Ekaluokkalaisen läksytaistelut - hyviä neuvoja vailla (tai edes huonoja)

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallinen lapsi, jota läksyjen tekeminen ei vain huvita. Sitkeyttä vai sinulle, äiti! Ei sitä ikuisuuksia kestä. Jossakin vaiheessa lapsi ymmärtää, että nopeammin pääsee mukavien asioiden pariin, jos tekee hommansa reippaasti.

Muista aina kehua, kun läksyt on tehty. Pitäkää listaa siitä, miten monta kertaa läksyt on tulleet tehdyksi ilman mielenosoituksia. Ja sitten kun on listalla on kymmenen kertaa, saa lapsi esim. jäätelön tai pääsee uimahallin.

Tämä. Aika parantaa. Meillä alettiin läksyjä tehdä 3-4 -luokkalaisena reippaasti, siihen asti vaan kärsivällisyyttä. Varmaan on jo kotona väsynyt (verrattuna ip-kerhoon), ehkäpä nälkäinenkin ym. Ja siihen sitten vyöryy vielä pakolliset läskyt päälle niin eiköhän siinä helposti hermostu.

Se että lapsi saisi sinun mielestäsi tehtyä ne tehtävät nopeasti ilman "taistelua" ei tarkoita että lapsi kiukuttelee ihan vaan kiukutellakseen. Omaan ties mitä diagnooseja, ja läksyjen teko oli lapsena vaikeaa. Itseäni inhotti se vanhempien "no niin kato nyt, osaisit sinä jos vaan yrittäisit vähän!" kun viimein älysin jotain puolen tunnin taistelun jälkeen. Ai niin, ja kopioin usein tehtävät kavereilta sillä varjolla että ip:ssä oli helpompaa keskittyä.

Kyllä on ollut samanlainen aivan koulun alusta lähtien. Lukeminen ei ole kovin sujuvaa, mutta matikka olisi helppoa. Joku hahmotushäiriö tms. ei ole täysin pois suljettu, saattaa lukea lukuläksyn, mutta ei ymmärrä mitä luki. (Tosin enemmän epäilen keskittymistä lukemiseensa kuin sitä, ettei pystyisi ymmärtämään.)

Ja juuri kuten yllä joku sanoi, liian helpot tehtävät ovat suurinta tuskaa. Ollaan välillä kokeiltu tuota vieressä esim. omien töiden tekoa, ja harkittiin miehen kanssa, että jompi kumpi hakisi sen joku iltapäivä lapsen työpaikalle tekemään läksyjään meidän muiden tehdessä töitä. (Molemmilla sellainen työ, että onnistuisi.)

Tuotakin on kokeiltu, että lapsi tekee yksin huoneessa esim. 20 minuuttia, mutta ei toimi sekään sen paremmin tai huonommin kuin muukaan. (Paitsi sitten joskus kun sisuuntuu kunnolla, mutta silloinkin vain oma-aloitteisesti.)

Jonkun ehdottamaa musiikkia tms. voisi kokeilla.

t. ap

Tee lapsen vieressä jotain omaa, esimerkiksi töitä? Lapsesta voi tuntua epäreilulta ja epämotivoivalta että hän joutuu yksin tekemään jotain "tylsää" samalla kun äiti kyttää vierestä. Onko lapsella kotona kunnon opiskeluympäristö? Koulupöytä jne?

Vierailija kirjoitti:

"Saattaa saada tehtyä yhden tai kaksi kirjainta ja sitten taas iskee hirveä tuska ja pitää kontata lattian kautta ja parkua kun on kamalan vaikeaa"

Onnea hänelle työelämään :D

Ai, onkos teillä paljonkin ekaluokkalaisia duunissa?

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi saisi sinun mielestäsi tehtyä ne tehtävät nopeasti ilman "taistelua" ei tarkoita että lapsi kiukuttelee ihan vaan kiukutellakseen. Omaan ties mitä diagnooseja, ja läksyjen teko oli lapsena vaikeaa. Itseäni inhotti se vanhempien "no niin kato nyt, osaisit sinä jos vaan yrittäisit vähän!" kun viimein älysin jotain puolen tunnin taistelun jälkeen. Ai niin, ja kopioin usein tehtävät kavereilta sillä varjolla että ip:ssä oli helpompaa keskittyä.

