Äidin rehellinen julkaisu: kunpa en olisi imettänyt vauvaani

Mä olen jo aiemminkin ehdottanut että imetysfanaatikot muuttaisivat omalle saarelleen ja jättäisivät meidät normaalit, toistensa valintoja tukevat äidit rauhaan.

Ihan piti tähänkin ketjuun päästä pätemään ja korottamaan itseään - "en ymmärrä kirjoittajaa koska MINÄ en halunnut olla vauvasta erossa/MINULLA meni imetys ja vauva-arki niin hyvin/MINULLA onnistui multitaskaaminen ja MINÄ nautin niin kovasti kaikesta". Hei, ketään ei kiinnosta SINUN kokemus jos ei se tuo keskusteluun mitään lisää. Ja hei, sekin on syyllistämistä ja kusipäisyyttä että ensin korotat itsesi jalustalle ja asettelet sädekehän paikoilleen ja sitten toteat että "kukin tavallaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituisin kommentti pulloruokintaa vastustavilta on se väite, että pulloruokitut vauvat saavat vähemmän läheisyyttä kuin rintaruokitut. Siis mitä? Pulloa annetaan aina sylissä. Lisäksi katsekontakti säilyy koko ruokinnan ajan. Vauva saa äidin herkeämättömän huomion. Pullolla ruokittaessa äiti ei voi multitaskata, sillä molemmat kädet ovat varattuina. Imettäessä voi jäädä toinen käsi vapaaksi ja voi selata vaikka puhelinta samalla kun vauvalla on tissi suussa. Monet tekevät tätä. En ymmärrä lainkaan tuota pointtia että pulloruokittu jäisi vaille läheisyyttä.

En minäkään ymmärrä väitteitä että pulloruokittu automaattisesti jäisi ilman läheisyyttä, mutta voisikohan tuollaiset väitteet perustua siihen että rintaruokinnassa vauva saa väkisinkin ihokontaktia? Pulloruokinnassa lapsi saa ihokontaktia vain jos vanhemmat päättävät ruokkia iho-iho-vasten. Se ei ole kuitenkaan pakollista pulloruokinnassa, mutta rintaruokinnassa vauvaa ei ole edes mahdollista imettää ilman ihokosketusta.

Mutta ei kai yleisesti ottaen äiti muutenkaan imetä lasta ihokontaktissa (äiti ilman vaatteita ja lapsi vaippasillaan) kuin synnytyksen jälkeen maidon nousemista edistääkseen? Sen takia imetysvaatteet ovat olemassa, että äiti voi vaan raottaa paitaa ja avata rintaliivien "luukun" niin että pelkkä nänni tulee näkyviin. Vai onko tämä yleistä että äidit imettävät kotona ilman vaatteita? Kysyn ihan tosissani, sillä en tiedä.

No puhun nyt tietysti vain omasta puolestani, mutta itse imetin pääsääntöisesti kotona jolloin en varsinaisesti pitänyt erilaisia imetysvaatteita juurikaan. Toppi vaan ylös ja lapsi siihen kiinni, kotona tuli heiluttua vauva-aikana melko vähissä vaatteissa. Toki tähän vaikutti osaltaan varmasti myös se että oli kesäaika. 

Itse en myöskään ole kovinkaan rikas että olisi ollut varaa ostella juurikaan erilaisia imetysvaatteita. Muutama taisi olla joita käytin sitten jos liikuttiin julkisilla paikoilla. Sitten kun meillä imetys loppuikin ja vaihtui pulloruokintaan niin siinä ei ihokontaktia meillä oikeastaan ollut, katsekontaktia tietysti kyllä. Ihanaa sen oman lapsen ruokkiminen oli kummallakin tavalla ja välillä tuli sitten pidettyä myös pulloruokinnassa iholla. Mutta meillä kyllä lapsi sai rintaruokinnassa enemmän ihokontaktia.

