Ne äidit kenestä kotona olo on ihanaa vauvan kanssa - miksi?

Vierailija kirjoitti:

No minä nyt vaan olen aina ollut kotihiiri muutenkin enkä mikään uraohjus, en todellakaan. Vihaan työntekoa. ☺️ Rakastan helliä ja hoivata lapsiani kotosalla. Itseään voi katsos viihdyttää ja kehittää ilman töissä käymistäkin. Luen paljon ja käyn paikoissa. Minä taas en tajua ihmisiä jotka kaipaavat töihin.

Niinpä! Oikein odotan sitä kun vauvasta tulee taapero ja voidaan yhdessä suunnitella päivä, askarrellaanko, mennäänkö puistoon, leivotaanko vai leikitäänkö perhekerhossa?

Esikoisen vauva-aikaan koin kotona olemisen rasittavana ja meninkin aika pian töihin. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen jälleen vauvan kanssa kotona ja tällä kertaa tämä tuntuu kivalta, ihanan rauhallista, ei tarvi aamuruuhkassa kieli vyön alla yrittää ehtiä töihin. Molemmat vauvat ovat olleet aika rauhallisia, joten siitä ei ole kyse. Luulen että kun olen tämän väliajan ollut töissä niin nyt tauko oravanpyörästä osui oikeaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä nyt vaan olen aina ollut kotihiiri muutenkin enkä mikään uraohjus, en todellakaan. Vihaan työntekoa. ☺️ Rakastan helliä ja hoivata lapsiani kotosalla. Itseään voi katsos viihdyttää ja kehittää ilman töissä käymistäkin. Luen paljon ja käyn paikoissa. Minä taas en tajua ihmisiä jotka kaipaavat töihin.

Niinpä! Oikein odotan sitä kun vauvasta tulee taapero ja voidaan yhdessä suunnitella päivä, askarrellaanko, mennäänkö puistoon, leivotaanko vai leikitäänkö perhekerhossa?

Parin lapsen kokemuksella voin sanoa, että uhmiksen kanssa yhdessä päivää suunnitellessa ei voi voittaa. Mutta siinä vaiheessa, kun vauvan lisäksi on seurana 5-6-vuotias, alkaa olla jo erittäin mukavaa.

No mulla nyt useampi lapsi joiden kanssa olen kotona. Kohta saapuu vauva ja järjestää " vauvan kanssa kotona olemista" mistä tässä kyseltiin.

Rauhalliset aamut, ketään ei tarvi raahata mihinkään, saan tehdä kotityöt rauhassa, saan seurata kun lapset oppivat uutta, voin itse vaikuttaa heidän ruokaansa ja ulkoiluun ja oppimiseen..

Viihdyn lasten kanssa ja vauva- aika se vasta hauskaa onkin. Päivissä on runsaasti touhua, ei meinaa tunnin riittää!

Näin miehenä se vauva-aika näytti äidille olevan OK, kun ei tarvinnut öitä valvoa. Tässäkin tapauksessa äidin työpaikka oli aivan suolistosta, pahasti ja poikittain.

Itseä ahdistaa jo valmiiksi edessä häämöttävä äitiysloma. En pidä stressistä enkä kiireestä, mutta en kyllä rutiineistakaan. Jokapäivä ne samat puuduttavat tiskit ja pyykit, imurointi, koiran ulkoilutus, vauvan syötöt ja nukuttamiset, ruuan teot, siivousta, ulkoilua, lisää siivousta. Yhtä kotityötä ja hoitamista vaan päivästä toiseen, niin uskomattoman puuduttavaa ja masentavaa(ja yksinäistä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä nyt vaan olen aina ollut kotihiiri muutenkin enkä mikään uraohjus, en todellakaan. Vihaan työntekoa. ☺️ Rakastan helliä ja hoivata lapsiani kotosalla. Itseään voi katsos viihdyttää ja kehittää ilman töissä käymistäkin. Luen paljon ja käyn paikoissa. Minä taas en tajua ihmisiä jotka kaipaavat töihin.

Niinpä! Oikein odotan sitä kun vauvasta tulee taapero ja voidaan yhdessä suunnitella päivä, askarrellaanko, mennäänkö puistoon, leivotaanko vai leikitäänkö perhekerhossa?

