Pelkään, että minulla on narsistisia piirteitä

Vierailija kirjoitti:

Olen havahtunut ja ihmeissäni, voiko kyse olla jonkinlaisesta narsismista. Esim kun keskustelen jonkun kanssa, vien keskustelun usein itseeni. Oli aihe mikä vain. Kaipaan muiden huomiota ja jos en sitä saa, tunnen huonommuutta. En mielestäni esim jyrää toisia työpaikalla tai toimi epäkunnioittavasti. Voiko tämä olla jokin narsisimin lievä muoto?

Tunnistat tuon, niin tuskimpa. Itsekin vein keskustelun joskus aina itseeni kun puhuttiin kokemusista. Ajattelin, että oli ok kertoa tilanteissa, jos oli itse kokenut samaa. En ymmärtänyt että joissain tilanteissa ihmiset suuttuu, kun tuo oman kokemuksen esiin ja alkaa puhu siitä ihmisestä huonoa. Mun mielestä sellaisessa tilanteessa voisi hyvin sanoa, että en nyt halua kuulla sinusta´, että keskitytään tähän mun juttuun... Passiivisagressiiviset ihmiset ei osaa sanoa toiselle suoraan, vaan jurputtaa selän takana. 

Minulla on kanssa. Usein otan osaa toisten keskusteluun kertomalla miten _minulle_ on käynyt ja mitä _minä_ tuossa tilanteessa tekisin. Tunnen myös välillä olevani muita ihmisiä etevämpi ja älykkäämpi. Minusta myös tuntuu usein että minun tapani ratkaista asioita on yleensä paras. Osaan manipuloida ihmisiä olemaan samaa mieltä kanssani, ja teen tuota nykyään vahingossakin.

Ilman muuta voi.

Tuskin. Narsisti on suuruudenhullu, manipuloi ja käyttää hyväkseen. Useimmat ihan normaalit ihmiset puhuu mieluiten itsestään. Vallankin jos on hiukan huono itsetunto, huomionhalu voi olla kova ihan ilman narsistisia piirteitä.

Netti on väärällään narsismitestejä, tee sellainen että saat rauhan itsellesi.

Ehkä huomionhakuinen ennemmin?

Minulla vähän samaa. Ikävä piirre, yritän oppia pois siitä.

Minusta tuntuu että nuo narsistiset piirteet ovat aika yleisiä. Ja koska itse tiedostat ne, niin tuskin asia on kovin suuri ongelma. Onhan se niin että tiedostettuihin käyttäytymisasioihin voit itse vaikuttaa. Ajattele vaikka seuraavassa keskustelussa vähän tarkkailla itseäsi ja tapaasi keskustella, ja ohjaile itse itseäsi tuossa tilanteessa. Koetko joskus esim. myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan? Empatian puute on yksi suurimmista ongelmista oikein todellisten narsistien kohdalla. Älä ole itsellesi kuitenkaan liian ankara, meillä kaikilla on omat pienet vajaavaisuutemme. Hienoa, että analysoit näitä asioita!

Olen todella empaattinen, heikompien puolustaja. Ehkä tämä on vain huomion hakua. Ap

Et taida olla narsistinen, koska itse epäilet sitä. Jos olisit, niin et tiedostaisi tai miettisi sitä. Saati murehtisi.

Onko sinulla kenties esim. vanhempana narsisti/narsistisia piirteitä omaava henkilö? Ja sinulla ehkä ocd, minkä takia vain kuvittelet/pelkäät, että olisit itse samanlainen?

