Äidin rehellinen julkaisu: kunpa en olisi imettänyt vauvaani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imettäminen on tosi henkilökohtainen juttu, se on kuitenkin parasta vauvalle sekä lapsen ja äidin suhteelle. Mutta tietysti se vaatii aikaa ja vaivaa äidiltä, itse ainakin vuodin niin pahasti maitoa että petarikin meni pilalle ja rinnatkin oikeastaan (kasvoi kahdella kuppikoolla yhdessä yössä, iho repesi ja imetyksen jälkeen nämä on vain arpiset pussukat). En silti kadu yhtään mitään ja olen onnellinen että sain täysimetettyä vauvani 6kk ikään.

Jos on yhtään itsekän, heikkohermoinen, mt-häiriöinen tai mitään ikinä niin suosittelen jättämään imetyksen heti alkuunsa, koska vauvavuosi on vaativa ja jos tuntuu ettei nuppi kestä niin parempi perata lautaselta jotain pois. Kasvaahan ne vauvat sillä korvikkeellakin.

*itsekäs siis.

En myöskään ymmärrä tuoreiden äitien vouhkaamista siitä että isäkin saa osallistua hoitoon ja hoidetaan 50% mallilla tms. koska itse en halunnut olla erossa vauvastani ollenkaan. Pari kertaa kävin omilla menoillani täysimetyksen aikana, mutta se ei haitannut minua laisinkaan. Isä osallistui muilla tavoin, esim. passasi minua kun imetin ja hoiti vaipanvaihdot. 

Mutta kuten sanottua, henkilökohtainen juttu. Kaikkien psyyke ei kestä.

Heti alkuun kommentti, että ei, ei kalahtanut omaan nilkkaan.

Mutta, olipa alentuva ja suorastaan törkeä kommentti. Kyllä nainen on susi naiselle ja peiliin saadaan katsoa, miksi putkiaivot johtaa meidän maailmaa. Ei voi olla kuin itsekäs, mielenterveysongelmainen tai heikkohermoinen, jos ei imetä?! Mitä jos onkin voimakastahtoinen ja älykäs, näkee kokonaiskuvassa imetyksen toisarvoiseksi muille asioille? Ja ne toiset asiat voivat olla mitä vaan, kullekin henkilökohtaisesti.

Mitä jos vähän kannustetaan toisia ja jos joku tekee erilailla kuin itse, niin eipä se kenellekään kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo aiemminkin ehdottanut että imetysfanaatikot muuttaisivat omalle saarelleen ja jättäisivät meidät normaalit, toistensa valintoja tukevat äidit rauhaan.

Ihan piti tähänkin ketjuun päästä pätemään ja korottamaan itseään - "en ymmärrä kirjoittajaa koska MINÄ en halunnut olla vauvasta erossa/MINULLA meni imetys ja vauva-arki niin hyvin/MINULLA onnistui multitaskaaminen ja MINÄ nautin niin kovasti kaikesta". Hei, ketään ei kiinnosta SINUN kokemus jos ei se tuo keskusteluun mitään lisää. Ja hei, sekin on syyllistämistä ja kusipäisyyttä että ensin korotat itsesi jalustalle ja asettelet sädekehän paikoilleen ja sitten toteat että "kukin tavallaan".

Saatan olla kusipää, mutta olen ihan yleisestikin sitä mieltä, että jos on lapsen hankkinut niin on syytä tsempata sen verran edes 6-12 kuukauden ajan, että ei jätä pientä vauvaa pitkiksi ajoiksi hoitoon ja että opettelee nauttimaan siitä vauvan kanssa olemisesta. Ne vauvan ekat kuukaudet on tärkeimmät sen koko pienen ihmisen elämässä, multa riittää paljon enemmän sympatiaa vauvalle kuin vanhemmille, joilla on vaikeuksia sopeutua elämänmuutokseen jonka ovat itse valinneet.

Masennus ym on asia erikseen. Ja imetykseen tuo vuodatukseni ei enää liittynyt. Uskon kyllä, että imetys ei aina onnistu ja pulloruokinta on täysin ok.

