Lue keskustelun säännöt.
HS sen sanoi, Suomessa ja Kiinassa sinkkunaiset ovat nirsoja
19.03.2017 |
Päivän Hesarissa totuus tuodaan julki eli suomalaiset ja kiinalaiset naiset ovat vain nirsoja kun eivät löydä miestä itselleen.
Miehiä on enemmän kuin naisia joten pitäisi vain valita se mies vapaista sinkkumiehistä.
Miksi kaupunkilaiset jotka valittavat että eivät saa miestä tutustu maalla oleviin miehiin..viestittelyä ja kyläilyä maalle ja jos rakastutaan niin pyytää miestä vain muuttamaan luokseen kaupunkiin ja perhettä perustamaan.
Mutta ei, mitäs kaveritkin sanoisi kun mies ei asu Westendissä, ei omaa hienoa titteliä kansainvälisessä firmassa, ei pukeudu pukuun eikä tiedä missä Karibia sijaitsee..Noloahan se on.
Naiset ovat liikaa katsoneet lässyn lää sarjoja telkkarista ja pilanneet itsensä.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatella Kiinassa on syntynyt 1. lapsen politiikan seurauksena 120 poikasta 100 tyttölasta kohden ja koulutettu Kiinalainen nainen ei löydä miestä.
Nirsoudesta tuossa on kyse.
Sexy and the Cityä katsottu ilmeisesti Kiinassakin
Ruotsissa on sama sukupuolijako nuorissa, oliko 19-29 vuotiaissa tms. Kiitos pakolaisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän Hesarissa totuus tuodaan julki eli suomalaiset ja kiinalaiset naiset ovat vain nirsoja kun eivät löydä miestä itselleen.
Miehiä on enemmän kuin naisia joten pitäisi vain valita se mies vapaista sinkkumiehistä.
Miksi kaupunkilaiset jotka valittavat että eivät saa miestä tutustu maalla oleviin miehiin..viestittelyä ja kyläilyä maalle ja jos rakastutaan niin pyytää miestä vain muuttamaan luokseen kaupunkiin ja perhettä perustamaan.
Mutta ei, mitäs kaveritkin sanoisi kun mies ei asu Westendissä, ei omaa hienoa titteliä kansainvälisessä firmassa, ei pukeudu pukuun eikä tiedä missä Karibia sijaitsee..Noloahan se on.
Naiset ovat liikaa katsoneet lässyn lää sarjoja telkkarista ja pilanneet itsensä.
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Toi nyt on niinku taas tätä.
Minä kerron miten asiat on: Jos minä sovin treffit jonkun naisen kanssa niin väkisinkin siinä tulee puhuttua mitä hommia tehdään ja niin poispäin. Kun sitten kerron mitä kouluja olenn käynyt (PhD) ja mitä hommia teen niin (director) niin sitten tulee suominaisen huono itsetunto todella esiin: Mää nyt olen vaan tämmöne, sää taidat olla joku älykkö, ... Siis mitä vittua se kuuluu mihinkään! Ei tässä nyt olla mihinkään Mensaan pyrkimässä kumpikaan vaan tutustutaan toisiimme kaikessa rauhassa. Sorry my French. Jokainen on ihminen, mutta jos itsetunto on luokkaa kynnysmatto niin aika huonot on edellytykset mihinkään parisuhteeseen lähteä, ainakaan tasavertaiseen. Minä en itse asiassa edes etsi tasavertaista parisuhdetta vaan yhteisyritystä missä kumpikin tekee mitä osaa ja mihin pystyy.
Mulla ei ole ollut tarvetta sanoa miehelle noin. Olen itse älykäs ja naimisissa itseäni älykkäämmän miehen kanssa mutta tunnistan kyllä tilanteen. Tuo käytös taas johtuu naisten kasvatuksesta; itseään ei saa tuoda esille eikä vahvuuksiaan/omaa älyään korostaa etteivät miehet pelästy ja juokse karkuun. Omalle lapselleni en tuollaista ole opettanut.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaistaan asia sillä, että jokainen nainen ottaa kolme aviomiestä. Sillä tavalla jokainen mies saa seuraa.
