Ekaluokkalaisen läksytaistelut - hyviä neuvoja vailla (tai edes huonoja)

Onnistuisko jos tekis kirjastossa? Meijän tokaluokkalainen käy siellä tekemässä, pystyy kuulemma paremmin keskittyy, kotona liikaa ärsykkeitä (vaikka olis yksin kotona)

Kirjoitustehtävät ovat lapselle tuskallisimpia. Eikä yleensä kyse ole siitä, ettei osaisi: Joskus aiemmin sain lapsen esimerkiksi innostumaan kisasta tekeekö hän läksynsä nopeammin vai minä välipalan. Silloin teki aivan normaalisti ja ongelmitta läksynsä, ja kiireestä huolimatta jopa siististi.

Tuskastuminen toki iskee pahiten, jos sattuu tehtävä, josta ei ymmärrä mitä pitäisi tehdä, mutta sen tuskan saa rauhoitettua aika nopeasti, kun auttaa. Joskus on auttanut myös, kun olen tehnyt lapselle vaikeampia tehtäviä kuin kirjan tehtävät ja sanonut, ettet varmasti osaa kaikkia, jolloin hän on keskittynyt niin tehtävien ratkaisemiseen, että on unohtanut edes tekevänsä aivan samanlaisia numeroita tai kirjaimia kuin koulukirjan tehtävässä. Eikä tällöin ole edes turhautunut, vaikkei ole kaikkea aina osannutkaan.

Joku yhdistelmässä koti + koulukirja saa vaan hirveän tuskan aikaiseksi.

t. ap

Oletko kysynyt lapselta itseltään, missä mättää?? Kyllä kai hänelläkin joku ajatus on siitä, mikä niissä läksyjen teossa tuntuu hankalalle? Mitä opettaja sanoo?

Vierailija kirjoitti:

Tuo että lapsi saa läksyt tehtyä hyvin ip:ssä saattaa myös johtua siitä että kopioi kavereiltaan.

Ei se ainakaan kopiokonetta käytä:D Ongelma ei siis ole läksyjen osaamattomuudessa, vaan siinä varsinaisessa tekemisessä. (Tuskaisimpia tuntuvat olevan ne helpoimmat tehtävät.) Kuten aiemmassa viestissä kirjoitin, tekee toisinaan mielellään itse lapselle tekemiäni vaikeampia tehtäviä.

Jospa teillä on nyt tehty läksyistä vähän turhan suuri numero ja siitä paineet! Mitä te vanhemmat ajattelette läksyistä? Meillä lapsen opella rento ote läksyihin, on sitä mieltä, että läksyt opettaa lasta hiljalleen vastuun ottamiseen, mutta koulussa se oppiminen varsinaisesti tapahtuu.

Koulu sujuu hyvin ja ip-kerhossa läksyt samoin. Miksi kotiin jää läksyjä, jos ne tehdään ip:ssä? Kuinka paljon läksyjä on? Minkälaisia läksyt ovat? Onko liian väsynyt koulun ja ip:n jälkeen? Voi olla 8-9 h päivä jo takana. Oletko kysynyt opelta neuvoja? 

Itse lähtisin kysymään neuvoja opelta. Ja sitten rutiini: kotiin, syönti, pikkukakkonen, läksyt, jotakin kivaa, iltoimet, nukkumaan. Tai miten teillä sitten menisikään parhaiten: syönti, läksyt, pikkukakkonen tms.

Auttaisiko timer ja siihen 20-30 min, joka tehdään läksyjä ja sitten kirjat pois. Eihän ekaluokkalaisen ilta *voi* eikä *saa* mennä pelkkien läksyjen tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt lapselta itseltään, missä mättää?? Kyllä kai hänelläkin joku ajatus on siitä, mikä niissä läksyjen teossa tuntuu hankalalle? Mitä opettaja sanoo?

