Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja koko ajan itkettää eikä mies ole tukemassa
21.03.2017 |
Rv9 menossa ja joka päivä väännän itkua milloin mistäkin; surusta, ilosta, liikutuksesta, ahdistuksesta... Vauva on kyllä toivottu, mutta minua häiritsee mieheni. Hän ei tue minua juuri mitenkään, kysele vointiani tms.
Hänen mielestään kaikki ruuat maistuvat samalle, minä vain ärsytän häntä, kun nykyään siis tietyt ruoka-aineet/ruuat maistuvat ja HAISEVAT mielestäni järkyttävälle (joista siis luonnollisesti ennen pidin). Hän ei ota pahoinvointiani tosissaan, koska en ole kertaakaan vielä oksentanut. Minulla on vaikea ja traumaattinen lapsuus takana, äitini lähti kun olin 4-vuotias. Raskaus saa minut pohtimaan ja suremaan näitäkin asioita, joista olen kyllä miehelle puhut. Hän ei tunnu ymmärtävän, moittii vaan kuinka rasittava nyt olen ja kuinka mielialani heittelevät niin paljon. Lisäksi hän on ollut juhlimassa, eikä ole tullut kotiin kun on sovittu. Kun hän lopulta on kotiin saapunut, on hän sammunut samantien, oksennellut ja ollut täysin tiedottomassa tilassa. Pakkasin jo tavarat ja olin lähdössä, kun hän sitten lupasi lopettaa juopottelun kokonaan...
Mitenköhän hänen päähänsä saisi taottua sen tosiasian, että en voi mitään raskauden aiheuttamille muutoksille itsessäni??? Kaipaan tukea ja ymmärrystä, en jatkuvaa syyttelyä!
Olen kyllä monta kertaa miehelle sanonut ja itkenyt miksei tue. Eka lapsi siis kyseessä, minä 25 mies 29.
Kommentit (53)
Anna anteeksi miehelle se raskaus. Hän ei saa sinun pahaaoloa pois vaikka palvoisi sinun toisena päivätyönään. Muista, että et ole raskaana yksin vaan parisuhde on kahden kauppa. Mies ei koe raskautta fyysisesti, mutta se ei tee hänen oireistaa vähempi arvoisia. Teidän pitää löytää keskustelemalla yhteinen kavana käsitellä pelkoja, yms. Ottakaa aikaa sille keskustelulle, toinen puhuu toinen kuuntelee ja sitten teette yhteenvedon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Läpi ne on käytykin, mutta keskustelimme silloin, että mahdollinen lapsen saanti voi saada uudestaan kaiken lapsuudesta pintaan. Minusta tulee äiti, jolloin väkisinkin alan miettimään omaa äitisuhdettani yms. Mutta kiva kuulla, että luulit tietäneesi tilanteeni. :)
Tuolla logiikalla en voisi koskaan hankkia lapsia.
ApOikean kumppani kanssa sen lapsen voisikin hankkia. Mutta juopon ja empatiakyvyttömän kanssa ei. Onnea loistavat isä valinnasta!
Missä vaiheessa olen kirjoittanut, että juominen hallitsee miehen elämää, on runsasta tms? Tarkoitin (edelleenkin) että juominen on satunnaista, mutta ärsyttää kun sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni vaan örvelletään järkyttävässä kunnossa kotiin.
Mahtavia olettamuksia täältä kyllä saa. :-D
Oletko miehesi äiti vai miksi hänellä on kotiintuloaika?
Koska meillä oli seuraavana päivänä menoa, joten sovimme että tulee suht.ajoissa kotiin jotta päästään sitten hoitamaan asioita seuraavana päivänä. No ei sitten päästy, kun miehellä meni niin myöhään eikä ollut aamupäivästä kykenevä nousemaan edes sängystä.
Sinulla ei vissiin koskaan ole sovittuna mitään menoja/hoidettavia asioita että ymmärtäisit pointtini? Harmi sinänsä.