Lisäksi ei haittaa vaikka yksikin on peräkammarin poika, jos se alkaa ärsyttää, voi viettää aikaa muiden miesten seurassa.
Samalla ratkeaisi talousasiat, kyllähän sinne sukutilalle mahtuu useampikin, lisäksi hommiin on enemmän käsipareja.Sähkö- ja vesilaskua olisi maksamassa 4 ihmistä, joten kaikille jäisi enemmän rahaa mukaviin asioihin, esim matkusteluun.
Lapsillekin olisi enemmän hoitajia ja kotityöt jakaantuisivat tasaisemmin.
Hyvä kun jaksaa edes tuota yhtä aviomiestä saati sitten kolmea. Alkaisi kyllä sinkkuelämä houkutella enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen normaali mies, sopusuhtainen, perus hygienia kunnossa, opiskelen matematiikkaa yliopistossa ja harrastan lenkkeilyä pari kertaa viikossa. Eikä mitään mahdollisuuksia saada minkäänlaista naista vaikka asun Helsingissä, jossa "naisia on miehiä enemmän".
Miksi sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada minkäänlaista naista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaistaan asia sillä, että jokainen nainen ottaa kolme aviomiestä. Sillä tavalla jokainen mies saa seuraa.
Lisäksi ei haittaa vaikka yksikin on peräkammarin poika, jos se alkaa ärsyttää, voi viettää aikaa muiden miesten seurassa.
Samalla ratkeaisi talousasiat, kyllähän sinne sukutilalle mahtuu useampikin, lisäksi hommiin on enemmän käsipareja.Sähkö- ja vesilaskua olisi maksamassa 4 ihmistä, joten kaikille jäisi enemmän rahaa mukaviin asioihin, esim matkusteluun.
Lapsillekin olisi enemmän hoitajia ja kotityöt jakaantuisivat tasaisemmin.
En saa sitä ensimmäistäkään miestä.
N28
Ap:lla on omituinen käsitys asiasta. Nainen on "pilannut itsensä", kun miehet ei kelpaa. Se nainenhan on tuossa tapauksessa "pilalla" vain niiden miesten näkökulmasta, jotka ei kelpaa, ei naisen omasta näkökulmasta.
Itse en näe ainoatakaan syytä, miksi minun pitäisi olla vähemmän nirso sen takia, ettei miehillä olisi niin kurjaa, kun omasta mielestäni on äärettömän paljon mielekkäämpää elää ilman kumppania, kuin sellaisen kumppanin kanssa, joka ei täysin miellyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiva provo. Tarkista ensikerralla faktat. Suomessa on enemmän naisia kuin miehiä. Eli niitä jää väkisin yli, turha siitä on naisia syyttää.
Niin, mummoja on enemmän, koska miehet kuolevat aikaisemmin. Alle 55v miehiä on enemmän jokaisessa ikäryhmässä, eli naimaikäisissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous on sitä ettei tyydy johonkin mitä ei tarvitse niin onko se paha?
Ei, mutta silloin ei luonnolisesti valiteta asiasta, ettei löydy miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies35v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Mistä syystä olet kerta toisensa jälkeen valinnut seurustelukumppaniksesi tasokkaan high maintenance naisen, jos omat mielenkiinnonkohteesi ovat aivan toisenlaisia? Oletko yrittänyt hakea jotain maanläheisempää, telttailusta ja luontoretkistä pitävää naista? Meitäkin kun nimittäin on.
Minusta on hämmästyttävää, miten tässäkin ketjussa monet miehet tuntuvat väheksyvän yhteisten mielenkiinnonkohteiden merkitystä, vaikka esim. juuri sinunkin kokemuksesi osoittavat niiden tärkeyden. Kun eihän siitä parisuhteesta tule mitään, jos ollaan kovin erilaisia, kuten sinä olet mitä ilmeisimmin seurustelukumppaniesi kanssa ollut. Minä en naisena viihtyisi yhtään miehen kanssa, jonka kanssa pitäisi ravata hienoissa ravintoloissa ja modernin taiteen museoissa. Siksi etsinkin miestä, joka lähtee mieluummin kanssani luontoon patikoimaan kamera kaulassa ja makkaraa repussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet ovat kiinnostuneita oopperasta.
