Lue keskustelun säännöt.
Ei juma, anoppi on ostanut selkäni takana vaunut ja tulee tänään pitämään jotain luovutusseremoniaa
24.03.2017 |
Mies laittoi äsken viestiä että anoppi tulee iltapäivästä käymään ja kuulemma tuollaisella asialla. Mies on tiennyt että vaunut on ostettu, muttei kuulemma tiedä minkälaisia. Sanoi ettei hennonut kieltää kun äitinsä halusi auttaa. Silti viimeksi eilen puhui kanssani, että mennään viikonloppuna katselemaan (ollaan jo kerran käyty, mutta nyt mentäisiin tekemään päätöstä kaksien väliltä), eli ihan suoraan valehteli.
Olisiko oikeasti liikaa toivottu, että hartaasti toivotulle esikoiselleen saisi vanhemmat valita vaunut, ei anoppi? :( Anopin tuntien sieltä on nyt tulossa jotkut aevan ihaaanat valkonahkaiset prinsessavaunut valtavilla pyörillä ja röyhelöillä, eli just sellaiset, mitä ei missään tapauksessa haluta.
Kommentit (408)
Juu. Ei noin. Ei todellakaan noin.
Miehellä pitää olla selkärankaa sanoa äidilleen, mitä on vaimonsa kanssa sopinut.
Ja ne vaunut pitää ostaa niin, että niiden lykkijät on ostamassa. Ihan jo siksi, että ihmisen pituus vaikuttaa siihen, miten mukava niitä on lykkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi olisi tarjoutunut maksamaan meidän valitsemamme niin ei siinä olisi ollut minun puolestani mitään ongelmaa, ymmärtääkseni kohtuullisen yleistäkin tuollainen. Mutta tietynlaista vallankäyttöä minusta tuo, että nyt hän saa määrätä myös millaisissa vaunuissa meidän vauvaa kuljetetaan ja niin edelleen. Ja kyllä, mies on valitettavasti melkoinen mammanpoika ja ollaan jouduttu asiasta keskustelemaan jo ennen raskauttakin, kun mies ei ymmärtänyt, että minun raha-asiat eivät anopille kuulu jne.
En minä ainakaan tulevana anoppina suostuisi siihen, etten saa käydä itse ostamassa haluamaani lahjaa nuorelle parille. Eihän siitä lahjan antamisesta sitten ole enää minulle mitään iloa jos vaan lykkään rahaa kouraan. Olen aina ajatellut, että lahjasta on iloa sekä antajalle, että saajalle.
En sitten antaisi mitään jos ei kerran kelpaa.
Tottakai saat ostaa haluamasi lahjan mutta sitten ei parane loukkaantua jos lahja ei mene käyttöön, ethän voi kysymättä tietää mitkä toiminnot ovat nuorelle parille tärkeät.
Jos mä pojaltani kysyn niin silloin se on kysytty. Kuten ap:n tapauksessa poika oli antanut äidilleen luvan ostaa vaunut.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten? Otat vastaan ja kiität ja ostatte sellaiset myös kun haluatte.
Jos ei ole järkeä tuon enempää päässä kerskakulutuksen suhteen, niin älä ainakaan lisäänny.
Entäs jos ap olisi halunnut vaunut ja turvakaukalon samaa sarjaa, että on helppo kulkea esim kaupoilla? Siis semmoiset missä turvakaukalo kloksautetaan vaunuihin kiinni?
Tai entäs jos ap halusi, että vaunuilla on helppo mennä vaikka metsässä lenkillä ja anoppi ostanut cityvaunut pyörivillä renkailla? Entäs jos ap halusi ehdottomasti heittoaisan ja sen kokoiset vaunut, että on helppo säilyttää eteisessä? Tai sellaiset, että mahtuvat näppärästi autoon eli menevät helposti, nopeasti ja pieneksi kasaan.