Voi olla, että mieskin reagoi raskauden aiheuttamiin pelkoihin ja ahdistuksiin tuolla tavalla. Kuulostaa silti aika lapselliselta kolmekymppiseksi. Kuvittelisi, että olisi edes vähän perehtynyt siihen mitä raskaus voi naiselle aiheuttaa. Konkreettiset esimerkit siitä miten voi tukea oli hyvä neuvo,vaikka mies kyllä vaikuttaa vähän empatiakyvyttömältä. Kyllä se raskaus vaan o aina isompi myllerrys naisella,ihan jo siksikin että hormonit vaikuttaa ja miehen pitäisi ymmärtää tukea.
Se on ihan normaalia ja jopa hyväkin,että sinä peilaat äitisuhdettasi tähän ja raskaus herättää monenlaisia oloja.
Luulo ei oo tiedon väärti. Täällä ihmiset olettaa, että kitiset ja rutiset kaikesta pienestä, oot lapsellinen, ja että miehes on kamala alkoholisti. "Hyvän miehen oot valinnu lapses isäks!". Kyllä itelläkin oli tunteet pinnassa, ja valitin nimenomaan ruuan hajuista kun oksetti. Mies kiukutteli "ku sä vittu aina valitat vaan valittamisen ilosta", kun en pystynyt syömään valkosipulilla kyllästettyä ruokaa, olin vaan "helvetin herkkänahkanen nirso". Mies myös joi muutaman kerran itsensä sammuksiin. Raskausaika nyt vaan meni niin, että mulla oli paha olo ja loppuvaiheesta täysin sänkypotilas, mies ei osannut käsitellä /ei ymmärtänyt mitä käyn läpi, joten ihme purkauksia tuli välillä. Hienosti on pärjätty synnytyksen jälkeen, ja loppuneet ne turhat kiukuttelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jopas. Kyllä raskaus voi pistää pään todella sekaisin kun hormonit hyrrää. Ikävää, että miehesi ei osaa tukea vaan juopottelee. Ehkä hän käsittelee asiaa niin, vai juopotteliko siis ennen raskauttakin noin?
Raskaus on alussa, uutta molemmille. Nyt ei auta kuin jutella ihan avoimesti. Kerro mitä tukea kaipaat, millaista se tuki olisi? Jos mies ei ymmärrä niin sille ei voi mitään. Jos elämä yhdessä tuntuu mahdottomalta niin erotkaa, lapsi tottuu vauvasta asti asiaan. Pienillä lapsilla on taipumus syyttää itseään vanhempien erosta, miettivät saako sitä etävanhempaa vielä rakastaa, saako etävanhemman kanssa olla hauskaa jne. Ero pienen lapsen kanssa minusta pahempi kuin jo nyt raskauden aikana.
Olisiko sinulla yhtä ystävää, jolle avautua näistä asioista? Entäs miltä tuntuisi puhua neuvolassa?
Juopottelu on aina ollut satunnaista, mutta yritin nyt selittää miehelle, ettei övereiden vetäminen tässä vaiheessa ole kovin kunnioitettava suoritus. Minulla on yksi hyvä ystävä, mutta en viitsi häntä ongelmillani vaivata. Olen yrittänyt kertoa miten haluaisin sitä tukea, mutta jotenkin mies ei vaan ymmärrä sitä tms. Tai sitten olen liian vaikea mielialavaihtelujeni kanssa!
Kiitos neuvoista. :)
Ap
Mitä ne överit varsinaisesti tässä vaiheessa haittaa? Ja kai tajuat, että tarvitsisihan se mieskin tukea siihen, että on tulossa vanhemmaksi.
Sinulla menee sekaisin se, että kaipaat tukea lapsuutesi takia ja että kaipaat tukea elämänmuutokseen. Jälkimmäinen projekti on teidän yhteisenne, ensimmäinen on sinun henk koht ongelmasi. Joka sinun pitäisi kyllä hoitaa heti kuntoon, ettet laita sitä lastasi terapiavälineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Läpi ne on käytykin, mutta keskustelimme silloin, että mahdollinen lapsen saanti voi saada uudestaan kaiken lapsuudesta pintaan. Minusta tulee äiti, jolloin väkisinkin alan miettimään omaa äitisuhdettani yms. Mutta kiva kuulla, että luulit tietäneesi tilanteeni. :)
Tuolla logiikalla en voisi koskaan hankkia lapsia.
