Lue keskustelun säännöt.
Ei juma, anoppi on ostanut selkäni takana vaunut ja tulee tänään pitämään jotain luovutusseremoniaa
24.03.2017 |
Mies laittoi äsken viestiä että anoppi tulee iltapäivästä käymään ja kuulemma tuollaisella asialla. Mies on tiennyt että vaunut on ostettu, muttei kuulemma tiedä minkälaisia. Sanoi ettei hennonut kieltää kun äitinsä halusi auttaa. Silti viimeksi eilen puhui kanssani, että mennään viikonloppuna katselemaan (ollaan jo kerran käyty, mutta nyt mentäisiin tekemään päätöstä kaksien väliltä), eli ihan suoraan valehteli.
Olisiko oikeasti liikaa toivottu, että hartaasti toivotulle esikoiselleen saisi vanhemmat valita vaunut, ei anoppi? :( Anopin tuntien sieltä on nyt tulossa jotkut aevan ihaaanat valkonahkaiset prinsessavaunut valtavilla pyörillä ja röyhelöillä, eli just sellaiset, mitä ei missään tapauksessa haluta.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua harmittaa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin, etten ostanut mieluisia, uusia vaunuja, vaan kelpuutin miehen sukulaisen vanhat vaunut.
20 vuoden jälkeen harmittaa ihan täysin yhdentekevä, pinnallinen asia? Eikö nyt pääasia ole, että lapsi on terve ja hänellä on turvalliset ja käytännölliset tarvikkeet olemassa. Se lapsi ei välitä onko vaunut emmaljungaa vai ei.
Ei tässä taidettu vertaila tervettä ja sairasta vauvaa?
Minulle tuo oli tärkeä asia, jollekin toiselle joku muu asia.
Minä en ole tarvinnut sen enempää vaatteita, laukkuja sun muuta, jotka olisivat viimeistä huutoa,
nuo vaunut olisin tahtonut.
Tytär saa valita tasan sellaiset kuin haluaa, minä voin ne maksaa, josko se heille sopii.
Pointti vihelsi ohi? Lähinnä sitä että keskityttäisiin niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Sairaan lapsen kanssa ei jaksa nillittää energiaansa vaunuista, ei pitäisi terveenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo sanoi jo raskausaikana, että hän haluaa ostaa vaunut. Eli käytännössä katsoimme yhdessä nettikaupasta, mitkä tilataan ja hän maksoi. Näin se on järkevää! Anoppi sen sijaan ostelee kaikkea neuvottelematta ja ihan oman halunsa mukaan. Kuten kirppikseltä styroksisen autokaukalon vm -82.
Vallankäyttö ja aito auttamisen halu on eri asioita.
"Hyvää hyvyyttään" ostaminen on tyypillistä narsistisille ihmisille. Näin luin hiljattain jostain.
Meilläkin on tätä hyvää hyvyyttään auttamista ja sitten loukkaannutaan verisesti jos ei kelpaa.
Meillä toinen lasten mummo antoi vaunurahan. Mielestäni se on aitoa auttamista. Ap:n.anopin toiminta on omien tarpeiden täyttämistä.
Tosin meilläkin sitten toinen mummo julisti että hän nyt voi hoitaa lasta, te voitte mennä lenkille. Synnytyksestä oli kulunut viikko. Toinen mummo sitten kun lapsi oli vajaan vuoden ja korvatulehduksessa tarjoutui tulemaan meille kaveriksi jos haluan nukkua tai vaikka ihan laittamaan ruokaa. Arvaatka kumpi heistä halusi ihan aidosti auttaaja kumpi vain halusi valtaa lapsenlapsen ja aikuisen lapsen elämään.