Hyvä vitsi. Suurinta osaa miehistä se kiekuminen ei kiinnosta hittojakaan. Jos mies menee oopperaan, niin hän menee sinne yleensä naisen mieliksi, jotta saisi pimperoa.
Ehkä niin. Minä menisin mielelläni, mutta se on aivan liian kallista. Siis, olisi kyllä varaa, mutta samalla rahalla saa paljon parempia kokemuksia muualta, eikä ole niin paljon rahaa että kaikkea voisi tehdä jatkuvasti.
Ne rikkaat jotka tunnen, eivät maksa penniäkään kulttuurista, vaan aina on jotain yrityslippuja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen jos sinä tykkäät matkustella paljon, niin onko se olennaisen tärkeää, että mies lähtee joka kerta matkaan, kunhan lähtee edes välillä? Eihän kaikkea tarvitse tehdä yhdessä.
Jaa, että vaimosi käy välillä Gambiassa ilman sinua, niin se on ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
mies35v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Mistä syystä olet kerta toisensa jälkeen valinnut seurustelukumppaniksesi tasokkaan high maintenance naisen, jos omat mielenkiinnonkohteesi ovat aivan toisenlaisia? Oletko yrittänyt hakea jotain maanläheisempää, telttailusta ja luontoretkistä pitävää naista? Meitäkin kun nimittäin on.
Minusta on hämmästyttävää, miten tässäkin ketjussa monet miehet tuntuvat väheksyvän yhteisten mielenkiinnonkohteiden merkitystä, vaikka esim. juuri sinunkin kokemuksesi osoittavat niiden tärkeyden. Kun eihän siitä parisuhteesta tule mitään, jos ollaan kovin erilaisia, kuten sinä olet mitä ilmeisimmin seurustelukumppaniesi kanssa ollut. Minä en naisena viihtyisi yhtään miehen kanssa, jonka kanssa pitäisi ravata hienoissa ravintoloissa ja modernin taiteen museoissa. Siksi etsinkin miestä, joka lähtee mieluummin kanssani luontoon patikoimaan kamera kaulassa ja makkaraa repussa.
Samaa minäkin ihmettelen.
Kiinnostuksen kohteet ja elämäntavat eivät käy yksiin, eikä luonteetkaan ole kovin kummoiset, jos toiminta on niin itsekästä, että kumppanin mielenkiinnon kohteille ei voi vastavuoroisesti osoittaa kiinnostusta saati viettää niiden parissa aikaa.
Mikä on se peruste, millä suhteeseen on ihan avoliittoon asti kuitenkin lähdetty? Ulkonäkö kenties?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mies35v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Mistä syystä olet kerta toisensa jälkeen valinnut seurustelukumppaniksesi tasokkaan high maintenance naisen, jos omat mielenkiinnonkohteesi ovat aivan toisenlaisia? Oletko yrittänyt hakea jotain maanläheisempää, telttailusta ja luontoretkistä pitävää naista? Meitäkin kun nimittäin on.
Minusta on hämmästyttävää, miten tässäkin ketjussa monet miehet tuntuvat väheksyvän yhteisten mielenkiinnonkohteiden merkitystä, vaikka esim. juuri sinunkin kokemuksesi osoittavat niiden tärkeyden. Kun eihän siitä parisuhteesta tule mitään, jos ollaan kovin erilaisia, kuten sinä olet mitä ilmeisimmin seurustelukumppaniesi kanssa ollut. Minä en naisena viihtyisi yhtään miehen kanssa, jonka kanssa pitäisi ravata hienoissa ravintoloissa ja modernin taiteen museoissa. Siksi etsinkin miestä, joka lähtee mieluummin kanssani luontoon patikoimaan kamera kaulassa ja makkaraa repussa.
