Lue keskustelun säännöt.
Nuorella todettiin diabetes
19.03.2017 |
Alkushokissa. Miten tämän kanssa selvitään, miten ikinä oppii hiilihydraatit, insuliinit ym??
Ahdistaa ja pelottaa, onko netissä esim mitään vertaistukipalstaa?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vähentäkää tai lakatkaa kokonaan syömästä lihaa. Suosikaa täysjyvää ja hedelmiä. Kannattaa tutustua Nutritionfacts.org sivustoon ja Youtube-kanavaan.
Miten lihan syöminen liittyy diabetekseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gu kirjoitti:
Ai niin - se pistäminen menee artkipäiväjuttuna viikon kahden sisällä. Meikä pystyy tuikkaamaan piikin ravaavaan koiraan aikoinani.
Insuliinin pistäminen lapseen ei käy samalla tavalla kuin koiraan pistäminen.
Ikävä tuoda realiteettia tuon diabeetikkokoiranomistajan maalailemaan kuvaan, mutta pistäminen ei muutu yksinkertaiseksi muutamassa viikossa. Varaudu siihen, että lapsesi itkee ja huutaa ja kieltäytyy insuliinin pistämisestä. On äärimmäisen väsyttävää, kun joutuu välillä puolikin tuntia käymään tahtojen taistelua lapsen kanssa siitä, pistetäänkö inskaa vai ei. Toiset lapset ovat sitkeämpiä kuin toiset ja jaksavat hangoitella vastaan viikkokausia.
Yritä saada lapsellesi insuliinipumppu. Se helpottaa elämää todella paljon.
Ei toi pumpunkaan pito mitään ihan simppeliä ole.
Minkälainen kyseessä?
Meillä todettiin tytöllä 1 typ juuri kun täytti 12v. Tärkeintä on se että nuori ottaa heti vastuun mittaamisesta ja pistämisestä! Jos kaikki jää vanhempien valvottavaksi nuori ei ikinä viitsi sitä opetella!
Etsi kännykkään hiilari appin, vaikka novotel nordiskin. Sieltä voi tarkistaa ja samoin ruokapakkauksista tietty. Kyllä sen oppii!
Terveydellä ja elintavoilla ei ole merkitystä sairauden puhkeamiseen!
Matkustamme ulkomailla n 6 vkoa vuodessa ilman ongelmia. Nyt laitettiin pumppu ja elämä helpottui entisestään.
Kyllä se siitä helpottaa alkujärkytyksen jälkeen. Kunhan ette hössötä ja kauhistele liikaa, tuo on nyt osa teidän normaalia elämää!
Ai jos lihaa syö ei tarvitse pistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei toi pumpunkaan pito mitään ihan simppeliä ole.
Ei tietenkään, en sitä tarkoittanutkaan. Onhan siinä paljon hommaa siinäkin. Mutta insuliinin laittaminen käy niin paljon helpommin. Insuliini on myös aina mukana. Ei tarvitse hösätä niiden kynien ja neulojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ai jos lihaa syö ei tarvitse pistää?
Jos aterialla ei syö muuta kuin lihaa ja juo muuta kuin vettä, ei ateriainsuliinia tarvita. Lihassa ja vedessä ei ole hiilihydraatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykköstyyppiläiset voivat syödä, mitä haluavat ja miten paljon tahansa.
Paikan perusprovoilija oletan?
Kaikkea saa syödä. Määrät nyt itse asiassa kullakin voisi olla kohtuulliset... Insuliinilla korjataan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jos lihaa syö ei tarvitse pistää?
Jos aterialla ei syö muuta kuin lihaa ja juo muuta kuin vettä, ei ateriainsuliinia tarvita. Lihassa ja vedessä ei ole hiilihydraatteja.
Mutta käytännössä myös proteiini ja rasva tarvitsevat insuliinia imeytyäkseen. Ei tokikaan heti sairastumisen jälkeen, sillä useimmiten omakin haima tuottaa vielä jonkin aikaa vähäisiä määriä insuliinia, vaikka ilman pistämistä ei enää selviäkään. Proteiinin ja rasvan suhteen imeytymisaika on pidempi, mutta aiheuttavat kyllä useimmilla vuosia sairastaneilla piikin verensokeriin, jos insuliinia ei pistä.
Terv. DM1 jo vuodesta -84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jos lihaa syö ei tarvitse pistää?
Jos aterialla ei syö muuta kuin lihaa ja juo muuta kuin vettä, ei ateriainsuliinia tarvita. Lihassa ja vedessä ei ole hiilihydraatteja.
Mutta käytännössä myös proteiini ja rasva tarvitsevat insuliinia imeytyäkseen. Ei tokikaan heti sairastumisen jälkeen, sillä useimmiten omakin haima tuottaa vielä jonkin aikaa vähäisiä määriä insuliinia, vaikka ilman pistämistä ei enää selviäkään. Proteiinin ja rasvan suhteen imeytymisaika on pidempi, mutta aiheuttavat kyllä useimmilla vuosia sairastaneilla piikin verensokeriin, jos insuliinia ei pistä.
