Pelkään, että minulla on narsistisia piirteitä

Älä tee siitä jotain pelottavaa abstraktiota. Ei yhtään rakentavaa. Umpikuja. Jos sinulla on huonoja käytös malleja tarkkaile ja muuta niitä, kunnes asia ok.

Mutä narsismiin tulee niin siinä henkilö on liian heikko ottaakseen syytä ikinä niskoilleen. Hän ei kestä sitä tai jaksa kantaa sitä, eikä mikään ole ikinä hänen syytään, vaan narsisti tuskailee kunnes syyllisyys on väistetty tai siirretty. Täten jos kykenet yllä olevaan kaikki ok.

Vaihtoehtoisesti voit myös koittaa välittää enemmän muista ja heidän tunteistaan (et saa valita mikä on heille hyväksi ja mikä ei). Esimerkiksi perheestäsi, jos sinulla ei sellaista ole voit kuvittele että joskus on ja voit nyt jo valmistautua ja tehdä asioita heille/teille. Ihmiseläintä ei ole tehty elämään yksin egonsa matriksissa.

Upsista

Kenellä vaan on ajoittain/aina jotain narsistisia/autistisia piirteitä.

Voin sanoa, että tiedän ehkä tapauksen jolla ei ole yhtään narsistisia piirteitä. Hän on tunnettu siitä, ettei (valitettavasti) koskaan osaa sanoa ei. Mies joka ei osaa sanoa EI, on lienee narsistin vastakohta ja herättää suurta sääliä.

Hänestä voi olla mahdollista joskus, pettyessä kunnolla ihmisiin tulla "kroonisesti ei"-kaikkeen sanova. Arvioisin, että patologinen valehtelijakin omaksuu tavansa vain oppiessaan valehtelemaan kerran kunnolla.

Jokaisella ihmisellä on narsistisia piirteitä, niiden määrä vain vaihtelee. Ei siis ole olemassa mitään mustavalkoista jaottelua että henkilö joko on tai ei ole narsisti, vaan on harmaan eri sävyjä. Ja mm. sellaisia ihmisiä jotka kohtelevat toisia erittäin huonosti olematta silti varsinaisesti narsisteja, he vain ovat lähempänä narsistisen persoonallisuushäiriön rajaa kuin keskiverto ihminen.

Ei siis ole syytä huoleen, toki voit kehittää itseäsi niin että et käyttäytyisi noin, jos tuntuu että muut kärsivät tuosta käytöksestäsi. Yleensä narsistiset piirteet johtuvat lapsuudentraumoista, tai siitä että henkilö on kopioinut vanhempiensa toimintamalleja. Nämä tiedostamalla ja traumat perusteellisesti käsittelemällä voi toimintamallejaan muokata hyvinkin paljon.

Mutta narsisti et ole, sillä oikealle narsistille on täysin mahdotonta ajatella että hänessä olisi jotain vikoja, vaan hän on täydellinen. Siten persoonallisuushäiriöinen narsisti ei kykene pohtimaan, onko hän narsisti.

Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä. Kaikissa.

Positiivista sinänsä että tunnistat niitä itsessäsi ja yrität tarkkailla käytöstäsi. Se saattaa auttaa sinua välttelemään pahimpia sudenkuoppia ja tekee susta paremman ihmisen.

^24 jatkaa

Jotenkin kuulostaa oikeastaan siltä, että olet turhan ankara itsellesi, kun vaadit itseltäsi että sinun tulisi olla 100% muut huomioonottava. Vaikea sanoa, kun ei tiedä että missä mittasuhteissa tuota itsestäsi puhumista tapahtuu. Mutta jokaisella on huonoja toimintamalleja, eikä se ole niin vakavaa kunhan ei vahingoita muita tai itseään. Voithan kysyä ystäviltäsi, että tuntuuko heistä ikävältä kun puhut niin paljon itsestäsi.

