Mies halauasi abortoida down-lapsen

Av-raatilaiset täällä taas päättämässä kuka saa elää ja kuka ei :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää miten ihmiset suhtautuvat vammaisiin. Ja eletään sentään modernissa yhteiskunnassa. Häpeän näiden aborttia ehdottelevien puolesta.

Missä vika? Kyvyttömyydessä asettua vammaisen asemaan? Lapsia tehdään silkasta itsekyydestä tyydyttämään omia narsistisia tarpeita ja tätä voidaankin kutsua perveksioksi. Lapsesta tehdään oman egon jatko jonka avulla voidaan päteä. Eletään sentään modernissa yhteiskunnassa, jossa ihmisiä määrittelee muut asiat kuin lastenhoito.

Eikö ihmiset ymmärrä enää ihmisarvon päälle mitään. Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja itsemääräämisoikeutemme pitäisi olla rikkomaton. Jokaisella on oma elämä.

Näillä meidän suomalaisten kriteereillä ydinaseilla vois hyvin hävittää koko eteläisen pallonpuoliskon vähintään. Eihän ne voi olla onnellisia, kun niillä on siellä kurjaa. 

On on se kurjaa, ja toistemme armoilla täällä ollaan, ihan totta. Jos tämä pieni downvauva nyt hylättäs laatikkoon kadulle, niin se on sama fifty fifty tilanne kuin joka päivä sen jälkeenkin, joko joku pitää huolta ja tekee hyvin tai sitten kuolee pois. Silti meidän mielestä on vaan "realismia", että emme tee hyvin. Jos niin pahoja olemme, niin pitäisikö jotain asialle tehdä?

Mutta Down-lapsella ei ole. Hänellä tulee aina olemaan kehitysvammaisuutensa vuoksi holhooja ja/tai edunvalvoja, joka tekee päätöksiä hänen puolestaan. Myös sellaisia, joista tämä kehitysvammainen ei yhtään tykkää tai olisi itse halunnut tehdä toisin. 

Ai mitä ei ole? Omaa elämääkö? Kyllä kehitysvammainenkin omista asioistaan päättää pitkälle. Tietenkin on hyvä, että joku valvoo esim raha-asioissa.

Rikkomatonta itsemääräämisoikeutta. Lihavoin sen edellisen kirjoittajan tekstistä, kun vastasin hänen kommenttiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tekisi minäkin, jos saisin tietää. Mulla ei riittäisi voimat vammaisen lapsen hoitoon.

No mikä sua sitten vaivaa?

Tai teitä muita, jotka vetoatte samaan. ?

Outoa sakkia..

Ootteko kuitenkin lapsia tehnyt sitten, silläkin riskillä, että vammautuvat ja joudutte kuitenkin sitten luopumaan heistä?

Down-lapsi ei koskaan aikuistu. Tämän tietää jo siinä vaiheessa, kun päättää jatkaa raskautta. Tuo aikuistumisen puute aiheuttaa myös sen, että kun lapsen joutuu aikanaan laittamaan johonkin laitokseen, tämä down-aikuinen suhtautuu asiaan kuten lapsi: hänet on hylätty, hän pelkää, hänellä on koti-ikävä ja hän kaipaa perhettään. Downin synromaa sairastavien keskimääräinen elinikä on hieman alle 50 vuotta. Jos vanhempi on nyt esim 28-vuotias, jaksaako hän ihan oikeasti vielä yli 70-vuotiaanakin hoitaa aikuisen kokoista lasta? 

Ei vammaisen vauvan tai taaperon hoitaminen ole sen kummempaa kuin terveenkään vauvan tai taaperon, jos lapsella ei ole vammansa lisäksi mitään sairauksia. Ongelma on siinä, että kehitysvammainen lapsi kasvaa fyysisesti, mutta ei henkisesti. On helppoa sanoa, että laittaa lapsen laitokseen sitten, jos ei enää jaksa. Ei se ole niin helppoa. Lastaan kuitenkin rakastaa ja tietää, että laitosolosuhteet eivät koskaan vastaa kotia eikä siellä ole läheisiä ja rakkaita ihmisiä vaan ainoastaan palkattuja työntekijöitä ja  toisia kehitysvammaisia, jotka saattavat olla hyvinkin aggressiivisia tai muuten häiritseviä. 

