Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäitinä seitsemän vuotta ja aloitan huomenna TYöT
19.03.2017 |
Tuntuu siltä että en todellakaan ole valmis. Tahdon perua koko töihin paluun. Voitte varmaan kuvitella tilanteen työpaikalla kun kotiäiti palaa omaan pestiinsä eikä muista mitään mistään ja asiat ovat sitäpaitsi muuttuneet kehityksen myötä.
Olen jopa pohtinut vaihtaisinko ammattia eli lähtisin opiskelemaan suuren häpeän vuoksi.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä työssä perehdytetään? En ole koskaan ollut sellaisessa. Aina vaan käsketään ryhtyä hommiin. Kuulemma vain sillä tavalla oppii.
Työnantajalla on velvollisuus perehdyttää työntekijänsä työpaikan tehtäviin. Se onkin toinen juttu toteutuuko se...
Siksi mietinkin, että missä ne paikat ovat. Ehkä esim. hoitoalalla paremmin kuin muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ tekijäänsä neuvoo! Mahtava juttu, että sinulla on paikka, minne palata. Minulla nimittäin ei ole. Työhaluja kyllä. Pärjäät hienosti - alkujännitys kuuluu kenellä tahansa kuvaan. Jos mahdollista, niin aloita hissun kissun.
Tämä seuraava on sinulle, joka halveksit kotiäitejä. Kirjoituksessasi sanottiin, että "me muut hoidetaan SEKÄ lapset ETTÄ työelämä samaan aikaan". Kaikki maailman ihmiset eivät tee samoja ratkaisuja. Osa tekee jopa suuren enemmistön vastaisia elämänratkaisuja. Se ei todellakaan tarkoita, ettei "kaikista ole samaan". Olen kovin pahoillani sanoistasi huokuvan katkeruuden vuoksi.
Osa meistä ihmisistä tekee (kauaskantoisia) ratkaisuja usein sen hetkisen elämäntilanteen perusteella, oman yksityisen ja erityisen elämäntilanteensa perusteella. Mitkään ratkaisut - tai elämäntapa - ei ole toista huonompi, heikompi. On todella tarpeetonta moittia kotiäiteja, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet arvovalinnan. Tiedän, että luet sanojani raivostuneena, suuttuneena. Ylimielisyys ei johda mihinkään. SEKÄ-ETTÄ -äidit ja -isät, siis suuri enemmistö, joka hoitaa työnsä että perheensä, on toki vallitseva malli, etten sanoisi normi suomalaisessa yhteiskunnassa. Sitten on kuitenkin suuri joukko meitä, jotka ovat vapaaehtoisesti valinneet kotiäitiyden. Roolin, tehtävän, mallin, jota kukaan ei arvosta eikä kukaan pidä taloudellisesti tuottavana toimintana. Uskaliasta, rohkeaa porukkaa me.
Suomi on kovin homogeeninen maa. Useimmiten vain yksi elämäntapamalli on hyväksyttyä. Silti on aina ollut ja tulee olemaan meitä, jotka rohkenevat ja uskaltavat elää toisin. Sydämestään.
Minä en pysty millään järkiperusteella argumentoimaan kotiäitiyden puolesta Suomessa. Olen tehnyt sydämen valintoja, eri henkilökohtaisista syistä johtuen. Kannan vastuuni - ja sen, että kuka nyt palkkaa keski-ikäistä kotiäitiä monien kotiäitivuosien jälkeen. Sivumennen, olen tarmokas, aikaansaapa, energinen käytännnön moniosaaja - eikä pelkää tarttua toimeen kuin toimeen. Ei auta mainoslause, kotiäitejä ei palkata.
Lopuksi siis aloittajalle. Pidä työpaikastasi tiukasti kiinni. Pääset kyllä rytmiin kiinni - ja huomaat, miten elämäsi muuttuu uuteen suuntaan. Nyt on sinun aikasi käyttää kaikki osaamisesi ja kokemuksesi kotiäitivuosilta - sitkeys ja kärsivällisyys - työsi hyväksi!