Tulee vaan niin mieleen omat kuvioni, kun kuvittelen sanoneeni jollekulle ikävästi tms. ja henkilö itse ei ole pitänyt sitä yhtään minään. Ja sitten ajattelen että mulla on ongelma kun kohtelen ihmisiä epäkunnioittavasti, kunnes kuulen henkilöltä että ei ole mitään ongelmaa (olen opetellut kysymään juuri tämän takia). Mulla on tässä taustalla erittäin tiukka kasvatus, ja kaiken muun henkisen väkivallan lisäksi mua syyllistettiin erittäin paljon siitä etten muka ota toisten tuntemuksia huomioon. Siis sellaista, että olen vastuussa toisten tuntemuksista, ja pitää aivan ylikorostuneesti ottaa toiset huomioon, eikä tehdä koskaan mitään sellaista mistä toiselle voisi tulla vähänkin ikävä olo (ei aina edes kertoa omaa mielipidettään, kieltäytyä asioista, ottaa puheeksi toisen ihmisen tekemiä virheitä jne.). Olen sen vuoksi oppinut syyttämään itseäni hyvin herkästi juuri tuollaisista ap:n kuvailemista pikkuasioista, vaikkei olisi oikeasti mitään syytä. Koska olenhan vastuussa toisten ihmisten ikävistä tuntemuksista, vaikken oikeastaan edes tiedä onko heille tullut sellaisia, mutta kun on aina varmuuden vuoksi syyllistetty.... No, nyt parin vuoden psykoterapian jälkeen oon melkein jo saanut käännettyä uuden vaihteen tässäkin asiassa.

Lisäksi kun kaipaat huomiota korostuneesti, niin voisin hyvin hyvin kuvitella sinulla olevan jonkinlainen trauma kiltteyden vaatimisesta tms. Samaa huomasin myös muutamalla tähän vastannella henkilöllä, ja se on kyllä tosi yleinen trauma. Ja olet ehkä jäänyt ilman riittävää huomiota lapsena, tai et ole kokenut itseäsi arvostetuksi, mikä taas liittyy aika monesti siihen että pitää käyttäytyä tietyllä tavalla (yleisimmin että pitää olla kiltti) jotta olisi hyväksytty.

En tiedä menikö ihan hakoteille, mutta mielestäni kirjoituksissasi on samaa "ylivastuullisuutta" ja turhaa pelkoa toisten pahastumisesta, kuin mitä itselläni on. Voi olla että et tunnista että sulla olis mitään lapsuudentraumoja, mutta makustele ihan rauhassa. Itsekin olin vielä pari vuotta sitten sitä mieltä että mulla oli hyvä ja ihan tavallinen lapsuus, ja on todella yleistä että traumatisoitunutkin ihminen pitää lapsuuttaan normaalina, koska se mihin on tottunut on normaalia vaikka olisikin oikeasti henkistä väkivaltaa tms.

Narsisti = kusipää. Tämä on muotitermi, jolla yritetään selittää pois se, että osa ihmisistä on täysiä mulkkuja.

Narsisti ei ymmärrä olevansa narsisti, dont worry... 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei ymmärrä olevansa narsisti, dont worry... 

Näinhän se on. Aloittaja voi tosiaan olla huoletta. Tunnen läheisesti yhden narsistin, ja hän on omasta mielestään ihan normaali, ei mitään vikaa. Hän ei tee koskaan virheitä. Ja kun hän sössii asioita, niin syy on aina jonkun toisen. Ja hän on tietenkin mielestään aina oikeassa.

Mitäs sitten on sellainen, kun tuntee itsensä usein muita älykkäämmäksi, tietävämmäksi, ymmärtävämmäksi, osaavammaksi, eikä näin ollen saa sosiaalisista kontakteista oikein mitään itselleen?

En siis todellakaan ole huomionhakuinen, melkein päinvastoin. Aina saa olla auttamassa, opastamassa, neuvomassa muita - tai sitten kuunnella turhautuneena (joskus pää pihisten) tyhmempien ja kokemattomampien innokasta "keskustelua" ja neuvonpitoa.

Helposti minulla puheet voi kääntyä itseen ja omiin tekemisiin, mutta käytän näitä perustellakseni, miksi asia on niin kuin sanon, en siksi, että haluaisin avautua elämästäni.

Oikeasti en halua kertoa itsestäni ja elämästäni muille kuin ehkä jollekin läheiselle, ja silloinkin vain kun asiayhteyteen sopii.

Turha sanoakaan, että olen introvertti. Viihdyn itsekseni, omissa jutuissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen havahtunut ja ihmeissäni, voiko kyse olla jonkinlaisesta narsismista. Esim kun keskustelen jonkun kanssa, vien keskustelun usein itseeni. Oli aihe mikä vain. Kaipaan muiden huomiota ja jos en sitä saa, tunnen huonommuutta. En mielestäni esim jyrää toisia työpaikalla tai toimi epäkunnioittavasti. Voiko tämä olla jokin narsisimin lievä muoto?