En epäile, että kiukuttelisi vain kiukutellakseen. Jotain tuskaa hän ilmiselvästi ja aidosti kokee läksyistään. Mutta vaikea uskoa, että ei osaisi, kun harvoina hyvinä hetkinä näkee, että tekee läksyt suurimmalta osin tuosta vaan. (Esim. tuolloin kun otimme nopeuskisan ja hän innostui siitä.) Ja tosiaan tekee välillä paljon vaikeampia tehtäviä aivan muuten vain.

Hienomotoriikka toki ei ole kovin hyvä, joka varmasti tekee kirjoittamisesta takkuisempaa, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän hankalaa sekään

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samanlaista. Lukihäiriö ja herkkä lapsi - sekava opettaja. Koulussa oli ongelmia sekä kotona. Vaadin et jotain piti saada tehtyä, mut monesti se oli vain yksi sana kirjoitettuna. 3. luokalle poika sai jämyn ja järkevän open ja poika muuttui. Lukihäiriö edelleen, mutta muuta ongelmaa ei ole. Herkkä lapsi tarvitsee selkeät sävelet ja ajoissa tiedon esim liikuntatuntien aiheesta. Oisko teillä niin et lapsi sinnittelee liikaa koulussa ja se purkautuu kotona? Ootko kokeillut eka sylittelyä, kuulumisten vaihtoa jne ja vasta rauhallisen vartin jälkeen läksyjä? Eka luokkalainen on pieni vielä.

Kiitos kommentista, tuolla huomiolla yms. voisi olla merkitystä. Lapsella on myös uhmaikäinen sisarus, joten kotiintulonki  hetiltapäivisin on yleensä kaikkea muuta kuin rauhallisia vaan enemmänkin kiireistä hässäkkää ja pienempi sisarus usein ns. varastaa shown.

t. ap

Täällä täysin sama juttu! Voi luoja, itku alkaa kun tarkistaa tehtäviä ja sanoo, että yksi pieni virhe. Menee huoneeseen itkien ja itkien yrittää tehdä sitä tehtävää, rääkyy kurkku suorana jopa siitä, että sanoo, että laitapa piste vielä virkkeen loppuun.

Täälläkin kokeiltu kaikki kikat. Adhd oireilua ollut, psykologi tutkinut eikä ihan riitä dg asti, tosin sanoi, että jotain muuta voisi olla. Kävimme puoli vuotta vilkkaiden poikien ryhmässä harjoittelemassa taitoja ja meille vanhemmille sillä aikaa oli ohjeistusta kuinka toimia vilkkaiden lasten kanssa.

Uskon, että aika on tässä se avain. Eka luokka on uusi juttu, läksyt uusi asia. Toivon, että tokalla jo sujuu paremmin.

Oletteko jutelleet koulun terkan kanssa asiasta? Minä olen avoimesti terkalle kertonut pojan "ongelmista" ja teemme yhteistyötä opettajan ja terkan kanssa. Erkkaope viettää kerran viikossa tunnin pojan kanssa.

Voimia koitokseen, huomenna taas uusi päivä uusilla läksyillä! Muista levätä niin jaksat itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi saisi sinun mielestäsi tehtyä ne tehtävät nopeasti ilman "taistelua" ei tarkoita että lapsi kiukuttelee ihan vaan kiukutellakseen. Omaan ties mitä diagnooseja, ja läksyjen teko oli lapsena vaikeaa. Itseäni inhotti se vanhempien "no niin kato nyt, osaisit sinä jos vaan yrittäisit vähän!" kun viimein älysin jotain puolen tunnin taistelun jälkeen. Ai niin, ja kopioin usein tehtävät kavereilta sillä varjolla että ip:ssä oli helpompaa keskittyä.