Downin syndroomaa ei sairasteta. He aikuistuvat kuten muutkin. Useimmiten haluavat omaan kotiin eivätkä suinkaan vanhempien luo ikuisesti. Oma koti voi olla asuntola tai ryhmäkoti ja joidenkin kohdalla tavallinen vuokra asuntokin. Downit harrastavat, käyvät työssä tai työtoiminnassa, seurustelevat, avioituvat. Se pieni osa vaikeammin vammaisistakin muuttaa pois lapsuuskodista, kunhan vanhemmat malttavat päästää.

Eivät aikuistu. Tarkoitan aikuistumisella sitä, että henkilö pystyy kantamaan vastuun omasta elämästään sekä huolehtimaan itse, että saa vammansa vuoksi tarvitsemat palvelut. Ei aikuistuminen ole lapsuudenkodista pois muuttamista vaan sitä, että pystyy järjestelemään asioitaan ihan itse alkaen niinkin yksinkertaisista asioista kuin tapaturman sattuessa pitää hakea vakuutusyhtiöltä korvauksia. Lievinkään kehitysvamman taso ei downeilla ole sellainen, että he pystyisivät itsenäisesti hoitamaan asioitaan. Edes niin, että itsenäisesti tietäisivät, mistä tarvitsemaansa apua pitää kysyä ja osaisivat sitä kysyä. 

Sitä varten on olemassa apua ja avustajia. En ollenkaan epäile etteikö olisi tulevaisuudessakin.

30 vuoden kokemuksella voin kertoa, että yksikään kuntien tai valtion palkkaama työntekijä ei koskaan edes ehdota mitään sellaista apua tai palvelua, jota asiakas ei itse älyä kysyä. Tai jos ehdottaakin, kyseessä on aina kaikista pienin ja vähäisin apu, jota lain perusteella voidaan antaa. Vaikka asiakkaalla lain mukaan olisikin oikeus paljon suurempaankin apuun, sitä ei kerrota. Jos saat vakuutusyhtiöstä, Kelasta tai muulta virkamieheltä kielteisen tai virheellisen päätöksen, ei kukaan näistä palkkansa eteen avustavista vaivaudu edes katsomaan, onko päätös oikein ja lain kirjaimen mukainen. Puhumattakaan, että alkaisivat auttaa ja tukea sinua joskus vuosiakin kestävän valitusrumban kanssa. 

Mä olen niiiiiiiiin monet kerrat asioita kysyessänikin saanut vastaukseksi, että ei meidän kunnassa, ei koske teidän perhettä, ei ei ja vielä kerran ei. Ihan itse on pitänyt selvittää lakipykälät, asetukset, ohjeistukset ja ennakkotapaukset. Itse pitää ottaa selvää, kenelle soittaa seuraavaksi ja mitä kanavaa pitkin mikäkin asia viedään eteenpäin. Pitää tietää, milloin seuraava askel on virkamiehen esimies, milloin Kelan lakimies, milloin tietyn vastuualueen apulaiskaupunginjohtaja jne. 

40 v kokemuksella voin sanoa, että kehitysvammaisen asioista huolehditaan. Se on työntekijöiden hommaa. Yhdessä kehitysvammaisen kanssa mietitään mistä mitäkin apua haetaan ja täytellään lappusia. Ihan samoin tehdään palvelutaloissa asuvien vanhusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mies työskentelee down lasten parissa ja on sanonut että jos omalla lapsella todetaan downin syndrooma niin se on abortti. Heillä on lähes aina joitain muitakin sairauksia.

Itse en tiedä voisinko abortoida muttei minulla olekaan kokemusta down lapsista ja siitä kuinka haastavaa arki voikaan olla.

Olen 20 viikolla raskaana.

Niinpä. Kaikki aina vain puhuvat siitä miten herttaisi downit ovat. He ovat muuten aina myös liikalihavia. Itseäni ahdistaisi ajatus, että oma erityislapsi on helposti hyväksikäytettävissä.

