Lue keskustelun säännöt.
Ei juma, anoppi on ostanut selkäni takana vaunut ja tulee tänään pitämään jotain luovutusseremoniaa
24.03.2017 |
Mies laittoi äsken viestiä että anoppi tulee iltapäivästä käymään ja kuulemma tuollaisella asialla. Mies on tiennyt että vaunut on ostettu, muttei kuulemma tiedä minkälaisia. Sanoi ettei hennonut kieltää kun äitinsä halusi auttaa. Silti viimeksi eilen puhui kanssani, että mennään viikonloppuna katselemaan (ollaan jo kerran käyty, mutta nyt mentäisiin tekemään päätöstä kaksien väliltä), eli ihan suoraan valehteli.
Olisiko oikeasti liikaa toivottu, että hartaasti toivotulle esikoiselleen saisi vanhemmat valita vaunut, ei anoppi? :( Anopin tuntien sieltä on nyt tulossa jotkut aevan ihaaanat valkonahkaiset prinsessavaunut valtavilla pyörillä ja röyhelöillä, eli just sellaiset, mitä ei missään tapauksessa haluta.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää tätä nykyajan kiittämättömyyttä. Ennen tuommoinen olis ollut mitä suurin lahja nykyään vaan täyttä paskaa ja näinpoispäin. TEIDÄN ei tarvitse nyt tuhlata penninlatia lastenvaunuihin! Ihan sama, nyt mut varmaan kivitetään koska kukaan ei saa edes yrittää olla kohtelias ja auttaa.
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä! Mä en ymmärrä tuommosta käytöstä. Nykyajan nuoret aikuiset on näköjään ihan pilalle hemmoteltuja. Jos 90-luvulla olisi kumman tahansa vanhemmilta saanut vaunut lahjaksi niin se olisi ollut niin iso ja hieno juttu, että oksat pois. Ei tuommosia lahjoja munkaan tuttavapiirissä saaneet kuin varakkaiden vanhempien lapset.
Eikä olis tullut kuuloonkaan, että joku olis alkanut nillittää, että äiti/ anoppi osti väärän väriset.
Niin se maailma muuttuu mutta kaikki ei mahdu kyytiin ja jotkut jää asemalle, toiset jäävät ikuisesti menneeseen. Erittäin säälittävää. Koittakaa nyt herätä 2000 luvulle enää ei käytetä pettua ja sikuria.
En nyt kyllä mitenkään pysty pitämään käytöstapojen rappeutumista hyvänä kehityksenä. Mutta itsepä petinne petaatte. Älkää sitten tulko valittamaan kun sukulaiset ei auta.
No kyllä tässä käytöstavat puuttuvat anopilta. Toisten auttaminen on sitä, et kysytään tarvitsetko apua, ja minkälaista. Anoppi tyydyttää vaan omia tarpeitaan. Ei häntä ap;n mieltymykset kiinnosta. Eikä ennenkään niin vilpitöntä auttamista aina ollut, "käytöstavat" tarkoittivat usein sitä, että on alistuttava toisen kotrollin alle. Käytöstavat alkavat toisen kunnioittamisesta ja huomioonottamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi kyllä ollenkaan tykännyt, jos meille olisi noin tehty!
Meillä molemmat mummuni (huom! minun mummuni, lapsen isomummut) ostivat vaunut puoliksi. Saimme itse valita, minkälaiset vaunut haluamme. Ja kyllä, se oli erityisen tärkeää minulle! :) Ja tän kaikki ymmärsivät :)
Vierailija kirjoitti:
Apua. Kuolisin jos anoppi tekis jotain tollasta! Mun anopilla on huonoin maku koko universumissa. Tulis jotkut nallekuosiset punavihreäruutuiset vuodelta 86.
Itse valitsisin modernit ja minimalistiset.
-86 me kyllä ostettiin ihan tylsät harmaat esikoiselle, en muista että silloin paljon nallekuoseja näkyi.
Ap, kerro sitten meillekin millaiset vaunut sait. Toivottavasti anoppi yllättää iloisesti!