Kiitos rohkaisevasta viestistä!
Joillakin on paha olla. -ap
Kotiäiti palaa TÖIHIN ( isolla)
Voi voi kun jollain on PAHA olla. Niii.. Nyyh...
Mihin palaat? Teatterikorkea?
On se yksi ihme, että kotiäitiys tässä maassa on niin halveksittua. Jos joku joskus laskisi, miten paljon esim. ruokamenoissa perhe voi säästää, kun kotona on se kotiäiti-niminen kone, joka raastaa ja hauduttaa.
Moni nainen tai mies haluaisi aidosti olla kotona, mutta miten voi tässä maassa tehdä jotain, mitä kaikki halveksivat. Toki jos on valmis laskemaan elintasonsa köyhyysrajan alapuolelle, kiitos korkeiden verojen ja elinkustannusten, niin mikä ettei kotiäitiys tai -isyys.
Vierailija kirjoitti:
On se yksi ihme, että kotiäitiys tässä maassa on niin halveksittua. Jos joku joskus laskisi, miten paljon esim. ruokamenoissa perhe voi säästää, kun kotona on se kotiäiti-niminen kone, joka raastaa ja hauduttaa.
Moni nainen tai mies haluaisi aidosti olla kotona, mutta miten voi tässä maassa tehdä jotain, mitä kaikki halveksivat. Toki jos on valmis laskemaan elintasonsa köyhyysrajan alapuolelle, kiitos korkeiden verojen ja elinkustannusten, niin mikä ettei kotiäitiys tai -isyys.
.
No mikä nottei, ämmät tappelee keskenään sen sijaan, että koitettaisiin saada jotain aikaan.
Naureskellen eukoille maksetaan 250 nettona kotiin, kun tarha maksaa yhteiskunnalle tuhansia.
Sitten kun koitetaan saada papparnat jäämään kotiin, niin johan luvataan ansiosidonnaisia!!!
Ämmät. Me ollaan niiiiin tyhmiä!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lupaa heti laittaa 7 kk ikäisen hoitoon, ja olla imettämättä ja jättää heti synnärillä vauvan isän huostaan ja lähtee joogaan, jottei vauva kiinny liikaa ja pääsee sitten töihin että on mahdollisimman hyvä ja kiva ja et kelpaa ja toiset kiljuu että ei saa kun minä haluan olla kotona kuus vuotta ja vittu niin täytyy olla sinunkin 250 eurolla kotona kun minäkin haluun ja yks kiljuu että hän meni töihin ja isä on kotona ja ruattalaisekkii tekee niin ja ne on viisaampii ja yks sanoo että vitun loiset ja yks kiljuu että elätit ja toinen sanoo olevansa hyödyllinen ja yks hyödytön ja plaa plaa plaa.....
Naurettavaa!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että sentään lopulta ryhdistäydyit. Huomaahan tuon jo aloituksestasi että laiskuus ja saamattomuus ovat olleet syitä sille että olet lorvinut kotona 7(!) vuotta! Mitä oikein meinasit, jatkaa lorvimista? Me muut hoidetaan SEKÄ lapset ETTÄ työelämä samaan aikaan. No, kaikista ei ole samaan.
On harvinaista että lapset pääsee mukaan äidin työpaikalle tai että voi tehdä töitä kotona. Olet erityisasemassa vaikka jostain syystä käytitkin termiä "me muut". Onnenmyyrä!
Höpsistä. Tarkoitin että muksut laitetaan hoitoon. Eikä oteta erillisiä lorvimisvuosia vaan toimitaan niin kuin normaalit yhteiskunnan jäsenet ja tuotetaan verotuloja valtiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöritelkää sitä ihan rauhassa miten päin tahansa ja vedotkaa raasteisiin ja survoksiin mutta fakta on se että työelämän ulkopuolella tuilla lorvaileva työikäinen ihminen on AINA taakka yhteiskunnalle!