Minulla on noin ja aloitusviestisi kuulosti nimittäin hyvin tutulta. Tästä päästään siihen, että olen miettinyt tuota ihan samaa -ja siihen, että vedänkö taas tässäkin keskustelun liikaa itseeni:

Etenkin av:llä usein valitetaan kavereista ja tutuista, jotka alkaa aina puhua itsestään. Niitä lukiessa tulee usein epävarmuus ja pelko, että olenkohan samanlainen? Kouluaikana olin tosi hiljainen, myöhemmin olen saanut vähän rohkaistusta ja olen puheliaampi nykyään. Usein kuitenkin iskee ajatus, että osaanko puhua "oikein", puhunkohan jotenkin väärin? Kuuntelen mielestäni kyllä ja usein tuntuu, että ihmiset tuppaa avautumaan asioistaan just mulle. Jos mulla on joku samankaltainen kokemus tms., saatan usein kertoa siitä. Oon kuvitellut sen olevan small talkia tai siis sellaista vastavuoroista normaalia keskustelua? Vai milloin se menee yli ja on tökeröä ainaista itsestä puhumista? Vai johtuuko tällainen itsensä epäily vain huonosta itsetunnosta, sosiaalisesta kömpelyydestä tms.?

Toinen ongelma on, kun vaikka isommassa porukassa, jos odottelen suunvuoroa, tuntuu, että keskustelu vain etenee ja etenee, enkä saa rakoa. Sitten ihmetellään, kun olen kovin hiljaa. Tai jos tulee ihan pieni rako ja yritän sanoa väliin jotain, joku muu jatkaakin puhettaan samaan aikaan. Näin tuntuu käyvän usein ja sit sanon "sori, sano vaan" tms. Tulee aina hirveän itsekäs olo, kun meinasin puhua vahingossa jonkun päälle.

Tää oli hyvä aihe! Miten oppia keskustelemaan "oikein", olematta jyrä ja itsestään puhuja, olematta kuitenkaan hiljainen mitään puhumaton hissukka?

Olisiko heikosta itsetunnosta johtuvaa?

Et pohtisi huolissasi mahdollisuutta olla narsisti, jos olisit. Ja jos olet pileasti empaattinen, niin et takuulla ole.

Narsismi ei ole itserakkautta kuten usein luullaan. Se on empatiakyvyttömyyttä muiden häikäilemätöntä hyväksikäyttöä ja manipulointia, koska kokee olevansa täysin oikeutettu tekemään muille pahaa. Nauttii vahingoittaessaan muita.

Tunnen yhden ihan oikean narsistin ja kerran sanoin hänelle, että taitaa olla sellainen. Hän ei muka edes tiennyt, mitä sana tarkoittaa, ja väitti sitten exänsä olleen narsisti ja hän itse läheisriippuvainen narsistin uhri...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen havahtunut ja ihmeissäni, voiko kyse olla jonkinlaisesta narsismista. Esim kun keskustelen jonkun kanssa, vien keskustelun usein itseeni. Oli aihe mikä vain. Kaipaan muiden huomiota ja jos en sitä saa, tunnen huonommuutta. En mielestäni esim jyrää toisia työpaikalla tai toimi epäkunnioittavasti. Voiko tämä olla jokin narsisimin lievä muoto?

Tunnistat tuon, niin tuskimpa. Itsekin vein keskustelun joskus aina itseeni kun puhuttiin kokemusista. Ajattelin, että oli ok kertoa tilanteissa, jos oli itse kokenut samaa. En ymmärtänyt että joissain tilanteissa ihmiset suuttuu, kun tuo oman kokemuksen esiin ja alkaa puhu siitä ihmisestä huonoa. Mun mielestä sellaisessa tilanteessa voisi hyvin sanoa, että en nyt halua kuulla sinusta´, että keskitytään tähän mun juttuun... Passiivisagressiiviset ihmiset ei osaa sanoa toiselle suoraan, vaan jurputtaa selän takana. 

Mun mielestä taas on ihan normaalia, jos joku kertoo jotain, toinen kuuntelee häntä, kyselee, yrittää auttaa, sitten kertoo ehkä omasta kokemuksestaan (kuvitellen tarinan vaikka auttavan toista), palaten taas sen toisen tarinaan. Eikö se ole ihan tavallista keskustelua? Eikö se vasta olisikin narsistista tiuskaista toiselle, että ole sinä hiljaa, keskitytään mun juttuun? :-D Ei mua ainakaan välttämättä huvittaisi kuunnella enää sen toisen juttuja... Vai olenko myös osaamaton keskustelija ja sosiaalisesti heikkolahjainen mielensäpahoittaja?