En voisi kuvitellakaan, että anoppini ostaisi minun ja mieheni käyttöön vaunut neuvottelematta asiasta ensin molempien kanssa. Vaunut on aika iso ja tunteikas hankinta, ei verrattavissa vaatteisiin, joita vaihdetaan päivittäin. Minusta ei ole liioiteltua väittää, että asia on miltei sama kuin jos anoppi valitsisi minkälaisessa sängyssä nukutte. Sinä ja puolisosi päätätte. Vaikka vaunujen ulkonäkö ei ole maailman tärkein juttu ja moni saattaa ilahtua vaunut lahjaksi yllättäen saadessaan, ei se tarkoita sitä, että vaunut olisi pikkujuttu ja juuri sinun olisi ilahduttava anoppisi valitsemista vaunuista. Tällaiselle käytökselle, mitä anoppisi ja miehesi harjoittaa, on asetettava rajat. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain valokuvista muistan, millaiset vaunut mun vauvalla, nyt 25v, oli. Olivat suvusta tulleet käytetyt, ja toimivat oikein hyvin. Ajat oli silloin toiset vissiin, kun kukaan ei niitä paheksunut. En edes itse, olin kyllä opiskelija silloin eli tottunut vähään.
Vierailija kirjoitti:
Vain valokuvista muistan, millaiset vaunut mun vauvalla, nyt 25v, oli. Olivat suvusta tulleet käytetyt, ja toimivat oikein hyvin. Ajat oli silloin toiset vissiin, kun kukaan ei niitä paheksunut. En edes itse, olin kyllä opiskelija silloin eli tottunut vähään.
Eihän sillä ole merkitystä onko vaunut uudet vai käytetyt. Silloin joskus taisi olla suurinpiirtein yhtä mallia ja niitä käytti kaikki. Nykyään on ihan toinen meinenki. Vaunuja on erilaisia ja niillä ominaisuuksilla todellakin on merkitystä. Esim. minä pitkänä ihmisenä halusin vaunut, joissa koppa on mahdollisimman ylhäällä ja aisa riittävän korkea. Kyllä olisi itku tullut, jos olisi pitänyt kolme vuotta lykätä selkä kyyryssä liian matalia rattaita, joihin jalka osuu joka askelella ( siis silloin kun olin kotona, niin rattaat olivat käytössä ihan joka päivä. Kaikki kauppareissut tein niillä, joten tavarakorin piti olla iso ym.). Me tosin oltin molemmat töissä, joten oli varaa ostaa ihan just ne rattaat mitkä haluttiin. (Käytettyjäkin katsottiin, mutta ei ollut niitä juurikaan tarjolla. Torikin oli täynnä vain ostoilmoituksia.) Aikanaan myytiin sitten ihan hyvään hintaan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain valokuvista muistan, millaiset vaunut mun vauvalla, nyt 25v, oli. Olivat suvusta tulleet käytetyt, ja toimivat oikein hyvin. Ajat oli silloin toiset vissiin, kun kukaan ei niitä paheksunut. En edes itse, olin kyllä opiskelija silloin eli tottunut vähään.
Niinpä aika menee eteenpäin ja ajat muuttuvat. Mikä oli soveliasta 50 vuotta sitten on ihan toinen juttu tänäpäivänä.
Saattaa myös olla niin, että anoppi on saanut vihjeen mieheltä ja ostanut toiset niistä, joiden välillä piti valita. Kyllä sitten harmittaa, kun ne toiset olis kuitenkin olleet kivemmat! (Tämä puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan.)
Ja toiseksi: entä jos mies keksi hyvän tavan huijata, kun tiesi miten tärkeä asia vaunujen valinta ap:lle on? Minusta tuntuu, että vaunujen ostaminen kysymättä ensin vanhemmilta on niin älytön juttu, että ehkä se ei ole totta ollenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau! Vaihdetaanko anoppeja?
Olisin kussut hunajaa jos joku olisi noin auttanut!!
Mäkin luulen pikkasen että ap:n mies olis vinkannut mutsilleen että ostat sitten noi vaunut. Mutta mene ja tiedä toivotaan näin =).
Ap:llä on vissiin näillä näppylöillä se vaunujutska, eikös sen anopin pitänyt iltapäivällä tulla. Hermostuksissaan siellä se tiskaa kaffepannua ja järjestelee paikkoja ;) Tuu Ap kertoo kuin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vau! Vaihdetaanko anoppeja?
Olisin kussut hunajaa jos joku olisi noin auttanut!!