Terv. DM1 jo vuodesta -84
Tuo kysymys oli jonkun provoilijan. Harvassa on niitä, jotka järsivät ateriakseen vain lihaa.
Vierailija kirjoitti:
gu kirjoitti:
Ai niin - se pistäminen menee artkipäiväjuttuna viikon kahden sisällä. Meikä pystyy tuikkaamaan piikin ravaavaan koiraan aikoinani.
Insuliinin pistäminen lapseen ei käy samalla tavalla kuin koiraan pistäminen.
Ikävä tuoda realiteettia tuon diabeetikkokoiranomistajan maalailemaan kuvaan, mutta pistäminen ei muutu yksinkertaiseksi muutamassa viikossa. Varaudu siihen, että lapsesi itkee ja huutaa ja kieltäytyy insuliinin pistämisestä. On äärimmäisen väsyttävää, kun joutuu välillä puolikin tuntia käymään tahtojen taistelua lapsen kanssa siitä, pistetäänkö inskaa vai ei. Toiset lapset ovat sitkeämpiä kuin toiset ja jaksavat hangoitella vastaan viikkokausia.
Yritä saada lapsellesi insuliinipumppu. Se helpottaa elämää todella paljon.
Huudan päivittäin vanhemmilleni ja sisaruksille, en syö muuta kuin makeisia ja sipsejä ja juon sokeri cokista. En koskaan aio hyväksyä tautia, mikä pilasi elämäni. Elämä on helvetistä. T. 16-v teini diabeetikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi sairastui ollessaan 2v, nyt jo 13. Kaikki mennyt hyvin, ei kapinointia hoitoa kohtaan eikä pahempia epätasapainoja hoidossa. Matkustellaan ja harrastaa normaalisti. Herkuttelee kohtuudella.Toki hänestä suurempi huoli jos ei saa vaikka heti puhelimella kiinni, kuin terveestä sisaruksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gu kirjoitti:
Ai niin - se pistäminen menee artkipäiväjuttuna viikon kahden sisällä. Meikä pystyy tuikkaamaan piikin ravaavaan koiraan aikoinani.
Insuliinin pistäminen lapseen ei käy samalla tavalla kuin koiraan pistäminen.
Ikävä tuoda realiteettia tuon diabeetikkokoiranomistajan maalailemaan kuvaan, mutta pistäminen ei muutu yksinkertaiseksi muutamassa viikossa. Varaudu siihen, että lapsesi itkee ja huutaa ja kieltäytyy insuliinin pistämisestä. On äärimmäisen väsyttävää, kun joutuu välillä puolikin tuntia käymään tahtojen taistelua lapsen kanssa siitä, pistetäänkö inskaa vai ei. Toiset lapset ovat sitkeämpiä kuin toiset ja jaksavat hangoitella vastaan viikkokausia.
Yritä saada lapsellesi insuliinipumppu. Se helpottaa elämää todella paljon.
Huudan päivittäin vanhemmilleni ja sisaruksille, en syö muuta kuin makeisia ja sipsejä ja juon sokeri cokista. En koskaan aio hyväksyä tautia, mikä pilasi elämäni. Elämä on helvetistä. T. 16-v teini diabeetikko
Oletko ajatellut että teet oikeasti hallaa vain itsellesi? Siis terveydellesi? Miksi rankaiset siitä vanhempiasi, he käyvät joka päivä läpi pienen helvetin kun surevat sairastumistasi? Jos voisivat he tekisivät mitä tahansa ettet olisi sairastunut mutta ovat kiitollisia että on lääke joka mahdollistaa lähes normaalin elämän sinulle - jos tahdot.
Viime kesänä tuttavan parikymppinen db1 poika oli mökillä kavereiden kanssa. Huonosti hoidettu db ja yllättävä sokeripiikki - viikko koomassa ja kuolema. Ikuinen suru vanhemmille. Mietipä sitä!