ApOikean kumppani kanssa sen lapsen voisikin hankkia. Mutta juopon ja empatiakyvyttömän kanssa ei. Onnea loistavat isä valinnasta!
Missä vaiheessa olen kirjoittanut, että juominen hallitsee miehen elämää, on runsasta tms? Tarkoitin (edelleenkin) että juominen on satunnaista, mutta ärsyttää kun sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni vaan örvelletään järkyttävässä kunnossa kotiin.
Mahtavia olettamuksia täältä kyllä saa. :-D
Oletko miehesi äiti vai miksi hänellä on kotiintuloaika?
Koska meillä oli seuraavana päivänä menoa, joten sovimme että tulee suht.ajoissa kotiin jotta päästään sitten hoitamaan asioita seuraavana päivänä. No ei sitten päästy, kun miehellä meni niin myöhään eikä ollut aamupäivästä kykenevä nousemaan edes sängystä.
Sinulla ei vissiin koskaan ole sovittuna mitään menoja/hoidettavia asioita että ymmärtäisit pointtini? Harmi sinänsä.
On toki, mutta ei miestä joka raahautuu edes satunaisesti kännissä kotiin. En kaipaa sellaista jännitystä elämääni, kuten esim. sinä.
Vierailija kirjoitti:
Luulo ei oo tiedon väärti. Täällä ihmiset olettaa, että kitiset ja rutiset kaikesta pienestä, oot lapsellinen, ja että miehes on kamala alkoholisti. "Hyvän miehen oot valinnu lapses isäks!". Kyllä itelläkin oli tunteet pinnassa, ja valitin nimenomaan ruuan hajuista kun oksetti. Mies kiukutteli "ku sä vittu aina valitat vaan valittamisen ilosta", kun en pystynyt syömään valkosipulilla kyllästettyä ruokaa, olin vaan "helvetin herkkänahkanen nirso". Mies myös joi muutaman kerran itsensä sammuksiin. Raskausaika nyt vaan meni niin, että mulla oli paha olo ja loppuvaiheesta täysin sänkypotilas, mies ei osannut käsitellä /ei ymmärtänyt mitä käyn läpi, joten ihme purkauksia tuli välillä. Hienosti on pärjätty synnytyksen jälkeen, ja loppuneet ne turhat kiukuttelut.
Niimpä niimpä.. kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Läpi ne on käytykin, mutta keskustelimme silloin, että mahdollinen lapsen saanti voi saada uudestaan kaiken lapsuudesta pintaan. Minusta tulee äiti, jolloin väkisinkin alan miettimään omaa äitisuhdettani yms. Mutta kiva kuulla, että luulit tietäneesi tilanteeni. :)
Tuolla logiikalla en voisi koskaan hankkia lapsia.
ApOikean kumppani kanssa sen lapsen voisikin hankkia. Mutta juopon ja empatiakyvyttömän kanssa ei. Onnea loistavat isä valinnasta!
Missä vaiheessa olen kirjoittanut, että juominen hallitsee miehen elämää, on runsasta tms? Tarkoitin (edelleenkin) että juominen on satunnaista, mutta ärsyttää kun sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni vaan örvelletään järkyttävässä kunnossa kotiin.
Mahtavia olettamuksia täältä kyllä saa. :-D
Oletko miehesi äiti vai miksi hänellä on kotiintuloaika?
Koska meillä oli seuraavana päivänä menoa, joten sovimme että tulee suht.ajoissa kotiin jotta päästään sitten hoitamaan asioita seuraavana päivänä. No ei sitten päästy, kun miehellä meni niin myöhään eikä ollut aamupäivästä kykenevä nousemaan edes sängystä.
Sinulla ei vissiin koskaan ole sovittuna mitään menoja/hoidettavia asioita että ymmärtäisit pointtini? Harmi sinänsä.
On toki, mutta ei miestä joka raahautuu edes satunaisesti kännissä kotiin. En kaipaa sellaista jännitystä elämääni, kuten esim. sinä.
