Lue keskustelun säännöt.
HS sen sanoi, Suomessa ja Kiinassa sinkkunaiset ovat nirsoja
19.03.2017 |
Päivän Hesarissa totuus tuodaan julki eli suomalaiset ja kiinalaiset naiset ovat vain nirsoja kun eivät löydä miestä itselleen.
Miehiä on enemmän kuin naisia joten pitäisi vain valita se mies vapaista sinkkumiehistä.
Miksi kaupunkilaiset jotka valittavat että eivät saa miestä tutustu maalla oleviin miehiin..viestittelyä ja kyläilyä maalle ja jos rakastutaan niin pyytää miestä vain muuttamaan luokseen kaupunkiin ja perhettä perustamaan.
Mutta ei, mitäs kaveritkin sanoisi kun mies ei asu Westendissä, ei omaa hienoa titteliä kansainvälisessä firmassa, ei pukeudu pukuun eikä tiedä missä Karibia sijaitsee..Noloahan se on.
Naiset ovat liikaa katsoneet lässyn lää sarjoja telkkarista ja pilanneet itsensä.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies35v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Mistä syystä olet kerta toisensa jälkeen valinnut seurustelukumppaniksesi tasokkaan high maintenance naisen, jos omat mielenkiinnonkohteesi ovat aivan toisenlaisia? Oletko yrittänyt hakea jotain maanläheisempää, telttailusta ja luontoretkistä pitävää naista? Meitäkin kun nimittäin on.
Minusta on hämmästyttävää, miten tässäkin ketjussa monet miehet tuntuvat väheksyvän yhteisten mielenkiinnonkohteiden merkitystä, vaikka esim. juuri sinunkin kokemuksesi osoittavat niiden tärkeyden. Kun eihän siitä parisuhteesta tule mitään, jos ollaan kovin erilaisia, kuten sinä olet mitä ilmeisimmin seurustelukumppaniesi kanssa ollut. Minä en naisena viihtyisi yhtään miehen kanssa, jonka kanssa pitäisi ravata hienoissa ravintoloissa ja modernin taiteen museoissa. Siksi etsinkin miestä, joka lähtee mieluummin kanssani luontoon patikoimaan kamera kaulassa ja makkaraa repussa.
Koska sinunlaisia on niin vähän, ainakaan huoliteltuja ja timmejä. Enkä nyt tarkoita pakkelia enkä irtoripsejä. Semmoiset poikkeukset ovat aina varattuja, tai liian nuoria.
-eri
Sinäkin siis valitset naisen ulkonäön perusteella. Miksi naisen pitää olla huoliteltu? Miksei kelpaa perussiisti? Aika harva nainen on mikään metsänpeikko vaikka ulkonäköön ei viitsi panostaa.
Mitä kukin nyt tarkoitaa noilla sanoilla. Riittää että nainen käy salilla (nostamassa rautaa, ei pelkkää ryhmäliikuntaa), käyttää legginesejä/joogahousuja seurassani, ja pikkasen väriä silmien ympärille. Jos tämän lisäksi vielä valitsee mökin/piknikin/vaelluksen, ravintolan ja yöelämän sijasta, niin avot, tu es la femme de mes reves!
Mutta tämmöinen kombinaatio on erittäin harvinainen, jos häntä on edes olemassa. Ja sitten pitäisi vielä saada hänet kiinnostumaan minusta...
-edelleen se sama eri
Totta, tuollainen kombinaatio on varmasti harvinainen ja jokainen tietysti itse päättää, mitä ominaisuuksia kumppanissa pitää ensiarvoisen tärkeänä. Mutta sitten pitäisi kyetä kitisemättä ja naisia syyllistämättä elää valintojensa kanssa.
Tässäkään tapauksessa ei ole kyse mistään kerran hairahduksesta, josta olisi sittemmin ottanut opikseen, vaan ihan moneen kertaan toistetusta kaavasta. Jos valitsee toistuvasti vakavaan parisuhteeseen kumppanin ensisijaisesti ulkonäön perusteella, ei pidä valittaa, että luonne ei sitten miellytäkään. Jos se kerran on parisuhteessa tärkeintä, että puoliso on high maintenance prinsessa, ja tämä on vieläpä niin tärkeää, että on kerta toisensa jälkeen ollut halukas luopumaan siitä, että puolison kanssa olisi jotain yhteistä, niin silloinhan on saanut juuri sen mitä on hakenut. Miksi valittaa siitä, että high maintenance prinsessa ei ole innostunut telttailusta ja luonnossa patikoinnista, jos olet itsekin kerran sitä mieltä, että sillä ei ole väliä, onko teillä naisen kanssa mitään yhteistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies35v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Mistä syystä olet kerta toisensa jälkeen valinnut seurustelukumppaniksesi tasokkaan high maintenance naisen, jos omat mielenkiinnonkohteesi ovat aivan toisenlaisia? Oletko yrittänyt hakea jotain maanläheisempää, telttailusta ja luontoretkistä pitävää naista? Meitäkin kun nimittäin on.