Ei anoppi voi tietää millaiset vaunut ovat heille sopivat. Vaunut valitaan käyttötarpeen mukaan. Esimerkiksi meillä ei olisi ollut mitään käyttöä pyöriville renkaille koska kuljemme metsässä lenkillä ja siellä pitää olla hyvät ja tukevat renkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä kutsui kanssaan kahville ja sitten vaunuja katsomaan. Kaupassa miniä totesi, että ollaan Villen (poikani) kanssa sovittu, että sinä voisit ostaa nämä ja sitten esiteltiin 800 euron hintaisia kärryjä. Kuulemma isoäidit ostaa aina väärät vaunut, miniä halusi varmistaa, että saa oikeat.
Totesin miniälle, että sillä 800 eurolla pääsen Pekingiin ja takaisin, mieluummin käytän rahat itseeni. Vauvaperheelle voin ostaan jonkun kivakuosisen kestovaipan.
Hyvä sinä! En minäkään anoppina edes tarjoutuisi ostamaan vaunuja. Ei mulla ole varaa. Jonkun potkarin ostan ja sillä hyvä. Jos se ei kelpaa niin en osta sitäkään toista kertaa.
Ikää minulla on kohta 55v., mutta edelleen ymmärrän, miten tarkkaa se vaunujen valinta on. Kaupungilla näen monenlaisia malleja ja kuoseja ja ymmärrän täysin, että nuoret vanhemmat valitsevat vaunut itse, eikä se varmaan käy hetkessä. Monia vaunujen toimintoja ja ominaisuuksia pitää harkita ja vertailla. Värimaailmakin pitää osua kohdalleen. Korkeus ja säädöt ym. täytyy miettiä. En ikimaailmassa lähtisi ostamaan lapsenlapseni vaunuja ominpäin, johan nyt. Takuulla menisi pieleen. En ihmettele yhtään, ettei ap ole innostunut anoppinsa touhusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua harmittaa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin, etten ostanut mieluisia, uusia vaunuja, vaan kelpuutin miehen sukulaisen vanhat vaunut.
20 vuoden jälkeen harmittaa ihan täysin yhdentekevä, pinnallinen asia? Eikö nyt pääasia ole, että lapsi on terve ja hänellä on turvalliset ja käytännölliset tarvikkeet olemassa. Se lapsi ei välitä onko vaunut emmaljungaa vai ei.
Ei tässä taidettu vertaila tervettä ja sairasta vauvaa?
Minulle tuo oli tärkeä asia, jollekin toiselle joku muu asia.
Minä en ole tarvinnut sen enempää vaatteita, laukkuja sun muuta, jotka olisivat viimeistä huutoa,
nuo vaunut olisin tahtonut.
Tytär saa valita tasan sellaiset kuin haluaa, minä voin ne maksaa, josko se heille sopii.
Vaunut vielä vievät melkoisesti tilaa kotona/varastossa. Ei meillä ainakaan onnistuisi noin vain ostaa omia mieleisiä vaunuja mutta säilyttää anopin antamatkin. Jos anoppi olisi niin pöhkö, että ostaisi vielä uudet ja kalliit niin eihän niitä olisi mitään järkeä miksikään parvekevaunuiksikaan laittaa. Jos olisi sukulaisilta vanhat käytetyt saatu niin se olisi vähän eri asia, mutta jos ostetaan uutena niin saa kyllä luvan olla kivat ja hyvät, niin väri kuin käytännön seikatkin. Aikuisilla ihmisillä on oikeus päättää itse, mitä kotiinsa ja lapsellensa hankkivat tai ovat hankkimatta. Tietenkin lahjoja saa antaa, mutta sitten pitää myös hyväksyä se, että lahja voi olla epämieluisa ja lähteä saman tien kieroon. Oikeasti, jättäkää ihmeessä ne pakolla annetut lahjat antamatta, niitä ei kukaan jää kaipaamaan! Jos ei halua selvittää, onko lahja mieluinen niin parempi olla antamatta. Ainakaan mitään tuollaista isompaa.