Itse en koe sitä ongelmana, jos edelleenkin niistä sovitusta aikatauluista pidetään kiinni eikä vedetä överiksi. Sehän tässä on ärsyttänyt! Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää tämä?
Jos mies tykkää sillon tällöin käydä ulkona, se on mulle ihan ok kunhan ei sammu ja oksentele ja tulee tarvittaessa ajoissa kotiin. Harmi jos sä olet sen mieheltäsi kokonaan kieltänyt, ja vaikka se olisikin täysin miehesi oma tahto, on sekin mulle ihan fine. Ihmisillä kun on erilaisia tapoja elää - näemmä sulla ei ole ymmärrystä sen suhteen etteivät kaikki ihmiset/pariskunnat käyttäydy niinkuin sinun elämässäsi. :)
Jos oksennat kaiken pahan olon miehen päälle jostain pikku jutuista ja vielä vakavemmistakin, niin hajoaahan hänelläkin pää. Jos jotkut ruoka-aineet aiheuttavat pahoivointia, niin kirjoita niistä vaikka lista ja laita jääkaapin oveen, että ne on laitettava sivuun joksikin aikaa. Ei sen takia kannata seinille hyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Läpi ne on käytykin, mutta keskustelimme silloin, että mahdollinen lapsen saanti voi saada uudestaan kaiken lapsuudesta pintaan. Minusta tulee äiti, jolloin väkisinkin alan miettimään omaa äitisuhdettani yms. Mutta kiva kuulla, että luulit tietäneesi tilanteeni. :)
Tuolla logiikalla en voisi koskaan hankkia lapsia.
ApOikean kumppani kanssa sen lapsen voisikin hankkia. Mutta juopon ja empatiakyvyttömän kanssa ei. Onnea loistavat isä valinnasta!
Missä vaiheessa olen kirjoittanut, että juominen hallitsee miehen elämää, on runsasta tms? Tarkoitin (edelleenkin) että juominen on satunnaista, mutta ärsyttää kun sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni vaan örvelletään järkyttävässä kunnossa kotiin.
Mahtavia olettamuksia täältä kyllä saa. :-D
Oletko miehesi äiti vai miksi hänellä on kotiintuloaika?
Koska meillä oli seuraavana päivänä menoa, joten sovimme että tulee suht.ajoissa kotiin jotta päästään sitten hoitamaan asioita seuraavana päivänä. No ei sitten päästy, kun miehellä meni niin myöhään eikä ollut aamupäivästä kykenevä nousemaan edes sängystä.
Sinulla ei vissiin koskaan ole sovittuna mitään menoja/hoidettavia asioita että ymmärtäisit pointtini? Harmi sinänsä.
On toki, mutta ei miestä joka raahautuu edes satunaisesti kännissä kotiin. En kaipaa sellaista jännitystä elämääni, kuten esim. sinä.
Itse en koe sitä ongelmana, jos edelleenkin niistä sovitusta aikatauluista pidetään kiinni eikä vedetä överiksi. Sehän tässä on ärsyttänyt! Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää tämä?
Jos mies tykkää sillon tällöin käydä ulkona, se on mulle ihan ok kunhan ei sammu ja oksentele ja tulee tarvittaessa ajoissa kotiin. Harmi jos sä olet sen mieheltäsi kokonaan kieltänyt, ja vaikka se olisikin täysin miehesi oma tahto, on sekin mulle ihan fine. Ihmisillä kun on erilaisia tapoja elää - näemmä sulla ei ole ymmärrystä sen suhteen etteivät kaikki ihmiset/pariskunnat käyttäydy niinkuin sinun elämässäsi. :)
Itseäsi ei taida tyydyttää teidän tapa elää. :) Luuletko, että mies muuttuu tuosta, ettei enää petä lupauksiaan, eikä vedä övereitä tai alkaa käyttäytymään aikuisen miehen tavoin ja tukee raskaana olevaan puolisoaan ja on hoivaava ja osallistuva isä?
Tyypillistä ääripäiden rähinää tämäkin keskustelu. Onko se jotenkin nautinnollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen opettelemaan myös nauramaan itse itselleen.