Vallanhimoa on helppoa verhoilla auttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikää minulla on kohta 55v., mutta edelleen ymmärrän, miten tarkkaa se vaunujen valinta on. Kaupungilla näen monenlaisia malleja ja kuoseja ja ymmärrän täysin, että nuoret vanhemmat valitsevat vaunut itse, eikä se varmaan käy hetkessä. Monia vaunujen toimintoja ja ominaisuuksia pitää harkita ja vertailla. Värimaailmakin pitää osua kohdalleen. Korkeus ja säädöt ym. täytyy miettiä. En ikimaailmassa lähtisi ostamaan lapsenlapseni vaunuja ominpäin, johan nyt. Takuulla menisi pieleen. En ihmettele yhtään, ettei ap ole innostunut anoppinsa touhusta.
Toi on tuommosta ylirikkaiden ihmisten kerskakulutusta kun on varaa tuijottaa vaan johonkin väriin. Mä siis suoraan sanottuna vähän halveksin noin typeriä ihmisiä, jotka ei ymmärrä hyvän päälle. Siis sellaisen hyvän, että joku ilmaiseksi antaa sulle jotakin kallista ja kivaa. Mä en omilta appivanhemmiltani saanut aikoinaan kuin pienen pussin rupusia perunoita syksyisin. Olisin itkenyt ilosta jos joku olis tullut toivottamaan onnea tuliterien upouusien vaunujen kanssa.
Niin, mutta jos appivanhempasi eivät olisikaan olleet köyhiä, vaan rikkaita, niin mitä silloin, olisitko edelleen halveksinut rikkaiden rahankäyttöä? Se että halveksii toisen varakkuutta, koska itsellä sitä onnea ei ole ollut, ei kumpua eettisistä periaatteista, vaan katkeruudesta. Kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen lasten mummo antoi vaunurahan. Mielestäni se on aitoa auttamista. Ap:n.anopin toiminta on omien tarpeiden täyttämistä.
Tosin meilläkin sitten toinen mummo julisti että hän nyt voi hoitaa lasta, te voitte mennä lenkille. Synnytyksestä oli kulunut viikko. Toinen mummo sitten kun lapsi oli vajaan vuoden ja korvatulehduksessa tarjoutui tulemaan meille kaveriksi jos haluan nukkua tai vaikka ihan laittamaan ruokaa. Arvaatka kumpi heistä halusi ihan aidosti auttaaja kumpi vain halusi valtaa lapsenlapsen ja aikuisen lapsen elämään.
Vallanhimoa on helppoa verhoilla auttamiseksi.
Todella hyvä huomio!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevana anoppina taidan ratkaista tämän ongelman niin, että ostan vaan lahjoja pojalleni. Hän ei kehtaa haukkua eikä nyrpistellä. Niin ei tule aiheutettua pahaa mieltä miniälle. Saa miniä ihan itse edelleenkin ostaa just mitä haluaa.
Kiittämättömyys kostautuu, aina. Entä sitten kun tarvitset heiltä apua vauvan kanssa? Älä nyt mene ainakaan suuttumaan mistään, vaan kiität vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys kostautuu, aina. Entä sitten kun tarvitset heiltä apua vauvan kanssa? Älä nyt mene ainakaan suuttumaan mistään, vaan kiität vain.
Tuo on vallankäyttöä ja kiristämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikää minulla on kohta 55v., mutta edelleen ymmärrän, miten tarkkaa se vaunujen valinta on. Kaupungilla näen monenlaisia malleja ja kuoseja ja ymmärrän täysin, että nuoret vanhemmat valitsevat vaunut itse, eikä se varmaan käy hetkessä. Monia vaunujen toimintoja ja ominaisuuksia pitää harkita ja vertailla. Värimaailmakin pitää osua kohdalleen. Korkeus ja säädöt ym. täytyy miettiä. En ikimaailmassa lähtisi ostamaan lapsenlapseni vaunuja ominpäin, johan nyt. Takuulla menisi pieleen. En ihmettele yhtään, ettei ap ole innostunut anoppinsa touhusta.
