Äidin rehellinen julkaisu: kunpa en olisi imettänyt vauvaani

Joo nää on näitä.. Itse tunnen yhden nuoren äidin joka ei edes yrittänyt imettää ja laittoi vauvan parin viikon ikäisenä yökylään koska "mä nyt vaan tarvin sitä omaa aikaa!" ihmettelen miksi hän teki lapsen ylipäätänsä? No, saahan siitä söpöjä kuvia someen..

Vierailija kirjoitti:

Helpompi mennä ulos, kun rinnat ei vuoda? Enemmän aikaa toiselle lapselle?

Juu en ymmärrä yhtään. Rinnat ei juuri vuoda ja pieni vauva nyt vaan vie aikaa. Imettäminen ei yhtään sen enempää.

juu minäkään en ymmärrä tuon naisen vuodatusta. Sitäpaitsi,nainen kertoi, että hänellä on myös toinen poika. Menikö tämän ensimmäisen lapsen kanssa homma putkeen? Miksi nyt sitten on niin vaikeaa? Eiköhän tuossa ole kyse siitä, että nainen oli vaan jo unohtanut millaista on arki pienen vauvan kanssa ja nyt pikkasen kyllästyttää kun piti lähteä samaan rumbaan uudelleen. Kokee, että vauva rajoittaa muuta elämää ja kodin ulkopuolisia rientoja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä mielipiteitä jotka uskallan sanoa ääneen vain AV:lla :)

Imettämisen voi vaistonvaraisena toimintana pitkälti rinnastaa seksuaalisuuteen. Se EI ole sama asia eivätkä välttämättä samat ihmiset menesty molemmissa (vaikka ihan mutupohjalta veikkaisin että jonkin verran posiitiiivista korrelaatiota on).

On paljon naisia, jotka eivät esim. ole sinut kroppansa kanssa, viihdy seksikkäissä hepeneissä ja poseeraa kuviin tms mielellään, syty helposti, halua seksiä usein, nauti yhdynnästä tai suuseksin antamisesta/saamisesta, saa orgasmia helposti jne. Tämä on täysin ok, naisia on monenlaisia eikä kaikkia tarvitse ahtaa samaan muottiin. Mutta luulisin, että suurin osa niistä naisista joille em. lista on mieluista ja helppoa, kokee ylpeyttä asiasta. Samalta pohjalta onnistunut ja onnellinen imetysaika vahvistaa naisen "biologista itsetuntoa" ja sitä on vaikea kääntää negatiiviseksi asiaksi. Siksi vastakkaiset kokemukset tuntuvat helposti ihan oikeutetuilta mutta kumminkin jotenkin huonommilta.

Minusta imetystä ei voi rinnastaa vaistonvaraisuuteen. On ihan tiedetty tosiasia, että ihminen ruokitaan äidinmaidolla biologisesti ja tietty sekin, miten ihminen lisääntyy. Järki saa ainakin minut ruokkimaan lapseni tissillä, ei vaisto.

Seksistä en ole pitänyt koskaan. Saanut nolla orgasmia. Silti imettäminen oli minulle itsestäänselvyys, enkä kokenut sitä minään! Siis en ymmärrä, mistä ikävistä puolista oikein puhutte! Aluksi nännit kipeytyi, vauva ei heti osannut jne, oli rintatulehdus, mutta kokonaisuutena siis maailman iisein homma.

Vierailija kirjoitti:

Imetin esikoista ongelmitta ja tietysti ajattelin, että imetän kuopusta pitkään. Nyt on 3kk menty imettäen, mutta lähes päivittäin harkitsen lopettamista. Vauvalla vatsavaivoja jatkuvasti. Käytin vyöhyketerapiassa 1,5kk-2,5kk ajan. Vauva saa välillä isoja raivokohtauksia eikä suostu aloittamaan syömistä, joten täytyy ensin rauhoitella kunnolla. Vauva kääntää päätä pois rinnalta vaikka on nälkä. Ottaa siis kiinni, kääntää päätä, ote irtoaa, ottaa kiinni, kääntää päätä, ote irtoaa... Illat menee imettäessä ja yrittäessä rauhoitella vatsavaivaista vauvaa. Yöt menee kun vauva herää syömää, mutta nukahtaakin siihen. Kohta herää taas syömään tai vatsavaivoihin. Nukahtaa, kohta herää taas. Vauva on muutenkin tosi herkkä. Esikoinen ei ole ollut niin herkkä koskaan ja helppo ollut aina.