On tullut kysyttyä montakin kertaa, vastaus on aina tuskainen "emmä tiedä!" On yritetty miettiä tätä lapsen kanssa. Jotenkin se kuulemma auttaa, kun näkee muidenkin tekevän tehtäviä. Vanhempainvartissa tuli opettajalta hyvää palautetta lapsesta ja kuten sanoin, koulussa ei tätä ongelmaa ole ollenkaan.

Joku tuossa yllä ehdotti läksyjen tekemistä kirjastossa: Tätä olen myös harkinnut, pitää testata toimisiko.

Tuo oli hyvä idea, että tehdään joku palkinto, jos lapsi tekee läksyt ilman taisteluita riittävän monta kertaa. Syksyllä kun lapsi teki useammin läksyt kotona, tuolla saatiin monta siedettävää viikkoa ja luulinkin, että tämä olisi jo helpottanut. Nyt tuon lupaaminen on vaikeampaa, kun tekee kotona läksyt vain satunnaisemmin.

t. ap

Opettaja joka vaatii liikaa? Muistan pelänneeni ala-asteella läksyjen tekoa ihan älyttömästi, koska opettaja oli niiden suhteen ihan älyttömän tarkka. Hänen mukaansa niihin täytyi käyttää tunti päivässä (???) ja niiden PITI olla oikein. Tuo nainen sai onneksi myöhemmin hermoromahduksen, ja saatiin vähän tervejärkisempi opettaja tilalle.

Kuulostaa ADHD-tyyppiseltä.

Mun oli lapsena vaikea tehdä läksyjä itsenäisesti, äiti aina valvoi vieressä. Aikuisena olen tehnyt parit ADHD-testit ja täydet pisteet sain.

Yritän parhaillaan itse setviä miten menetellä asian kanssa, mutta ymmärtäisin että lääkitys ei ole ainoa vaihtoehto: ilmeisesti kaikenlaisia paremmintekemisen keinoja on tarjolla siihen rinnalle.

Kuulostaa siltä että hän ei jostain syystä kykene keskittymään läksyihinsä kotona. Tiukkuus saattaa hänen kohdallaan vain pahentaa asiaa kun kerran itse kumminkin haluaa tehdä. Minulle ainakin tuli vain kamala suorituspaine ja stressi jos vanhemmat hermostuivat minun läksyjeni tekemiseen.

Itseäni auttoi musiikki ( joillekin sillä voi olla päinvastainen vaikutus) keskittymään läksyihin. Minulla oli myös keskittymisvaikeuksia ja turhautumista jopa mielenkiintoisista aiheista. Tuntui kuin kirjaimet ja numerot olisivat hyppineet silmissä ja jouduin lukemaan tehtävän monta kertaa ennenkuin ymmärsin mitä siinä luki, vaikka kirjoja luin jo ensimmäisellä luokalla ihan hyvin. Koulutehtävät olivat eri asia. Minua häiritsivät monet pienetkin äänet.

Jokin häntä ympäristössään kotona häiritsee.

Jos et ole vielä niin kannattaa kysyä läksyparkista, että millä tavalla he toimivat.

Onko hänellä ollut koulun alusta asti samanlainen ongelma?

Itse olin samanlainen lapsena, varsinkin matematiikka aiheutti ongelmia, jolloin turhauduin, itkin ja heittelin kyniä yms, olin vähän hysteerinenkin. Muistan miten isäni yritti opettaa ja rauhoitella 🙄...

Nykyään opiskelen yliopistossa kolmatta vuotta ja koen itseni ihan normaaliksi kuitenkin. Hermot mulla menee edelleen helposti jos en jotain osaa. Yhdistän tämän siihen, että mulla on huonot hermot enkä siedä yhtään sitä, etten osaa jotain asiaa tai heti opi sitä. Ja sitten iskee paniikki ja hysteria miksen osaa. Koulussa muuten olen aina ollut 9 oppilas ja erittäin tunnollinen, matikka vaan jostain syystä aiheutti ongelmia. Eli en itse ainekaan heti huolestuisi.