Veit sanat suustani. Yleisesti ajatellaan, että down-lapset ovat niitä tv-ssä näkyviä aurinkoisia ja itsenäisiä lapsia, jotka kuitenkin jotenkin pärjäävät. Todellisuudessä tämä on kuitenkin se parempi ääripää.

yli 80% downeista menee spontaanisti kesken, sen jälkeen moni kuolee todella nuorena, ja sitten näissä lopuissa on koko kehityshäiriöiden spektri. Kuten edelläoleva kirjoittaja sanoi, on myös mahdollisuus, että lapsesi on vaipoissa koko elämänsä. Todennäköisesti lapsellasi tulisi olemaan myös vakava sydänvika ja muita "orgaanisia" ongelmia joita suurimmalla osasta downeja on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tekisi minäkin, jos saisin tietää. Mulla ei riittäisi voimat vammaisen lapsen hoitoon.

No mikä sua sitten vaivaa?

Tai teitä muita, jotka vetoatte samaan. ?

Outoa sakkia..

Ootteko kuitenkin lapsia tehnyt sitten, silläkin riskillä, että vammautuvat ja joudutte kuitenkin sitten luopumaan heistä?

Down-lapsi ei koskaan aikuistu. Tämän tietää jo siinä vaiheessa, kun päättää jatkaa raskautta. Tuo aikuistumisen puute aiheuttaa myös sen, että kun lapsen joutuu aikanaan laittamaan johonkin laitokseen, tämä down-aikuinen suhtautuu asiaan kuten lapsi: hänet on hylätty, hän pelkää, hänellä on koti-ikävä ja hän kaipaa perhettään. Downin synromaa sairastavien keskimääräinen elinikä on hieman alle 50 vuotta. Jos vanhempi on nyt esim 28-vuotias, jaksaako hän ihan oikeasti vielä yli 70-vuotiaanakin hoitaa aikuisen kokoista lasta? 

Ei vammaisen vauvan tai taaperon hoitaminen ole sen kummempaa kuin terveenkään vauvan tai taaperon, jos lapsella ei ole vammansa lisäksi mitään sairauksia. Ongelma on siinä, että kehitysvammainen lapsi kasvaa fyysisesti, mutta ei henkisesti. On helppoa sanoa, että laittaa lapsen laitokseen sitten, jos ei enää jaksa. Ei se ole niin helppoa. Lastaan kuitenkin rakastaa ja tietää, että laitosolosuhteet eivät koskaan vastaa kotia eikä siellä ole läheisiä ja rakkaita ihmisiä vaan ainoastaan palkattuja työntekijöitä ja  toisia kehitysvammaisia, jotka saattavat olla hyvinkin aggressiivisia tai muuten häiritseviä. 

Downin syndroomaa ei sairasteta. He aikuistuvat kuten muutkin. Useimmiten haluavat omaan kotiin eivätkä suinkaan vanhempien luo ikuisesti. Oma koti voi olla asuntola tai ryhmäkoti ja joidenkin kohdalla tavallinen vuokra asuntokin. Downit harrastavat, käyvät työssä tai työtoiminnassa, seurustelevat, avioituvat. Se pieni osa vaikeammin vammaisistakin muuttaa pois lapsuuskodista, kunhan vanhemmat malttavat päästää.

Eivät aikuistu. Tarkoitan aikuistumisella sitä, että henkilö pystyy kantamaan vastuun omasta elämästään sekä huolehtimaan itse, että saa vammansa vuoksi tarvitsemat palvelut. Ei aikuistuminen ole lapsuudenkodista pois muuttamista vaan sitä, että pystyy järjestelemään asioitaan ihan itse alkaen niinkin yksinkertaisista asioista kuin tapaturman sattuessa pitää hakea vakuutusyhtiöltä korvauksia. Lievinkään kehitysvamman taso ei downeilla ole sellainen, että he pystyisivät itsenäisesti hoitamaan asioitaan. Edes niin, että itsenäisesti tietäisivät, mistä tarvitsemaansa apua pitää kysyä ja osaisivat sitä kysyä. 

Sitä varten on olemassa apua ja avustajia. En ollenkaan epäile etteikö olisi tulevaisuudessakin.

