paras vaihtoehto. Lasta voi yrittää uusdestaan. Ja täysin turhaa miettiä sen sikiön ihmisarvoa, sillä ei ole niitä.
Ja lääketieteen opiskelija vastaa... Ensinnäkin, osa downeista on valitettavasti jo menehtynyt, sillä monilla on niin pahat epämuodostumat esim sydämessä, että hei eivät elä vauva-aikaa pidemmälle. Toisekseen, downeja voidaan hoitaa myös muissa hoitolaitoksissa. Jos aikuinen down on esim väkivaltainen tai hyperseksuaalinen, hänet joko lääkitään rauhalliseksi tai laitetaan hoitolaitokseen eristyksiin. Mikäli downilla on vakavia sairauksia yms jotka tarvitsevat sairaalahoitoa ovat he osastolla kuten muutkin potilaat. Vaikeasti muistisairaita downeija voidaan hoitaa muistisairaiden yksikössä.
Vammaisten hoitolaitoksissa suurin osa on hyväkuntoisia ja leppoisia, koska pääsyvaatimuksena on juuri tämä hyväkuntoisuus ja leppoisuus...Ja tämä ei todellakaan ole mikään suurin osa, suurin osa downeista abortoituu spontaanisti ja hyvin monet kuolevat nuorena.