Puhun nyt sitten tietysti vain omasta puolestani ja olen yksittäistapaus. Enkä kyllä usko että lapsi tuosta mitenkään kärsi että ei nyt aina saanut ihokontaktia. Oli vain pakko todeta tuohon väliin että imettäessä varmasti keskimäärin lapsi saa enemmän ihokontaktia kuin pulloruokinnassa, mutta on meitäkin erilaisia - jotkut rintaruokkijat imettävät juuri tuollaisten mainitsemiesi imetysvaatteiden läpi ettei lapsi saa juuri yhtään ihokontaktia ja osa pulloruokkijoista pitää aina ihan täysin iholla. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo aiemminkin ehdottanut että imetysfanaatikot muuttaisivat omalle saarelleen ja jättäisivät meidät normaalit, toistensa valintoja tukevat äidit rauhaan.

Ihan piti tähänkin ketjuun päästä pätemään ja korottamaan itseään - "en ymmärrä kirjoittajaa koska MINÄ en halunnut olla vauvasta erossa/MINULLA meni imetys ja vauva-arki niin hyvin/MINULLA onnistui multitaskaaminen ja MINÄ nautin niin kovasti kaikesta". Hei, ketään ei kiinnosta SINUN kokemus jos ei se tuo keskusteluun mitään lisää. Ja hei, sekin on syyllistämistä ja kusipäisyyttä että ensin korotat itsesi jalustalle ja asettelet sädekehän paikoilleen ja sitten toteat että "kukin tavallaan".

Saatan olla kusipää, mutta olen ihan yleisestikin sitä mieltä, että jos on lapsen hankkinut niin on syytä tsempata sen verran edes 6-12 kuukauden ajan, että ei jätä pientä vauvaa pitkiksi ajoiksi hoitoon ja että opettelee nauttimaan siitä vauvan kanssa olemisesta. Ne vauvan ekat kuukaudet on tärkeimmät sen koko pienen ihmisen elämässä, multa riittää paljon enemmän sympatiaa vauvalle kuin vanhemmille, joilla on vaikeuksia sopeutua elämänmuutokseen jonka ovat itse valinneet.

Masennus ym on asia erikseen. Ja imetykseen tuo vuodatukseni ei enää liittynyt. Uskon kyllä, että imetys ei aina onnistu ja pulloruokinta on täysin ok.

Luin kanssa jutun ja kävin katsomassa hänen instagraminsa. Kuvien perusteella hänen toinen lapsensa on vielä ihan taapero ja vaipoissa. Joten naisen ratkaisu on ihan ymmärrettävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen naisia jotka eivät omasta tahdostaan halua imettää vaikka maitoa tulisi. Itsekkyyden huippu! Miksi eivät samointein hanki sijaissynnyttäjää ettei maha pääse venymään. Imettäminen on nopeaa ja vauvalle parasta ravintoa. Yksi hienoimmista kokemuksistani ja muistoistani liittyy rakkaan lapseni imettämiseen. En vaihtaisi mihinkään!

Imettäminen voi olla nopeaa, mutta pulloruokinta on vielä nopeampaa.

Epäilen, koska purkkimaito pitää ensin pistää pulloon ja lämmittää ja testata, ettei ole liian kuumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo aiemminkin ehdottanut että imetysfanaatikot muuttaisivat omalle saarelleen ja jättäisivät meidät normaalit, toistensa valintoja tukevat äidit rauhaan.

Ihan piti tähänkin ketjuun päästä pätemään ja korottamaan itseään - "en ymmärrä kirjoittajaa koska MINÄ en halunnut olla vauvasta erossa/MINULLA meni imetys ja vauva-arki niin hyvin/MINULLA onnistui multitaskaaminen ja MINÄ nautin niin kovasti kaikesta". Hei, ketään ei kiinnosta SINUN kokemus jos ei se tuo keskusteluun mitään lisää. Ja hei, sekin on syyllistämistä ja kusipäisyyttä että ensin korotat itsesi jalustalle ja asettelet sädekehän paikoilleen ja sitten toteat että "kukin tavallaan".

