Lue keskustelun säännöt.
Ei juma, anoppi on ostanut selkäni takana vaunut ja tulee tänään pitämään jotain luovutusseremoniaa
24.03.2017 |
Mies laittoi äsken viestiä että anoppi tulee iltapäivästä käymään ja kuulemma tuollaisella asialla. Mies on tiennyt että vaunut on ostettu, muttei kuulemma tiedä minkälaisia. Sanoi ettei hennonut kieltää kun äitinsä halusi auttaa. Silti viimeksi eilen puhui kanssani, että mennään viikonloppuna katselemaan (ollaan jo kerran käyty, mutta nyt mentäisiin tekemään päätöstä kaksien väliltä), eli ihan suoraan valehteli.
Olisiko oikeasti liikaa toivottu, että hartaasti toivotulle esikoiselleen saisi vanhemmat valita vaunut, ei anoppi? :( Anopin tuntien sieltä on nyt tulossa jotkut aevan ihaaanat valkonahkaiset prinsessavaunut valtavilla pyörillä ja röyhelöillä, eli just sellaiset, mitä ei missään tapauksessa haluta.
Kommentit (408)
Mun anoppini ei yleensä osta mitään kalliita lahjoja. Niinpä olin aivan äimänä kun hän ilmoitti esikoista odottaessamme, että hän ostaa lapselle pinnasängyn. Miehen veli vaimoineen odotti samaan aikaan esikoista ja sama juttu siis myös heille.
Makumme ei aina ihan täysin kohtaa, joten olin hieman hmmm....epäluuloinen tämän jutun kanssa. Mutta anoppi hoiti homman kotiin kympin arvoisesti.
Soitti mulle ja sanoi, että kun ehdit, niin käy Lastentarvikkeessa katsomassa niitä sänkyjä. Hän oli katsonut tällaista ja tällaista Brion sänkyä, mutta sitä saa useammassa värissä, niin valitkaa mieleinen. Ja jos ei se malli ole hyvä, niin katso onko siellä joku muu mieleisempi ja että "Maija" (miehen veljen vaimo) otti tuon sängyn koivun värisenä. No, kävin ja sänky oli tosi hyvä - oltais varmaan valittu se itsekin, jos oltais raaskittu niin arvokas ostaa. Valitsin värin ja kerroin sen anopille. Anoppi hoiti maksun suoraan kaupunkimme liikkeeseen ja olis kuulemma hoitanut toimituksenkin, mutta asuimme ihan lähellä tuota liikettä, niin hakeminen ei ollut mikään vaiva. Anoppi oli myös ottanut mitat sängystä ja postissa tuli siihen tosi nätit, pellavaiset pinnansuojat, jotak oli tehnyt itse.
Oli loistosänky ja sitä käyttivät kaikki kolme lastamme ja vielä siskonikin lapset.
Jospa ap sun anoppi yllättäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevana anoppina taidan ratkaista tämän ongelman niin, että ostan vaan lahjoja pojalleni. Hän ei kehtaa haukkua eikä nyrpistellä. Niin ei tule aiheutettua pahaa mieltä miniälle. Saa miniä ihan itse edelleenkin ostaa just mitä haluaa.
Tämä on oikeasti erittäin hyvä toimintatapa.
Vierailija kirjoitti:
Tulevana anoppina taidan ratkaista tämän ongelman niin, että ostan vaan lahjoja pojalleni. Hän ei kehtaa haukkua eikä nyrpistellä. Niin ei tule aiheutettua pahaa mieltä miniälle. Saa miniä ihan itse edelleenkin ostaa just mitä haluaa.
Ethän sinä siis tiedä, tykkääkö poikasi ostamistasi tavaroista vai harmitteleeko hän, että taas se äiti pisti rahansa ihan turhaan.
Mistä niitä ärsyttäviä anoppeja tulee kun miniät ovat niin hemmetin yhteistyöhaluisia ja joustavia.
Hah hah haa
Vierailija kirjoitti:
Me annoimme anopin ostaa vaunut, kun meille ei ollut mitään väliä millaiset ovat ja käytettynä meinattiin muutenkin ostaa. Tiedostin kyllä, että kuvittelee nyt päässeensä niskan päälle "päättäessään" tällaisen asian. Mies tiedosti saman, mutta kun koitti päteä muissa asioissa (esim. hän oli löytänyt tosi nätin nimen lapselle, kai me se annetaan), hänelle vain todettiin että asia on jo päätetty. Hänen annetaan "kontrolloida" meitä juuri sen verran kuin me annamme. Jos yrittää päättää joitakin muita asioita, ei hänen anneta. Jos tuo esim. jonkun tavaran jota emme halua, otamme sen vastaan jos siitä saa rahaa kun sen myy tai lahjoitamme jollekin, jos taas jäisi nurkkiin pyörimään hänelle sanotaan ettemme tarvitse ja se tavara viedään vaikka itse hänen autoonsa takaisin jos ei itse meinaa viedä. Tai vaihtoehtoisesti voidaan heittää roskiin silmiensä edessä. Kyllä muuten toimii tällainen kylmäkin toimintamalli.