Koska sinunlaisia on niin vähän, ainakaan huoliteltuja ja timmejä. Enkä nyt tarkoita pakkelia enkä irtoripsejä. Semmoiset poikkeukset ovat aina varattuja, tai liian nuoria.
-eri
mies35v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Sinäkin katsot ensin ulkonäön ja alat toivoa että naisesta kuoriutuisi metsässä vaeltaja.
Ei se niin päin mene. Sinun pitää treffailla naisia jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Niitä on kyllä.
Itselläni on kaksi tytärtä jotka telttailevat, tekevät Lappiin hiihtovaelluksia, kiipeilevät jne. Ovat kauniitakin ja akateemisia.
Mutta heillä ei pääpaino ole ulkonäön vaalimisessa( rakennekynnet, irtoripset jne). Ja kaveripiirissään on muita vastaavia naisia.
Kyllä heitä on, etsi oikeista paikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailta saa sivistyneempiä miehiä. Ei tarvitse kuin katsoa vaikka ruotsalaisia ja ne maaseudun roparit unohtuvat lopullisesti. Ei kysymys ratkea sillä, että naiset kääntävät kelloaan kolmekymmentä vuotta ajassa takaisin vaan siinä, että maaseudun miehet ovat unohtuneet 70 -luvulle eivätkä seuranneet naisiaa nykyaikaan.
Miksi ruotsalainen mies huolisi suomalaisen naisen, kun hänellä on kotimaassaan parempia naisia?
Suomalainen nainen kelpaa yleensä vain Välimeren eteläpuolelta tuleville moniosaajille. Ja nämäkään eivät ole varsinaisesti tunnettuja edistyksellisyydestään tai naisten kunnioittamisesta.
No, avioliittomarkkinoissa ruotsalaiset miehet ovat useimmin se suomalaisen naisen kanssa aviossa oleva ryhmä. Sitten tulevat britit, turkkilaiset, jenkit. Mitä annettavaa jollain maaseudun roparilla on enemmän kuin vaikkapa sillä jenkillä?
Naisen mielestä vierasmaalainen mies on automaattisesti kiinnostava ja jännittävä, ihan sama millainen hän on luonteensa puolesta. Yleensä homma päättyy sitten riitaan siitä, missä pitäisi asua, ja katkeraan huoltajuustaisteluun.
Ja sehän on nähty, että suomalainen nainen taipuu kyllä hellan ja nyrkinkin väliin, kun mies tulee islamilaisesta maailmasta. Silloin unohtuu feminismi ja muu änkyröinti.
Eiköhän koulutetut naiset osaa valita yksilön eikä kansallisuutta avioituessaan vaikka sen britin tai jenkin kanssa. Eivät ne pääsääntöisesti ole sen kestämättömämpiä liittoja kuin suomalaisetkaan. Eikä sen suomalaisen naisen asema siellä maalla niin kummoinen ole. Piikojanahan niitä pidetään ja vapaa-aika menee ennemmin kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies35v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Mistä syystä olet kerta toisensa jälkeen valinnut seurustelukumppaniksesi tasokkaan high maintenance naisen, jos omat mielenkiinnonkohteesi ovat aivan toisenlaisia? Oletko yrittänyt hakea jotain maanläheisempää, telttailusta ja luontoretkistä pitävää naista? Meitäkin kun nimittäin on.
Minusta on hämmästyttävää, miten tässäkin ketjussa monet miehet tuntuvat väheksyvän yhteisten mielenkiinnonkohteiden merkitystä, vaikka esim. juuri sinunkin kokemuksesi osoittavat niiden tärkeyden. Kun eihän siitä parisuhteesta tule mitään, jos ollaan kovin erilaisia, kuten sinä olet mitä ilmeisimmin seurustelukumppaniesi kanssa ollut. Minä en naisena viihtyisi yhtään miehen kanssa, jonka kanssa pitäisi ravata hienoissa ravintoloissa ja modernin taiteen museoissa. Siksi etsinkin miestä, joka lähtee mieluummin kanssani luontoon patikoimaan kamera kaulassa ja makkaraa repussa.