Minusta on hämmästyttävää, miten tässäkin ketjussa monet miehet tuntuvat väheksyvän yhteisten mielenkiinnonkohteiden merkitystä, vaikka esim. juuri sinunkin kokemuksesi osoittavat niiden tärkeyden. Kun eihän siitä parisuhteesta tule mitään, jos ollaan kovin erilaisia, kuten sinä olet mitä ilmeisimmin seurustelukumppaniesi kanssa ollut. Minä en naisena viihtyisi yhtään miehen kanssa, jonka kanssa pitäisi ravata hienoissa ravintoloissa ja modernin taiteen museoissa. Siksi etsinkin miestä, joka lähtee mieluummin kanssani luontoon patikoimaan kamera kaulassa ja makkaraa repussa.
Koska sinunlaisia on niin vähän, ainakaan huoliteltuja ja timmejä. Enkä nyt tarkoita pakkelia enkä irtoripsejä. Semmoiset poikkeukset ovat aina varattuja, tai liian nuoria.
-eri
Sinäkin siis valitset naisen ulkonäön perusteella. Miksi naisen pitää olla huoliteltu? Miksei kelpaa perussiisti? Aika harva nainen on mikään metsänpeikko vaikka ulkonäköön ei viitsi panostaa.
Mitä kukin nyt tarkoitaa noilla sanoilla. Riittää että nainen käy salilla (nostamassa rautaa, ei pelkkää ryhmäliikuntaa), käyttää legginsejä/joogahousuja seurassani, ja pikkasen väriä silmien ympärille. Jos tämän lisäksi vielä valitsee mökin/piknikin/vaelluksen, ravintolan ja yöelämän sijasta, niin avot, tu es la femme de mes reves!
Mutta tämmöinen kombinaatio on erittäin harvinainen, jos häntä on edes olemassa. Ja sitten pitäisi vielä saada hänet kiinnostumaan minusta...
-edelleen se sama eri
Totta, tuollainen kombinaatio on varmasti harvinainen ja jokainen tietysti itse päättää, mitä ominaisuuksia kumppanissa pitää ensiarvoisen tärkeänä. Mutta sitten pitäisi kyetä kitisemättä ja naisia syyllistämättä elää valintojensa kanssa.
Tässäkään tapauksessa ei ole kyse mistään kerran hairahduksesta, josta olisi sittemmin ottanut opikseen, vaan ihan moneen kertaan toistetusta kaavasta. Jos valitsee toistuvasti vakavaan parisuhteeseen kumppanin ensisijaisesti ulkonäön perusteella, ei pidä valittaa, että luonne ei sitten miellytäkään. Jos se kerran on parisuhteessa tärkeintä, että puoliso on high maintenance prinsessa, ja tämä on vieläpä niin tärkeää, että on kerta toisensa jälkeen ollut halukas luopumaan siitä, että puolison kanssa olisi jotain yhteistä, niin silloinhan on saanut juuri sen mitä on hakenut. Miksi valittaa siitä, että high maintenance prinsessa ei ole innostunut telttailusta ja luonnossa patikoinnista, jos olet itsekin kerran sitä mieltä, että sillä ei ole väliä, onko teillä naisen kanssa mitään yhteistä?
On sillä väliä, mutta kaikkea ei voi saada... Tai joku superjulkkis/rikas ehkä voi, mutta tavallinen, edes akateeminen ja pitkä mies ei voi. Yksi kiinnostus on (minulle) tärkeämpi kuin muut, kehon ylläpito, kehitys ja muokkaus. Ts "urheilullisuus", vaikka sali nyt oikeasti jyrää kaikki muut lajit, paitsi ehkä telinevoimistelun ja ratsastuksen. Kunhan sille on vastakaikua, niin muista voi tinkiä. Kyllä minäkin nautin oopperasta & teatterista, ja tietenkin hyvästä ravintolaruuasta, vaikka ilman naista tai kiinnostusta naisiin en niissä juuri koskaan kävisi.
Tuo aiempi mies jonka viestiä ikään kuin jatkoin, jos hän jostain syyllisti naisia, se oli siitä että naiset eivät tule läheskään yhtä paljon vastaan kiinostuksissa, kuin miehet. Oletko eri mieltä siitä? Vai ajatteletko, ettei pitäisikään tulla? Että kaikki tai ei mitään? Miehille, poislukien ehkä aivan eliitti, ei ole semmoista luksusta, että voisi ajatella niin. Silloin jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies35v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Mistä syystä olet kerta toisensa jälkeen valinnut seurustelukumppaniksesi tasokkaan high maintenance naisen, jos omat mielenkiinnonkohteesi ovat aivan toisenlaisia? Oletko yrittänyt hakea jotain maanläheisempää, telttailusta ja luontoretkistä pitävää naista? Meitäkin kun nimittäin on.