Saatan olla kusipää, mutta olen ihan yleisestikin sitä mieltä, että jos on lapsen hankkinut niin on syytä tsempata sen verran edes 6-12 kuukauden ajan, että ei jätä pientä vauvaa pitkiksi ajoiksi hoitoon ja että opettelee nauttimaan siitä vauvan kanssa olemisesta. Ne vauvan ekat kuukaudet on tärkeimmät sen koko pienen ihmisen elämässä, multa riittää paljon enemmän sympatiaa vauvalle kuin vanhemmille, joilla on vaikeuksia sopeutua elämänmuutokseen jonka ovat itse valinneet.

Masennus ym on asia erikseen. Ja imetykseen tuo vuodatukseni ei enää liittynyt. Uskon kyllä, että imetys ei aina onnistu ja pulloruokinta on täysin ok.

Kyllä olet kusipää. Jos sun kaltaiset ihmiset katoaisivat niin avun tarvitsijat saisivat sitä apua ongelmiinsa kun uskaltaisivat sitä avoimemmin pyytää.

Tätäkin keskustelua lukiessa vahvistuu ajatus, että en ehkä koskaan halua lapsia. Vauva-arki vaikuttaa muutenkin hyvin rankalta mutta vielä tämä tuomitsemisen määrä toisilta naisilta on jotain ihan käsittämätöntä. 

Vai puhuvatko isätkin pahaan sävyyn, kuinka naapurin Marjatta ei imettänytkään kuin 6kk kun minun Pirjoni täysimetti ainkain 2-vuotiaaksi saakka? Tuskinpa.

Nainen on naiselle susi.

Jokainen tekee omat valintansa. Ja mieskin voi ottaa osaa todella paljon vauvan hoitoon, vaikka ei ruokkisikaan lasta. Eiköhän tuostakin lapsesta kasva ihminen. Itse olen sitä mieltä, että äidin hyvinvointi on ensisijainen, koska hyvinvoiva äiti jaksaa pitää lapsestakin paremmin huolta. Itse asiassa koko perheen hyvinvointi heijasta myös lasten hyvinvointiin. Joten tämä australialainen teki aivan oikean päätöksen omalla kohdallaan.

Ei imetys te naisesta mitään pyhimystä.

Nimim. Pyrin imettämään ainakin puoli vuotta, mieluummin vuoden. En silti ota huonoa omaatuntoa, jos suunnitelma ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tekee omat valintansa. Ja mieskin voi ottaa osaa todella paljon vauvan hoitoon, vaikka ei ruokkisikaan lasta. Eiköhän tuostakin lapsesta kasva ihminen. Itse olen sitä mieltä, että äidin hyvinvointi on ensisijainen, koska hyvinvoiva äiti jaksaa pitää lapsestakin paremmin huolta. Itse asiassa koko perheen hyvinvointi heijasta myös lasten hyvinvointiin. Joten tämä australialainen teki aivan oikean päätöksen omalla kohdallaan.

Ei imetys te naisesta mitään pyhimystä.

Nimim. Pyrin imettämään ainakin puoli vuotta, mieluummin vuoden. En silti ota huonoa omaatuntoa, jos suunnitelma ei onnistu.

Tuo viimeinen lause kiteyttää kaiken, noin se pitäisi juuri ollakin. Naiset vain luovat itselleen turhia paineita joka asiasta. Itselläni oli aluksi ainoastaan sellainen suunnitelma, että yritän imetystä, vaikka se kestäisi vain kuukauden tai kaksi niin ei haittaa. En luovuta heti, yritän tosissani, ja jos silti ei onnistu niin en ota siitä paineita. Annoin sitten imetykselle mahdollisuuden ja panostin siihen, lopulta päädyinkin imettämään sen 6 kk. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikkien idioottien on pakko lisääntyä...

Koska maapallo on liikakansoitettu ja lapsi tulee elämässään kärsimään ja lopulta kuolemaan.

Ei kukaan ei-idiootti lisäänny.