Toi on tuommosta ylirikkaiden ihmisten kerskakulutusta kun on varaa tuijottaa vaan johonkin väriin. Mä siis suoraan sanottuna vähän halveksin noin typeriä ihmisiä, jotka ei ymmärrä hyvän päälle. Siis sellaisen hyvän, että joku ilmaiseksi antaa sulle jotakin kallista ja kivaa. Mä en omilta appivanhemmiltani saanut aikoinaan kuin pienen pussin rupusia perunoita syksyisin. Olisin itkenyt ilosta jos joku olis tullut toivottamaan onnea tuliterien upouusien vaunujen kanssa.
Niin, mutta jos appivanhempasi eivät olisikaan olleet köyhiä, vaan rikkaita, niin mitä silloin, olisitko edelleen halveksinut rikkaiden rahankäyttöä? Se että halveksii toisen varakkuutta, koska itsellä sitä onnea ei ole ollut, ei kumpua eettisistä periaatteista, vaan katkeruudesta. Kaksi eri asiaa.
Sulta meni pointti ohi, että viuhui.
Pointti oli se, että on ihanaa jos lähipiirissä on auttamishaluisia ihmisiä. Niiltä voi saada muutakin apua tarvittaessa kuin materiaa. Mulla ei tätä iloa ollut, joten tiedän mistä jäin paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua harmittaa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin, etten ostanut mieluisia, uusia vaunuja, vaan kelpuutin miehen sukulaisen vanhat vaunut.
20 vuoden jälkeen harmittaa ihan täysin yhdentekevä, pinnallinen asia? Eikö nyt pääasia ole, että lapsi on terve ja hänellä on turvalliset ja käytännölliset tarvikkeet olemassa. Se lapsi ei välitä onko vaunut emmaljungaa vai ei.
En ole tuo ensimmäisen kommentin kirjoittaja, mutta ymmärrän täysin mistä hän puhuu. Sinusta asia on pinnallinen, mutta kyllä siihen sisältyy syvempikin elementti. Varsinkin jos lapsi on jäänyt ainoaksi, niin kaiken lapsen vauva-aikaan liittyvän merkitys korostuu. Tietenkään sille lapselle asialla ei ole merkitystä, mutta sille vanhemmalle kyllä on, jos huonossa asennossa joutuu koko vauva-ajan lasta lykkimään tai jos kuosi on niin kirjava, että silmiin sattuu joka kerta kun lähtee vaunulenkille. Pieniä asioita suurien rinnalla, mutta myös sellaisia asioita, joihin voi itse vaikuttaa ja hallita. Suuret asiat, kuten lapsen terveys, ovat usein sellaisia, jotka eivät ole vanhemman päätettävissä. Vaunujen hankinta taas on. Vanhempaa voi harmittaa asiassa nimenomaan se, että hän ei ottanut aikanaan jyrkkää kantaa, ja hankkinut sellaisia vaunuja, jotka olisi halunnut, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Tavallaan se harmitus tulee siitä, että on missannut sen tilanteen, mikä olisi voinut olla itsensä päätettävissä, jos ei olisi antanut toisten painostaa tai jos ei olisi ottanut kaikkien muiden kuin itsensä tunteita huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Tulevana anoppina taidan ratkaista tämän ongelman niin, että ostan vaan lahjoja pojalleni. Hän ei kehtaa haukkua eikä nyrpistellä. Niin ei tule aiheutettua pahaa mieltä miniälle. Saa miniä ihan itse edelleenkin ostaa just mitä haluaa.
Erittäin hyvin mietitty. Itselleni ainakin tulee lähinnä kiusallinen fiilis jos saan miehen vanhemmilta arvokkaita lahjoja. Eihän he itsekkään minulta koskaan vastalahjaa halua kun kuulemma eivät mitään tarvitse. Mieluusti ostan itse mitä tarvitsen ja onhan minulla omatkin vanhemmat jotka lahjoo.
t. miniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotte että kiitos, ja että arvostatte että hän halusi teitä tukea noin suurella lahjalla, mutta että haluatte itse valita vaunut. Sopiiko että hänen ostamansa vaunut palautetaan ja otetaan tilalle teidän valitsemanne, vai kuinka hän toivoisi että hoidetaan asia, sillä te valitsette itse.