Ne hormonihuurut ovat aika huvittavia, se kannattaa muistaa että ohimeneviä ovat.
Ei mies vaan voi mitenkään sitä oloa ymmärtää eikä voi vaatiakaan.
Meillä on monet kerrat naurettu jälkikäteen minun ulinoille, yhdessä :-D
Tajuan itsekin muutaman tunnin viiveellä miten älyttömältä olen varmasti kuulostanut ja vaikuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ne traumat pitäny käydä terapiassa läpi ennen kun pamahtaa paksuksi?
Läpi ne on käytykin, mutta keskustelimme silloin, että mahdollinen lapsen saanti voi saada uudestaan kaiken lapsuudesta pintaan. Minusta tulee äiti, jolloin väkisinkin alan miettimään omaa äitisuhdettani yms. Mutta kiva kuulla, että luulit tietäneesi tilanteeni. :)
Tuolla logiikalla en voisi koskaan hankkia lapsia.
ApOikean kumppani kanssa sen lapsen voisikin hankkia. Mutta juopon ja empatiakyvyttömän kanssa ei. Onnea loistavat isä valinnasta!
Missä vaiheessa olen kirjoittanut, että juominen hallitsee miehen elämää, on runsasta tms? Tarkoitin (edelleenkin) että juominen on satunnaista, mutta ärsyttää kun sovituista aikatauluista ei pidetä kiinni vaan örvelletään järkyttävässä kunnossa kotiin.
Mahtavia olettamuksia täältä kyllä saa. :-D
Oletko miehesi äiti vai miksi hänellä on kotiintuloaika?
Koska meillä oli seuraavana päivänä menoa, joten sovimme että tulee suht.ajoissa kotiin jotta päästään sitten hoitamaan asioita seuraavana päivänä. No ei sitten päästy, kun miehellä meni niin myöhään eikä ollut aamupäivästä kykenevä nousemaan edes sängystä.
Sinulla ei vissiin koskaan ole sovittuna mitään menoja/hoidettavia asioita että ymmärtäisit pointtini? Harmi sinänsä.
On toki, mutta ei miestä joka raahautuu edes satunaisesti kännissä kotiin. En kaipaa sellaista jännitystä elämääni, kuten esim. sinä.
Itse en koe sitä ongelmana, jos edelleenkin niistä sovitusta aikatauluista pidetään kiinni eikä vedetä överiksi. Sehän tässä on ärsyttänyt! Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää tämä?
Jos mies tykkää sillon tällöin käydä ulkona, se on mulle ihan ok kunhan ei sammu ja oksentele ja tulee tarvittaessa ajoissa kotiin. Harmi jos sä olet sen mieheltäsi kokonaan kieltänyt, ja vaikka se olisikin täysin miehesi oma tahto, on sekin mulle ihan fine. Ihmisillä kun on erilaisia tapoja elää - näemmä sulla ei ole ymmärrystä sen suhteen etteivät kaikki ihmiset/pariskunnat käyttäydy niinkuin sinun elämässäsi. :)
Itseäsi ei taida tyydyttää teidän tapa elää. :) Luuletko, että mies muuttuu tuosta, ettei enää petä lupauksiaan, eikä vedä övereitä tai alkaa käyttäytymään aikuisen miehen tavoin ja tukee raskaana olevaan puolisoaan ja on hoivaava ja osallistuva isä?
Kyllä mua tyydyttää siinä määrin, kun mennään yhteisillä pelisäännöillä. Tällä hetkellä ei tyydytä, koska noh, edelleenkin mies on käyttäytynyt idioottimaisesti humalassa. (En jaksa enää selittää sitä samaa asiaa kymmenettä kertaa :D)
En tiedä muuttuko, sehän tässä jää nähtäväksi. Nyt vain odottelen, onko mies sanojensa mittainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joillekin voi olla vieläkin niin vaikea käsittää raskauden tuomat myllerrykset? Itsekin ymmärrän ja tsemppaan, vaikka olen lapseton naisihminen, enkä noita tule konkreettisesti kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä ääripäiden rähinää tämäkin keskustelu. Onko se jotenkin nautinnollista?