Ihan niin kuin pitäisi heti keksiä kasa syitä miksi lopetti imettämisen ja jokainen kuulostaa tekosyyltä. Miksei voi vain todeta että lopetin koska halusin, piste. Aina puolustelua ja syyttelyä. Ja pitkään imettämistäkin pitää puolustella jne. Tuossa vaan nyrppii se että sanoi ettei olisi ikinä imettänyt, noh, miksi helvetissä sitten imetti. Oma valinta. Kovin lyhyen aikaa "kärsi", joten nauttisi nyt vaan sitten elämästään ja olisi onnellinen kun kokeili kummatkin vaihtoehdot. EI PIDÄ silti suositella muille että älä imetä. Eivät kaikki ole noin kykenemättömiä kuin hän. Ja sori kun tuomitsin mutta...

Höh, oletin että artikkelista löytyisi kuva samanlaisista riippurinnoista jättinänneillä kuin minulla on. Siinä vasta syy ettei imetä kun heiluvat nyt tyhjinä napaan asti. Ennen oli kivat B-kupin rinnat. Tuon muijan syyt olivat mediahuoraamista.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan. Minusta äidiksi tullessa tulee ymmärtää että eka vuosi on poikkeustila aina. Silloin kuuluukin mennä vauvan ehdolla.

Surullinen teksti. Minäminäminä.

Aivan oikein minäminäminä julkkis pelkäsi vain rintojensa ulkonäön puolesta!

Meillä kolme lasta, kaikki rintaruokittu 1 vuoden ikään saakka ja ovat poikkeuksellisen terveitä kaikki kolme. Ei allergioita, ei räkätauteja kuin äärimmäisen harvoin jne....

Mutta kukin tavallaan.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan. Minusta äidiksi tullessa tulee ymmärtää että eka vuosi on poikkeustila aina. Silloin kuuluukin mennä vauvan ehdolla.

Surullinen teksti. Minäminäminä.

Aivan oikein minäminäminä julkkis pelkäsi vain rintojensa ulkonäön puolesta!

Meillä kolme lasta, kaikki rintaruokittu 1 vuoden ikään saakka ja ovat poikkeuksellisen terveitä kaikki kolme. Ei allergioita, ei räkätauteja kuin äärimmäisen harvoin jne....

Mutta kukin tavallaan.....

Jätit olennaisen kertomatta: miltä sun rinnat näyttää?

Hmmm.. oma lapsi söi (tuossa iässä ja lähes koko 0-6kk) 5min pätkissä noin 2h välein eli 12x vrk, yhteensä imetykseen käytetty aika tunti päivässä. Vaikka söisi pullosta samassa ajassa niin päälle tulevat pullojen pesu ja sterilointi, veden keittäminen ja jäähdyttäminen, korvikkeen lämmitys, yöllä pystyyn nousemiset ja keittiöreissut, puhumattakaan paljonko tilaa menee noihin tavaroihin.

Taidan tulla siihen tulokseen että imetys oli paitsi helpompaa, myös monin verroin nopeampaa.

Lisätään nyt vielä, että minulle on sama imettääkö vai antaako korviketta. Kunhan on itse sinut valintansa kanssa eikä imetystoive kaadu väärään tietoon tai harhaluuloihin.

Siltikin fakta on että rintamaito on parasta mahdollista ruokaa lapselle, korvike on hyvää ja riittävää, mutta nimensä mukaisesti korviketta.

Siitä jos syyllistyy tai kokee tarvetta puolustella niin saa katsoa peiliin, en sano kritisoidakseni vaan faktana sen että rm on vain monipuolisempa.

T. 75

Jokainen tehköön omat ratkaisunsa tilanteen mukaan. Esikoista imetin 1,5 vuotta mutta kuopusta vain 3 kuukautta. Olisin halunnut imettää pidempää mutta siitä ei vain tullut mitään. Vauva rupesi saamaan kauheita rintaraivareita ja piti pitkiä syömälakkoja. Piste iin päälle olivat leikkaushoidot. En voinut imettää kun lapsi oli teholla ja maitoa tuli huonosti koska olin tressaantunut. Päätin että nyt annan suosiolla pullosta ja yritän sitten kotona taas imettää kun tilanne rauhoittuu. No tilanne kyllä rauhoittui mutta lapsi ei enää syönyt rintaa. Mutta en tehnyt siitä itselleni ongelmaa koska tärkeintä oli että lapsi muuten voi hyvin. Enkä ole ratkaisujani katunut koska sen jälkeen mahanpuru itkut loppui siihen ja lapsi nukkui yönsä paremmin.