Mieli on haikea, kun ei suju ongelmitta. Koskaan tiedä milloin vauva saa rinnalla raivokohtauksen, joten vältän menemästä julkisiin paikkoihin. Esikoisen kanssa oli helppo mennä, kun imetys sujui ongelmitta. Yöt ovat katkonaisia. En nauti imetyksestä enää. Itken, kun tuntuu pahalta. En haluaisi siirtyä korvikkeisiin, mutta tää vetää mielen matalaksi. Ja tietysti jos siirryn korvikkeisiin, niin tunnen epäonnistuneeni ja luovuttaneeni.

Jatkan imettämistä edelleen siinä toivossa, että se lähtee vielä sujumaan ongelmitta ja vielä tulisi se hetki, että nautin joka imetyshetkestä.

Ja mun onneni on tukiverkosto, kun olen saanut esikoista hoitoon ja keskittyä vauvaan. Enimmäkseen esikoinen kuitenkin kotona ja mies tietysti töissä päivät. Tuntuu ettei mihinkään riitä aika eikä mikään ole riittävästi.

Hän on varmaan eniten hakenut julkisuutta tuolla, jos kerran on jokin julkkis? Katsokaa tätäkin kuvaa

https://www.instagram.com/p/BPXITdqBJZg/?taken-by=maddi_and_lloyd

Tai sitten ulkomailla ei riehuta pikku jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Imetin esikoista ongelmitta ja tietysti ajattelin, että imetän kuopusta pitkään. Nyt on 3kk menty imettäen, mutta lähes päivittäin harkitsen lopettamista. Vauvalla vatsavaivoja jatkuvasti. Käytin vyöhyketerapiassa 1,5kk-2,5kk ajan. Vauva saa välillä isoja raivokohtauksia eikä suostu aloittamaan syömistä, joten täytyy ensin rauhoitella kunnolla. Vauva kääntää päätä pois rinnalta vaikka on nälkä. Ottaa siis kiinni, kääntää päätä, ote irtoaa, ottaa kiinni, kääntää päätä, ote irtoaa... Illat menee imettäessä ja yrittäessä rauhoitella vatsavaivaista vauvaa. Yöt menee kun vauva herää syömää, mutta nukahtaakin siihen. Kohta herää taas syömään tai vatsavaivoihin. Nukahtaa, kohta herää taas. Vauva on muutenkin tosi herkkä. Esikoinen ei ole ollut niin herkkä koskaan ja helppo ollut aina.

Mieli on haikea, kun ei suju ongelmitta. Koskaan tiedä milloin vauva saa rinnalla raivokohtauksen, joten vältän menemästä julkisiin paikkoihin. Esikoisen kanssa oli helppo mennä, kun imetys sujui ongelmitta. Yöt ovat katkonaisia. En nauti imetyksestä enää. Itken, kun tuntuu pahalta. En haluaisi siirtyä korvikkeisiin, mutta tää vetää mielen matalaksi. Ja tietysti jos siirryn korvikkeisiin, niin tunnen epäonnistuneeni ja luovuttaneeni.

Jatkan imettämistä edelleen siinä toivossa, että se lähtee vielä sujumaan ongelmitta ja vielä tulisi se hetki, että nautin joka imetyshetkestä.

Niin.. Mulla oli neljäs lapsi vasta koliikki lapsi. 3 kk huonosti nukuttuja öitä, kuplista ja lapsen tuskaista itkua. Koitti itse lohduttaa itseään rinnalla ja hermostui kun ei auttanutkaan. Nukuin istualtaan lapsi vatsallaan rinnan päällä.

Ei näistä tiedä, onko se se eka, toka vai neljäs, jolla sitä vatsavaivaa on, eikä sitä koskaan tiedä, onnistuuko imetys vai ei.

Kaikki respektit kaikille äideille ruokkivat vauvansa sitten tissistä, pullosta tai hörpyttämällä.

Jotkut tekevät asioista turhan vaikeita pumppaamisella kuukausitolkulla ym. koska odotukset itsellä liian kovat " onnistua"..

Itse olen vauvojeni kanssa istunut sohvalla syömässä joka tunnin välein melkein vuoden, enkä ole jaksanut huomata kuinka minua tai perhettäni tai ketään olisi siinä riistetty.

