Kotiäitinä seitsemän vuotta ja aloitan huomenna TYöT

Et sinä ole ensimmäinen siinä tilanteessa. Saat varmaankin perehdytystä ja tietojesi päivitystä, eikö vaan? Kyllä se siitä!

Sinne vaan. Kyllä sut perehdytetään. Torstaihin mennessä olet jo intoa täynnä ja nautit työstäsi.

Teet viikoittain tämän saman aloituksen.

Sulla taitaa olla oikein missio saada mustamaalattua äitejä? Miksi? Mitä pahaa sinulle on tehty?

Kyllä äidit pärjää, älä huoli.

Hyvä että sentään lopulta ryhdistäydyit. Huomaahan tuon jo aloituksestasi että laiskuus ja saamattomuus ovat olleet syitä sille että olet lorvinut kotona 7(!) vuotta! Mitä oikein meinasit, jatkaa lorvimista? Me muut hoidetaan SEKÄ lapset ETTÄ työelämä samaan aikaan. No, kaikista ei ole samaan.

Tsemppiä! Epävarmuus ja haikeus on normaalia mutta töissä luultavasti huomaat miten inspiroivaa on päästä tekemään töitä rauhassa lasten vaatimuksilta 😊. Elämään tulee uutta sisältöä ja koti ja työ tuovat oivallista vastapainoa toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että sentään lopulta ryhdistäydyit. Huomaahan tuon jo aloituksestasi että laiskuus ja saamattomuus ovat olleet syitä sille että olet lorvinut kotona 7(!) vuotta! Mitä oikein meinasit, jatkaa lorvimista? Me muut hoidetaan SEKÄ lapset ETTÄ työelämä samaan aikaan. No, kaikista ei ole samaan.

On harvinaista että lapset pääsee mukaan äidin työpaikalle tai että voi tehdä töitä kotona. Olet erityisasemassa vaikka jostain syystä käytitkin termiä "me muut". Onnenmyyrä!

Annettaisko äitien olla kotona jos siltä tuntuu?

Kyllä me mammat pärjätään oikein mainiosti työelämässä, kun sinne palaamme.

Ja mielummin kasvatetaan lapset rauhassa ja mennään myöhemmin, niin saa keskittyä täysillä töihinsä. Mut tää on mun mielipide.

Kukin menköön töihin kun siltä tuntuu/ talous vaatii/ jaksaa taas.

Kunnon korvaus kotihoidosta ja kunnon joustavuus hoitoon, että kukin äiti saa tehdä omat päätöksensä lapsen ja perheen ja itsensä kannalta!

Eikö näin ole, naiset!?!?

Miten niin olet unohtanut kaiken? Olen aina ollut pettynyt siihen, että automaattisesti oletetaan, että ei enää osaa tehdä töitä. Toinen pettymys on jatkuvaa, nimittäin työ ei koskaan ole riittävän monipuolista! Sinut perehdytetään 1-3 viikossa johonkin (minulle riittää pakollinen viikko, koska olen nopea oppimaan). Saat vaihtelevuutta työhösi vain kun työnantaja katsoo hyödylliseksi sen, että löytyy useampi osaaja.  Liikaa ei kannata monipuolistaa työtä tai kilpailija vie sinut! Näistä työpaikan murusista sitten kilpaillaan naisten kesken, että saisi jotain mielekkyyttä siihen työntekoonkin! Nopeus ja riittävä tarkkuus on kaiken a ja o, mutta sekään ei lupaa sinulle uusia tehtäviä, jos olet kaikista paras jossain! Joku väittää, että jossain on haasteta liiaksi, ei kannata perehdyttää, mutta kun ei ole ollut haasteita tähänkään asti, niin miten olisi jatkossakaan?

Koitettaisiin nyt oikeasti yhdessä saada asioihin järkeä, ja hallitus tekemään järkevän päätöksen kotihoitoon liittyvissä asioissa, niin että perheille jää vapaus valita!!!

Nykyisillään kotohoidontuki on niin naurettavan pieni raha, että siihen täytyy oikeasti saada muutos!!

Perheet, äidit ja isät, eikö nyt olis aika puhaltaa yhteen hiileen???

Vierailija kirjoitti:

Teet viikoittain tämän saman aloituksen.

Sulla taitaa olla oikein missio saada mustamaalattua äitejä? Miksi? Mitä pahaa sinulle on tehty?

Kyllä äidit pärjää, älä huoli.

Muitakin samassa tilanteessa olevia siis löytyy. Hienoa☺

Pakko kysyä, että mitä oikeastaan ajattelit tällä kommentilla?

Äidit oikeasti pärjää todella mahtavasti palattuaan töihin! Perusammattitaito ei unohdu!! Ja muutoinkin, työpaikoille tulee uutta porukkaa, äiditkö on ainoita jotka harjoittelee asioita uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet viikoittain tämän saman aloituksen.

Sulla taitaa olla oikein missio saada mustamaalattua äitejä? Miksi? Mitä pahaa sinulle on tehty?

Kyllä äidit pärjää, älä huoli.