Mä en kyllä kauheasti tykkää edes siitä rahan tai jonkun jutun maksamisen tyrkyttämisestä, mitä appivanhemmat harrastaa. Meillä on varaa ostaa ihan itse tarvittavat jutut ja kovin paljon lahjojen tyrkyttäminen tuntuu alentuvalta. Eikä se sitten välttämättä olekaan ihan pyyteetön lahja vaan vallankäyttöä, vaikka hienovaraisempaa. Sanotaan, että valitkaa itse ja he maksaa, ja sitten kun valittaisiinkin heidän mielestä vääränlainen, aletaankin puuttua siihen valintaan. Appiukkokin uhkaili ettei sitten maksakaan erästä kodinkonetta, kun valittiin liian kallis ja hänen mielestään vääränlainen. :-D Kun tilanne oli enemmänkin, että hän väen vängällä vaati saada sellaisen meille maksaa kuin että olisimme kaivanneet hänen rahojaan niin olipa kauhea uhkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi olisi tarjoutunut maksamaan meidän valitsemamme niin ei siinä olisi ollut minun puolestani mitään ongelmaa, ymmärtääkseni kohtuullisen yleistäkin tuollainen. Mutta tietynlaista vallankäyttöä minusta tuo, että nyt hän saa määrätä myös millaisissa vaunuissa meidän vauvaa kuljetetaan ja niin edelleen. Ja kyllä, mies on valitettavasti melkoinen mammanpoika ja ollaan jouduttu asiasta keskustelemaan jo ennen raskauttakin, kun mies ei ymmärtänyt, että minun raha-asiat eivät anopille kuulu jne.
En minä ainakaan tulevana anoppina suostuisi siihen, etten saa käydä itse ostamassa haluamaani lahjaa nuorelle parille. Eihän siitä lahjan antamisesta sitten ole enää minulle mitään iloa jos vaan lykkään rahaa kouraan. Olen aina ajatellut, että lahjasta on iloa sekä antajalle, että saajalle.
En sitten antaisi mitään jos ei kerran kelpaa.
Tottakai saat ostaa haluamasi lahjan mutta sitten ei parane loukkaantua jos lahja ei mene käyttöön, ethän voi kysymättä tietää mitkä toiminnot ovat nuorelle parille tärkeät.
Jos mä pojaltani kysyn niin silloin se on kysytty. Kuten ap:n tapauksessa poika oli antanut äidilleen luvan ostaa vaunut.
Niin siis tottakai jos pojaltasi kysyisit millaiset vaunut hän haluaa ja ostat hänelle sellaiset sehän olisi vain mukavaa, ja lapsen äiti voisi sitten hankkia mieleisensä vaunut omaan käyttöönsä, jos he perheenä haluavat niin toimia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan, kuinka herkillä olin (ja hetkessä kävin kuumana, loukkaannuin, jne.) kaikista anopin "puuttumisista" meidän esikoisen syntymän aikoihin. Olin kuumakalle. Nuori ja kokematon.
Kuuluu varmaankin kuvaan, että esikoistaan odottava nuori nainen - koska ei vielä tiedä vauvaperheen elämästä mitään, saati lapsista, vauvoista, jne. - kiinnittää kovasti huomiota ulkoisiin seikkoihin. Muotoon, ei niinkään sisältöön.
Itse olin samanlainen. Otin kilarit kaikesta mitä anoppi teki. Sittemmin, vuosien vieriessä ja oman vanhemmuuden kehittyessä, kasvaessa, itsekin olen vanhentunut - olen oppinut ymmärtämään vanhaan anoppiani. Ainakin osaa laskea asioita toisesta korvasta ulos. Enää en kuumakalleile. Ikinä emme tule olemaan samalla aaltopituudella anopin kanssa, mutta annan anteeksi hänelle mielessäni.
Tämä on varmaan jokin maailman laki, että nuori, tuleva äiti ja miniä kovin herkästi pahastuu kaikesta. Monessa maassa ja kulttuurissa nähty sekä koettu tilanne. Jonkinlainen reviirikiista kyseessä. Anoppi ei ole vielä nähnyt sinua vastuullisena, huolehtivaisena äitinä - vaikka taatusti sitä olet.