No joo, usein äidit nyt näyttää kuitenkin pelkäävän sitä alun vaikeutta ( ei alkuun kukaan helpolla pääse) kipuja ( ei ole kelleen kivutonta) tai lapsen vatsanpuruja ( todella harvoin vauva saa äitinsä maidosta vatsanpuruja sen kummemmin kuin korvikkeesta).

Eli kiva kun täälläkin joku mainostaa, että koliikistakin selviää antamalla pullomaitoa, niinhän se ei mene.

Usein uusilla äideillä on aivan väärä imetysasento, yritetään niskat kyrmyssä käsivarsilla rinta puolimetriseksi venyneenä imettää, kun pitäisi oikeasti mennä maate ja vauva mahdollisimman lähelle.

Toisekseen ruvetaan ronaamaan ruoan kanssa, laihdutetaan ja unohdetaan juoda

Ihmetellään kun vauva on rinnalla kerran tunnissa, joo, niin se on.

Niin kiire, että syöttämisestä pitäisi selvitä viidessä minutissa.

Vauva ei saisi nukahtaa rinnalle. Höpsis! Vauva voi jatkaa tissittelyä silmät lurpallaan ja vaikka nukahtaa, ei siinä tapahdu mitään pahaa.

Samalla kun imettää voi lukea tai katsoa elokuvan, ei se mikään rangaistus ole, että täytyy tyhjään pimeään makkariin yksin lähteä.

Joo ja imetys tekee alkuun kipeää, siihen menee aikaa, mutta mielummin näin.

En yksinkertaisesti jaksa ymmärtää noita huvikseen lopettaneita, jotka keksii siihen aivan uskomattomia syitä.

Jos annetaan pulloa, annetaan pulloa, mutta turha siihen on syitä paljon keksiä, jos alkujaan asioista tehdään aivan helkkarin hankalia ja lopulta vielä vähän arvostellaan imettäviä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo aiemminkin ehdottanut että imetysfanaatikot muuttaisivat omalle saarelleen ja jättäisivät meidät normaalit, toistensa valintoja tukevat äidit rauhaan.

Ihan piti tähänkin ketjuun päästä pätemään ja korottamaan itseään - "en ymmärrä kirjoittajaa koska MINÄ en halunnut olla vauvasta erossa/MINULLA meni imetys ja vauva-arki niin hyvin/MINULLA onnistui multitaskaaminen ja MINÄ nautin niin kovasti kaikesta". Hei, ketään ei kiinnosta SINUN kokemus jos ei se tuo keskusteluun mitään lisää. Ja hei, sekin on syyllistämistä ja kusipäisyyttä että ensin korotat itsesi jalustalle ja asettelet sädekehän paikoilleen ja sitten toteat että "kukin tavallaan".

Niin joo, että pulloruokkijat saavat kehua ja kertoa kuinka on niin helppoa ja ihanaa, mutta imettävä ei?

Pitäisikö jotenkin hävetä itseään? Ehkä vähän haukkua kuinka kamalaa on?

En mää nyt ihan tuotakaan ymmärrä.

Itse ensin asettelit sädekehäsi ja sitten rupesit rääkymään.

Vierailija kirjoitti:

Hän on varmaan eniten hakenut julkisuutta tuolla, jos kerran on jokin julkkis? Katsokaa tätäkin kuvaa

https://www.instagram.com/p/BPXITdqBJZg/?taken-by=maddi_and_lloyd

Tai sitten ulkomailla ei riehuta pikku jutuista.

Olipas omituiset keskustelut..