Kyllä olet kusipää. Jos sun kaltaiset ihmiset katoaisivat niin avun tarvitsijat saisivat sitä apua ongelmiinsa kun uskaltaisivat sitä avoimemmin pyytää.

Nimenomaan toivon, että vanhemmat hakisivat apua, jotta jaksaisivat vauvan kanssa! Mutta minusta ei ole oikein, jos esim. vanhemmat reagoivat lapsen sitovuuteen tai normaaliin yöheräilyyn laittamalla vauvan hoitoon ja jopa yöhoitoon mahdollisimman usein sen sijaan että yrittäisivät tsempata ja asennoitua toisin edes ne muutamat lyhyet kuukaudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imettäminen on tosi henkilökohtainen juttu, se on kuitenkin parasta vauvalle sekä lapsen ja äidin suhteelle. Mutta tietysti se vaatii aikaa ja vaivaa äidiltä, itse ainakin vuodin niin pahasti maitoa että petarikin meni pilalle ja rinnatkin oikeastaan (kasvoi kahdella kuppikoolla yhdessä yössä, iho repesi ja imetyksen jälkeen nämä on vain arpiset pussukat). En silti kadu yhtään mitään ja olen onnellinen että sain täysimetettyä vauvani 6kk ikään.

Jos on yhtään itsekän, heikkohermoinen, mt-häiriöinen tai mitään ikinä niin suosittelen jättämään imetyksen heti alkuunsa, koska vauvavuosi on vaativa ja jos tuntuu ettei nuppi kestä niin parempi perata lautaselta jotain pois. Kasvaahan ne vauvat sillä korvikkeellakin.

*itsekäs siis.

En myöskään ymmärrä tuoreiden äitien vouhkaamista siitä että isäkin saa osallistua hoitoon ja hoidetaan 50% mallilla tms. koska itse en halunnut olla erossa vauvastani ollenkaan. Pari kertaa kävin omilla menoillani täysimetyksen aikana, mutta se ei haitannut minua laisinkaan. Isä osallistui muilla tavoin, esim. passasi minua kun imetin ja hoiti vaipanvaihdot. 

Mutta kuten sanottua, henkilökohtainen juttu. Kaikkien psyyke ei kestä.

Heti alkuun kommentti, että ei, ei kalahtanut omaan nilkkaan.

Mutta, olipa alentuva ja suorastaan törkeä kommentti. Kyllä nainen on susi naiselle ja peiliin saadaan katsoa, miksi putkiaivot johtaa meidän maailmaa. Ei voi olla kuin itsekäs, mielenterveysongelmainen tai heikkohermoinen, jos ei imetä?! Mitä jos onkin voimakastahtoinen ja älykäs, näkee kokonaiskuvassa imetyksen toisarvoiseksi muille asioille? Ja ne toiset asiat voivat olla mitä vaan, kullekin henkilökohtaisesti.

Mitä jos vähän kannustetaan toisia ja jos joku tekee erilailla kuin itse, niin eipä se kenellekään kuulu.

Ei, se oli hänen mielipiteensä.

Nyt annat vouhkaamisellasi itsestäsi vähän putkinäköisen kuvan. Ilmeisesti olet itse tainnut päättää, että pulloruokinta on se oikein ja paras, sen kuvan tuosta saa.

Ei, alkuperäinen kirjoittaja ei sanonut että mt ongelmaiset antaa pulloa, vaan että heikoilla hermoilla siihen ei pysty. Kuten ei minustakaan. Imetyksestä annetaan turhan helppo ja ruusuinen kuva, ja apua on tarjolla aivan liian vähän.

Ja ne, joille apua pitäisi antaa, ovat usein jo asennoituneet.

Tätähän taas haetaan...

Naiset kääntyy toisiian vastaan sen sijaan, että yhtenä rintamana päätettäisiin vaatia hallitukselta järkeviä päätöksiä äitiys, isyys, vanhempainvapaiden ja hoitovapaan osalta.