Varmaan näin. MInulla ne vaunut toi kontrollinhaluinen sisareni. Mutta olin jo vanha ensisynnyttäjä ja henkisesti kypsä, neuvot ja lahjat otin vastaan kiittäen ja hyödynsin omaa järkeä käyttäen.
Tavallaan nuo vaunut voi olla hyvä oppimiskokemus. Äitiyttä suoritetaan nykyään, pohditaan joka yksityiskohta valmiiksi. Kun tuon yrittää yhdistää muuhun elämäänsä jossa kaikki samalla lailla tiukasti kontrolloitua ja harkittua niin uupuuhan siinä. Ehkä vaunut opettaa hyväksymään, että asiat menee ihan hyvin toisinkin kuin sillä itse suunnittelemalla tavalla, oli kyse synnytyksestä, imetyksestä, vauvan vaatteista, päivähoidosta, koulusta ja harrastuksista. Nauttii enemmän hetkestä millaisena se tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en todellakaan ottain vainuja edes vastaan. Mistäpä tuollainen asiaa kysymätön voisi tietää, että halusin yhdistelmävaunut
heittoaisalla
joissa "niiaava" runko
sopivasti säätyvä työntöaisa (ei missään nimessä lyhyelle alaskääntyvä)
isot pyörät
ei mitään hipsterivaunuja, vaan perinteiset
ei kääntyviä etupyöriä
?
Että tunkis perseeseen ne vaunut vaan, meillä niistä päätin minä, ja itse ne maksoin.
t.kivikissaäiti
Kun itse ostin esikoiselle vaunuja, niin kyllä niissä oli eroja. Olen pitkä, joten aisan korkeus piti olla sopiva, lisäksi aisan suunnan piti olla vaihdettava. Vaunujen piti olla helposti kokoontaitettavat ja niiden piti sopia silloisen auton takakonttiin. Myös kopan sisäpituus vaihteli jopa 10 senttiä. Vain yksi malli täytti kaikki vaadittava ominaisuudet. Mitä iloa meille olisi ollut vaunuilla, jos ne eivät olisi sopineet autoon?
Omat lapset ovat jo aikuisia ja jos heille tulee perheenlisäystä, kustannan mielelläni heille vaunut. Se, kuka niitä vaunuja käyttää, saa valita mieleiset. Tosin jos parin tonnin vaunut on hankintalistalla, maksan niistä vain osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikää minulla on kohta 55v., mutta edelleen ymmärrän, miten tarkkaa se vaunujen valinta on. Kaupungilla näen monenlaisia malleja ja kuoseja ja ymmärrän täysin, että nuoret vanhemmat valitsevat vaunut itse, eikä se varmaan käy hetkessä. Monia vaunujen toimintoja ja ominaisuuksia pitää harkita ja vertailla. Värimaailmakin pitää osua kohdalleen. Korkeus ja säädöt ym. täytyy miettiä. En ikimaailmassa lähtisi ostamaan lapsenlapseni vaunuja ominpäin, johan nyt. Takuulla menisi pieleen. En ihmettele yhtään, ettei ap ole innostunut anoppinsa touhusta.
Toi on tuommosta ylirikkaiden ihmisten kerskakulutusta kun on varaa tuijottaa vaan johonkin väriin. Mä siis suoraan sanottuna vähän halveksin noin typeriä ihmisiä, jotka ei ymmärrä hyvän päälle. Siis sellaisen hyvän, että joku ilmaiseksi antaa sulle jotakin kallista ja kivaa. Mä en omilta appivanhemmiltani saanut aikoinaan kuin pienen pussin rupusia perunoita syksyisin. Olisin itkenyt ilosta jos joku olis tullut toivottamaan onnea tuliterien upouusien vaunujen kanssa.
