Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja koko ajan itkettää eikä mies ole tukemassa
21.03.2017 |
Rv9 menossa ja joka päivä väännän itkua milloin mistäkin; surusta, ilosta, liikutuksesta, ahdistuksesta... Vauva on kyllä toivottu, mutta minua häiritsee mieheni. Hän ei tue minua juuri mitenkään, kysele vointiani tms.
Hänen mielestään kaikki ruuat maistuvat samalle, minä vain ärsytän häntä, kun nykyään siis tietyt ruoka-aineet/ruuat maistuvat ja HAISEVAT mielestäni järkyttävälle (joista siis luonnollisesti ennen pidin). Hän ei ota pahoinvointiani tosissaan, koska en ole kertaakaan vielä oksentanut. Minulla on vaikea ja traumaattinen lapsuus takana, äitini lähti kun olin 4-vuotias. Raskaus saa minut pohtimaan ja suremaan näitäkin asioita, joista olen kyllä miehelle puhut. Hän ei tunnu ymmärtävän, moittii vaan kuinka rasittava nyt olen ja kuinka mielialani heittelevät niin paljon. Lisäksi hän on ollut juhlimassa, eikä ole tullut kotiin kun on sovittu. Kun hän lopulta on kotiin saapunut, on hän sammunut samantien, oksennellut ja ollut täysin tiedottomassa tilassa. Pakkasin jo tavarat ja olin lähdössä, kun hän sitten lupasi lopettaa juopottelun kokonaan...
Mitenköhän hänen päähänsä saisi taottua sen tosiasian, että en voi mitään raskauden aiheuttamille muutoksille itsessäni??? Kaipaan tukea ja ymmärrystä, en jatkuvaa syyttelyä!
Olen kyllä monta kertaa miehelle sanonut ja itkenyt miksei tue. Eka lapsi siis kyseessä, minä 25 mies 29.
Kommentit (53)
Eikö teillä ole kävelysauvoja joihin tukeutua tai vaikka tuolin selkänojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi olla vieläkin niin vaikea käsittää raskauden tuomat myllerrykset? Itsekin ymmärrän ja tsemppaan, vaikka olen lapseton naisihminen, enkä noita tule konkreettisesti kokemaan.
No, ap...oletko mieheltä kysynyt miten hän kokee raskauden tuomat myllerrykset vai onko kaikessa kyse sinusta?
Olen kysynyt ja kuulemma sisäistää asian todennäköisesti vasta ensimmäisessä ultrassa tms. Toisinsanoen vielä totuttelee ajatukseen.
Mistähän moinen kärkäs ja negatiivinen lähestymistapa? Missä kohtaa olen sanonut että kaikessa on kyse vain minusta?
Onko omassa elämässäsi sattunut jotakin, jota nyt purat täällä? En nimittäin ymmärrä tuollaista vittuilun tarvetta tuiki tuntemattomalle ihmiselle. :D To
ivottavasti saat solmut elämässäsi aukeamaan, samaa minäkin yritän :)
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole kävelysauvoja joihin tukeutua tai vaikka tuolin selkänojaan.
Ei ole kävelysauvoja ja tuolin selkänoja on onnettoman lyhyt. :( Niinhän ne sanoo, että kaikesta pääsee yli kunhan vain kiipeää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi olla vieläkin niin vaikea käsittää raskauden tuomat myllerrykset? Itsekin ymmärrän ja tsemppaan, vaikka olen lapseton naisihminen, enkä noita tule konkreettisesti kokemaan.
No, ap...oletko mieheltä kysynyt miten hän kokee raskauden tuomat myllerrykset vai onko kaikessa kyse sinusta?
Olen kysynyt ja kuulemma sisäistää asian todennäköisesti vasta ensimmäisessä ultrassa tms. Toisinsanoen vielä totuttelee ajatukseen.
Mistähän moinen kärkäs ja negatiivinen lähestymistapa? Missä kohtaa olen sanonut että kaikessa on kyse vain minusta?