Toiset aloittavat pulloruokinnan " koska herrajumala se syö kahden tunnin välein"

Tai " olen liian kiinni vauvassa" tai " rintani menee pilalle"

Minulle jopa sanonut eräs pulloruokintaan päätynyt, että tajuanko antavani vauvoilleni vain sokerilitkua!!! Enkä ole koskaan tätä äitiä mitenkään arvostellut, mutta hän katsoi asiakseen ruveta minua sättimään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä minustakaan kivaa ole, mutta vauvan parhaaksi aion imettää, kunnes vauva on vähintään 6 kk.

Ei ole kiva tunne lähes joka yö herätä siihen kuin olisi kussut allensa paitsi, että tämä tapahtuu rintojen korkeudella. Maidon ja puklun löyhkä rintaliiveissä saattaa haista vielä pesun jälkeenkin. Yleisillä paikoilla imettämistä en halua vielä edes ajatella, mietin vain niitä vuotavia rintoja ja päälleni oksentavaa vauvaa.

Aamuisin ei ole myöskään kivaa herätä niskat jumissa yön imetyssessioista. Ei ole kivaa kuunnella nälkää ulvovaa vauvaa muutaman tunnin välein, sillä rintamaito ei pidä nälkää. Korvikkeella vauvat kuulemma nukkuvat pidempään.

Rinnat eivät tunnu kivoilta pakkautuneina maidosta, mutta eivät myöskään tunnu kivoilta tyhjiksi imettyinä rukkasina. Eikä ole kivaa, kun rintoja raavitaan ja revitään pienillä kynsillä.

Oma elämäkin on kovin rajoittunutta. Mitään kovin aikaavievää ei ehdi saattaa loppuun, kun imettäminen vie päivästä tunteja. Vauva ei tosiaan aina syö viidessä minuutissa, vaan saattaa roikkua siinä jopa tunninkin. Ja tätä jos tapahtuu kahden tunnin välein, on päivä auttamatta jo ohitse ennen kuin huomaatkaan.

Lisää huonoja puolia löytyisi varmasti, mutta tässä vain joitakin, jottemme vallan vaipuisi negatiivisuuteen.

Eli siis kyllä, imettäminen ei ole minun mielestäni aina helppoa ja ihanaa (aika harvoin se on oikeasti rentouttavaa), enkä tekisi sitä, jos siitä ei olisi suurta hyötyä lapselleni koko hänen elämänsä ajaksi.

Harvalla kaiketi imetyksen alku on ihanaa, uutta ja outoa, mutta mitä vanhemmaksi ja tutummaksi vauva tulee, sitä ihanampaa se on.

Muistelen vieläkin 30v takaisia imetyshetkiä kun hain 9kk vanhan esikoisen kiireisen työpäivän jälkeen hoidosta.

Istuin sohvalla vauva sylissä, katseltiin toisiamme silmiin ja rentouduttiin ihan kaksin.

Imetyksen loputtua sen kaltaisia rauhallisia hetkiä ei ollut, kun oli kiire saada ruokaa pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa imettämisen suhteen. En ymmärrä, miksi pitää haukkua, sättiä ja tuomita muita imetyksen vuoksi. Eikö ole tärkeintä, että se vauva jostain sen ruuan saa?

Itse en pystynyt imettämään, vaikka aluksi imetys oli suunnitelmissa. Kuitenkaan minulta ei heti tullutkaan maitoa kovin paljon ja sen jälkeen minulle kehittyi todella paha imetysfobia, jonka takia kävin psykologillakin. Sain kuulla haukkuja ja minusta puhuttiin pahaa selän takana. Kotona itkin omaa kyvyttömyyttäni.

Kuka sinua haukkui selän takana??