Jos hänen ostamansa on pidettävä, niin ne voivat olla sitten siellä mummolassa. Siellä kyläillessänne mummo voi lykkiä vauvaa niissä vaunuissa.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten? Otat vastaan ja kiität ja ostatte sellaiset myös kun haluatte.
Ei porvoossa mikään ole yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan, kuinka herkillä olin (ja hetkessä kävin kuumana, loukkaannuin, jne.) kaikista anopin "puuttumisista" meidän esikoisen syntymän aikoihin. Olin kuumakalle. Nuori ja kokematon.
Kuuluu varmaankin kuvaan, että esikoistaan odottava nuori nainen - koska ei vielä tiedä vauvaperheen elämästä mitään, saati lapsista, vauvoista, jne. - kiinnittää kovasti huomiota ulkoisiin seikkoihin. Muotoon, ei niinkään sisältöön.
Itse olin samanlainen. Otin kilarit kaikesta mitä anoppi teki. Sittemmin, vuosien vieriessä ja oman vanhemmuuden kehittyessä, kasvaessa, itsekin olen vanhentunut - olen oppinut ymmärtämään vanhaan anoppiani. Ainakin osaa laskea asioita toisesta korvasta ulos. Enää en kuumakalleile. Ikinä emme tule olemaan samalla aaltopituudella anopin kanssa, mutta annan anteeksi hänelle mielessäni.
Tämä on varmaan jokin maailman laki, että nuori, tuleva äiti ja miniä kovin herkästi pahastuu kaikesta. Monessa maassa ja kulttuurissa nähty sekä koettu tilanne. Jonkinlainen reviirikiista kyseessä. Anoppi ei ole vielä nähnyt sinua vastuullisena, huolehtivaisena äitinä - vaikka taatusti sitä olet.
Varmaan näin. MInulla ne vaunut toi kontrollinhaluinen sisareni. Mutta olin jo vanha ensisynnyttäjä ja henkisesti kypsä, neuvot ja lahjat otin vastaan kiittäen ja hyödynsin omaa järkeä käyttäen.
Tavallaan nuo vaunut voi olla hyvä oppimiskokemus. Äitiyttä suoritetaan nykyään, pohditaan joka yksityiskohta valmiiksi. Kun tuon yrittää yhdistää muuhun elämäänsä jossa kaikki samalla lailla tiukasti kontrolloitua ja harkittua niin uupuuhan siinä. Ehkä vaunut opettaa hyväksymään, että asiat menee ihan hyvin toisinkin kuin sillä itse suunnittelemalla tavalla, oli kyse synnytyksestä, imetyksestä, vauvan vaatteista, päivähoidosta, koulusta ja harrastuksista. Nauttii enemmän hetkestä millaisena se tulee.
Tämä. Vaunuja käytetään alle vuoden verran, sen jälkeen voi ostaa ne haluamansa enemmän istumakäyttöön sopivat kärryt. Jos vaunujen malli ja kuosi on maailman suurin asia jota pohtia kannattaisi hieman miettiä niitä omia arvojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaunut on täysin vääränlaiset mitäs jos sanoisit anopille rehellisesti että voisko kärryt vaihtaa. Kerrot että sinulle vaunujen ulkonäkö on tärkeää ja että olet haaveillut jo kauan tietynlaista vaunuista. Luultavasti hän ymmärtää ja jos ei on se hänen ongelmansa
Joo, tai tämä ei oikeastaan ole edes pelkkä ulkonäkökysymys, vaan liikutaan paljon julkisilla ja asutaan keskustassa, joten pitäisi olla esim. kääntyvät etupyörät ja vaunujen sen verran kevyet ja pienet, että mahtuvat busseihin ongelmitta. Ulkonäkö tietysti vaikuttaa myös, jotkut prinsessaunelmat ovat niin kaukana omasta mausta kuin vain ikinä voi mikään olla.
Juuri näin. Olisin vielä ehkä niellyt prinsessaunelmatkin jos niissä vain olisi kaikki ominaisuudet mitä haluan. Kaupunkielämään sopivat vaunut ovat erittäin merkittävä juttu vauvavuodeksi.