Parin lapsen kokemuksella voin sanoa, että uhmiksen kanssa yhdessä päivää suunnitellessa ei voi voittaa. Mutta siinä vaiheessa, kun vauvan lisäksi on seurana 5-6-vuotias, alkaa olla jo erittäin mukavaa.

Mutta voi käydä niinkin hyvä tuuri ettei lapsella ole mitään pahaa uhmista. Sen lisäksi että omat lapseni ovat olleet tosi hyviä nukkujia ja sellaisia perustyytyväisiä, on uhmaiätkin mennyt aika kivuttomasti. Oikeastaan ihmettelinkin sitä kun kaikki pelottelivat että uhmis on suoraan helvetistä. Jaa, ei minusta.

Vierailija kirjoitti:

Itseä ahdistaa jo valmiiksi edessä häämöttävä äitiysloma. En pidä stressistä enkä kiireestä, mutta en kyllä rutiineistakaan. Jokapäivä ne samat puuduttavat tiskit ja pyykit, imurointi, koiran ulkoilutus, vauvan syötöt ja nukuttamiset, ruuan teot, siivousta, ulkoilua, lisää siivousta. Yhtä kotityötä ja hoitamista vaan päivästä toiseen, niin uskomattoman puuduttavaa ja masentavaa(ja yksinäistä.)

Ei joka päivä tarvitse imuroida ja pestä pyykkiä! Hirveä stressin saatte kun "pitäisi ja pitäisi" ei tarvi. Rennosti vaan ja kerhoihin jos on yksinäistä!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat ovat helppojen, hyvin syövien, hyvin nukkuvien vauvojen äitejä. Kaikki. 

Vaan kun aina se ei mene niin. On olemassa vauvoja, jotka nukkuvat maksimissaan 30 min kerrallaan. Ja sen jälkeen karjutaan. Ja kun tätä jatkuu yli vuoden, alkaa vanhempien jaksaminen olla äärirajoilla. On kokeiltu kaikki, ihan kaikki. Vaan kun lapsi valvoo koko ajan ja torkut yleensä vartin. Se on helvetti, johon kukaan ei halua jäädä, ei koskaan. Menin mieluummin töihin, jossa kukaan ei huutanut taukoamatta. 

Nyt nuo lapset ovat terveitä, fiksuja ja hyvinnukkuvia koululaisia. Vaan vauva-aika oli minulle yksi helvetti, jota en enää halua kokea. 

Ja hei, se että vauvanne nukkuvat koko ajan, ei ole teidän ansiotanne.

Pahoitteluni, sulla on selvästi ollut todella raskasta. Suurimmalla osalla ei kuitenkaan ole lähellekään tuollaista, ja koska sinun kaltaisesi pahasti kuormittuneet äidit kirjoittelevat paljon tämäntyyppisille palstoille (niinkuin toki oikein onkin, vertaistuen toivossa) niin monet esikoistaan odottavat tai vielä lapsettomat voivat saada ihan kohtuuttoman synkän kuvan vauva-arjesta.

Mulla on kokemusta kahden lapsen hoitamisesta kotona 1.5-2 vuoden ajan kummankin vauva-aikana. Olivat ns. tavallisia vauvoja, eivät nukkuneet erityisen pitkiä päiväunia eivätkä viihtyneet itsekseen lattialla, sylissä ja tissillä kylläkin. Nautin molempien kanssa kotona olosta paljon ja odotan kovasti kohta alkavaa kolmatta äitiyslomaa.

Ehkä tärkeämpi yhtäläisyys aiempien vastaajien kanssa on itselläni se, että työni on haastava ja vastuullinen ja tiedän saavani tehdä koulutustani vastaavaa työtä todennäköisesti vielä kymmeniä vuosia vauvavaiheen jälkeenkin. Mitään kiirettä muualle ei ole ja hektisen työarjen vastapainona osaan nauttia rauhallisesta ja työelämään verrattuna varsin stressittömästä kotiäitiydestä.