Tämähän se on naisten suurin (tasa-arvo) ongelma. Täysin vapaaehtoisesti - oma valinta - nautitaan vuosia mnella tavalla kuitenkin leppoisasta ajasta kotiäitinä, ja kun vihdoin työelämä taas kiinostaa, niin... juna meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sun hommasi varmaan mahdottomia ole, jos noin vain palaat töihin 7 vuoden jälkeen. Jos et ole lastenhoitaja tms., niin toisaalta joudut yt:seen heti, jos sellaiset firmassa on.
Mihin ihmeen "yt:seen"? 😂
Vierailija kirjoitti:
Työ tekijäänsä neuvoo! Mahtava juttu, että sinulla on paikka, minne palata. Minulla nimittäin ei ole. Työhaluja kyllä. Pärjäät hienosti - alkujännitys kuuluu kenellä tahansa kuvaan. Jos mahdollista, niin aloita hissun kissun.
Tämä seuraava on sinulle, joka halveksit kotiäitejä. Kirjoituksessasi sanottiin, että "me muut hoidetaan SEKÄ lapset ETTÄ työelämä samaan aikaan". Kaikki maailman ihmiset eivät tee samoja ratkaisuja. Osa tekee jopa suuren enemmistön vastaisia elämänratkaisuja. Se ei todellakaan tarkoita, ettei "kaikista ole samaan". Olen kovin pahoillani sanoistasi huokuvan katkeruuden vuoksi.
Osa meistä ihmisistä tekee (kauaskantoisia) ratkaisuja usein sen hetkisen elämäntilanteen perusteella, oman yksityisen ja erityisen elämäntilanteensa perusteella. Mitkään ratkaisut - tai elämäntapa - ei ole toista huonompi, heikompi. On todella tarpeetonta moittia kotiäiteja, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet arvovalinnan. Tiedän, että luet sanojani raivostuneena, suuttuneena. Ylimielisyys ei johda mihinkään. SEKÄ-ETTÄ -äidit ja -isät, siis suuri enemmistö, joka hoitaa työnsä että perheensä, on toki vallitseva malli, etten sanoisi normi suomalaisessa yhteiskunnassa. Sitten on kuitenkin suuri joukko meitä, jotka ovat vapaaehtoisesti valinneet kotiäitiyden. Roolin, tehtävän, mallin, jota kukaan ei arvosta eikä kukaan pidä taloudellisesti tuottavana toimintana. Uskaliasta, rohkeaa porukkaa me.
Suomi on kovin homogeeninen maa. Useimmiten vain yksi elämäntapamalli on hyväksyttyä. Silti on aina ollut ja tulee olemaan meitä, jotka rohkenevat ja uskaltavat elää toisin. Sydämestään.
Minä en pysty millään järkiperusteella argumentoimaan kotiäitiyden puolesta Suomessa. Olen tehnyt sydämen valintoja, eri henkilökohtaisista syistä johtuen. Kannan vastuuni - ja sen, että kuka nyt palkkaa keski-ikäistä kotiäitiä monien kotiäitivuosien jälkeen. Sivumennen, olen tarmokas, aikaansaapa, energinen käytännnön moniosaaja - eikä pelkää tarttua toimeen kuin toimeen. Ei auta mainoslause, kotiäitejä ei palkata.
Lopuksi siis aloittajalle. Pidä työpaikastasi tiukasti kiinni. Pääset kyllä rytmiin kiinni - ja huomaat, miten elämäsi muuttuu uuteen suuntaan. Nyt on sinun aikasi käyttää kaikki osaamisesi ja kokemuksesi kotiäitivuosilta - sitkeys ja kärsivällisyys - työsi hyväksi!
No johan oli sellaista maailmaa syleilevää huttua että oksat pois. Ikävä kyllä tosiaan Suomessa yksilöllä on oikeus tehdä valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja - ja maksattaa ne muilla kansalaisilla. Tätä ei vain kertakaikkiaan käy kiistäminen. Kuten edellä todettiin, työelämän ulkopuolella oleva työikäinen ihminen on aina rasite yhteiskunnalle. Sanottakoon kuitenkin samaan hengenvetoon että sairaus tms. syy on eri asia, koska sitä ihminen ei itse valitse, koska joku teistä nillittäjistä aikoi kuitenkin sen kortin vetää. Seitsemän vuoden tuilla lorvailu sen sijaan on tietoinen valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoahan se on tehdä arvovalintoja kun muut veronmaksajat kustantavat!