Olisit mennyt ensin töihin ja elättänyt itsesi ennenkuin alat lisääntymään.
huh huh. kiittämätömyyden perikuva ap. olispa itsellä tulevaisuudessa noin ihana anoppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittu mä vihaan maailmaa ja ihmisiä kun luen tällaista paskaa. Ollaan niin kieroutuneita materialismin orjia, että tällainenkin kaunis teko saa mammat ulisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Pistäisin miehen asialle. Mies saisi käskeä anoppia palauttamaan vaunut jos ne ei ole yhtään teidän maun mukaiset. Voi sanoa nätisti että kiitos, mutta me löysimme jo mieluiset ja ostetaan ne mieluummin itse.
Itselleni vaunut on tärkeä asia ja ehdottomasti ne pitää saada valita itse.
Ihan älytöntä! Jotkut äidit on niin turhamaisia! Muistuttaa ihan jotain nukkekotileikkiä tuollainen... huh huh. Mitä väliä millaiset ne vaunut on, jos ovat käytännölliset ja tekemät mitä pitääkin?
Vierailija kirjoitti:
Vittu mä vihaan maailmaa ja ihmisiä kun luen tällaista paskaa. Ollaan niin kieroutuneita materialismin orjia, että tällainenkin kaunis teko saa mammat ulisemaan.
No niinpä. Moniko isä alkaa ulisemaan tuollaisesta asiasta?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau! Vaihdetaanko anoppeja?
Olisin kussut hunajaa jos joku olisi noin auttanut!!Olisit mennyt ensin töihin ja elättänyt itsesi ennenkuin alat lisääntymään.
Eikun ahne. Mulle oli kova paikka laittaa 1000€ vaunuihin. Kyllä mä olisin ne mielummin lahjana ottanut!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää tätä nykyajan kiittämättömyyttä. Ennen tuommoinen olis ollut mitä suurin lahja nykyään vaan täyttä paskaa ja näinpoispäin. TEIDÄN ei tarvitse nyt tuhlata penninlatia lastenvaunuihin! Ihan sama, nyt mut varmaan kivitetään koska kukaan ei saa edes yrittää olla kohtelias ja auttaa.
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä! Mä en ymmärrä tuommosta käytöstä. Nykyajan nuoret aikuiset on näköjään ihan pilalle hemmoteltuja. Jos 90-luvulla olisi kumman tahansa vanhemmilta saanut vaunut lahjaksi niin se olisi ollut niin iso ja hieno juttu, että oksat pois. Ei tuommosia lahjoja munkaan tuttavapiirissä saaneet kuin varakkaiden vanhempien lapset.
Eikä olis tullut kuuloonkaan, että joku olis alkanut nillittää, että äiti/ anoppi osti väärän väriset.
Niin se maailma muuttuu mutta kaikki ei mahdu kyytiin ja jotkut jää asemalle, toiset jäävät ikuisesti menneeseen. Erittäin säälittävää. Koittakaa nyt herätä 2000 luvulle enää ei käytetä pettua ja sikuria.
En nyt kyllä mitenkään pysty pitämään käytöstapojen rappeutumista hyvänä kehityksenä. Mutta itsepä petinne petaatte. Älkää sitten tulko valittamaan kun sukulaiset ei auta.
No kyllä tässä käytöstavat puuttuvat anopilta. Toisten auttaminen on sitä, et kysytään tarvitsetko apua, ja minkälaista. Anoppi tyydyttää vaan omia tarpeitaan. Ei häntä ap;n mieltymykset kiinnosta. Eikä ennenkään niin vilpitöntä auttamista aina ollut, "käytöstavat" tarkoittivat usein sitä, että on alistuttava toisen kotrollin alle. Käytöstavat alkavat toisen kunnioittamisesta ja huomioonottamisesta.
Siis mitä ihmeen tarpeita toinen tyydyttää ostaessaan muille kalliin lahjan?! Mistä lähtien se on ollut epäkohteliasta??? Tietysti lahjan ostaja kantaa myös riskin siitä, ettei lahja ole mieluinen, mutta lähtee pikkasen lapasesta väittää että tuo anopin käytös olisi epäkohteliasta! :D
Minulle se auttaminen on sitä että valan tyttäreen uskoa siihem että hän on hyvä äiti ja selviää asioista. Kehun ja kannustan molempia. Jos jotain tarvitsevat, mennään yhdessä ostoksille tai sitten annan rahaa, jotta voivat ostaa.
Molemmat lapseni on tosi järkeviä rahan käyttäjiä ja tarkkoja ostajia. Ei ole huolta, että tulisi huteja. Päinvastoin.
T. Mummu