Mä oon 24 vuotias. Oon lähtösin 7 henkisestä perheestä jossa on ollut äiti, joka rakasti kotona oloa ja lasten kanssa puuhailua. Hoiti kodin sujuvasti siinä sivussa. Nyt kun itse tulin äidiksi huomasin itsessä samat piirteet. Positiivinen ja onnellinen kuva omasta lapsuudesta vaikuttaa siihen, että tahdon tarjota tytölleni samaa ja saan kokea niitä tunteita uudestaan tavallaan.

Jaksan loputtomiin puuhailla ja helliä häntä. Tuntuu ettei vaan kyllästy siihen millään. Olen muutenkin hyvin perhekeskeinen ihminen ja viihdyn myös kotona.

Tykkäsin kyllä olla töissäkin, mutta kyllä tää voittaa sen mennen tullen. Kiireettömyys, ei ole pakko mennä minnekkään, saa suunnitella päivän täysin itse, paljon vapaa aikaa, ei stressaa mikään, tulee ulkoiltua enemmän kuin ennen ja tehtyä terveellistä ruokaa eli oma hyvinvointikin on parantunut tämän myötä. Äitiys tuntuu olevan asia jonka osaan parhaiten. Se tulee niin luonnostaan.

Olen naimisissa. Mies sh opiskelija. Asutaan kaksiossa. Ens kuussa onneksi muutetaan paljon isompaan asuntoon, kun on perheen lisäystä tulossa.

Mainitsen myös, että vauva on erittäin surkea nukkumaan. Heräsi ekat 10 kk 12-20 kertaa yöllä. Päikkärit korkeintaa 30 min kerralla. Ei millään meinannut nukahtaa uusiksi. Että kyllä huonostikkin nukkuvan kanssa voi nauttia. Muutenkin oli vauva ajan itkuinen ja vaativa. Silti rakastin ja nautin. 11kk eteenpäin kaikki sitte helpotti. Oli päiviä jona toivo kaike vaa loppuvan mutta se ei ollut todellinen tunne ja halu.

Ainiin ja iso tukiverkko samassa kaupungissa ja ovat viikottain välillä päivittäin lapsiarjessani mukana.

Ter. Se 24 v

Vierailija kirjoitti:

Ne äidit, joista

ei

Ne äidit kenetä

Neurootikot ottakoot taas päivittäiset lääkkeensä

Minä en koskaan hoitanut lapsia, enkä paljon muutakaan, joten se silkka ilo ja rakkaus vauvaan ja taaperoon tuli ihan puun takaa.

Ei se helppoa ollut muuten, vauva heräili, ei tukiverkkoja, mies paljon poissa ym, mutta mikään tästä ei vienyt pois sitä, miten kivaa meillä oli lapsen kanssa. On vieläkin, vaikka hän on teini.

Olen korkeasti koulutettu kutsumusammatissa, mutta en olisi millään halunnut mennä töihin. Oli lopulta pakko, kun tuli auki niin hyvä työpaikka että olisi ollut hulluutta olla hakematta. Silti ekat viikot töissä itkin, kun jouduin olemaan koko työpäivän erossa lapsesta, ja hän joutui olemaan vieraiden hoidossa. Hengissähän ollaan, mutta se oli kovaa aikaa meille molemmille.

On ihana hoitaa omaa vauvaa ja nähdä kehitystä. Rakkaus omaa lasta kohtaan on sanoinkuvaamatonta. Siksi.

Mä haluaisin tietää, miksi jotain velaa kiinnostaa vauvajutut näin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat ovat helppojen, hyvin syövien, hyvin nukkuvien vauvojen äitejä. Kaikki. 

Vaan kun aina se ei mene niin. On olemassa vauvoja, jotka nukkuvat maksimissaan 30 min kerrallaan. Ja sen jälkeen karjutaan. Ja kun tätä jatkuu yli vuoden, alkaa vanhempien jaksaminen olla äärirajoilla. On kokeiltu kaikki, ihan kaikki. Vaan kun lapsi valvoo koko ajan ja torkut yleensä vartin. Se on helvetti, johon kukaan ei halua jäädä, ei koskaan. Menin mieluummin töihin, jossa kukaan ei huutanut taukoamatta. 