Jotkut imettää, jotkut ei.

Jotkut haluaa töihin, toiset ei.

Jotkut haluaa olla kotona, toiset ei.

Toiset imettää pitkään, toiset ei.

Perheille vapaus päättää ja joka valinta yhtä kannattavaksi!!!

No nää on näitä minäminäminä-tyyppejä. Vauva halutaan, mutta minkään ei pitäisi muuttua elämässä. Aikataulujen, rintojen, muun kehon, vaatteiden, parisuhteen... Jokaiselle tietysti sopii eri asiat, eikä siinä ole mitään väärää. Jos siitä oikeasti aiheutuu ongelmia, eikä se tahdo millään onnistua, niin parempi sitten olla imettämättä. Joskus taustalla voi olla ihan psyykkisiäkin syitä, esim. seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa, mikä sitten jollain tavalla vaikuttaa negatiivisesti imettämiskokemukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imettäminen on tosi henkilökohtainen juttu, se on kuitenkin parasta vauvalle sekä lapsen ja äidin suhteelle. Mutta tietysti se vaatii aikaa ja vaivaa äidiltä, itse ainakin vuodin niin pahasti maitoa että petarikin meni pilalle ja rinnatkin oikeastaan (kasvoi kahdella kuppikoolla yhdessä yössä, iho repesi ja imetyksen jälkeen nämä on vain arpiset pussukat). En silti kadu yhtään mitään ja olen onnellinen että sain täysimetettyä vauvani 6kk ikään.

Jos on yhtään itsekän, heikkohermoinen, mt-häiriöinen tai mitään ikinä niin suosittelen jättämään imetyksen heti alkuunsa, koska vauvavuosi on vaativa ja jos tuntuu ettei nuppi kestä niin parempi perata lautaselta jotain pois. Kasvaahan ne vauvat sillä korvikkeellakin.

*itsekäs siis.

En myöskään ymmärrä tuoreiden äitien vouhkaamista siitä että isäkin saa osallistua hoitoon ja hoidetaan 50% mallilla tms. koska itse en halunnut olla erossa vauvastani ollenkaan. Pari kertaa kävin omilla menoillani täysimetyksen aikana, mutta se ei haitannut minua laisinkaan. Isä osallistui muilla tavoin, esim. passasi minua kun imetin ja hoiti vaipanvaihdot. 

Mutta kuten sanottua, henkilökohtainen juttu. Kaikkien psyyke ei kestä.

Heti alkuun kommentti, että ei, ei kalahtanut omaan nilkkaan.

Mutta, olipa alentuva ja suorastaan törkeä kommentti. Kyllä nainen on susi naiselle ja peiliin saadaan katsoa, miksi putkiaivot johtaa meidän maailmaa. Ei voi olla kuin itsekäs, mielenterveysongelmainen tai heikkohermoinen, jos ei imetä?! Mitä jos onkin voimakastahtoinen ja älykäs, näkee kokonaiskuvassa imetyksen toisarvoiseksi muille asioille? Ja ne toiset asiat voivat olla mitä vaan, kullekin henkilökohtaisesti.

Mitä jos vähän kannustetaan toisia ja jos joku tekee erilailla kuin itse, niin eipä se kenellekään kuulu.

Ei, se oli hänen mielipiteensä.

Nyt annat vouhkaamisellasi itsestäsi vähän putkinäköisen kuvan. Ilmeisesti olet itse tainnut päättää, että pulloruokinta on se oikein ja paras, sen kuvan tuosta saa.

Ei, alkuperäinen kirjoittaja ei sanonut että mt ongelmaiset antaa pulloa, vaan että heikoilla hermoilla siihen ei pysty. Kuten ei minustakaan. Imetyksestä annetaan turhan helppo ja ruusuinen kuva, ja apua on tarjolla aivan liian vähän.

Ja ne, joille apua pitäisi antaa, ovat usein jo asennoituneet.