30 vuoden kokemuksella voin kertoa, että yksikään kuntien tai valtion palkkaama työntekijä ei koskaan edes ehdota mitään sellaista apua tai palvelua, jota asiakas ei itse älyä kysyä. Tai jos ehdottaakin, kyseessä on aina kaikista pienin ja vähäisin apu, jota lain perusteella voidaan antaa. Vaikka asiakkaalla lain mukaan olisikin oikeus paljon suurempaankin apuun, sitä ei kerrota. Jos saat vakuutusyhtiöstä, Kelasta tai muulta virkamieheltä kielteisen tai virheellisen päätöksen, ei kukaan näistä palkkansa eteen avustavista vaivaudu edes katsomaan, onko päätös oikein ja lain kirjaimen mukainen. Puhumattakaan, että alkaisivat auttaa ja tukea sinua joskus vuosiakin kestävän valitusrumban kanssa. 

Mä olen niiiiiiiiin monet kerrat asioita kysyessänikin saanut vastaukseksi, että ei meidän kunnassa, ei koske teidän perhettä, ei ei ja vielä kerran ei. Ihan itse on pitänyt selvittää lakipykälät, asetukset, ohjeistukset ja ennakkotapaukset. Itse pitää ottaa selvää, kenelle soittaa seuraavaksi ja mitä kanavaa pitkin mikäkin asia viedään eteenpäin. Pitää tietää, milloin seuraava askel on virkamiehen esimies, milloin Kelan lakimies, milloin tietyn vastuualueen apulaiskaupunginjohtaja jne. 

40 v kokemuksella voin sanoa, että kehitysvammaisen asioista huolehditaan. Se on työntekijöiden hommaa. Yhdessä kehitysvammaisen kanssa mietitään mistä mitäkin apua haetaan ja täytellään lappusia. Ihan samoin tehdään palvelutaloissa asuvien vanhusten kanssa.

Niillä työntekijöillä on raamit, joiden puitteissa asiakkaan asioista voidaan huolehtia. Lain mukaan asiakas voisi saada paljon enemmänkin, mutta työntekijöiden kädet on sidottu kuntien rahapussiin ja jos sieltä ei rahaa heru, ei tule asiakkaalle palveluakaan. En tarkoittanutkaan edellisessä, että kehitysvammaiset jätettäisiin täysin oman onnensa nojaan. Tarkoitin, että heille tarjotaan vain se, mitä työntekijöiden on sallittu heille tarjota. Ja useimmiten se on paljon vähemmän kuin mitä lainsäädännössä sanotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies työskentelee down lasten parissa ja on sanonut että jos omalla lapsella todetaan downin syndrooma niin se on abortti. Heillä on lähes aina joitain muitakin sairauksia.

Itse en tiedä voisinko abortoida muttei minulla olekaan kokemusta down lapsista ja siitä kuinka haastavaa arki voikaan olla.

Olen 20 viikolla raskaana.

Minä teen myös työtä mm downien kanssa enkä missään nimessä antaisi abortoida downin takia. Heillä hyvin harvoin on vaikeita vammoja tai sairauksia. Riski moneen sairauteen on suurentunut, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisivat sairaita. Ja toisaalta samoja sairauksia meillä muillakin ja niitä voidaan hoitaa. Pidä lapsi.

Jos olet hoitokodissa töissä niin se tarkoittaa jo, että olet tosiaan niiden parempien downien kanssa tekemisissä. Ja downeilla on todellakin yli 50% vaikea sydänvika ja muita elämää ennestään vaikeuttavia sairauksia kuten erittäin aikaisin puhkeava alzheimer. Todennäköisyys saada aurinkoinen suhteellisen omatoiminen ja hoitokodissa pärjäävä down on oikeasti aika pieni.

Vierailija kirjoitti:

Suuresti Suomen kansan suosiossa olleen euroviisuedustaja-punkki-poppoomme kannattaisi lukea tämäkin keskustelu, jossa Suomen kansan todelliset tunnot heidänlaisiaan kohtaan paljastuvat. 

Tai ehkä ei kannata, älkää vaan kukaan mainitko nimeltä, etteivät eksy tähän ihmisoikeuksia sortavaan keskusteluun. 