Muitakin samassa tilanteessa olevia siis löytyy. Hienoa☺

Pakko kysyä, että mitä oikeastaan ajattelit tällä kommentilla?

Älä viitsi, aloitus on aina samanlainen.

Vastaa kun kysytään.

Ja sitten ihmetellään miksi työnantajat ovat haluttomia palkkaamaan nuoria naisia...

Vai että Röihin.

Ei sun hommasi varmaan mahdottomia ole, jos noin vain palaat töihin 7 vuoden jälkeen. Jos et ole lastenhoitaja tms., niin toisaalta joudut yt:seen heti, jos sellaiset firmassa on.

Tervemenoa oikeisiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä että en todellakaan ole valmis. Tahdon perua koko töihin paluun. Voitte varmaan kuvitella tilanteen työpaikalla kun kotiäiti palaa omaan pestiinsä eikä muista mitään mistään ja asiat ovat sitäpaitsi muuttuneet kehityksen myötä.

Olen jopa pohtinut vaihtaisinko ammattia eli lähtisin opiskelemaan suuren häpeän vuoksi.

Ei yhtään provo ei. Kotiäiti, häpeä, kehitys...

Aah, mitä draamaa! Oih, miten kestän.

Voih, kumpa tälläinen holtittomuus kiellettäisiin! Uuuh, olen tehnyt virheen! Aaah, en ole enää ihminen! Oih ja voih, olen aikuinen joka ei pysty oppimaan uudelleen tai kysymään asioita! Aah ja oih, oppimiskykyni on kadonnut, olen unohtanut kaiken ja olen hylkiö!!

Nii ja sitä paitsi.. Mitä IHMETTÄ mä laitan päälle!!!

( tää on yleensä näissä aloituksissa)

Työ tekijäänsä neuvoo! Mahtava juttu, että sinulla on paikka, minne palata. Minulla nimittäin ei ole. Työhaluja kyllä. Pärjäät hienosti - alkujännitys kuuluu kenellä tahansa kuvaan. Jos mahdollista, niin aloita hissun kissun.

Tämä seuraava on sinulle, joka halveksit kotiäitejä. Kirjoituksessasi sanottiin, että "me muut hoidetaan SEKÄ lapset ETTÄ työelämä samaan aikaan".  Kaikki maailman ihmiset eivät tee samoja ratkaisuja. Osa tekee jopa suuren enemmistön vastaisia elämänratkaisuja. Se ei todellakaan tarkoita, ettei "kaikista ole samaan". Olen kovin pahoillani sanoistasi huokuvan katkeruuden vuoksi.

Osa meistä ihmisistä tekee (kauaskantoisia) ratkaisuja usein sen hetkisen elämäntilanteen perusteella, oman yksityisen ja erityisen elämäntilanteensa perusteella. Mitkään ratkaisut - tai elämäntapa - ei ole toista huonompi, heikompi. On todella tarpeetonta moittia kotiäiteja, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet arvovalinnan. Tiedän, että luet sanojani raivostuneena, suuttuneena. Ylimielisyys ei johda mihinkään. SEKÄ-ETTÄ -äidit ja -isät, siis suuri enemmistö, joka hoitaa työnsä että perheensä, on toki vallitseva malli, etten sanoisi normi suomalaisessa yhteiskunnassa. Sitten on kuitenkin suuri joukko meitä, jotka ovat vapaaehtoisesti valinneet kotiäitiyden. Roolin, tehtävän, mallin, jota kukaan ei arvosta eikä kukaan pidä taloudellisesti tuottavana toimintana. Uskaliasta, rohkeaa porukkaa me.

Suomi on kovin homogeeninen maa. Useimmiten vain yksi elämäntapamalli on hyväksyttyä. Silti on aina ollut ja tulee olemaan meitä, jotka rohkenevat ja uskaltavat elää toisin. Sydämestään.

Minä en pysty millään järkiperusteella argumentoimaan kotiäitiyden puolesta Suomessa. Olen tehnyt sydämen valintoja, eri henkilökohtaisista syistä johtuen. Kannan vastuuni - ja sen, että kuka nyt palkkaa keski-ikäistä kotiäitiä monien kotiäitivuosien jälkeen. Sivumennen, olen tarmokas, aikaansaapa, energinen käytännnön moniosaaja - eikä pelkää tarttua toimeen kuin toimeen. Ei auta mainoslause, kotiäitejä ei palkata.

Lopuksi siis aloittajalle. Pidä työpaikastasi tiukasti kiinni. Pääset kyllä rytmiin kiinni - ja huomaat, miten elämäsi muuttuu uuteen suuntaan. Nyt on sinun aikasi käyttää kaikki osaamisesi ja kokemuksesi kotiäitivuosilta - sitkeys ja kärsivällisyys - työsi hyväksi!

Missä työssä perehdytetään? En ole koskaan ollut sellaisessa. Aina vaan käsketään ryhtyä hommiin. Kuulemma vain sillä tavalla oppii.

Ja mikähän on estänyt pysymästä asioista kärryllä?

Esim. lukea voi aina, vaikka olisikin lasten kanssa kotona.