Itseasiassa en ota vauvan ruokintaan kantaa, vaan tuohon alentuvaan ja törkeään tapaan arvostella muiden tapaa elää perhe-elämäänsä. Tuo on tapa, jolla pidetään naiset "aisoissa ja omalla paikallaan" äitiyden varjolla. Saa vähän vetää muita alaspäin hyväksytyllä syyllä. Minusta on kaunista, kun vauvaa imetetään tai pulloruokitaan hellällä hymyllä ja katsekontaktilla.

Tuliko nännit kipeiksi

Vierailija kirjoitti:

Miksei rintaruokkiva äiti voisi siivota?? :O Lisäksi ihan hyvillä fiiliksilläkö joku antaa pulloa, että sitten on kämppä siistimpi? : I

Kyllä voi :) Terveisin 4kk täysimetystä takana ja yksinhuoltaja, joka siivoaa, pyykkää, käy kaupassa, kokkaa, lenkittää koiraa ja hoitaa asuntokauppoja vauva kainalossa. Kuntosalit ja kahviloissa istumiset ovatkin sitten jääneet väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo aiemminkin ehdottanut että imetysfanaatikot muuttaisivat omalle saarelleen ja jättäisivät meidät normaalit, toistensa valintoja tukevat äidit rauhaan.

Ihan piti tähänkin ketjuun päästä pätemään ja korottamaan itseään - "en ymmärrä kirjoittajaa koska MINÄ en halunnut olla vauvasta erossa/MINULLA meni imetys ja vauva-arki niin hyvin/MINULLA onnistui multitaskaaminen ja MINÄ nautin niin kovasti kaikesta". Hei, ketään ei kiinnosta SINUN kokemus jos ei se tuo keskusteluun mitään lisää. Ja hei, sekin on syyllistämistä ja kusipäisyyttä että ensin korotat itsesi jalustalle ja asettelet sädekehän paikoilleen ja sitten toteat että "kukin tavallaan".

Niin joo, että pulloruokkijat saavat kehua ja kertoa kuinka on niin helppoa ja ihanaa, mutta imettävä ei?

Pitäisikö jotenkin hävetä itseään? Ehkä vähän haukkua kuinka kamalaa on?

En mää nyt ihan tuotakaan ymmärrä.

Itse ensin asettelit sädekehäsi ja sitten rupesit rääkymään.

Sinä et ymmärtänyt. Kyllä saa kehua että ruokkii lastaan ja nauttii siitä mutta ei toisen ihmisen kustannuksella. Itsestäni en kyllä tuossa kommentissani puhunut mitään eli sädekehäkommenttisi meni myös ohi.

Vierailija kirjoitti:

Imetin esikoista ongelmitta ja tietysti ajattelin, että imetän kuopusta pitkään. Nyt on 3kk menty imettäen, mutta lähes päivittäin harkitsen lopettamista. Vauvalla vatsavaivoja jatkuvasti. Käytin vyöhyketerapiassa 1,5kk-2,5kk ajan. Vauva saa välillä isoja raivokohtauksia eikä suostu aloittamaan syömistä, joten täytyy ensin rauhoitella kunnolla. Vauva kääntää päätä pois rinnalta vaikka on nälkä. Ottaa siis kiinni, kääntää päätä, ote irtoaa, ottaa kiinni, kääntää päätä, ote irtoaa... Illat menee imettäessä ja yrittäessä rauhoitella vatsavaivaista vauvaa. Yöt menee kun vauva herää syömää, mutta nukahtaakin siihen. Kohta herää taas syömään tai vatsavaivoihin. Nukahtaa, kohta herää taas. Vauva on muutenkin tosi herkkä. Esikoinen ei ole ollut niin herkkä koskaan ja helppo ollut aina.

Mieli on haikea, kun ei suju ongelmitta. Koskaan tiedä milloin vauva saa rinnalla raivokohtauksen, joten vältän menemästä julkisiin paikkoihin. Esikoisen kanssa oli helppo mennä, kun imetys sujui ongelmitta. Yöt ovat katkonaisia. En nauti imetyksestä enää. Itken, kun tuntuu pahalta. En haluaisi siirtyä korvikkeisiin, mutta tää vetää mielen matalaksi. Ja tietysti jos siirryn korvikkeisiin, niin tunnen epäonnistuneeni ja luovuttaneeni.