Juu eläkää vaan, kunhan elämisenne ei vaan ole minulta pois, eli olkaa vaan muiden poikia ja tyttöjä. 

Kun puhutaan downeista kannattaisi pitää mielessä sairauden spektri. Downeja on erilaisia, ja sitä ei voi määrittää etukäteen, mikä on vamman aste. Kuume ja keuhkokuumekin ovat kaksi eri asiaa, vaikka kummassakin lämpö nousee. Euroviisuihin osallistuneet downit olivat todellakin ihan sairauden huipputasoa, yksi heistä puhui sujuvasti vieraita kieliä, monet downit eivät puhu edes omaa äidinkieltään. Down voi olla myös agressiivisuuteen taipuvainen 25-vuotias raavas mies, joka kakkaa housuun ja ei pysty kontrolloimaan omaa seksuaalisuuttaan, ei vain suloisesti hymyilevä tv-ssä nähty iloinen lapsi.

Voihan vammattomasta lapsesta tulla isona vaikka narkkari, eläinrääkkäykseen syyllistyvä karjankasvattaja tai talousrikollinen. Terveen lapsen spektri on laaja, ei se välttämättä ole mikään iloisesti hymyilevä lääketieteen opiskelija. 

Olen kehitysvammaisten parissa työskentelevä puheterapeutti enkä missään nimessä haluaisi pitää kehitysvammaista lasta, jos raskausaikana saisin siitä tiedon. En itseni, enkä lapsen takia.

Minulla on asiakkaana down-lapsi, joka neljävuotiaana opettelee kävelemään ja syömään muutakin kuin sosemaista ruokaa. Eräs asiakkaani heräilee edelleen 10-vuotiaana monta kertaa yössä ja toisinaan valvoo koko yön, ja toinen vanhemmista tietysti myös. Eräs asiakkaani ei ehkä koskaan opi tekemään tarpeitaan pönttöön eikä vaippa aina pidä isoa lasta kuivana. Toiset kehitysvammaiset ovat todella agressiivisia ja arvaamattomia, toiset hyvin yliseksuaalisia jo lapsena. Puhumattakaan puhe-, toiminta- ja fysioterapioista, jotka kuormittavat ihan jokaisen kehitysvammaisen lapsen perhettä useiden vuosien ajan. Kehitysvammaisen lapsen takia vanhemman pitää elämässä tehdä valtavia uhrauksia, joihin ei välttämättä osaa ennakkoon varautua.

Kehitysvammaisen oma elämänlaatu taas on vähän arpapeliä sen suhteen millaiset vammaispalvelut kunnassa on. Aina lapsen tarvitsemaa terapiaa ei saa, kun tekijöitä ei ole, koulu voi olla enemmän säilytys- kuin oppimispaikka, eri tasoiset kehitysvammaiset saatetaan niputtaa yhteen kastiin koulussa/laitoksessa, mikä varmasti taannuttaa.

Suostu aborttiin ihmeessä. Ei kannata ottaa down-lasta ristiksi, jos molemmat vanhemmat eivät ole äärimmäisen sitoutuneita asiaan. Muuten miehellä voi käydä vahinko. Vauva voi " vahingossa pudota 10 kerroksen pervekkeelta asfalttiin tms.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Kaikki aina vain puhuvat siitä miten herttaisi downit ovat. He ovat muuten aina myös liikalihavia. Itseäni ahdistaisi ajatus, että oma erityislapsi on helposti hyväksikäytettävissä.

Onneksi abortti ratkaisee tämänkin mamman ahdistuksen.

En itse huomannut, että täällä mitään herttaista hehkutusta olisi down-syndroomasta ollut. Minunkin Down-tuttuni on monta kertaa hyvin rasittava. Ei hän herttainen ole koskaan, mutta yleensä ihan tavallinen. Ei hänen tarvitse olla mitään, että hyväksyisin hänet ja kunnioittaisin häntä. Eihän minunkaan tarvitse kysellä häneltä lupaa itselleni.  

Mutta lihavuushan on niin vastenmielistä, että hyvä kun pääsit silläkin lyömään, kun sehän ei liity tähänkään aloitukseen mitenkään, mutta jos ei kunnioita muita ihmisiä, niin kaikenlaista asiaankuulumatonta voi käydä laukomassa, kun minä nyt vaan.. tuli mieleen..