Koska sinunlaisia on niin vähän, ainakaan huoliteltuja ja timmejä. Enkä nyt tarkoita pakkelia enkä irtoripsejä. Semmoiset poikkeukset ovat aina varattuja, tai liian nuoria.
-eri
Sinäkin siis valitset naisen ulkonäön perusteella. Miksi naisen pitää olla huoliteltu? Miksei kelpaa perussiisti? Aika harva nainen on mikään metsänpeikko vaikka ulkonäköön ei viitsi panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies35v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa olla nirso. Kyllä maantieto pitäisi olla hallussa, Westendistä ja tittelistä viis. .Miehet voisivat sivistää itseään edes hiukan niin pariutumismahikset paranisivat. Mikään ei ole kamalampi kuin täysi juntti penkkiurheilija jonka mielestä kasvikset ovat pupunruokaa, sen geenit saakin jäädä leviämättä.
Niin, yleensä se on nainen, joka määrittelee sen "sivistyksen". Tässä tapauksessa sivistys tarkoittaa sitä, että mies on kiinnostunut samoista asioista kuin nainen. Miehen pitäisi käydä oopperassa, olla feministi, syödä pupunruokaa, ihailla homoja jne. Tietty yleissivistys pitää olla jokaisella ihmisellä, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan hyväksyvän sitä, että miehet ovat kiinnostuneita eri asioista, eivätkä ne ole lähtökohtaisesti sen huonompia kuin naistenkaan kiinnostuksen kohteet.
Naisten pariutumismahdollisuudet paranisivat huomattavasti, jos he ymmärtäisivät tämän.
Tätä samaa olen itsekin monta kertaa miettinyt omissa seurustelusuhteissani. Olen kaiken kaikkiaan asunut avoliitossa kolmen eri helsinkiläisen korkeakoulutetun naisen kanssa, jotka ovat varmasti kuuluneet siihen ryhmään joita täällä syytetään "nirsoudesta". Kaikkien näiden seurustelukumppanien mielenkiinnon kohteet olivat hyvin samanlaisia sekä ilmeisen tyypillisiä nuorelle akateemiselle kaupunkilaisnaiselle. Jokaisessa suhteessani olen luonnollisesti koittanut panostaa myös kumppanini harrastuksiin ja häntä kiinnostaviin asioihin. Tämän seurauksena olen kolunnut läpi suuren määrän erilaisia modernin taiteen museoita, istunut iltaa lukemattomissa fine dining -ravintoloissa ja viinibaareissa, matkustanut useamman kerran vuodessa juuri sen hetken trendikkäimpään kaupunkikohteeseen shoppailemaan, tutustunut valtavaan määrään erityyppisiä ravintofilosofioita ja katsonut sinkkuelämää sarjan jokaisen jakson useampaan kertaan.
Ongelmaksi kaikissa näissä suhteissa muodostui lopulta se, että omat kiinnostuksen kohteeni olivat hyvin kaukana edellä mainituista. Moderni taide ja muu korkeakulttuuri on aina tuntunut minusta jossain määrin teeskentelyltä, kotona rakkaudella tehtty lasagne voittaa mielestäni minkä tahansa fine dining ravintolan 100-0 ja ruuhkaisen kaupunkiloman sijasta viihdyn paljon paremmin telttailemassa metsässä. Yritin kuitenkin panostaa kaikkiin suhteisiini ja pyrin myös olemaan ennakkoluuloton ja antamaan mahdollisuuden uusille asioille. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa entisistä avopuolisoistani tai muista vuosien varrella tapailemistani naisista. Yksikään heistä ei oikeastaan osoittanut minkäänaista mielenkiintoa asioihin, jotka kiinnostivat minua ja joiden parissa tykkäsin viettää aikaa. Eihän tälläinen suhde tietenkään kestä ja jossain vaiheessa minulla aina loppuivat voimat sekä motivaatio yhteiselämään.