Jatkan imettämistä edelleen siinä toivossa, että se lähtee vielä sujumaan ongelmitta ja vielä tulisi se hetki, että nautin joka imetyshetkestä.

Meidän vauva teki noin ja 5 kk kohdalla olin ihan romuna. Neuvolasta sanottiin toistuvasti että jotkut vauvat ovat sellaisia, tutkittiin lääkäreillä, käytiin vyöhyketerapiassa ja imetysohjaaja kävi kotona. Lopulta paljastui maitoallergia kun väsyneinä vietiin yksityiselle, ettei tää voi olla normaalia. Mulla oli ruokavaliossa maitotuotteita. Olin niin loppu henkisesti että lopetin imetyksen 6 kk kohdalla.

Miten voi katua että on vauvaa imettänyt? Täytyy keskittyä vauvaan kun on saanut ja tietysti myös lapsiin jos niitä on. Siinä tarvitaan myös miehen tukea ja auttamista. Vuosi on lyhyt aika imettää. kyllä se 20 v päästä helpottaa todella. 

Minusta makuullaan imettäminen on jopa epäergonomisempaa kuin istualtaan. Kauheat niska-hartiaseudun säryt sain, kun kyljelläni yritin nukkua ja samalla imettää.

Mulla on kolme lasta ja yhtäkän en imettänyt. Synnärillä vähän muka yritin, ja sitten sanoin hoitajille että syötän pullosta. Vähän ne koitti vastaan sanoa, mutta ilmoitin, että mies tuo sitten omat pullot ja korvikkeet, jos ei sieltä saa, ja niin ne toi maitopulloja. Kotona sitten annoin heti korviketta. Ja syyksi sanoin suoraan kaikille, että en halua. Kukaan ei uskaltanut arvostella, sitä en tiedä, mitä selän takana puhuttiin, mutta mua ei kiinnosta muiden sanomiset muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Omituisin kommentti pulloruokintaa vastustavilta on se väite, että pulloruokitut vauvat saavat vähemmän läheisyyttä kuin rintaruokitut. Siis mitä? Pulloa annetaan aina sylissä. Lisäksi katsekontakti säilyy koko ruokinnan ajan. Vauva saa äidin herkeämättömän huomion. Pullolla ruokittaessa äiti ei voi multitaskata, sillä molemmat kädet ovat varattuina. Imettäessä voi jäädä toinen käsi vapaaksi ja voi selata vaikka puhelinta samalla kun vauvalla on tissi suussa. Monet tekevät tätä. En ymmärrä lainkaan tuota pointtia että pulloruokittu jäisi vaille läheisyyttä.

Onko siinä jotain pahaa että imettäessä selaa puhelinta samalla? Ei minun vauvani aina halua olla katsekontaktissa, enkä itsekään jaksa välttämättä joka kerta hakea vauvan katsekontaktia. Imetyshetki on myös itselle ihana lepohetki istua alas ja selailla vaikka sitä puhelinta, kun kaikkina muina aikoina seurustelee ja touhuaa vauvan kanssa.

Totta kai imetän... Hyvä jos pystyy ensimmäisinä kuukaisina imettämään, kuinka pitkään se ei kuulu kenellekkään. Olen itse kaksonen ja äitini imetti meitä lyhyen ajan, sairaalassa ja kotona. Mutta, oli helpompi siirtyä pulloihin, koska arki pyykinpesuineen ja ruuan laittamisineen vei aikaa ja oli myös vanhempi sisarus 2v. ja miehen isä talon lämmitys ym. ym.

Varmasti nyky mukavuuksineen olisi ollut helpompi valita. Päivä ei riittänyt vaikka aloitti aamu kolmelta jatkaen ilta yhdeksään, eikä sitä omaa aikaa vuosiin ollut.