Tunnistat tuon, niin tuskimpa. Itsekin vein keskustelun joskus aina itseeni kun puhuttiin kokemusista. Ajattelin, että oli ok kertoa tilanteissa, jos oli itse kokenut samaa. En ymmärtänyt että joissain tilanteissa ihmiset suuttuu, kun tuo oman kokemuksen esiin ja alkaa puhu siitä ihmisestä huonoa. Mun mielestä sellaisessa tilanteessa voisi hyvin sanoa, että en nyt halua kuulla sinusta´, että keskitytään tähän mun juttuun... Passiivisagressiiviset ihmiset ei osaa sanoa toiselle suoraan, vaan jurputtaa selän takana. 

En mä ole passiivisaggressiivinen vaan ujo ja kohtelias, en kyllä kehtaa sanoa että puhutaanpa tästä mun jutusta,jos toinen on niin tahditon että ei ole tajunnut mun haluavan pitää vielä puheenvuoroni.

up

jokaisessa meissä on narsistin piirteitä

Se että kokee olevansa tosi empaattinen heikkojen puolustaja ei vielä tarkoita sitä että olisi.Minulla on yksi tuttava joka kovasti paasaa epäitsekkyydestään (haluaisi jopa terapeutiksi) mutta todellisuudessa hän on kylmä ihmisjyrä. Kärsivällisyys ei riitä muiden ongelmiin ja oma oikeassa olemisen tarve on kaikista tärkein prioriteetti.Uskon että hän aidosti kuvittelee olevansa todella empaattinen.

Olemme kaikki narsisteja. Puhutaan ns terveestä ja sairaasta narsismista.

Vierailija kirjoitti:

Se että kokee olevansa tosi empaattinen heikkojen puolustaja ei vielä tarkoita sitä että olisi.Minulla on yksi tuttava joka kovasti paasaa epäitsekkyydestään (haluaisi jopa terapeutiksi) mutta todellisuudessa hän on kylmä ihmisjyrä. Kärsivällisyys ei riitä muiden ongelmiin ja oma oikeassa olemisen tarve on kaikista tärkein prioriteetti.Uskon että hän aidosti kuvittelee olevansa todella empaattinen.

Maija?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten on sellainen, kun tuntee itsensä usein muita älykkäämmäksi, tietävämmäksi, ymmärtävämmäksi, osaavammaksi, eikä näin ollen saa sosiaalisista kontakteista oikein mitään itselleen?

Osa meistä on oikeasti sen verran toisaalta introvertteja, toisaalta keskimääräistä älykkäämpiä ja kyvykkäämpiä, että vuorovaikutus keskinkertaisten ihmisten kanssa voi olla hyvin epätyydyttävää. Tämän tiedostaminen ei ole mitään narsisimia. Eihän sekään ole, jos SM-tason juoksija ei tahdo osallistua Vauhtisammakon juoksukouluun kun ei saisi siitä mitään.

Narsismiin liittyy aina manipulointi ja empatiakyvyttömyys. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön, siis. Jos ei ole manipuloiva ja epäempaattinen, ei tarvitse olla huolissaan.

Nykytiedon mukaan narsistit muuten usein kyllä tietävät olevansa narsisteja mutta he ovat ylpeitä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten on sellainen, kun tuntee itsensä usein muita älykkäämmäksi, tietävämmäksi, ymmärtävämmäksi, osaavammaksi, eikä näin ollen saa sosiaalisista kontakteista oikein mitään itselleen?

En siis todellakaan ole huomionhakuinen, melkein päinvastoin. Aina saa olla auttamassa, opastamassa, neuvomassa muita - tai sitten kuunnella turhautuneena (joskus pää pihisten) tyhmempien ja kokemattomampien innokasta "keskustelua" ja neuvonpitoa.

Helposti minulla puheet voi kääntyä itseen ja omiin tekemisiin, mutta käytän näitä perustellakseni, miksi asia on niin kuin sanon, en siksi, että haluaisin avautua elämästäni.

Oikeasti en halua kertoa itsestäni ja elämästäni muille kuin ehkä jollekin läheiselle, ja silloinkin vain kun asiayhteyteen sopii.

Turha sanoakaan, että olen introvertti. Viihdyn itsekseni, omissa jutuissani.

Jos nyt sitä hait niin tuskinpa ainakaan narsisti olet. Vahvoja narsistisia piirteitä omaava ja narsisti nimenomaan kaipaa muita ihmisiä ympärilleen, jotta voi projisoida omat vikansa heihin ja nostattaa itseään.  Ja narsisti ei todellakaan jäyttäyisi sen takia yksin, että muut ovat liian tyhimiä. Narsisti voi juurkin hakeutua itseään "heikompien" pariin, jotta tuntee itsensä paremmaksi.