Jos ne on uudet vaunut, niin eiköhän ne saa palauttaa, minulle ainakin annetaan aina kuitti lahjaostoksista, jota vastaan voi ostoksen vaihtaa toiseen.
Luulisi myös ammattitaitoisen myyjän kysyvän esimerkiksi, miten pitkä vaunujen työntelijä on ja suosittelevan sitten hänelle sopivia vaunuja. Ap:n tapauksessa olisi kummallista jos anoppi ei olisi pojaltaan kysynyt, minkälaiset vaunut halutaan perheeseen.
Me annoimme anopin ostaa vaunut, kun meille ei ollut mitään väliä millaiset ovat ja käytettynä meinattiin muutenkin ostaa. Tiedostin kyllä, että kuvittelee nyt päässeensä niskan päälle "päättäessään" tällaisen asian. Mies tiedosti saman, mutta kun koitti päteä muissa asioissa (esim. hän oli löytänyt tosi nätin nimen lapselle, kai me se annetaan), hänelle vain todettiin että asia on jo päätetty. Hänen annetaan "kontrolloida" meitä juuri sen verran kuin me annamme. Jos yrittää päättää joitakin muita asioita, ei hänen anneta. Jos tuo esim. jonkun tavaran jota emme halua, otamme sen vastaan jos siitä saa rahaa kun sen myy tai lahjoitamme jollekin, jos taas jäisi nurkkiin pyörimään hänelle sanotaan ettemme tarvitse ja se tavara viedään vaikka itse hänen autoonsa takaisin jos ei itse meinaa viedä. Tai vaihtoehtoisesti voidaan heittää roskiin silmiensä edessä. Kyllä muuten toimii tällainen kylmäkin toimintamalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten? Otat vastaan ja kiität ja ostatte sellaiset myös kun haluatte.
Jos ei ole järkeä tuon enempää päässä kerskakulutuksen suhteen, niin älä ainakaan lisäänny.
Eli kerskakuluttaja on siis lapsen äiti, joka haluaisi ostaa lapselleen itse vaunut (mistä me edes tiedetään, ovatko uusia etsimässä ensisijaisesti), ei anoppi, joka pyytämättä työntää sellaiset toisten vaivoiksi? Olet varmaan se sama tyyppi, joka toisessa keskustelussa jankutti siitä, miten nykynuoret ovat kiittämättömiä kerskakuluttajia, kun ei tädin vanhat Elloksen ilmaislahjalakanat kelpaa (jotta täti saisi kaappeihin enemmän tilaa ja voisi ostaa uusia)?
Ei, vaan tarkoitin sitä, että tässä tilanteessa joko torpataan anopin vaunut (niin itse tekisin) ja ostetaan itse tai otetaan ne vaunut vastaan eikä mennä ostamaan toisia.
Aivan naurettavaa kerskakulutusta vaan sanoa, että otamme turhat vaunut vastaan. Sen verran pitää olla selkärankaa luontoakin kohtaan, että ei hyväksy kaksien uusien vaunujen hankintaa, jos toiset ovat täysin siis toistan täysin turhat.
En sano yksien hyvien ja kalliiden vaunujen ostoa turhaksi, eli kerskakulutukseksi.
Kuulostat rasittavalta ihmiseltä. Jos anoppi jokatapauksessa haluaa ostaa turhat toiset vaunut niin ostakoon, otetaan ne sitten vaikka aina mummolaan mukaan.. Kaikille jää hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan, kuinka herkillä olin (ja hetkessä kävin kuumana, loukkaannuin, jne.) kaikista anopin "puuttumisista" meidän esikoisen syntymän aikoihin. Olin kuumakalle. Nuori ja kokematon.
Kuuluu varmaankin kuvaan, että esikoistaan odottava nuori nainen - koska ei vielä tiedä vauvaperheen elämästä mitään, saati lapsista, vauvoista, jne. - kiinnittää kovasti huomiota ulkoisiin seikkoihin. Muotoon, ei niinkään sisältöön.