Vierailija kirjoitti:

Koulu sujuu hyvin ja ip-kerhossa läksyt samoin. Miksi kotiin jää läksyjä, jos ne tehdään ip:ssä? Kuinka paljon läksyjä on? Minkälaisia läksyt ovat? Onko liian väsynyt koulun ja ip:n jälkeen? Voi olla 8-9 h päivä jo takana. Oletko kysynyt opelta neuvoja? 

Itse lähtisin kysymään neuvoja opelta. Ja sitten rutiini: kotiin, syönti, pikkukakkonen, läksyt, jotakin kivaa, iltoimet, nukkumaan. Tai miten teillä sitten menisikään parhaiten: syönti, läksyt, pikkukakkonen tms.

Auttaisiko timer ja siihen 20-30 min, joka tehdään läksyjä ja sitten kirjat pois. Eihän ekaluokkalaisen ilta *voi* eikä *saa* mennä pelkkien läksyjen tekoon.

Kaikkia näitä on jo kokeiltu ja kuten sanoin, ja ovat toimineet aikansa ja sitten taas sama taistelu. (Paitsi opelta ei ole tullut kysyttyä neuvoja.)

Haen muutamina päivinä lapsen aikaisin iltapäiväkerhosta ja silloin välillä ei ole ehtinyt tekemään läksyjään loppuun. (Syksyllä ei ollut joka päivä iltapäiväkerhossa, jolloin silloin teki usein läksyt kotona.)

Eikä niihin läksyihin koko iltaa mene. Läksyihin menisi vain usein 5-15 minuuttia, mutta taisteluun menisi vaikka tunti. Tänään juuri testasin tuota timeria, enkä muutenkaan anna läksyjen teon venyä koko illaksi.

t. ap

Onko läksyt liian helppoja? Minun ei ihan tavallinen lapseni oireilee liian helppoja läksyjä juuri noin. Esim. ekalla ope laittoi pojan kirjoittamaan sanaa kana kymmenen kertaa. Poika osasi jo kirjoittaa lauseita. Matikassa on edelleen samaa, liian helpot tehtävät ei innosta. Lapsella ei ole mitään kunnianhimoa jos lasku on tyyliin 5+5. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitustehtävät ovat lapselle tuskallisimpia. Eikä yleensä kyse ole siitä, ettei osaisi: Joskus aiemmin sain lapsen esimerkiksi innostumaan kisasta tekeekö hän läksynsä nopeammin vai minä välipalan. Silloin teki aivan normaalisti ja ongelmitta läksynsä, ja kiireestä huolimatta jopa siististi.

Tuskastuminen toki iskee pahiten, jos sattuu tehtävä, josta ei ymmärrä mitä pitäisi tehdä, mutta sen tuskan saa rauhoitettua aika nopeasti, kun auttaa. Joskus on auttanut myös, kun olen tehnyt lapselle vaikeampia tehtäviä kuin kirjan tehtävät ja sanonut, ettet varmasti osaa kaikkia, jolloin hän on keskittynyt niin tehtävien ratkaisemiseen, että on unohtanut edes tekevänsä aivan samanlaisia numeroita tai kirjaimia kuin koulukirjan tehtävässä. Eikä tällöin ole edes turhautunut, vaikkei ole kaikkea aina osannutkaan.

Joku yhdistelmässä koti + koulukirja saa vaan hirveän tuskan aikaiseksi.

t. ap

Tuo lihavoitu kuulostaa ihan minulta lapsena. Syy: lukihäiriö ja hahmotushäiriö. Ja autistin paperit tuli myös psykiatrilta.

Kuten joku yläpuolella ehdotti, ajastimeen aika, joka läksykirjojen kanssa kulutetaan.

Vai onko kotona tiukka kontrolli läksyjen suhteen joka lasta ahdistaa? IP:ssä saa tehdä ilman kenenkään vahtimista? Mitä jos poika tekisi omassa huoneessaan 20 min läksyjä yksikseen ja sitten vain yhdessä toteaisitte mihin asti on päästy?