Tuttavat. Kävin myös perhekerhossa ja toisessa kerhossa, joka oli tarkoitettu ensivauvoille ja heidän äideilleen. Kerran kerhon vetäjä pysäytti minut ennen kerhotapaamista kerhotalon aulassa ja kertoi, miten on huolissaan siitä, että ymmärränkö, mitä perheen perustaminen tarkoittaa ja onkohan minulla vanhemmuus hukassa. Hän tarjosi, että voisin tulla keskustelemaan asiasta hänen kanssaan kahden kesken. Hän oli kuullut muilta kerholaisilta, että minä en vain viitsi imettää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mulla oli pahoja vaikeuksia päästää irti imettämisestä, vaikka olisi pitänyt lopettaa se jo paljon aiemmin eikä yrittää väkisin kun ei siitä mitään tullut. Vauva ei ymmärtänyt kunnolla imemistä, imuote oli huono, mua sattui aina ja rintakumistakaan ei suurempaa apua ollut. Maito ei riittänyt (tämä todettiin sairaalassa syöttöpunnituksilla) enkä vaan millään saanut maidon määrää lisääntymään. Vauva hermostui rinalla kun ei osannut. Vauva ei koskaan itkenyt muuta kuin silloin kun yritin tarjota rintaa. Imetysohjaajakin kävi meillä kotona. Sairaalan ohjeen mukaan annoin korviketta pullosta että paino saataisiin nousuun, ja tässä vaiheessa olisi pitänyt luovuttaa omien rintojen suhteen. Yritin silti vaan epätoivoisesti pitää yllä edes jonkinlaista maidontuotantoa käyttämällä rintapumppua. Halusin korvikkeen lisäksi tarjota myös sitä ylistettyä rintamaitoa. Rintoja pitäisi kuitenkin pumpata päivän aikana 8-12 kertaa jos ei halua tuotannon vähenevän. Myös yöllä piti pumpata. Olin aivan loppu kun tuntui että koko vuorokausi oli vain pumppaamista, pullojen keittämistä, syöttämistä...

En voinut päästää irti kun joka paikassa toitotettiin että "jokainen tippa äidinmaitoa on arvokasta, se on parasta mitä voit lapsellesi tarjota". Ajattelin että yritän sitten edes niitä tippoja tarjota jos en parempaan pysty. Maito sen kun väheni, sillä pumppaus ei pidä yllä tuotantoa samaan tapaan kuin vauvan imeminen. Ja vauva ei osannut imeä. Jatkoin pumppausta epätoivoisesti ja tunsin olevani täysin epäonnistunut äitinä. Raskausaikana pidin imettämistä itsestäänselvyytenä.

Kun maitomäärä sitten hiipui täysin rinnoista eikä pumppauksella tullut juuri mitään enää, lopetin. Ja tunsin olevani vapaa. Äitiyden epätoivo vaihtui äitiyden iloihin. Jaksoin seurustella ja leikittää vauvaa kun en ollut enää niin uupunut stressistä ja pullo- ja pumppausrumbasta.

Voi kumpa joku olisi sanonut minulle aiemmin, että on täysin ok luovuttaa. Jäin osittain imetysfanatismin jalkoihin. Niin ja nyt kun katson tätä jälkeenpäin niin on ollut "hauska" todeta että vauva on ollut täysin terve korvikkeella olosta huolimatta. Ihmiset jaksavat toitottaa sitä, että rintamaitoa saaneet lapset pysyvät terveinä, toisin kuin korvikkeella olevat. Meillä se tuntui olevan päinvastoin. Täysimetetyt ikätoverit olivat sairastaneet jo useampia räkätauteja, korvatulehduksia ja syöneet antibioottikuureja. Meillä ei ollut edes nuhaa.

Asiallisia huomioita sulla.

Tosin pulloruokinnan ja terveyden yhteys näkyy muuallakin kuin lapsuudessa.  Luonnollisesti bakteerikannan laatu (johon vaikuttavat tietysti muutkin asiat kuin vauva-ajan ruokinta) vaikuttaa terveyteen ja vastustuskykyyn koko elämän ajan. Ei räkätautien määrä tarhaiässä ole mikään mittari, jonka perusteella voisi sanoa, että mitään haittaa ei korvikkeista ole ollut.  

t. kaikki lapset korvikevauvoja olosuhteiden pakosta - vaan minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Hän on varmaan eniten hakenut julkisuutta tuolla, jos kerran on jokin julkkis? Katsokaa tätäkin kuvaa

https://www.instagram.com/p/BPXITdqBJZg/?taken-by=maddi_and_lloyd

Tai sitten ulkomailla ei riehuta pikku jutuista.

okei nyt tajusin. Tämän äipän syyt imettämisestä luopumiselle olivatkin kaikki tekaistuja (no, se oli helppo arvata). Oikea syy olikin se, että voi dokata kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Etköhän sinä jäänyt ihan omien olettamuksiesi ja odotuksiesi vangiksi. En usko, että sinulta on kukaan tuollaista vaatinut.