Itse olin samanlainen. Otin kilarit kaikesta mitä anoppi teki. Sittemmin, vuosien vieriessä ja oman vanhemmuuden kehittyessä, kasvaessa, itsekin olen vanhentunut - olen oppinut ymmärtämään vanhaan anoppiani. Ainakin osaa laskea asioita toisesta korvasta ulos. Enää en kuumakalleile. Ikinä emme tule olemaan samalla aaltopituudella anopin kanssa, mutta annan anteeksi hänelle mielessäni.
Tämä on varmaan jokin maailman laki, että nuori, tuleva äiti ja miniä kovin herkästi pahastuu kaikesta. Monessa maassa ja kulttuurissa nähty sekä koettu tilanne. Jonkinlainen reviirikiista kyseessä. Anoppi ei ole vielä nähnyt sinua vastuullisena, huolehtivaisena äitinä - vaikka taatusti sitä olet.
Tavallaan nuo vaunut voi olla hyvä oppimiskokemus. Äitiyttä suoritetaan nykyään, pohditaan joka yksityiskohta valmiiksi. Kun tuon yrittää yhdistää muuhun elämäänsä jossa kaikki samalla lailla tiukasti kontrolloitua ja harkittua niin uupuuhan siinä. Ehkä vaunut opettaa hyväksymään, että asiat menee ihan hyvin toisinkin kuin sillä itse suunnittelemalla tavalla, oli kyse synnytyksestä, imetyksestä, vauvan vaatteista, päivähoidosta, koulusta ja harrastuksista. Nauttii enemmän hetkestä millaisena se tulee.
No en nyt tiedä voiko tästä nyt niin suoraan päätellä että kontrollifriikki pingottaja jos vain haluaa paljon käytössä olevan tavaran olevan itselleen järkevillä ominaisuuksilla varustettu.
Haluat kulkea 10 km työmatkaasi säännöllisesti pyörällä. Saat lahjaksi jopon. Oletko kiittämätön kontrollifriikki kun et nyt ole innostunut tilanteesta. Vai olisiko oikeasti vain mielekkäämpää hankkia omiin tarkoituksiin sopiva menopeli.
Oma anoppini oli kamalan loukkaantunut, kun en huolinut hänen kirppariltaan ostamia vaunuja, jotka olivat ehkä jostain 80-90-luvun taitteesta. Niissä ei esim. istuinosan selkänoja pysynyt ylhäällä ilman jotain vippaskonsteja ja vaunut haisivat siltä, että niitä oli säilytetty vuosikymmen jossain ulkovarastossa. Hän myös roudasi meille ensimmäiset puoli vuotta ihan hirveitä kirpparirytkyjä. Siis niitä kulahtaneita ja venähtäneitä vaatteita, joita on kaikki Fidat ja Uffit täynnä. Oli ihan innoissaan, kun saa vaatteita niin halvalla. En ole mikään suunnaton lastenvaatefriikki, mutta en kyllä voinut laittaa lapselleni niitä kulahtaneita ikitahraisia vaatteita päälle edes kotona. Varsinkin, kun en saanut niistä sitä ummehtunutta hajua pois edes pesemällä ja tuulettamalla. Tämä loppui, kun kielsin ketään ostamasta yhtään vaatetta lapselle. Nykyisin tosin ostaa tytölle koko ajan sittarin alerekista yöpukuja. Yleensä vielä Cars, Spiderman, Batman jne. enemmän pojille suunnattuja.Harmi vain, kun tytöllä on nyt nelivuotiaana niin kova prinsessavaihe päällä, ettei Cars-yökkäriä oikein saa lapselle päälle kuin itkun saattelemana. Anoppi kyllä tietää tämän. Ja minun on vaikea uskoa, etteikö siellä sittarissa olisi myynnissä myös enemmän lasta miellyttäviä yöpukuja, jos niitä on nyt ihan pakko ostaa. En oikein tiedä mikä hänen ongelmansa on. Onneksi emme asu kovin lähekkäin.