Viime vuodet olenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin minkäänlaista seurustelukumppania tai naisseuraa. Periaatteessa olisin varmasti korkeakoulutettuna, urheilullisena ja ksekustelutaitoisena ihan haluttua seuraa, mutta omien kokemuksien mukaan naisia ja miehiä tuntuu vain yksinkertaisesti kiinnostavan niin eri asiat, että sopivan kumppanin löytäminen tuntuu erittäin haastavalta ja välillä jopa mahdottomalta ajatukselta.
Mistä syystä olet kerta toisensa jälkeen valinnut seurustelukumppaniksesi tasokkaan high maintenance naisen, jos omat mielenkiinnonkohteesi ovat aivan toisenlaisia? Oletko yrittänyt hakea jotain maanläheisempää, telttailusta ja luontoretkistä pitävää naista? Meitäkin kun nimittäin on.
Minusta on hämmästyttävää, miten tässäkin ketjussa monet miehet tuntuvat väheksyvän yhteisten mielenkiinnonkohteiden merkitystä, vaikka esim. juuri sinunkin kokemuksesi osoittavat niiden tärkeyden. Kun eihän siitä parisuhteesta tule mitään, jos ollaan kovin erilaisia, kuten sinä olet mitä ilmeisimmin seurustelukumppaniesi kanssa ollut. Minä en naisena viihtyisi yhtään miehen kanssa, jonka kanssa pitäisi ravata hienoissa ravintoloissa ja modernin taiteen museoissa. Siksi etsinkin miestä, joka lähtee mieluummin kanssani luontoon patikoimaan kamera kaulassa ja makkaraa repussa.
Koska sinunlaisia on niin vähän, ainakaan huoliteltuja ja timmejä. Enkä nyt tarkoita pakkelia enkä irtoripsejä. Semmoiset poikkeukset ovat aina varattuja, tai liian nuoria.
-eri
Sinäkin siis valitset naisen ulkonäön perusteella. Miksi naisen pitää olla huoliteltu? Miksei kelpaa perussiisti? Aika harva nainen on mikään metsänpeikko vaikka ulkonäköön ei viitsi panostaa.
Mitä kukin nyt tarkoitaa noilla sanoilla. Riittää että nainen käy salilla (nostamassa rautaa, ei pelkkää ryhmäliikuntaa), käyttää legginesejä/joogahousuja seurassani, ja pikkasen väriä silmien ympärille. Jos tämän lisäksi vielä valitsee mökin/piknikin/vaelluksen, ravintolan ja yöelämän sijasta, niin avot, tu es la femme de mes reves!
Mutta tämmöinen kombinaatio on erittäin harvinainen, jos häntä on edes olemassa. Ja sitten pitäisi vielä saada hänet kiinnostumaan minusta...
-edelleen se sama eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja mitä p*skaa taas. Näin nuorena naisena voin sanoa että harvassa on ne nuoret miehet jotka haluavat parisuhteen eikä paneskella ympäriinsä. Todella typerää syyttää naisia nirsoiksi kun miehet eivät edes halua seurustella. N22
Itse valitsette ne ympäriinsä paneskelijat. Aivan yksikseni olen saanut olla, vaikka minulla ei ole ollut mitään paneskeluvaihetta elämässäni. Niiden paneskelijoiden perään kumminkin suurin osa naisista on.
M23
Näin keski-ikäisenä naisena komppaan viestin lähettänyttä nuorta naista. Ja vastaan, että suurin osa naisista ei todellakaan halua puolisoksi häntäheikkiä. Ikävä kyllä useimmissa miehissä asuu pieni häntäheikkiä, joka ei osoita laantumisen merkkejä vielä keski-ikäisenä.
Totta. Miehen ottaminen on riskipeliä. Esimerkiksi niin moni mies pettää tai käyttäytyy muuten epäluotettavasti, omaa narsistisia tai jopa psykopaattisia piirteitä. On todella suuri riski joutua tällaisen miehen kanssa kimppaan, että parempi kai olla kokeilematta. Tai oikeastaan minulla kävi jo huono tuuri, nyt olen vapaa ja aion pysyäkin.