Ehkä minullakin vain huomionhakuisuutta.

2. Viestin kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen havahtunut ja ihmeissäni, voiko kyse olla jonkinlaisesta narsismista. Esim kun keskustelen jonkun kanssa, vien keskustelun usein itseeni. Oli aihe mikä vain. Kaipaan muiden huomiota ja jos en sitä saa, tunnen huonommuutta. En mielestäni esim jyrää toisia työpaikalla tai toimi epäkunnioittavasti. Voiko tämä olla jokin narsisimin lievä muoto?

Tunnistat tuon, niin tuskimpa. Itsekin vein keskustelun joskus aina itseeni kun puhuttiin kokemusista. Ajattelin, että oli ok kertoa tilanteissa, jos oli itse kokenut samaa. En ymmärtänyt että joissain tilanteissa ihmiset suuttuu, kun tuo oman kokemuksen esiin ja alkaa puhu siitä ihmisestä huonoa. Mun mielestä sellaisessa tilanteessa voisi hyvin sanoa, että en nyt halua kuulla sinusta´, että keskitytään tähän mun juttuun... Passiivisagressiiviset ihmiset ei osaa sanoa toiselle suoraan, vaan jurputtaa selän takana. 

Mun mielestä taas on ihan normaalia, jos joku kertoo jotain, toinen kuuntelee häntä, kyselee, yrittää auttaa, sitten kertoo ehkä omasta kokemuksestaan (kuvitellen tarinan vaikka auttavan toista), palaten taas sen toisen tarinaan. Eikö se ole ihan tavallista keskustelua? Eikö se vasta olisikin narsistista tiuskaista toiselle, että ole sinä hiljaa, keskitytään mun juttuun? :-D Ei mua ainakaan välttämättä huvittaisi kuunnella enää sen toisen juttuja... Vai olenko myös osaamaton keskustelija ja sosiaalisesti heikkolahjainen mielensäpahoittaja?

Lsään vielä, että tilanteesta riippuen jos kertoo sen oman jutun myös. 11

Vierailija kirjoitti:

Olen havahtunut ja ihmeissäni, voiko kyse olla jonkinlaisesta narsismista. Esim kun keskustelen jonkun kanssa, vien keskustelun usein itseeni. Oli aihe mikä vain. Kaipaan muiden huomiota ja jos en sitä saa, tunnen huonommuutta. En mielestäni esim jyrää toisia työpaikalla tai toimi epäkunnioittavasti. Voiko tämä olla jokin narsisimin lievä muoto?

Kaikilla ihmisillä on "lievää narsismia". Keskustelet kenen kanssa tahansa olet parasta seuraa silloin kun olet kiinnostunut juuri hänen asioistaan. Tämä on yksi niistä asioista, joka tekee manipuloinnista niin helppoa. Oikeaa narsistia ei tällaisten naurettavuuksien pohtiminen kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin. Narsisti on suuruudenhullu, manipuloi ja käyttää hyväkseen. Useimmat ihan normaalit ihmiset puhuu mieluiten itsestään. Vallankin jos on hiukan huono itsetunto, huomionhalu voi olla kova ihan ilman narsistisia piirteitä.

Netti on väärällään narsismitestejä, tee sellainen että saat rauhan itsellesi.

Narsisti on se kusipää, joka näkee maailman ja ihmiset sellaisina kuin ne todella ovat. Myös masentunut on tätä jossain määrin, mutta sen sijaan, että masentunut ottaisi tajuamastaan kaiken irti hän kaatuukin maahan nyyhkyttämään.

Narsisti ei ajattele olevansa narsisti, vaan kaikin puolin täydellinen. Tieostat omat puutteesi, joten nyt voit harjoitella niiden muuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella empaattinen, heikompien puolustaja. Ehkä tämä on vain huomion hakua. Ap

Onko se muka huomiohakuista jos keskustelette? Nyt kuulostat lähinnä siltä että sinua ärsyttää kun joku puhuu itsestään/kokemuksistaan/tunteistaan, eli keskustelee muiden kanssa? 