Onko omassa elämässäsi sattunut jotakin, jota nyt purat täällä? En nimittäin ymmärrä tuollaista vittuilun tarvetta tuiki tuntemattomalle ihmiselle. :D To
ivottavasti saat solmut elämässäsi aukeamaan, samaa minäkin yritän :)
Erittäin hyvin sanottu! Alkaa myös ärsyttämään ainainen vittuilu ja päänauonta täällä. Huh, kun olette kovia kun piikittelette toisille NETISSÄ. :D voi herran jestas maailmassa voikin olla lapsellisia ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi olla vieläkin niin vaikea käsittää raskauden tuomat myllerrykset? Itsekin ymmärrän ja tsemppaan, vaikka olen lapseton naisihminen, enkä noita tule konkreettisesti kokemaan.
No, ap...oletko mieheltä kysynyt miten hän kokee raskauden tuomat myllerrykset vai onko kaikessa kyse sinusta?
Olen kysynyt ja kuulemma sisäistää asian todennäköisesti vasta ensimmäisessä ultrassa tms. Toisinsanoen vielä totuttelee ajatukseen.
Mistähän moinen kärkäs ja negatiivinen lähestymistapa? Missä kohtaa olen sanonut että kaikessa on kyse vain minusta?
Onko omassa elämässäsi sattunut jotakin, jota nyt purat täällä? En nimittäin ymmärrä tuollaista vittuilun tarvetta tuiki tuntemattomalle ihmiselle. :D To
ivottavasti saat solmut elämässäsi aukeamaan, samaa minäkin yritän :)
Laitan purkautumisesi raskaushormonien syyksi. :D Hyökkäätkö yhtä kärkkäästi miehesi kimppuun, jos hän esitää yhdenkin väärän kysymyksen tai ei myötäile sinua?
Valmistan sinut myös yhteen asiaan jota tulet äitinä kokemaan. Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti. Empatia ja sympatia ei tule säteilemään äitien kompensoidessaaan omaa epävarmuuttaan. He ovat itsekin tulleet löydyksi vastaavassa tilanteessa, joten opi vähän hilitsemään itseäsi ettei tule tietämättäsi loukanneeksi muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi olla vieläkin niin vaikea käsittää raskauden tuomat myllerrykset? Itsekin ymmärrän ja tsemppaan, vaikka olen lapseton naisihminen, enkä noita tule konkreettisesti kokemaan.
No, ap...oletko mieheltä kysynyt miten hän kokee raskauden tuomat myllerrykset vai onko kaikessa kyse sinusta?
Olen kysynyt ja kuulemma sisäistää asian todennäköisesti vasta ensimmäisessä ultrassa tms. Toisinsanoen vielä totuttelee ajatukseen.
Mistähän moinen kärkäs ja negatiivinen lähestymistapa? Missä kohtaa olen sanonut että kaikessa on kyse vain minusta?
Onko omassa elämässäsi sattunut jotakin, jota nyt purat täällä? En nimittäin ymmärrä tuollaista vittuilun tarvetta tuiki tuntemattomalle ihmiselle. :D To
ivottavasti saat solmut elämässäsi aukeamaan, samaa minäkin yritän :)
Eli sinulta ei saa kysyä mitään?
Voimia<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi olla vieläkin niin vaikea käsittää raskauden tuomat myllerrykset? Itsekin ymmärrän ja tsemppaan, vaikka olen lapseton naisihminen, enkä noita tule konkreettisesti kokemaan.
No, ap...oletko mieheltä kysynyt miten hän kokee raskauden tuomat myllerrykset vai onko kaikessa kyse sinusta?
Olen kysynyt ja kuulemma sisäistää asian todennäköisesti vasta ensimmäisessä ultrassa tms. Toisinsanoen vielä totuttelee ajatukseen.
Mistähän moinen kärkäs ja negatiivinen lähestymistapa? Missä kohtaa olen sanonut että kaikessa on kyse vain minusta?