Oletko lukenut noita imetystukiryhmien sisältöjä? Ne toki osittain tarjoavat arvokasta tietoa ja moni on niillä ohjeilla saanutkin imetyksen onnistumaan. Se on hieno juttu. Mutta välillä niissä on todella painostava tunnelma. Joku äiti pyytää neuvoa ja kertoo että itkee vaan kun ei onnistu. Sitten ihmiset kommentoivat, että älä vielä luovuta, kuinka kauan olet yrittänyt, jatka vaan vielä yrittämistä. Imetystukiäidit eivät ole noin syyllistäviä, mutta useimmat päivitykset (=avunpyynnöt) ovat avoimia ja niihin voi vastata kuka vaan ryhmän jäsen. Sitten sinne eksyy näitä fanaatikkoja, jotka hokevat niitä imetystä ylistäviä kommentteja ja lyttäävät korvikkeet. Jotkut jopa tituleeraavat itse itseään imetysfanaatikoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mulla oli pahoja vaikeuksia päästää irti imettämisestä, vaikka olisi pitänyt lopettaa se jo paljon aiemmin eikä yrittää väkisin kun ei siitä mitään tullut. Vauva ei ymmärtänyt kunnolla imemistä, imuote oli huono, mua sattui aina ja rintakumistakaan ei suurempaa apua ollut. Maito ei riittänyt (tämä todettiin sairaalassa syöttöpunnituksilla) enkä vaan millään saanut maidon määrää lisääntymään. Vauva hermostui rinalla kun ei osannut. Vauva ei koskaan itkenyt muuta kuin silloin kun yritin tarjota rintaa. Imetysohjaajakin kävi meillä kotona. Sairaalan ohjeen mukaan annoin korviketta pullosta että paino saataisiin nousuun, ja tässä vaiheessa olisi pitänyt luovuttaa omien rintojen suhteen. Yritin silti vaan epätoivoisesti pitää yllä edes jonkinlaista maidontuotantoa käyttämällä rintapumppua. Halusin korvikkeen lisäksi tarjota myös sitä ylistettyä rintamaitoa. Rintoja pitäisi kuitenkin pumpata päivän aikana 8-12 kertaa jos ei halua tuotannon vähenevän. Myös yöllä piti pumpata. Olin aivan loppu kun tuntui että koko vuorokausi oli vain pumppaamista, pullojen keittämistä, syöttämistä...

En voinut päästää irti kun joka paikassa toitotettiin että "jokainen tippa äidinmaitoa on arvokasta, se on parasta mitä voit lapsellesi tarjota". Ajattelin että yritän sitten edes niitä tippoja tarjota jos en parempaan pysty. Maito sen kun väheni, sillä pumppaus ei pidä yllä tuotantoa samaan tapaan kuin vauvan imeminen. Ja vauva ei osannut imeä. Jatkoin pumppausta epätoivoisesti ja tunsin olevani täysin epäonnistunut äitinä. Raskausaikana pidin imettämistä itsestäänselvyytenä.

Kun maitomäärä sitten hiipui täysin rinnoista eikä pumppauksella tullut juuri mitään enää, lopetin. Ja tunsin olevani vapaa. Äitiyden epätoivo vaihtui äitiyden iloihin. Jaksoin seurustella ja leikittää vauvaa kun en ollut enää niin uupunut stressistä ja pullo- ja pumppausrumbasta.

Voi kumpa joku olisi sanonut minulle aiemmin, että on täysin ok luovuttaa. Jäin osittain imetysfanatismin jalkoihin. Niin ja nyt kun katson tätä jälkeenpäin niin on ollut "hauska" todeta että vauva on ollut täysin terve korvikkeella olosta huolimatta. Ihmiset jaksavat toitottaa sitä, että rintamaitoa saaneet lapset pysyvät terveinä, toisin kuin korvikkeella olevat. Meillä se tuntui olevan päinvastoin. Täysimetetyt ikätoverit olivat sairastaneet jo useampia räkätauteja, korvatulehduksia ja syöneet antibioottikuureja. Meillä ei ollut edes nuhaa.

Etköhän sinä jäänyt ihan omien olettamuksiesi ja odotuksiesi vangiksi. En usko, että sinulta on kukaan tuollaista vaatinut.

Ja samaan hengenvetoon kuitenkin haukut rintaruokitut lapset.

Onko tuo sinusta sitten reilua, syyllistää niitä, joilta ruokinta on onnistunut?

Minulle ainakin on ihan sama, millä kukakin lapsensa ruokkii.