En epäile, että kiukuttelisi vain kiukutellakseen. Jotain tuskaa hän ilmiselvästi ja aidosti kokee läksyistään. Mutta vaikea uskoa, että ei osaisi, kun harvoina hyvinä hetkinä näkee, että tekee läksyt suurimmalta osin tuosta vaan. (Esim. tuolloin kun otimme nopeuskisan ja hän innostui siitä.) Ja tosiaan tekee välillä paljon vaikeampia tehtäviä aivan muuten vain.

Hienomotoriikka toki ei ole kovin hyvä, joka varmasti tekee kirjoittamisesta takkuisempaa, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän hankalaa sekään

t. ap

Jos lapsella ei tunnu olevan ongelmia osaamisen kanssa, perheessä on pienempi sisarus joka vie ison osan huomiosta niin itse pitäisin kyllä tällaista läksyjenteko-ongelmaa ihan vaan huomionhakemisena. Rankka päivä koulussa takana muun lapsijoukon jatkeena ja sillä kiukuttelulla, parkumisella, lattioilla konttaamisella yms. saa aika tehokkaasti sen vanhemman täyden huomion itseensä kun kotiin pääsee ja on läksyjen teon aika.

Itse testaisin sellaista, että mahdollisimman pian kotiin tulon jälkeen esim. nuoremmalle joku suosikkiohjelma hetkeksi pyörimään ja hetki aikaa vain epun kanssa. Päivän kuulumisten vaihto lähekkäin kaikessa rauhassa, sitten lapsi itsenäisesti läksyjen tekoon tietyksi ajaksi. Sen aikaa antaa sitten aikaa ja huomiota pienemmälle. Pienemmän oman ajan jälkeen voidaan katsoa vielä, jos läksyissä oli jotain missä tarvitsee aikuisen apua, sitten kirjat pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapsi saisi sinun mielestäsi tehtyä ne tehtävät nopeasti ilman "taistelua" ei tarkoita että lapsi kiukuttelee ihan vaan kiukutellakseen. Omaan ties mitä diagnooseja, ja läksyjen teko oli lapsena vaikeaa. Itseäni inhotti se vanhempien "no niin kato nyt, osaisit sinä jos vaan yrittäisit vähän!" kun viimein älysin jotain puolen tunnin taistelun jälkeen. Ai niin, ja kopioin usein tehtävät kavereilta sillä varjolla että ip:ssä oli helpompaa keskittyä.

En epäile, että kiukuttelisi vain kiukutellakseen. Jotain tuskaa hän ilmiselvästi ja aidosti kokee läksyistään. Mutta vaikea uskoa, että ei osaisi, kun harvoina hyvinä hetkinä näkee, että tekee läksyt suurimmalta osin tuosta vaan. (Esim. tuolloin kun otimme nopeuskisan ja hän innostui siitä.) Ja tosiaan tekee välillä paljon vaikeampia tehtäviä aivan muuten vain.

Hienomotoriikka toki ei ole kovin hyvä, joka varmasti tekee kirjoittamisesta takkuisempaa, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän hankalaa sekään

t. ap

Jos lapsella ei tunnu olevan ongelmia osaamisen kanssa, perheessä on pienempi sisarus joka vie ison osan huomiosta niin itse pitäisin kyllä tällaista läksyjenteko-ongelmaa ihan vaan huomionhakemisena. Rankka päivä koulussa takana muun lapsijoukon jatkeena ja sillä kiukuttelulla, parkumisella, lattioilla konttaamisella yms. saa aika tehokkaasti sen vanhemman täyden huomion itseensä kun kotiin pääsee ja on läksyjen teon aika.

Itse testaisin sellaista, että mahdollisimman pian kotiin tulon jälkeen esim. nuoremmalle joku suosikkiohjelma hetkeksi pyörimään ja hetki aikaa vain epun kanssa. Päivän kuulumisten vaihto lähekkäin kaikessa rauhassa, sitten lapsi itsenäisesti läksyjen tekoon tietyksi ajaksi. Sen aikaa antaa sitten aikaa ja huomiota pienemmälle. Pienemmän oman ajan jälkeen voidaan katsoa vielä, jos läksyissä oli jotain missä tarvitsee aikuisen apua, sitten kirjat pois.