Minusta on hämmästyttävää, miten tässäkin ketjussa monet miehet tuntuvat väheksyvän yhteisten mielenkiinnonkohteiden merkitystä, vaikka esim. juuri sinunkin kokemuksesi osoittavat niiden tärkeyden. Kun eihän siitä parisuhteesta tule mitään, jos ollaan kovin erilaisia, kuten sinä olet mitä ilmeisimmin seurustelukumppaniesi kanssa ollut. Minä en naisena viihtyisi yhtään miehen kanssa, jonka kanssa pitäisi ravata hienoissa ravintoloissa ja modernin taiteen museoissa. Siksi etsinkin miestä, joka lähtee mieluummin kanssani luontoon patikoimaan kamera kaulassa ja makkaraa repussa.
Koska sinunlaisia on niin vähän, ainakaan huoliteltuja ja timmejä. Enkä nyt tarkoita pakkelia enkä irtoripsejä. Semmoiset poikkeukset ovat aina varattuja, tai liian nuoria.
-eri
Sinäkin siis valitset naisen ulkonäön perusteella. Miksi naisen pitää olla huoliteltu? Miksei kelpaa perussiisti? Aika harva nainen on mikään metsänpeikko vaikka ulkonäköön ei viitsi panostaa.
Mitä kukin nyt tarkoitaa noilla sanoilla. Riittää että nainen käy salilla (nostamassa rautaa, ei pelkkää ryhmäliikuntaa), käyttää legginesejä/joogahousuja seurassani, ja pikkasen väriä silmien ympärille. Jos tämän lisäksi vielä valitsee mökin/piknikin/vaelluksen, ravintolan ja yöelämän sijasta, niin avot, tu es la femme de mes reves!
Mutta tämmöinen kombinaatio on erittäin harvinainen, jos häntä on edes olemassa. Ja sitten pitäisi vielä saada hänet kiinnostumaan minusta...
-edelleen se sama eri
Ei kuulosta ihan kuu taivaalta unelmoinnista. Ei kai tuommoisen löytäminen voi olla niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Päivän Hesarissa totuus tuodaan julki eli suomalaiset ja kiinalaiset naiset ovat vain nirsoja kun eivät löydä miestä itselleen.
Miehiä on enemmän kuin naisia joten pitäisi vain valita se mies vapaista sinkkumiehistä.
Miksi kaupunkilaiset jotka valittavat että eivät saa miestä tutustu maalla oleviin miehiin..viestittelyä ja kyläilyä maalle ja jos rakastutaan niin pyytää miestä vain muuttamaan luokseen kaupunkiin ja perhettä perustamaan.
Mutta ei, mitäs kaveritkin sanoisi kun mies ei asu Westendissä, ei omaa hienoa titteliä kansainvälisessä firmassa, ei pukeudu pukuun eikä tiedä missä Karibia sijaitsee..Noloahan se on.
Naiset ovat liikaa katsoneet lässyn lää sarjoja telkkarista ja pilanneet itsensä.
"Pitäisi vain valita se mies vapaista sinkkumiehistä".
Ei pidä valita ketään jos ei huvita. Maalla asuville miehille muutto kaupunkiin ei sitä paitsi välttämättä ole mikään yksinkertainen juttu. Maalla voi olla työt ja kaverit, joita ei haluta jättää. Muuten kai ne miehet olisivat jo muuttaneet kaupunkeihin, kun siellä on enemmän naisia?
Miksi ei saisi olla nirso? Kyllä mä ainakin hyvin mielin oon sivuuttanu pieruverkkareissa treffeille tulleen, perheestään ensitreffeillä pahaa puhuneen ja miehen jonka kanssa huumori ei vain mätsänny. Ja tadaa! Löysin itselleni juuri täydellisesti sopivan miehen!
Kuka näitä alotuksia tekee? Omaan puolisoonsa kyllästyneet mammat vai nelkytvee ja neitsyt äijät? Kertokaa miksei saa olla nirso elämän isoimman päätöksen edessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ongelmahan ei ole se, että naiset ovat liian nirsoja vaan että naisille on liikaa tarjontaa miehistä. Kun tuotettas 200 - 300 tuhatta pariutumisikäistä naista muualta tasaamaan epäsuhtaa niin veikkaan että tätä keskustelua ei käytäisi.
Vierailija kirjoitti:
No ongelmahan ei ole se, että naiset ovat liian nirsoja vaan että naisille on liikaa tarjontaa miehistä. Kun tuotettas 200 - 300 tuhatta pariutumisikäistä naista muualta tasaamaan epäsuhtaa niin veikkaan että tätä keskustelua ei käytäisi.
Ei tarvittaisi kuin 50k tasaamaan naimaikäisten luvut. Mutta sen sijaan tuomme melkein 80% miehiä, sekä jo varattuja naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän sitä "nirsoutta" löydy ihan molemmista sukupuolista.
No olisiko vaikka sukupuolitaudit yksi hyvä syy, miksi naiset ei tykkää pettävistä miehistä! Miehille ok omasta mielestä lentää kukasta kukkaan, mutta oman naisen oletetaan olevan uskollinen. Aika tosi reilua, vai kuinka?