Olet kamala ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meil kävi kans ihan sama juttu. En nyt kehdannut kieltäytyä vaan kiitin kohteliaasti. Ajattele positiivisesti, säästät rahaa.
Meillä minä olen varsin ekohenkinen, ja anoppi ehkä vähän töksäyttäenkin ilmoitti esikoisen kohdalla, että vauva ei sitten missään kirpparivaunuissa kulje, me valitsemme hyvät ja hän maksaa laskun. En siitä pahastunut.
Otettiin seitsemän vuotta sitten ne paljon parjatut valkonahkaiset emmaljungat, tosin pientä ja kapeaa mallia, joka sopii niin kaupunkiin kuin metsään, ja mahtuu hyvin bussiinkin. Ne ovat olleet ainoat vaunut/rattaat kahdella lapsella, ja vielä kolmattakin pääsevät palvelemaan, kunhan kaivan ne taas kaapista, putsaan ja voitelen.
Eli sanoisin, että vaunuja saatetaan oikeasti käyttää aika paljon pitempäänkin kuin "sen vuoden", joten niiden kannattaa olla sopivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevana anoppina taidan ratkaista tämän ongelman niin, että ostan vaan lahjoja pojalleni. Hän ei kehtaa haukkua eikä nyrpistellä. Niin ei tule aiheutettua pahaa mieltä miniälle. Saa miniä ihan itse edelleenkin ostaa just mitä haluaa.
Ethän sinä siis tiedä, tykkääkö poikasi ostamistasi tavaroista vai harmitteleeko hän, että taas se äiti pisti rahansa ihan turhaan.
Miehet ovat mutkattomia. Jos he eivät tarvitse tai pidä saamastaan lahjasta, he laittavat sen kiertoon tai heittävät roskiin. Eivät kuitenkaan ota henkilökohtaisena loukkauksena tai pidä vallankäyttönä, että saivat ko lahjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan, kuinka herkillä olin (ja hetkessä kävin kuumana, loukkaannuin, jne.) kaikista anopin "puuttumisista" meidän esikoisen syntymän aikoihin. Olin kuumakalle. Nuori ja kokematon.
Kuuluu varmaankin kuvaan, että esikoistaan odottava nuori nainen - koska ei vielä tiedä vauvaperheen elämästä mitään, saati lapsista, vauvoista, jne. - kiinnittää kovasti huomiota ulkoisiin seikkoihin. Muotoon, ei niinkään sisältöön.
Itse olin samanlainen. Otin kilarit kaikesta mitä anoppi teki. Sittemmin, vuosien vieriessä ja oman vanhemmuuden kehittyessä, kasvaessa, itsekin olen vanhentunut - olen oppinut ymmärtämään vanhaan anoppiani. Ainakin osaa laskea asioita toisesta korvasta ulos. Enää en kuumakalleile. Ikinä emme tule olemaan samalla aaltopituudella anopin kanssa, mutta annan anteeksi hänelle mielessäni.
Tämä on varmaan jokin maailman laki, että nuori, tuleva äiti ja miniä kovin herkästi pahastuu kaikesta. Monessa maassa ja kulttuurissa nähty sekä koettu tilanne. Jonkinlainen reviirikiista kyseessä. Anoppi ei ole vielä nähnyt sinua vastuullisena, huolehtivaisena äitinä - vaikka taatusti sitä olet.
Varmaan näin. MInulla ne vaunut toi kontrollinhaluinen sisareni. Mutta olin jo vanha ensisynnyttäjä ja henkisesti kypsä, neuvot ja lahjat otin vastaan kiittäen ja hyödynsin omaa järkeä käyttäen.
Tavallaan nuo vaunut voi olla hyvä oppimiskokemus. Äitiyttä suoritetaan nykyään, pohditaan joka yksityiskohta valmiiksi. Kun tuon yrittää yhdistää muuhun elämäänsä jossa kaikki samalla lailla tiukasti kontrolloitua ja harkittua niin uupuuhan siinä. Ehkä vaunut opettaa hyväksymään, että asiat menee ihan hyvin toisinkin kuin sillä itse suunnittelemalla tavalla, oli kyse synnytyksestä, imetyksestä, vauvan vaatteista, päivähoidosta, koulusta ja harrastuksista. Nauttii enemmän hetkestä millaisena se tulee.
Tämä. Vaunuja käytetään alle vuoden verran, sen jälkeen voi ostaa ne haluamansa enemmän istumakäyttöön sopivat kärryt. Jos vaunujen malli ja kuosi on maailman suurin asia jota pohtia kannattaisi hieman miettiä niitä omia arvojaan.
Me ainakin kerralla ostettiin rattaat joita voi käyttää niin pitkään kunnes lapsi jo itse kävelee, ei ole tullut edes mieleen, että pitäisi ostaa useammat vaunut :)
Se ensimmäinen vuosi on kyllä rattaiden käyttömukavuuksien kannalta mielestäni se tärkein, jos vuoden joutuisi käyttämään jotain hykkäysvaunuja kun toiveissa olisi ollut näppärät kaupunkirattaat jotka mahtuisi vaikka pieneen hissiinkin voisi ulkoilut jäädä aika vähiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vintagevaunut ovat suoermuotia ! Catherinekin käyttää!