Olin viisi vuotta. Ei mitään ongelmaa. Tosin kävin pari kurssia huvikseni iltaisin. Muutamassa päivässä olin oppinut kaiken. Tosin perusohjelmissa pysyin ajantasalla, kun monia käytin kotonakin. Muutoin työelämässäkin ollessa moni asia muuttuu ja pitää opetella ohjelmat uudestaan, vaikka ei olisi päivääkään välillä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ tekijäänsä neuvoo! Mahtava juttu, että sinulla on paikka, minne palata. Minulla nimittäin ei ole. Työhaluja kyllä. Pärjäät hienosti - alkujännitys kuuluu kenellä tahansa kuvaan. Jos mahdollista, niin aloita hissun kissun.
Tämä seuraava on sinulle, joka halveksit kotiäitejä. Kirjoituksessasi sanottiin, että "me muut hoidetaan SEKÄ lapset ETTÄ työelämä samaan aikaan". Kaikki maailman ihmiset eivät tee samoja ratkaisuja. Osa tekee jopa suuren enemmistön vastaisia elämänratkaisuja. Se ei todellakaan tarkoita, ettei "kaikista ole samaan". Olen kovin pahoillani sanoistasi huokuvan katkeruuden vuoksi.
Osa meistä ihmisistä tekee (kauaskantoisia) ratkaisuja usein sen hetkisen elämäntilanteen perusteella, oman yksityisen ja erityisen elämäntilanteensa perusteella. Mitkään ratkaisut - tai elämäntapa - ei ole toista huonompi, heikompi. On todella tarpeetonta moittia kotiäiteja, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet arvovalinnan. Tiedän, että luet sanojani raivostuneena, suuttuneena. Ylimielisyys ei johda mihinkään. SEKÄ-ETTÄ -äidit ja -isät, siis suuri enemmistö, joka hoitaa työnsä että perheensä, on toki vallitseva malli, etten sanoisi normi suomalaisessa yhteiskunnassa. Sitten on kuitenkin suuri joukko meitä, jotka ovat vapaaehtoisesti valinneet kotiäitiyden. Roolin, tehtävän, mallin, jota kukaan ei arvosta eikä kukaan pidä taloudellisesti tuottavana toimintana. Uskaliasta, rohkeaa porukkaa me.
Suomi on kovin homogeeninen maa. Useimmiten vain yksi elämäntapamalli on hyväksyttyä. Silti on aina ollut ja tulee olemaan meitä, jotka rohkenevat ja uskaltavat elää toisin. Sydämestään.
Minä en pysty millään järkiperusteella argumentoimaan kotiäitiyden puolesta Suomessa. Olen tehnyt sydämen valintoja, eri henkilökohtaisista syistä johtuen. Kannan vastuuni - ja sen, että kuka nyt palkkaa keski-ikäistä kotiäitiä monien kotiäitivuosien jälkeen. Sivumennen, olen tarmokas, aikaansaapa, energinen käytännnön moniosaaja - eikä pelkää tarttua toimeen kuin toimeen. Ei auta mainoslause, kotiäitejä ei palkata.
Lopuksi siis aloittajalle. Pidä työpaikastasi tiukasti kiinni. Pääset kyllä rytmiin kiinni - ja huomaat, miten elämäsi muuttuu uuteen suuntaan. Nyt on sinun aikasi käyttää kaikki osaamisesi ja kokemuksesi kotiäitivuosilta - sitkeys ja kärsivällisyys - työsi hyväksi!
Kiitos rohkaisevasta viestistä!
Joillakin on paha olla. -ap
No voi nyyh, minä niin vedin paha olo- kortin kun joku ei käsitellytkään kotiäitiyttä pyhämä lehmänä, josta ei saa sanoa puolikastakaan pahaa sanaa.