Kyselin neuvoa facebookryhmistä, mm. Imetyksen tuki Ry:stä. Siellä sanottiin mm. seuraavia asioita kun yritin kysyä neuvoa tilanteeseeni:

- On harvinaista että maito ei riittäisi (vaikka syöttöpunnitukset tätä todisti)

- Ei se maito niin vaan rinnasta lopu

- Jokainen tippa äidinmaitoa on arvokasta, yritä edes osittaisimettää

- Äidinmaito on parasta mitä voit lapsellesi tarjota

jne.

En mielestäni syyttänyt imettäviä äitejä. Totesin vain tuon sairastamisasian, sillä niin usein korvikkeita käyttäviä pelotellaan sillä että lapsista tulee sairastavia, toisin kuin rintamaitoa saaneista. Niin monessa ryhmässä näkee näitä kommentteja.

Joo, kyllä mä tuon ymmärrän.

Ajatuksena on ollut se, että annat ensin rintaa ja sitten pulloa, jos ei näytä riittävän.

Jotkut vaan tulee ihan mittaasteikko fanaatikoiksi ( vauvan täytyy syödä tämän ja tämän verran millilitroja tai äiti tarvii rpp.tä)

Eikä sillekään voi mitään.

Itse olen ihan siksi sitä mieltä, että imettämistä kannattaa koittaa mahdollisimman kovasti, koska siitä saa vasta- aineita.

Ja teissä on noita jotka kauhistelee syöttövälejä, jotka haluaa rintoihinsa mitta- asteikot, niitä joista imettäminen on noloa ja brutaalia, niitä jotka eivät vaan osaa rauhoittua syöttämiseen.. Ja kaikki hienosti sotketaan vaan siihen, että ei onnistu niin ei onnistu, masennutaan, syytetään toisia, hyökätään imettävien kimppuun ym.

Kukin tehköön tavallaan, eikä revitä oikeasti siitä pultteja puolin eikä toisin.

Musta tuntuu että ketään muuta tuota asia ei hetkauttanut, kuin sua itseäsi.

En kyllä kokenut imetystä yhtään kuten jutun äiti, päinvastoin. Kukin toki tavallaan, mutta ilmaisena vinkkinä: jos on vaikeaa huomioida sekä vauva että isompi lapsi niin lapsia voi tehdä muutenkin kuin sillä jumalattoman pienellä ikäerolla. Tietty vanhemmat lapset tarvitsee joka tapauksessa huomiota mutta on todella eroa siinä onko esikoinen 1-2-vuotias vai 4-5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa imettämisen suhteen. En ymmärrä, miksi pitää haukkua, sättiä ja tuomita muita imetyksen vuoksi. Eikö ole tärkeintä, että se vauva jostain sen ruuan saa?

Itse en pystynyt imettämään, vaikka aluksi imetys oli suunnitelmissa. Kuitenkaan minulta ei heti tullutkaan maitoa kovin paljon ja sen jälkeen minulle kehittyi todella paha imetysfobia, jonka takia kävin psykologillakin. Sain kuulla haukkuja ja minusta puhuttiin pahaa selän takana. Kotona itkin omaa kyvyttömyyttäni.

Kuka sinua haukkui selän takana??

Tuttavat. Kävin myös perhekerhossa ja toisessa kerhossa, joka oli tarkoitettu ensivauvoille ja heidän äideilleen. Kerran kerhon vetäjä pysäytti minut ennen kerhotapaamista kerhotalon aulassa ja kertoi, miten on huolissaan siitä, että ymmärränkö, mitä perheen perustaminen tarkoittaa ja onkohan minulla vanhemmuus hukassa. Hän tarjosi, että voisin tulla keskustelemaan asiasta hänen kanssaan kahden kesken. Hän oli kuullut muilta kerholaisilta, että minä en vain viitsi imettää.

No samoin minusta on varmasti puhuttu pahaa ja loput olen kuvitellut. On minua arvosteltu siitä, että imetän 1,8 vuotiasta, siitä että lapset syövät sormiruokaa, siitä että sisarukset painivat keskenään.

Jopa siitä on arvosteltu että olen liikaa kiinni lapsissani ja ei käydä tarpeeksi kerhoissa ja miksi lapseni ei ole tarhassa ja miksi lapseni ei syö antibioottikuuria jokaiseen flunssaan, miksi en käytä heitä lääkärissä jokaisesta pikku nirhamasta, miksi asutaan lammen vieressä, miksi yksi pojista on niin villi ja miksi lapsillani ei ole harrastuksia joihin joutuu kuskailemaan...