Vaunuja kyllä käytetään paljon pidempään kuin vuosi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin vaunuostoksilla vaikutti käytännön asiat. Renkaiden materiaali (maastoon vai kaupunkiin), aisan ym. osien korkeudensäätö (käyttömukavuus, koska olemme miehen kanssa eripituisia), sopivuus autoon yms. Ei se pelkkä ulkonäkö. Jos noita tarvii aktiivikäyttöön niin on hyvä valita kerralla kunnolliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevana anoppina taidan ratkaista tämän ongelman niin, että ostan vaan lahjoja pojalleni. Hän ei kehtaa haukkua eikä nyrpistellä. Niin ei tule aiheutettua pahaa mieltä miniälle. Saa miniä ihan itse edelleenkin ostaa just mitä haluaa.
Ethän sinä siis tiedä, tykkääkö poikasi ostamistasi tavaroista vai harmitteleeko hän, että taas se äiti pisti rahansa ihan turhaan.
Miehet ovat mutkattomia. Jos he eivät tarvitse tai pidä saamastaan lahjasta, he laittavat sen kiertoon tai heittävät roskiin. Eivät kuitenkaan ota henkilökohtaisena loukkauksena tai pidä vallankäyttönä, että saivat ko lahjan.
No mikä järki on pistää rahaa tavaraan, josta vastaanottaja ei tykkää vaan laittaa sen roskiin? Kauppias tykkää, mutta kukaan muu ei.
Itse kyllä kysyn pojiltani, että olen ajatellut tällaista lahjaa, tykkäisitkö? Jos eivät tykkää, niin en hanki sellaista.
Ei oo totta. Kaikesta sitä saakin riidan aikaan. Anoppi ei oo koskaan antanut eikä ostanut meille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma kun ilmaiseksi saa? Meilläkin mummot aina ostelee lähinnä vaatteita, osaa käytetään enemmän osaa vähemmän.. Ilmaista tavaraa ja osa jopa ihan hyviä!
Meiltä tulee paljon uutta käyttämätöntä vaatetta myyntiin juuri tämän vuoksi. Olen hiljaa ja laitan ne epäsopivat myyntiin uusina. En ymmärrä miten se aina osaa ostaa juuri väärin. Pojalle glitterisiä little princess vaatteita, vaatteet aivan liian pieniä ja ei mene jakeluun vaikka sanon pojan koon. Poika on 122cm niin sille ei mene kyllä enää 110cm vaatteet vaikka ne olisi miten ihania.
Sitten aivan ääripää on se, että en uskalla tätä anoppia kutsua meille, vaan vieraillaan yleensä hänen luonaan kun hänellä on tapana vaivihkaa varastaa minun vaatteita yms. itselleen. Muka vahingossa. Kerrankin muka vahingossa oli tippunut minun hyvät sakset hänen kenkiinsä ja sen vuoksi ne oli joutuneet hänen luokseen.
En jaksa enää tätä nykyajan kiittämättömyyttä. Ennen tuommoinen olis ollut mitä suurin lahja nykyään vaan täyttä paskaa ja näinpoispäin. TEIDÄN ei tarvitse nyt tuhlata penninlatia lastenvaunuihin! Ihan sama, nyt mut varmaan kivitetään koska kukaan ei saa edes yrittää olla kohtelias ja auttaa.
Meidän esikoisen vaunut hankittiin niin, että anoppi käski etsiä mieleiset ja hän sitten ne maksoi. Ei valittu kalleimpia, sellaiset keskihintaiset mitkä miellytti. Kaikki olivat tyytyväisiä. Äiti niitä vaunuja kuitenkin enimmäkseen työntelee päivittäin, tärkeetä että ne on mieleiset, sanokoon muut mitä haluavat.
Mun äiti lupasi ostaa vaunut vauvalle. Hänelle ei olisi tullut edes mieleen hankkia niitä ominpäin, vaan sanoi, että sitten kun haluan, niin mennään ostamaan mieleiset.
Ja niinhän me sitten tehtiin. Tyytyväisiä olimme molemmat :)
Anopilla on tapana laittaa rahaa tilille, jos vaikka tarvitsisimme jotain ja vaikka emme tarvitsekaan, niin laittaa silti.
Jos satumme puhumaan hänen läsnäollessaan jostain tulevasta hankinnasta, niin hän sanoo, että menkää ostamaan ja kertokaa hinta, niin laittaa rahaa tilille. Kovin on anoppi avokätinen ja tarkkanäköinen sen suhteen, ettei halua omin neuvoin mennä tekemään hankintoja. Anopilla on rahaa ja haluaa auttaa kaikkia kolmen poikansa perheitä rahallisesti.
Tämän ketjun luettuani ymmärrän täysin, miksi veli puolisoineen säntäsi ostamaan vaunuja suunnilleen heti kun raskaustesti näytti plussaa. Vähän kotona miehen kanssa naureskeltiin niiden kiirettä...mutta ei, hittovie, järkeviähän he olivat ja välttivät kunnon perhedraaman sulavasti.