Nyt nuo lapset ovat terveitä, fiksuja ja hyvinnukkuvia koululaisia. Vaan vauva-aika oli minulle yksi helvetti, jota en enää halua kokea. 

Ja hei, se että vauvanne nukkuvat koko ajan, ei ole teidän ansiotanne.

Ystävä hyvä, tässähän nimenomaan kysyttiin niitten mielipidettä, joiden mielestä kotona vauvan kanssa on ihanaa! Lapsen temperamentti ja koettu helppous varmasti vaikuttaa siihen! Vastasin jo aiemmin vauva-arjen ihanuudesta, mutta minulla on kokemus myös siitä, kun vauvavuosi oli ihan helvetillinen. Vauva itki paljon, nukkui pätkissä, valvotti. Oma sairastuminen siihen samaan rytinään. Esikoisen vauvavuosi ei todellakaan ollut ihanaa! Niinpä valitsin työelämään palaamisen lapsen ollessa alle 2-vuotias. 

Hassua. Mä en malta odottaa töihin pääsyä, vaikka minustakin nämä perusvauvajutut mistä tässä ketjussa jauhetaan ovat ihania. On ihana vauva vaikkei mikään helppo eikä paras nukkuja, on ihanaa seurata vauvan kehitystä, on ihanaa tämä äidinrakkaus, on ihanaa seurata kun esikoinenkin kehittyy ja voin itse vaikuttaa siihen ja opettaa hänelle asioita. On ihanaa! Mutta eihän tästä mitään kunnon täyttymystä elämään saa.

Vierailija kirjoitti:

Itseä ahdistaa jo valmiiksi edessä häämöttävä äitiysloma. En pidä stressistä enkä kiireestä, mutta en kyllä rutiineistakaan. Jokapäivä ne samat puuduttavat tiskit ja pyykit, imurointi, koiran ulkoilutus, vauvan syötöt ja nukuttamiset, ruuan teot, siivousta, ulkoilua, lisää siivousta. Yhtä kotityötä ja hoitamista vaan päivästä toiseen, niin uskomattoman puuduttavaa ja masentavaa(ja yksinäistä.)

Miks ihmeessä pitää joka päivä tiskata pyykätä ja siivota? 😳 Ei mun tarvi. En tee ruokaakaan joka päivä.

Koska sehän oli täyttä lomaa! Matkusteltiin, oltiin pitkiä aikoja ulkomailla ja mökillä, ei tarvinut olla tiettyyn aikaan missään, kavereita kävi kylässä ja me kyläiltiin, leikittiin turisteja kotikaupungissamme. Toisaala joskus saattoi vaan lukea tai katsoa telkkaria koko päivän. Whats not to like?

Vauvavuosi oli ihana lomavuosi. Sain hänet jo varttuneemmalla iällä ja työelämää ja muutakin elämää oli todellalin nähty. Ja sitten kotona hyväunisen, rauhallisen tytön kanssa. Oi mitä mitä luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat ovat helppojen, hyvin syövien, hyvin nukkuvien vauvojen äitejä. Kaikki. 

Vaan kun aina se ei mene niin. On olemassa vauvoja, jotka nukkuvat maksimissaan 30 min kerrallaan. Ja sen jälkeen karjutaan. Ja kun tätä jatkuu yli vuoden, alkaa vanhempien jaksaminen olla äärirajoilla. On kokeiltu kaikki, ihan kaikki. Vaan kun lapsi valvoo koko ajan ja torkut yleensä vartin. Se on helvetti, johon kukaan ei halua jäädä, ei koskaan. Menin mieluummin töihin, jossa kukaan ei huutanut taukoamatta. 

Nyt nuo lapset ovat terveitä, fiksuja ja hyvinnukkuvia koululaisia. Vaan vauva-aika oli minulle yksi helvetti, jota en enää halua kokea. 

Ja hei, se että vauvanne nukkuvat koko ajan, ei ole teidän ansiotanne.

No ap kysyi ja ihmiset vastaa. Yksikään ei ole väittänyt että on heidän omaa ansiota, että vauvansa nukkuivat hyvin. Ei myöskään ole heidän vika, jos joku muu ei ole nauttinut vauva-ajasta. Älä lue ketjua, jos menee noin tunteisiin.