Tää saattaisi olla ongelman ydin, kiitos kaikille asiassa auttaneille. Mietin sitäkin, että voitaisiin joskus yrittää järjestää töistä lähteminen siten, että toinen vanhemmista hakisi toisen lapsen ja toinen toisen, jolloin ekaluokkalaisen hakeva ehtisi olemaan paremmin läsnä hänelle.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Jospa teillä on nyt tehty läksyistä vähän turhan suuri numero ja siitä paineet! Mitä te vanhemmat ajattelette läksyistä? Meillä lapsen opella rento ote läksyihin, on sitä mieltä, että läksyt opettaa lasta hiljalleen vastuun ottamiseen, mutta koulussa se oppiminen varsinaisesti tapahtuu.

Kannatan vahvasti tätä.

Lapsella on kotona suorituspaineita. Kun vanhempi on kokoajan vieressä, lapsi ei saa rauhassa miettiä, ehkä erehtyä, miettiä uudelleen.

Muuten en ymmärrä.

Lapsen näkö kannattaa muuten tutkittuttaa kunnolla (siis silmälääkärillä).

Lapsi ei itse osaa sanoa jos ei ihan kunnolla näe, ei osaa verrata.

Jos näköongelmia,niin lapsella menee voimia siihen että hahmottaa tekstin ym. Eikä tiedosta sitä. Ja voi olla että väsyneempänä on se sitten vaikeampaa.

Ja lapsi voi saada periaatteessa kirjaimista ym selvää vaikka ei kunnolla näe, eli se että pystyy lukemaan ei tarkoita että ongelmia ei olisi.

Koulun tarkastuksessa ei välttämättä ongelma tule täysin havaittua/voida tutkia yhtä tarkasti kuin silmälääkäri.

Meillä koululaisella löytyi ihan selkeä /haittaava näköongelma,vaikka lukeminen sujui. Lasit saatuaan huomasi kyllä itsekin eron. Hänellä oli sujuva lukutaito auttanut peittämää ongelmaa ( Näkötestissä terveyden hoitajalla heräsi epäilys ongelmista, tarkemmissa tutkimuksissa kävi ilmi että näkö olikin vielä huonompi ja taittovirheen lisäksi muuta pulmaa näössä. Kotona ja koulussa ei oltu aiemmin epäilty että ei näkisi) Kirjoitustehtävät oli väsyneenä hankalia,vaikka osasi ja virkeänä jaksoikin hyvin tehdä . Itse ei ollut osannut valittaa että vaikea nähdä tarkasti,ei kai kun ei ollut mihin verrata.

Oletteko miettineet opettajan/erityisopettajan kanssa ratkaisuvaihtoehtoja? Ilmeisesti lapsen ongelma on jonkinlainen tyytymättömyys? Omaan osaamisen tasoon, vai tehtävien tasoon? Tai jos lapsen on vaikea hahmottaa tehtävistä muodostuvaa kokonaisuutta?

Samaistun hieman lapseesi, tehtävien aloittamisen hankaluus on kamalaa. Itse kyllä opiskelen ammattikorkeassa, mutta vaikka tehtävät onkin erilaisia on ongelma sama. Minulle haasteena on hallita kokonaisuutta, joko muodostuu monesta pienestä palasesta (monta muutaman op:n kurssia, kaikissa päällekäisiä palautuspäiviä ja hieman saman tyyppisiä tehtäviä). Toisiaan tekisi mieli raivota ja mököttää pöydän alla... Voisiko lapsesi ongelmassa olla jotain samaa? Esim. matikka(=numeroiden harjoittelua) muistuttaa melko paljon äidinkieltä (=kirjainten harjoittelu), kuitenkin eroja on niin paljon että ei voida puhu samasta asiasta. Menee sekaisin puurot ja vellit -> vaikea saada kunnolla otetta kummastakaan? Onko mitään tolkkua?