Vastuutonta edes miettiä muuta vaihtoehtoa kuin aborttia. Itsekkyytesi takia voi mennä monta elämää pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuresti Suomen kansan suosiossa olleen euroviisuedustaja-punkki-poppoomme kannattaisi lukea tämäkin keskustelu, jossa Suomen kansan todelliset tunnot heidänlaisiaan kohtaan paljastuvat. 

Tai ehkä ei kannata, älkää vaan kukaan mainitko nimeltä, etteivät eksy tähän ihmisoikeuksia sortavaan keskusteluun. 

Juu eläkää vaan, kunhan elämisenne ei vaan ole minulta pois, eli olkaa vaan muiden poikia ja tyttöjä. 

Kun puhutaan downeista kannattaisi pitää mielessä sairauden spektri. Downeja on erilaisia, ja sitä ei voi määrittää etukäteen, mikä on vamman aste. Kuume ja keuhkokuumekin ovat kaksi eri asiaa, vaikka kummassakin lämpö nousee. Euroviisuihin osallistuneet downit olivat todellakin ihan sairauden huipputasoa, yksi heistä puhui sujuvasti vieraita kieliä, monet downit eivät puhu edes omaa äidinkieltään. Down voi olla myös agressiivisuuteen taipuvainen 25-vuotias raavas mies, joka kakkaa housuun ja ei pysty kontrolloimaan omaa seksuaalisuuttaan, ei vain suloisesti hymyilevä tv-ssä nähty iloinen lapsi.

Ja johtopäätös oli? 

Se tietysti, että punkbändiä ei olis pitänyt tullakaan, kun ei se ois välttämättä niin hyvin mennyt kuin nyt sitten meni. Voi mikä harmi, että pääs nyt käymään niin, ettei ajoissa valistettu Suomen kansaa ja nyt sitten meillä on tää punkbändi täällä, vaikka jatkossa ei ainakaan onneksi oteta sitä riskiä.

Ja tästäkö asenteesta näitten jannujen pitäis olla tyytyväinen.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies työskentelee down lasten parissa ja on sanonut että jos omalla lapsella todetaan downin syndrooma niin se on abortti. Heillä on lähes aina joitain muitakin sairauksia.

Itse en tiedä voisinko abortoida muttei minulla olekaan kokemusta down lapsista ja siitä kuinka haastavaa arki voikaan olla.

Olen 20 viikolla raskaana.

Niinpä. Kaikki aina vain puhuvat siitä miten herttaisi downit ovat. He ovat muuten aina myös liikalihavia. Itseäni ahdistaisi ajatus, että oma erityislapsi on helposti hyväksikäytettävissä.

Kaikki eivät ole lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies työskentelee down lasten parissa ja on sanonut että jos omalla lapsella todetaan downin syndrooma niin se on abortti. Heillä on lähes aina joitain muitakin sairauksia.

Itse en tiedä voisinko abortoida muttei minulla olekaan kokemusta down lapsista ja siitä kuinka haastavaa arki voikaan olla.

Olen 20 viikolla raskaana.

Minä teen myös työtä mm downien kanssa enkä missään nimessä antaisi abortoida downin takia. Heillä hyvin harvoin on vaikeita vammoja tai sairauksia. Riski moneen sairauteen on suurentunut, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisivat sairaita. Ja toisaalta samoja sairauksia meillä muillakin ja niitä voidaan hoitaa. Pidä lapsi.

Jos olet hoitokodissa töissä niin se tarkoittaa jo, että olet tosiaan niiden parempien downien kanssa tekemisissä. Ja downeilla on todellakin yli 50% vaikea sydänvika ja muita elämää ennestään vaikeuttavia sairauksia kuten erittäin aikaisin puhkeava alzheimer. Todennäköisyys saada aurinkoinen suhteellisen omatoiminen ja hoitokodissa pärjäävä down on oikeasti aika pieni.

Olen hoitanut, ohjannut, opettanut ja tavannut kaikentasoisia downeja. Mutta enhän minä nyt sillä perusteella mitään tiedä...