Kyllä meillä on äiti ihan suoraan sanonut, että joutui jo 9 kk olemaan selvinpäin kun odotti mua, joten ei halunnut päivääkään enempää olla " kiinni" minussa. Pulloa sain ja oli se muutoinkin sellaista, ilman tukiverkkoja joten kapakka iltoina olin yksin kotona 2 veestä eteenpäin. Ihme kun selvisin.

Ja vanhempani siis nelikymppisiä ihmisiä tuolloin.

Omat neljä olen imettänyt 2- vuotiaaseen.

Ei ole periytynyt nuo " huonot rinnat"....;)

Oon vaan niin laiska, että imetän tietysti. Paljon helpommalla ei voisi päästä. Isommatkin tykkää, kun äiti rauhoittuu sohvalle hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä minustakaan kivaa ole, mutta vauvan parhaaksi aion imettää, kunnes vauva on vähintään 6 kk.

Ei ole kiva tunne lähes joka yö herätä siihen kuin olisi kussut allensa paitsi, että tämä tapahtuu rintojen korkeudella. Maidon ja puklun löyhkä rintaliiveissä saattaa haista vielä pesun jälkeenkin. Yleisillä paikoilla imettämistä en halua vielä edes ajatella, mietin vain niitä vuotavia rintoja ja päälleni oksentavaa vauvaa.

Aamuisin ei ole myöskään kivaa herätä niskat jumissa yön imetyssessioista. Ei ole kivaa kuunnella nälkää ulvovaa vauvaa muutaman tunnin välein, sillä rintamaito ei pidä nälkää. Korvikkeella vauvat kuulemma nukkuvat pidempään.

Rinnat eivät tunnu kivoilta pakkautuneina maidosta, mutta eivät myöskään tunnu kivoilta tyhjiksi imettyinä rukkasina. Eikä ole kivaa, kun rintoja raavitaan ja revitään pienillä kynsillä.

Oma elämäkin on kovin rajoittunutta. Mitään kovin aikaavievää ei ehdi saattaa loppuun, kun imettäminen vie päivästä tunteja. Vauva ei tosiaan aina syö viidessä minuutissa, vaan saattaa roikkua siinä jopa tunninkin. Ja tätä jos tapahtuu kahden tunnin välein, on päivä auttamatta jo ohitse ennen kuin huomaatkaan.

Lisää huonoja puolia löytyisi varmasti, mutta tässä vain joitakin, jottemme vallan vaipuisi negatiivisuuteen.

Eli siis kyllä, imettäminen ei ole minun mielestäni aina helppoa ja ihanaa (aika harvoin se on oikeasti rentouttavaa), enkä tekisi sitä, jos siitä ei olisi suurta hyötyä lapselleni koko hänen elämänsä ajaksi.

Vauva on niin vähän aikaa pieni, ei se ikuisuuksia niin uaein herää syömään :) Meillä nukuttiin yleensä 3kk iässä yöt.

Kannattaa ottaa vauva viereen yöllä syömään, eikä.ainakaan istualteen imettää. Niin ei mene niskat jumiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta ja yhtäkän en imettänyt. Synnärillä vähän muka yritin, ja sitten sanoin hoitajille että syötän pullosta. Vähän ne koitti vastaan sanoa, mutta ilmoitin, että mies tuo sitten omat pullot ja korvikkeet, jos ei sieltä saa, ja niin ne toi maitopulloja. Kotona sitten annoin heti korviketta. Ja syyksi sanoin suoraan kaikille, että en halua. Kukaan ei uskaltanut arvostella, sitä en tiedä, mitä selän takana puhuttiin, mutta mua ei kiinnosta muiden sanomiset muutenkaan.

Tälläisiä pitäisi kaikkien äitien olla! Vitut välittää kenenkään muun mielipiteestä, ja tekee niinkuin itsestä tuntuu hyvälle, tietenkin ottaen huomioon lapsen hyvinvoinnin. Mutta yksikään lapsi ei kärsi korvikkeesta!