Oivallista ajanviettettä ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla. Sydämien jakaminen olisi pirun tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä ääripäiden rähinää tämäkin keskustelu. Onko se jotenkin nautinnollista?
Ilmeisesti täällä on enemmänkin näitä huomionhakuisia yksinäisiä palstailijoita, joilla on pakottava tarve tulla kinaamaan milloin mistäkin. Aloittajalle voimia, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu kun pallero saapuu maailmaan
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi olla vieläkin niin vaikea käsittää raskauden tuomat myllerrykset? Itsekin ymmärrän ja tsemppaan, vaikka olen lapseton naisihminen, enkä noita tule konkreettisesti kokemaan.
Kiitos, ihanaa että lapsetonkin pystyy ymmärtämään. Kaikkea hyvää sinulle!
Ap
Kuulostaa näin sivullisen silmin siltä, että otat aivan liian raskaasti ja vakavasti miehesi suhtautumisen ja ynnä muun mitä kerroit. On toki totta, että alkuraskaus pistää kropan ja mielen sekaisin. Alkuviikot on täynnä jännitystä, pakahtumista onnesta ja välillä pelosta. Mutta ei miehet sitä samalla tavalla koe ja ymmärrä. Miehenkin pitää saada tottua ajatukseen tulevasta isyydestä ja oppia olemaan tukena. Ei se kaikilla tule luonnostaan jos ei opettele. Joten ei ole ollenkaan kummallista jos miehesi ei ymmärrä heti sitä että ennen rakastamasi kahvi saa sinut nyt kuvotuksen partaalle. Kyllä se matkan varrella oppii. Tsemppiä, relaa vähän ja muistakaa rakastaa toisianne!
Anteeksi, mutta aika hölmö mies sinulla. Naiselle tulee paljon hormonimuutoksia ja tunnetilat vaihtelee. Saisi mieskin kantaa raskaudesta oman osansa, joka on tukea ja ymmärtää naistansa. Tehdä tämän olon turvalliseksi ja mukavaksi. Etenki ihmetyttää miehesi reaktio pahoinvointiin! Aika ilkeää minusta.
Itse kärsin 1 raskaudessa erittäin voimakkaasta pahoinvoinnista. En syönyt 3 viikkoon mitään (koska kaikki kuvotti ja sain kakomaan pelkkä ajattelu). Join vain vettä/mehua. En oksentanut kuin 1 tai 2 kertaa. Makasin sen kokoajan pedissä. Pelkkä suihkussa käynti oli tuskaa. Yhtenä aamuna ei vaan enään ollut pahoinvointia.
2 raskaudessa olen päivittäin syönyt, mutta etoo ja oksettaa 24/7. Syön vain ruokia mitä pystyn. Mies usein vartavasten lähtee hakemaan kaupasta jotain kun kotoa ei löydy mitään mikä ei oksettaisi. Kohteet vaihtuu päivittäin. Mieheni ymmörtää tämän. Jos satun syömää jotain mikä ei ole niin mieleen, menee 10 min ku se tulee oksennuksena ulos. Samoin mies tiskaa ja hoitaa esikoisen syötöt ja vaipat. Minä en yksinkertaisesti pysty. Oksennan saman tien ku haistan jotain ällöä.
Onneksi oma mies on ymmärtänyt, että raskaus on myös hänen ja kantaa oman vastuunsa siinä. Aina tarjoaa syliä kun alkaa itkettää tai ahdistaa. On valmis tekemään mitä vain oloni helpottamiseksi.
Juopottelu on aina ollut satunnaista, mutta yritin nyt selittää miehelle, ettei övereiden vetäminen tässä vaiheessa ole kovin kunnioitettava suoritus. Minulla on yksi hyvä ystävä, mutta en viitsi häntä ongelmillani vaivata. Olen yrittänyt kertoa miten haluaisin sitä tukea, mutta jotenkin mies ei vaan ymmärrä sitä tms. Tai sitten olen liian vaikea mielialavaihtelujeni kanssa!
Kiitos neuvoista. :)
Ap