Aina löytyy arvostelijoita.

Älkää menkö mihinkään imetyssivuille!!!!!

Siellä ihmiset anonyymejä ja voi sanoa mitä vain!!!!

Kysykää hyviltä ystäviltä ja " vanhemmilta" äideiltä kasvotusten.

Tuollaisille " jututtajille" voi sanoa että haista paska.

Minusta taas oli ihanaa imettää, mutta valehtelisin jos väittäisin, että en ollut tietyllä tapaa huojentunut kun meidän imetystaival päättyikin jo lapsen ollessa 3 kk. Silti olen nimenomaan onnellinen että sain imettää ja että lapseni sai parasta ravintoa tuonkin ajan. On tuo tietysti korvikkeellakin kasvanut mutta ikinä ei jäänyt mitään hampaankoloon että kokisin että "voi kunpa en olisi imettänyt". Onhan siinä omat huonot puolet kun maitoa tursuaa ja valuu, itsestä ei ollut julki-imettäjäksi ja vauvakin suostui käytännössä imemään vain siten että oltiin molemmat makuuasennossa.

Kaiken kaikkiaan outo kirjoitus. Kiva että heillä asiat parani imetyksen lopettamisen myötä mutta outoa että äiti niin katuu imetystä. Olen kyllä itsekin sitä mieltä että ei imetystä kannata väkisin pakolla pitkittää jos oikeasti olisi haluja lopettaa. Moni äiti kuitenkin jatkaa väkisin, vaikka oman mielenterveytensä kustannuksella. Reilusti pitäisi osata vain lopettaa mutta helpommin sanottu kuin tehty. 

Omituisin kommentti pulloruokintaa vastustavilta on se väite, että pulloruokitut vauvat saavat vähemmän läheisyyttä kuin rintaruokitut. Siis mitä? Pulloa annetaan aina sylissä. Lisäksi katsekontakti säilyy koko ruokinnan ajan. Vauva saa äidin herkeämättömän huomion. Pullolla ruokittaessa äiti ei voi multitaskata, sillä molemmat kädet ovat varattuina. Imettäessä voi jäädä toinen käsi vapaaksi ja voi selata vaikka puhelinta samalla kun vauvalla on tissi suussa. Monet tekevät tätä. En ymmärrä lainkaan tuota pointtia että pulloruokittu jäisi vaille läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etköhän sinä jäänyt ihan omien olettamuksiesi ja odotuksiesi vangiksi. En usko, että sinulta on kukaan tuollaista vaatinut.

Oletko lukenut noita imetystukiryhmien sisältöjä? Ne toki osittain tarjoavat arvokasta tietoa ja moni on niillä ohjeilla saanutkin imetyksen onnistumaan. Se on hieno juttu. Mutta välillä niissä on todella painostava tunnelma. Joku äiti pyytää neuvoa ja kertoo että itkee vaan kun ei onnistu. Sitten ihmiset kommentoivat, että älä vielä luovuta, kuinka kauan olet yrittänyt, jatka vaan vielä yrittämistä. Imetystukiäidit eivät ole noin syyllistäviä, mutta useimmat päivitykset (=avunpyynnöt) ovat avoimia ja niihin voi vastata kuka vaan ryhmän jäsen. Sitten sinne eksyy näitä fanaatikkoja, jotka hokevat niitä imetystä ylistäviä kommentteja ja lyttäävät korvikkeet. Jotkut jopa tituleeraavat itse itseään imetysfanaatikoiksi.

No siellä voi kuule vaikka 60 vuotias ukko tulla sua neuvomaan, mistäs tiedät??

Mitä ihmettä te siellä teette. Kysykää neuvoa tuttavilta!

Olisin mielelläni tukenut ja neuvonut erästä sukulaista jolta imetys ei onnistunut ja hän selvästi olisi tukea ja apua kaivannut, mutta hän piti minua kuitenkin fanaatikkona ja liian omituisena kun ruokin vielä liki 2- veetä.

Vierailija kirjoitti:

Omituisin kommentti pulloruokintaa vastustavilta on se väite, että pulloruokitut vauvat saavat vähemmän läheisyyttä kuin rintaruokitut. Siis mitä? Pulloa annetaan aina sylissä. Lisäksi katsekontakti säilyy koko ruokinnan ajan. Vauva saa äidin herkeämättömän huomion. Pullolla ruokittaessa äiti ei voi multitaskata, sillä molemmat kädet ovat varattuina. Imettäessä voi jäädä toinen käsi vapaaksi ja voi selata vaikka puhelinta samalla kun vauvalla on tissi suussa. Monet tekevät tätä. En ymmärrä lainkaan tuota pointtia että pulloruokittu jäisi vaille läheisyyttä.