Eli ip:ssä häntä auttaa, kun näkee muidenkin tekevän? Mitäs jos keksit itsellesi tai lapsen isä keksii itselleen jotain puuhaa siihen rinnalla tehtäväksi? Maksat laskuja tai teet jotain muuta istuviltaan rauhassa tehtävää. Sä teet sun "tehtävät", lapsi omansa.

"Saattaa saada tehtyä yhden tai kaksi kirjainta ja sitten taas iskee hirveä tuska ja pitää kontata lattian kautta ja parkua kun on kamalan vaikeaa"

Onnea hänelle työelämään :D

Vierailija kirjoitti:

Jospa teillä on nyt tehty läksyistä vähän turhan suuri numero ja siitä paineet! Mitä te vanhemmat ajattelette läksyistä? Meillä lapsen opella rento ote läksyihin, on sitä mieltä, että läksyt opettaa lasta hiljalleen vastuun ottamiseen, mutta koulussa se oppiminen varsinaisesti tapahtuu.

Me ollaan paremminkin päinvastoin yritetty selittää, ettei niistä läksyistä tarvitse niin hirveästi stressata eikä sen ole väliä, vaikka joskus olisi tehty vähän huolimattomammin. Kertaakaan ei ole jättänyt läksyjään tekemättä (paitsi pari kertaa vahingossa, mutta ei siis tahallaan) vaikka muutaman kerran olen todennut, että saisi jättää tekemättä ja tehdä seuraavana päivänä. Mutta ei, noina iltoina on jossain vaiheessa iltaa tullut huoneestaan ja ilmoittanut tehneensä läksynsä loppuun.

Lapsi itse ottaa tässä perheessä isoimman stressin läksyistä, meitä vanhempia alkaa vain turhauttaa tuo lapsen draamailu, joka ei tunnu hellittävän yhtään.

Isovanhemmat olivat syksyllä usein iltapäivisin lapsen kanssa, en ole varma miten he toimivat, mutta eivät varmasti ainakaan uhkailua ja kiristämistä ole harrastaneeet.

t. ap

Hei,

En osaa muuta sanoa, kuin että tuohon auttaa aika. Esikoinen oli juuri tuollainen. Lukihäiriö ja luovutti heti, jos ei suoraan osannut. Läksyt olivat kamalaa taistelua. Kun oli jo koulussa tsempannut koko päivän, niin kotona äidille purki turhautumistaan. Enkä itsekään oikein osannut ohjata aina kärsivällisesti. Läksyt silti tehtiin.

Perfektionisti kuopuksella oli puolestasn matematiikassa sama ongelma, kun heidän piti ottaa aikaa ja laskea mahdollisimman nopeasti sivullinen laskuja. Tuolloin ilmoitin opettajalle, että pidämme taukoa ajanotosta, koska se stressaa lasta liikaa. Parin viikon kuluttua sujui taas.

Esikoinen pääsi neljännellä luokalla pahimman takkuilun yli ja nyt yläasteella hoitaa hommat kunnialla ja hyvällä työmoraalilla.

Meillä oli samanlaista. Lukihäiriö ja herkkä lapsi - sekava opettaja. Koulussa oli ongelmia sekä kotona. Vaadin et jotain piti saada tehtyä, mut monesti se oli vain yksi sana kirjoitettuna. 3. luokalle poika sai jämyn ja järkevän open ja poika muuttui. Lukihäiriö edelleen, mutta muuta ongelmaa ei ole. Herkkä lapsi tarvitsee selkeät sävelet ja ajoissa tiedon esim liikuntatuntien aiheesta. Oisko teillä niin et lapsi sinnittelee liikaa koulussa ja se purkautuu kotona? Ootko kokeillut eka sylittelyä, kuulumisten vaihtoa jne ja vasta rauhallisen vartin jälkeen läksyjä? Eka luokkalainen on pieni vielä.