Sen 12v sairastuneen äiti
Ruoan hiilihydraatit oppii todella nopeasti. Oppii myös aika nopeasti muistamaan minkä verran laittaa millekkin ruoalle ja mitä huomioida ja mitä ei. Siripirejä kannattaa kaupasta takin taskuun ostaa, jos tulee matalan tuntemuksia niin on aina jotain mutusteltavaa. Myös pillimehu koulureppuun on hyvä jemmata. Alussa mittailkaa yhdessä ruokien määriä, oppii silmämääräisesti katsomaan paljonko on 1dl makaroonia tai riisiä lautasella ja se helpottaa sitten hiilihydraattien arvioimistakin. Koulussa ottakaa keittiöväen kanssa myös asia puheeksi, lapsi saa apua annosteluihin (määriin) ja keittiölle sekä lapselle ohjekirja missä hiilihydraatit ovat merkittyjä. Kun pitkäkestoinen insuliini on kohdillaan, on ruokainsuliinin laskeminen huomattavasti helpompaa. Pieniä juttuja kannattaa muistaa, jos urheilee niin se laskee sokereita jopa pari tuntia liikunnan jälkeen. Mahdollisesti kesken urheilun voisi jotain pientä haukata tai juoda mehun ja sama urheilun loputtua. Ei pääse yllättämään. Säännöllinen mittailu auttaa sokeritasapainon hyvänä pitämisessä. Mittaus ennen ateriaa ja 2h aterian jälkeen. Mikäli korkealla, korjataan ottamalla lisää insuliiniä. Sairaalassa opettavat ja diabeteshoitaja opastaa ja neuvoo kyllä. Ja aina kannattaa soittaa jos on epäselvyyksiä. Älkää kuitenkaan pitäkö sokereita korkealla matalien pelossa, koska mitä kauemmin sellaista jatkaa, sitä hankalampaa ne on hilata sieltä alas. Hyvin hoidettu diabetes vähentää kaikkien ikävien lisäsairauksien riskiä ja toki lapsen olo on silloin myös parempi. Mikäli lapsi käyttäytyy omituisesti, on hyvä aina tarkistaa mikä on sokeri tilanne eikä jäädä ihmettelemään. Kaikki vaikuttaa sokereihin ja ne oppii sitten ajan kanssa. Voitte matkustaa ulkomailla, kannattaa ehkä pyytää resepti mukaan siltä varalta, että tulee lääkkeiden ja tullin kanssa ongelmia. (Lääkäriltä pitäisi saada sellainen kansainvälinen todistus? En ole matkustanut niin en muista tarkalleen kuinka ja mistä sen sai, mutta sen saa ja hyvä olla mukana!) Muistatte vain ottaa mukaan varmuuden vuoksi varakynät, jos vaikka hajoaa. Ja tietenkin ottaa mukaan riittävästi diabetestarvikkeita.
Meillä teinivuodet oli vaikeita, tuli pysyviä vaurioita hoitamattomuudesta. Pari nuorta tiedän tukiryhmästä menehtyneen :/ Uskoisin että mitä nuorempana sairastuu, sitä helpompaa. Meillä sairastuttiin pahimpaa murrosikään. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gu kirjoitti:
Ai niin - se pistäminen menee artkipäiväjuttuna viikon kahden sisällä. Meikä pystyy tuikkaamaan piikin ravaavaan koiraan aikoinani.
Insuliinin pistäminen lapseen ei käy samalla tavalla kuin koiraan pistäminen.
Ikävä tuoda realiteettia tuon diabeetikkokoiranomistajan maalailemaan kuvaan, mutta pistäminen ei muutu yksinkertaiseksi muutamassa viikossa. Varaudu siihen, että lapsesi itkee ja huutaa ja kieltäytyy insuliinin pistämisestä. On äärimmäisen väsyttävää, kun joutuu välillä puolikin tuntia käymään tahtojen taistelua lapsen kanssa siitä, pistetäänkö inskaa vai ei. Toiset lapset ovat sitkeämpiä kuin toiset ja jaksavat hangoitella vastaan viikkokausia.
Yritä saada lapsellesi insuliinipumppu. Se helpottaa elämää todella paljon.
Huudan päivittäin vanhemmilleni ja sisaruksille, en syö muuta kuin makeisia ja sipsejä ja juon sokeri cokista. En koskaan aio hyväksyä tautia, mikä pilasi elämäni. Elämä on helvetistä. T. 16-v teini diabeetikko
Oletko ajatellut että teet oikeasti hallaa vain itsellesi? Siis terveydellesi? Miksi rankaiset siitä vanhempiasi, he käyvät joka päivä läpi pienen helvetin kun surevat sairastumistasi? Jos voisivat he tekisivät mitä tahansa ettet olisi sairastunut mutta ovat kiitollisia että on lääke joka mahdollistaa lähes normaalin elämän sinulle - jos tahdot.
Viime kesänä tuttavan parikymppinen db1 poika oli mökillä kavereiden kanssa. Huonosti hoidettu db ja yllättävä sokeripiikki - viikko koomassa ja kuolema. Ikuinen suru vanhemmille. Mietipä sitä!
Sen 12v sairastuneen äiti
Mieti vaan ite menemään!! Äläkä sinä tule jauhamaan paskaa terveydestä, jota minulla ei ole! On vanhempieni syytä, että olen sairas ja heidän kuuluisi ottaa vastuu kun aiheuttivat helvetin minulle. Et tiedä miltä tuntuu, kun terveitä sisaruksia palvotaan ja minä sairaana olen täysin kauhukakara enkä ansaitse rakkautta. Elämä on helvetistä, joten raivoan ja pilaan koko perheen tunnelman.
Ikävä kyllä asia ei ole näin. Diabetes muuttaa koko perheen elämää ja se on koko ajan otettava huomioon.
Diabetes on muistettava ennen ruokailua ja sen jälkeen, ennen liikuntaa ja sen jälkeen, ennen nukkumaanmenoa, sairaana... Ulos ei voi mennä, jos ei ole varahiilareita mukana. Verensokerimittari on hyvä olla aina mukana.
Kaikki tämä on aluksi hyvin stressaavaa ja voi johtaa masentumiseen. Käyttäkää sairaalan tarjoamaa psykologin apua hyväksenne aina, kun siltä tuntuu.