Sanat anoppi ja kontrolloi, kun yhdistää samaan lauseeseen, niin av:ssa kuohahtaa.:D
Tiedättekö muuten, että amerikkalaiset eivät ilmeisesti käytä lastenvaunuja ollenkaan? Seuraan useita perhevideoblogeja, eikä kukaan osta vaunuja vauvalle. Se vähä mitä ollaan ulkona, vauva kannetaan sylissä tai kantokopassa. Jos lähdetään johonkin luontoon patikoimaan niin lapsi on kantorepussa.
Sitten amerikkalaisten vauvansängyt ovat aivan hirveitä, isoja rumia hökötyksiä. Seinää vasten on korkeampi laita ja edessä myös jykevä kalteriseinä. Ihan kuin vankilan selli, mihin vauva tungetaan nukkumaan. Ja aina yksin omaan huoneeseen, ei vanhempien tai sisaruksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten? Otat vastaan ja kiität ja ostatte sellaiset myös kun haluatte.
Jos ei ole järkeä tuon enempää päässä kerskakulutuksen suhteen, niin älä ainakaan lisäänny.
Eli kerskakuluttaja on siis lapsen äiti, joka haluaisi ostaa lapselleen itse vaunut (mistä me edes tiedetään, ovatko uusia etsimässä ensisijaisesti), ei anoppi, joka pyytämättä työntää sellaiset toisten vaivoiksi? Olet varmaan se sama tyyppi, joka toisessa keskustelussa jankutti siitä, miten nykynuoret ovat kiittämättömiä kerskakuluttajia, kun ei tädin vanhat Elloksen ilmaislahjalakanat kelpaa (jotta täti saisi kaappeihin enemmän tilaa ja voisi ostaa uusia)?
Meillä mummo sanoi jo raskausaikana, että hän haluaa ostaa vaunut. Eli käytännössä katsoimme yhdessä nettikaupasta, mitkä tilataan ja hän maksoi. Näin se on järkevää! Anoppi sen sijaan ostelee kaikkea neuvottelematta ja ihan oman halunsa mukaan. Kuten kirppikseltä styroksisen autokaukalon vm -82.
Vallankäyttö ja aito auttamisen halu on eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten? Otat vastaan ja kiität ja ostatte sellaiset myös kun haluatte.
Jos ei ole järkeä tuon enempää päässä kerskakulutuksen suhteen, niin älä ainakaan lisäänny.
Eli kerskakuluttaja on siis lapsen äiti, joka haluaisi ostaa lapselleen itse vaunut (mistä me edes tiedetään, ovatko uusia etsimässä ensisijaisesti), ei anoppi, joka pyytämättä työntää sellaiset toisten vaivoiksi? Olet varmaan se sama tyyppi, joka toisessa keskustelussa jankutti siitä, miten nykynuoret ovat kiittämättömiä kerskakuluttajia, kun ei tädin vanhat Elloksen ilmaislahjalakanat kelpaa (jotta täti saisi kaappeihin enemmän tilaa ja voisi ostaa uusia)?
Ei, vaan tarkoitin sitä, että tässä tilanteessa joko torpataan anopin vaunut (niin itse tekisin) ja ostetaan itse tai otetaan ne vaunut vastaan eikä mennä ostamaan toisia.
Aivan naurettavaa kerskakulutusta vaan sanoa, että otamme turhat vaunut vastaan. Sen verran pitää olla selkärankaa luontoakin kohtaan, että ei hyväksy kaksien uusien vaunujen hankintaa, jos toiset ovat täysin siis toistan täysin turhat.
En sano yksien hyvien ja kalliiden vaunujen ostoa turhaksi, eli kerskakulutukseksi.
Meillä miniä kutsui kanssaan kahville ja sitten vaunuja katsomaan. Kaupassa miniä totesi, että ollaan Villen (poikani) kanssa sovittu, että sinä voisit ostaa nämä ja sitten esiteltiin 800 euron hintaisia kärryjä. Kuulemma isoäidit ostaa aina väärät vaunut, miniä halusi varmistaa, että saa oikeat.
Totesin miniälle, että sillä 800 eurolla pääsen Pekingiin ja takaisin, mieluummin käytän rahat itseeni. Vauvaperheelle voin ostaan jonkun kivakuosisen kestovaipan.