Minulle on ollut paljon apua siitä, että olen kunnolla perehtynyt mm. opintojaksojen tavoitteisiin. Olen selvittänyt itselleni miksi joku asia tulee osata ja kuinka sitä hyödynnän työelämässä. Sitten vasta, kun pienet kokonaisuudet on hallussa alan pohtia isompia kokonaisuuksia. Eli jotenkin alussa yksinkertaistan...

Vie lapsi lääkäriin ja kerro oireet, jos on edes vähän epäilystä ADHD:sta tai ADD:stä. Ne voi oireilla lapsilla hyvinkin eri taavlla. Älä rupea itsediagnisoimaan lastasi tai lapsi voi joutua kärsimään siitä koko loppuikänsä

Koulun aloitus on iso juttu ja muutos lapsen elämässä. Ja kun koko päivän tsemppaa ja on "kiltisti", täytyy kotona päästellä vähän höyryjä ja nuo läksyt nyt vain on päätyneet hyväksi "kiukkukohteeksi"? Auttaisikohan, jos kotiin tultuanne ensin söisitte ja tekisitte jotain ihan muuta, pelaatte vaikka korttia ja juttelette päivästä? Sitten vasta läksyt ja hyvin tehdyistä läksyistä saa valita tarran/lätkäkortin tms. mikä kiinnostaa. Lisäksi voitte yhdessä miettiä, mitä kivaa tehtäisiin hyvin menneen viikon jälkeen viikonloppuna- leffa, uimahalli, keilaus jne. Keskustelisin lapsen kanssa myös siitä, että on ihan tavallista, että rankan päivän jälkeen väsy painaa ja välillä kiukuttaa aikuisiakin. Kyllä se siitä helpottaa, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

No kun ei valmistu. Lapsi ei siis edes yritä paeta minkään kivemman ääreen läksyjä vaan voi tuskailla vaikka kuinka pitkään läksykirjan äärellä (tai lattialla tai pöydän alla). Joskus olen jopa ehdottanut, että tekisi jotain muuta välissä, mutta sekään ei meinaa onnistua, kun itsekin haluaisi tehdä läksynsä, mutta kaikki aika lapsella menee tuohon tuskailuun ei itse tekemiseen.

t. ap

Meillä oli joskus muinoin niin, että jos ei läksyjä ehditty tekemään heti koulun jälkeen (ts oli aikaiset treenit) niin niitä oli sitten illalla ihan turha enää yrittää saada tehtyä - aikaa meni ja meni ja meni... kerran sanoin, että nyt riittää ja menet nukkumaan ja herätän sitten puoli tuntia aikaisemmin niin teet mitä siinä ehdit - ja hämmästyttävää kyllä, aamulla ne samat tehtävät tuli tosi liukkaasti tehtyä. Tätä meillä poika teki itsenäisesti vielä yläkoulussakin, eli oli hänelle tosiaan sopiva ratkaisu (ja ka aina ysin paremmall puolella eli taisi aamuisin myös jotain oppiakin :) )

Vierailija kirjoitti:

Jospa teillä on nyt tehty läksyistä vähän turhan suuri numero ja siitä paineet! Mitä te vanhemmat ajattelette läksyistä? Meillä lapsen opella rento ote läksyihin, on sitä mieltä, että läksyt opettaa lasta hiljalleen vastuun ottamiseen, mutta koulussa se oppiminen varsinaisesti tapahtuu.

Oppiminen ei todellakaan tapahdu koulussa. Koulussa vain näytetään asiat, mitä pitää opiskella kotona ja harjoitella paljon. Miten meinaat, että lapsi oppisi englannin kielen sanat koulutunnilla?

T. Ranskan ope

En edes yritä lukea läpi ketjua, meillä auttoi vain aika. Ekaluokka pääasiassa tuskaa ja hampaiden kiristystä. Samalla teemalla alkoi tokaluokka, kunnes taikaiskusta muuttui muutaman viikon jälkeen. 