Merkillinen työpaikka sulle tulossa. Yleensä uudet työsuhteet alkavat kuun alusta. Mutta siellä Porvoossa on tosiaankin ihat omat tavat, ja palkanlaskentakin helpompaa.
Mitäpä arvon kotiäidit tuumisivat siitä, jos kaikki suomen naiset jäisivät pois työelämästä juhlistamaan äityttään seitsemäksi vuodeksi kotiin? Mistäpä sitten valtio ottaisi verot joilla tuet maksellaan? Siinä taitaisi hallituksen leikkuri louskauttaa siihen malliin että matameille tulisi kiire töihin.
Onneksi suurin osa kansalaisista kuitenkin on suoraselkäisiä eivätkä ajattele että "eihän sillä väliä jos minä, kunhan eivät muut".
Vierailija kirjoitti:
Ja mikähän on estänyt pysymästä asioista kärryllä?
Esim. lukea voi aina, vaikka olisikin lasten kanssa kotona.
Ei kaikki työt ole sellaisia, mitä voi kotona opetella kirjasta. Eikä sellaisia, joiden tekemisessä auttaa yleissivistyksen kartuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä arvon kotiäidit tuumisivat siitä, jos kaikki suomen naiset jäisivät pois työelämästä juhlistamaan äityttään seitsemäksi vuodeksi kotiin? Mistäpä sitten valtio ottaisi verot joilla tuet maksellaan? Siinä taitaisi hallituksen leikkuri louskauttaa siihen malliin että matameille tulisi kiire töihin.
Onneksi suurin osa kansalaisista kuitenkin on suoraselkäisiä eivätkä ajattele että "eihän sillä väliä jos minä, kunhan eivät muut".
70-luvulla suurin osa oli maaseudulla kotiäitejä, siihen asti kun lapset lähtivät kouluun. Minun äitini oli noin 10 vuotta. Ei ollut päiväkoteja maalla ja vielä 80-luvulla ne olivat vain pienituloisille. Mummot hoitivat lapsia, jos heitä oli tai joku naapurin tyttö minipalkalla. Silti maapallo pyöri. Kun itse olin kotiäitinä, oli jättityöttömyys ja itse jäin työttömäksi äitiysloman aikana. Olisin mennyt töihin, jos olisi oman alan töitä ollut tarjolla. Sitten kun lapset kasvoivat, olin valmis ottamaan muutakin, mutta oman alan töitä sain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä arvon kotiäidit tuumisivat siitä, jos kaikki suomen naiset jäisivät pois työelämästä juhlistamaan äityttään seitsemäksi vuodeksi kotiin? Mistäpä sitten valtio ottaisi verot joilla tuet maksellaan? Siinä taitaisi hallituksen leikkuri louskauttaa siihen malliin että matameille tulisi kiire töihin.
Onneksi suurin osa kansalaisista kuitenkin on suoraselkäisiä eivätkä ajattele että "eihän sillä väliä jos minä, kunhan eivät muut".
70-luvulla suurin osa oli maaseudulla kotiäitejä, siihen asti kun lapset lähtivät kouluun. Minun äitini oli noin 10 vuotta. Ei ollut päiväkoteja maalla ja vielä 80-luvulla ne olivat vain pienituloisille. Mummot hoitivat lapsia, jos heitä oli tai joku naapurin tyttö minipalkalla. Silti maapallo pyöri. Kun itse olin kotiäitinä, oli jättityöttömyys ja itse jäin työttömäksi äitiysloman aikana. Olisin mennyt töihin, jos olisi oman alan töitä ollut tarjolla. Sitten kun lapset kasvoivat, olin valmis ottamaan muutakin, mutta oman alan töitä sain.
Jep. Ja 70-lukua me eläisimme edelleen jos naiset eivät olisi jättäneet muksujaan päivähoitoon ja menneet töihin.
Alue: Aihe vapaa
Työnantajalla on velvollisuus perehdyttää työntekijänsä työpaikan tehtäviin. Se onkin toinen juttu toteutuuko se...