Empaattista se on jos keskustellessa (kuuntelee toista) ja jakaa oman kokemuksensa. En näe siinä mitään huomiohakuisuutta että puhutaan, jos joku ei tahdo puhua niin sopii olla hiljaa mutta sitten taas toisaalta: eikö se ole hiukan ylimielistä ja huonoa käytöstä? 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei ajattele olevansa narsisti, vaan kaikin puolin täydellinen. Tieostat omat puutteesi, joten nyt voit harjoitella niiden muuttamista.

Mutta narsisti ei näe itsessään sitä tarvetta muutokselle. Hän nimenomaan katsoo miten muut toimii väärin ja hän on oikeassa tai hänen tunteillaan on vain väliä. 

Meissä kaikissa on narsistisia puolia ja se on hyväkin asia. Itseään kuuluu tiettyyn rajaan saakka kunnioittaa ja itsestään pitää mutta jossain vaiheessa se menee jo muiden mielipiteiden tallomiseksi ja niiden aliarvioimiseen. 

Keskustelu ei ole koskaan huono asia ja jotkut ovat sosiaalisempia tai heillä ei ehkä ole muualla niin paljon juttelukavereita niin käyttää ne hetket kun voi puhua. Pitäisikö keskustelussa olla hiljaa? Se ettei itsellä ole kantaa tai halua kertoa kokemuksistaan ei myöskään tarkoita että muut tekee huonosti jos keskustellaan. Tämä on todella hämmentävä ketju, en ole koskaan ajatellut että joku pitää narsistina jos puhuu muiden kanssa vaikkapa kahvitauolla!

Mun äiti ja veli on sellaisia, että kun he soittaa, he höpöttelee pitkät pätkät omista asioistaan ja minä kuuntelen, kyselen ym. Saattavat jossain kohtaa kysyä, mitä mulle kuuluu. Jos kerron vähänkään enempää kuin parilla lauseella jotain omaa asiaani, äitini alkaa usein puhua miehelleen samalla, että "joo, ota se kattila kiehumasta", "tuo kaupasta maitoa"... Ei tunnu oikein oikeasti kuuntelevan mitä puhun. Usein lopettaa puhelun pian siihen, kun oma juttuni on kesken ja toteaa, että pitääpä mennä haravoimaan tms. tuiki tärkeää...

Veljen kans on vähän sama. Usein soittaa ajaessaan ja saattaa todeta, että "tulin perille" tai "mulla koputtaa". Jään aina vähän suu auki toiseen päähän miettien, että puhunko jotenkin liikaa itsestäni? Miksi he ei halua kuunnella minun asioitani, onko ne jotenkin tyhmiä, olenko liian itsekäs ja puhun liikaa niin, että he torppaa puheeni jo ajoissa? Tuntuu, että he vain soittaa saadakseen kertoa omat asiansa.

Hassuinta on, että mun veli on valittanut samaa asiaa meidän äidissä. Äidissäni olen epäillyt kyllä muutenkin olevan narsistisia piirteitä. He on veljen kans myös aika empatiakyvyttömiä tosi usein. Oon kuitenkin alkanut myös pelätä, että oonkohan itse jotenkin narsistinen? Jos he sen takia ei halua kuunnella mun juttuja? Vai onko se just toisinpäin?

Ennen puhuttiin "se joka ei epäilee itseään, on todennäkösemmin narsisti". Nykyään se on päivitetty (varmaan kun ihmiset oppivat antinarsistina epäilemäänkin itseään), että se joka epäilee itseään, on useammin oikeassa ja narsistinen.

Ehkä seuraava askel onkin "Se joka sanoo vähättelevästi, tietoisen leväperäisesti huonommuuttaan ulos, on todennäköisemmin narsisti." Eli tyylin "miten minä, korkeasti koulutettu en osaa edes tuollaista (mulkaisee silmän raosta, kuulihan ja näkihän kaikki tämän shown)".

On siis huomattu, että se on liukuva käsitys ja useimmiten juuri ex- on syyllinen. Senpä vuoksi, tämä persoonallisuushäiriön diagnoosi on onneksi poistumassa. Se levittää liikaa hysteriaa ja showta.