Kehitysvammaistenhoitajana mietin kuinka näissä ketjuissa annetaan väärää tietoa. Missähän on se salainen paikka, jossa näitä hirveän vaikeavammaisia, kuolaavia, kiukkuisia ja mitä lienee vammaisia pidetään. Downeista suurin osa on juuri näitä hyväkuntoisia leppoisia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Av-raatilaiset täällä taas päättämässä kuka saa elää ja kuka ei :D

Onneksi ovat kovasti asiantuntijoita kaikki!

No vakavammin. On se vaan hurjaa tää abortointi homma ja etenkin just toi, downlievennys. Siinä taas naiset pelastaa maailmaa. Uskoni omaan sukupuoleeni on mennyt jo ajat sitten. Ei pystytä pysyy omalla tontilla, sekaannutaan kaikkien asioihin ja pelastetaan kaikki kuin hihhulit ikään. (älä nyt loukkaannu..) 

Ja tällasii asioita, että puhutaan ihan huoletta siitä pitäiskö jonkun tosiaan elää vai ei? Voisko hei, paljon vakavammaks keskustelu enää mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuresti Suomen kansan suosiossa olleen euroviisuedustaja-punkki-poppoomme kannattaisi lukea tämäkin keskustelu, jossa Suomen kansan todelliset tunnot heidänlaisiaan kohtaan paljastuvat. 

Tai ehkä ei kannata, älkää vaan kukaan mainitko nimeltä, etteivät eksy tähän ihmisoikeuksia sortavaan keskusteluun. 

Juu eläkää vaan, kunhan elämisenne ei vaan ole minulta pois, eli olkaa vaan muiden poikia ja tyttöjä. 

Kun puhutaan downeista kannattaisi pitää mielessä sairauden spektri. Downeja on erilaisia, ja sitä ei voi määrittää etukäteen, mikä on vamman aste. Kuume ja keuhkokuumekin ovat kaksi eri asiaa, vaikka kummassakin lämpö nousee. Euroviisuihin osallistuneet downit olivat todellakin ihan sairauden huipputasoa, yksi heistä puhui sujuvasti vieraita kieliä, monet downit eivät puhu edes omaa äidinkieltään. Down voi olla myös agressiivisuuteen taipuvainen 25-vuotias raavas mies, joka kakkaa housuun ja ei pysty kontrolloimaan omaa seksuaalisuuttaan, ei vain suloisesti hymyilevä tv-ssä nähty iloinen lapsi.

Ja johtopäätös oli? 

Se tietysti, että punkbändiä ei olis pitänyt tullakaan, kun ei se ois välttämättä niin hyvin mennyt kuin nyt sitten meni. Voi mikä harmi, että pääs nyt käymään niin, ettei ajoissa valistettu Suomen kansaa ja nyt sitten meillä on tää punkbändi täällä, vaikka jatkossa ei ainakaan onneksi oteta sitä riskiä.

Ja tästäkö asenteesta näitten jannujen pitäis olla tyytyväinen.?

Johtopäätös on siis se, että 1) Suomen kansa huomaa, että parhaimmassa tapauksessa down on työkykyinen ja kykyinen sosiaaliseen elämään -> hänet täytyy ottaa mukaan yhteiskuntaan hänen kykyjensä mukaan 2) vaikka punk-bändin jäseniä katsellessa tulisi olo, että ei se down nyt niin paha ole, hyvinhän nuo pärjää, ei tämä suinkaan ole totuudenmukainen kuva keskimääräisestä downista.

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisen oma elämänlaatu taas on vähän arpapeliä sen suhteen millaiset vammaispalvelut kunnassa on. Aina lapsen tarvitsemaa terapiaa ei saa, kun tekijöitä ei ole, koulu voi olla enemmän säilytys- kuin oppimispaikka, eri tasoiset kehitysvammaiset saatetaan niputtaa yhteen kastiin koulussa/laitoksessa, mikä varmasti taannuttaa.

Ei kaikilla, toisten downien elämänlaatu riippuu kotioloista. Sinun kohtaamasi kehitysvammaiset ilmeisesti oavt yötä päivää palveluissa, kun näet palvelujen noin vahvasti vaikuttavan elämänlaatuun, mutta näin ei ole kaikilla.