En minäkään ymmärrä väitteitä että pulloruokittu automaattisesti jäisi ilman läheisyyttä, mutta voisikohan tuollaiset väitteet perustua siihen että rintaruokinnassa vauva saa väkisinkin ihokontaktia? Pulloruokinnassa lapsi saa ihokontaktia vain jos vanhemmat päättävät ruokkia iho-iho-vasten. Se ei ole kuitenkaan pakollista pulloruokinnassa, mutta rintaruokinnassa vauvaa ei ole edes mahdollista imettää ilman ihokosketusta.

Vierailija kirjoitti:

Imettäminen on tosi henkilökohtainen juttu, se on kuitenkin parasta vauvalle sekä lapsen ja äidin suhteelle. Mutta tietysti se vaatii aikaa ja vaivaa äidiltä, itse ainakin vuodin niin pahasti maitoa että petarikin meni pilalle ja rinnatkin oikeastaan (kasvoi kahdella kuppikoolla yhdessä yössä, iho repesi ja imetyksen jälkeen nämä on vain arpiset pussukat). En silti kadu yhtään mitään ja olen onnellinen että sain täysimetettyä vauvani 6kk ikään.

Jos on yhtään itsekän, heikkohermoinen, mt-häiriöinen tai mitään ikinä niin suosittelen jättämään imetyksen heti alkuunsa, koska vauvavuosi on vaativa ja jos tuntuu ettei nuppi kestä niin parempi perata lautaselta jotain pois. Kasvaahan ne vauvat sillä korvikkeellakin.

Sama täällä. Maitoa tulee tulvimalla ja lakanat, petarit kaikki maidossa. Pakkautuneet kivikovat rinnat ovat kipeät eikä pysty asentoa vaihtamaan kun niin kovasti koskee. Vauva herää parin tunnin välein syömään ja itse niskat kipeänä nukkunut vaikeassa asennossa.

Silti imetin, mies leikki esikoisen kanssa sillä aikaa. Makoilin sängyllä ja katsoin elokuvaa imetyksen ajan. Mies kantoi juotavaa, koska jano oli loputon. Täysin samaa mieltä siitä, että heikkohermoisten juttu täysimetys ei ole. Vauva kasvaa korvikkeilla ja pullollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituisin kommentti pulloruokintaa vastustavilta on se väite, että pulloruokitut vauvat saavat vähemmän läheisyyttä kuin rintaruokitut. Siis mitä? Pulloa annetaan aina sylissä. Lisäksi katsekontakti säilyy koko ruokinnan ajan. Vauva saa äidin herkeämättömän huomion. Pullolla ruokittaessa äiti ei voi multitaskata, sillä molemmat kädet ovat varattuina. Imettäessä voi jäädä toinen käsi vapaaksi ja voi selata vaikka puhelinta samalla kun vauvalla on tissi suussa. Monet tekevät tätä. En ymmärrä lainkaan tuota pointtia että pulloruokittu jäisi vaille läheisyyttä.

En minäkään ymmärrä väitteitä että pulloruokittu automaattisesti jäisi ilman läheisyyttä, mutta voisikohan tuollaiset väitteet perustua siihen että rintaruokinnassa vauva saa väkisinkin ihokontaktia? Pulloruokinnassa lapsi saa ihokontaktia vain jos vanhemmat päättävät ruokkia iho-iho-vasten. Se ei ole kuitenkaan pakollista pulloruokinnassa, mutta rintaruokinnassa vauvaa ei ole edes mahdollista imettää ilman ihokosketusta.

Mutta ei kai yleisesti ottaen äiti muutenkaan imetä lasta ihokontaktissa (äiti ilman vaatteita ja lapsi vaippasillaan) kuin synnytyksen jälkeen maidon nousemista edistääkseen? Sen takia imetysvaatteet ovat olemassa, että äiti voi vaan raottaa paitaa ja avata rintaliivien "luukun" niin että pelkkä nänni tulee näkyviin. Vai onko tämä yleistä että äidit imettävät kotona ilman vaatteita? Kysyn ihan tosissani, sillä en tiedä.