Onko omassa elämässäsi sattunut jotakin, jota nyt purat täällä? En nimittäin ymmärrä tuollaista vittuilun tarvetta tuiki tuntemattomalle ihmiselle. :D To
ivottavasti saat solmut elämässäsi aukeamaan, samaa minäkin yritän :)
Eli sinulta ei saa kysyä mitään?
Voimia<3
Saa toki, mutta kun aikuisia ihmisiä ollaan, olettaisin hieman asiallisempaa tyyliä. Mutta mitä sitä voi sellaista odottaa, onhan se pään aukominen niin helppoa näin netissä. Voimia samoin sinne :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh, ompa täällä lapsellista väkeä. Toivottavasti kukaan teistä ei ole vanhempi.
Aloittajalle sen verran vinkiksi, että puhu miehellesi suoraan samoista asioista mistä täälläkin. Ei hän voi päästä pääsi sisälle, jos et puhu. Äläkä alennu samalle tasolle näiden urputtajien kanssa.
Ei hele millsisia vastauksia ap on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi olla vieläkin niin vaikea käsittää raskauden tuomat myllerrykset? Itsekin ymmärrän ja tsemppaan, vaikka olen lapseton naisihminen, enkä noita tule konkreettisesti kokemaan.
No, ap...oletko mieheltä kysynyt miten hän kokee raskauden tuomat myllerrykset vai onko kaikessa kyse sinusta?
Olen kysynyt ja kuulemma sisäistää asian todennäköisesti vasta ensimmäisessä ultrassa tms. Toisinsanoen vielä totuttelee ajatukseen.
Mistähän moinen kärkäs ja negatiivinen lähestymistapa? Missä kohtaa olen sanonut että kaikessa on kyse vain minusta?
Onko omassa elämässäsi sattunut jotakin, jota nyt purat täällä? En nimittäin ymmärrä tuollaista vittuilun tarvetta tuiki tuntemattomalle ihmiselle. :D To
ivottavasti saat solmut elämässäsi aukeamaan, samaa minäkin yritän :)
Erittäin hyvin sanottu! Alkaa myös ärsyttämään ainainen vittuilu ja päänauonta täällä. Huh, kun olette kovia kun piikittelette toisille NETISSÄ. :D voi herran jestas maailmassa voikin olla lapsellisia ihmisiä!
Humblebragaaminenko ei ole tympeää käytöstä?
Huomattako itse millaisiin kirjoituksiin ap vastaa? Onko asialliset keskusteluun kehoittamiset saanut hänen huomionsa?
Vierailija kirjoitti:
Ei hele millsisia vastauksia ap on saanut.
Niin metsä vastaa kun sinne huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Hormonien vaikutus on todellakin voimakasta monilla. Mutta...tolkutonta ryyppäämistä lukuunottamatta sanoisin näin ulkopuolelta, että ymmärrän myös miestäsi. Hän ei koe raskautta samasta perspektiivistä kuin sinä. Mun mies on äärimmäisen huomaavainen ja rakastava, ja loistava isä, mutta ei hänkään osannut oikein ottaa osaa odotukseen. Olisiko sinulla ketään muuta, jolle voisit purkaa tunteitasi ja ajatuksiasi?
Toiseksi, en ikinä hyväksyisi mitään rikkomista tai sotkemista, mutta en myöskään sopisi mieheni kanssa milloin minun pitää tulla baarista/bileistä kotiin. Me kyllä päätämme tällaiset molemmat ihan itse. Kannattaa viimeiseen saakka välttäänsitä asetelmaa, jossa sinä yrität rajoittaa ja kontrolloida miestä ja mies sitten rikkoo näitä rajoja.
Onnea vauvasta ja yritä nauttia raskaudesta! Keskity itseesi ja tulevaan vauvaan ja hemmottele vaikka itseäsi jotenkin.
No, ap...oletko mieheltä kysynyt miten hän kokee raskauden tuomat myllerrykset vai onko kaikessa kyse sinusta?