Poika on tosi kriittinen itseään kohtaan, ei halua tehdä mitään, missä voi epäonnistua. Kova tie piti käydä läksyjen kanssa, ne kun pn vaan pakko tehdä. Nykyisin kaivaa omatoimisesti kirjat repusta ja tekee läksyt hetkessä. Saan jopa huomauttaa virheistä!

Tsemppiä ja lehmän hermoja!

Vierailija kirjoitti:

En edes yritä lukea läpi ketjua, meillä auttoi vain aika. Ekaluokka pääasiassa tuskaa ja hampaiden kiristystä. Samalla teemalla alkoi tokaluokka, kunnes taikaiskusta muuttui muutaman viikon jälkeen. 

Poika on tosi kriittinen itseään kohtaan, ei halua tehdä mitään, missä voi epäonnistua. Kova tie piti käydä läksyjen kanssa, ne kun pn vaan pakko tehdä. Nykyisin kaivaa omatoimisesti kirjat repusta ja tekee läksyt hetkessä. Saan jopa huomauttaa virheistä!

Tsemppiä ja lehmän hermoja!

Jatkan tähän vielä, että tokalla ei ole iltapäiväkerhossa, vaan kotona isosiskon kanssa. Ip oli aika hälyinen ja rauhaton paikka omalla lapselleni. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet opettajan/erityisopettajan kanssa ratkaisuvaihtoehtoja? Ilmeisesti lapsen ongelma on jonkinlainen tyytymättömyys? Omaan osaamisen tasoon, vai tehtävien tasoon? Tai jos lapsen on vaikea hahmottaa tehtävistä muodostuvaa kokonaisuutta?

Samaistun hieman lapseesi, tehtävien aloittamisen hankaluus on kamalaa. Itse kyllä opiskelen ammattikorkeassa, mutta vaikka tehtävät onkin erilaisia on ongelma sama. Minulle haasteena on hallita kokonaisuutta, joko muodostuu monesta pienestä palasesta (monta muutaman op:n kurssia, kaikissa päällekäisiä palautuspäiviä ja hieman saman tyyppisiä tehtäviä). Toisiaan tekisi mieli raivota ja mököttää pöydän alla... Voisiko lapsesi ongelmassa olla jotain samaa? Esim. matikka(=numeroiden harjoittelua) muistuttaa melko paljon äidinkieltä (=kirjainten harjoittelu), kuitenkin eroja on niin paljon että ei voida puhu samasta asiasta. Menee sekaisin puurot ja vellit -> vaikea saada kunnolla otetta kummastakaan? Onko mitään tolkkua?

Minulle on ollut paljon apua siitä, että olen kunnolla perehtynyt mm. opintojaksojen tavoitteisiin. Olen selvittänyt itselleni miksi joku asia tulee osata ja kuinka sitä hyödynnän työelämässä. Sitten vasta, kun pienet kokonaisuudet on hallussa alan pohtia isompia kokonaisuuksia. Eli jotenkin alussa yksinkertaistan...

Minäkin samaistun lapseesi, itselleni lukuaineet ovat aina olleet tosi vaikeita, vaikka fiksu olenkin ja erittöin sujuva lukemaan. Mutta lukuaineet eivät vain onnistuneet. Tunnistan juuri tuon saman tuskastumisen, jossa tekee mieli vain heitellä kyniä ja mennä makaamaan pöydän alle. Minä opin vasta yliopistossa "lukemaan" näitä lukuaineeksi verrattavia materiaaleja, eli kirjoja, joissa on opittavaa tietoa epämääräisinä "tarinoina". Itselläni on tuo sama kuin ylemmällä, eli kun selvitän, mitä minun pitäisi oppia (kurssin tavoitteet), luen kirjan sisällysluettelon huolellisesti, ja ymmärrän, millä tavalla nämä kaksi linkittyvät toisiinsa, lukemisesta tulee helppoa, opin kerrasta, ja homma toimii.

Lapselle nyt voi olla vähän vaikea selvittää "ekaluokan tavoitteita", mitähän tähän keksittäisiin kokeiltavaksi?