Ne äidit kenestä kotona olo on ihanaa vauvan kanssa - miksi?

Muakin kiinnostaa!

T. vela

Vakituinen työpaikka odottamassa, säästössä kymmeniätuhansia, rauhallinen iloinen vauva joka viihtyy jonkun verran myös yksinään, nukkuu parin tunnin päikkärit jokapäivä, omakotitalossa asutaan.. Öö.. Mitäs muuta? :D minusta tämä on ihanaa, ei ole kiire mihinkään, voidaan jokapäivä tehdä ihan mitä halutaan.

No ei ole nyt vauvaa, mutta oli molemmilla kerroilla ihanaa. Koin läheisyyden vauvan kanssa valtavan palkitsevana ja vauvan kasvun seuraamisen mielenkiintoisena, varsinkin kun sai itse osallistua siihen. Rehellisyyden nimissä olen kyllä pitänyt vielä enemmän taaperovaiheesta, ja kaikenikäisinä olen nauttinut lasteni seurasta suuresti (esikoinen on 8v nyt). Haluaisin vielä kolmannenkin.

Minulla on korkea koulutus ja hyvä työ, josta nautin, ja hyvä palkka. Olen ollut kummankin kanssa kotona n. 1v10kk ja mies vuoden molempien kanssa. Lapsena ja nuorena en ollut mikään hoivaajatyyppi enkä koskaan leikkinyt nukeilla, minkä takia yllätyin siitä miten palkitsevaa myös puhdas hoivaaminen oli minulle.

Ei tarvitse herätä kello 4:30 että pääsee oravanpyörään juoksemaan päiväksi. Kotona on ihanaa, saa omaan tahtiin olla ja tehdä.

14 tunnin työpäivät, kireä työilmapiiri, pyrkyri työkaveri jäi 30km päähän. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ehdin ulos valoisaan aikaan. En muistanutkaan, että Suomen luonto on niin kaunis. Nukun vihdoinkin 9 tunnin yöunet vauvan kanssa. Ennen kärsin hyvin pahasta unettomuudesta. Käymme päivittäin vauvan kanssa harrastuksissa, tapaan uusia, rentoja ihmisiä. Vauva on superhelppo. Nukkuu hyvin, syö hyvin ja viihtyy kaikkialla.

Vauva oli perustyytyväinen. Nukkui ja söi hyvin eikä itkeskellyt turhia. Imetys onnistui. En ollut väsynyt. Ikää minulla 37 vuotta. Juoksut juostu ja hidas elämä "tässä ja nyt" tuntui hyvälle. Perushyvä parisuhde, vastuuta ottava puoliso. Kiva koti. Taloudellinen tilanne ok. Jätin vauvavuodeksi (ja yli) taakseni vakituisen työpaikan, josta minulla oli yli kymmenen vuoden kokemus. Työ kuormittavaa ja paussi siitä tuntui mukavalle ja samalla turvalliselle, koska tiesin, että valitsemassani ajankohdassa minulla on työpaikka mihin palata.

Yhden vauvan kanssa on ihanaa, helppoa. Rakastan sitä vilpitöntä iloa kun touhuaa vauvan kanssa. Yhden vauvan kanssa on myös tosi helppoa, vauva mukaan sitterissä suihkuun tai päiväunien ajan mielin määrin omaa aikaa röhnöttää/jumpata/lukea mitä vaan. Kävelyllä vaunuja työnnellen saa mukavasti lisätyötä lenkkiin.

Sitten kun on taaperoa ja vauvaa meno muuttuu, mutta se ei ole jutun pointti. Yhden vauvan kanssa on mukava puuhastella ja silti on aikaa olla ja tehdä omia juttuja. Olen kotona kahden lapsen kanssa, vanhin koulussa. Olen aina pitänyt lapsista ja teininä hoidin paljon muiden lapsia.

Mukavaa vaihtelua henkisesti stressaavalle työlle ja valtavalle työmäärälle. Kotiäidin "työssä" ei tarvitse juuri murehtia tulevaa, mahdolliset harmitukset liittyvät aina johonkin tiettyyn hetkeen. Pidän kotona olosta.

Itse 26-vuotias totaali yh 10kk tytölle, ikävän sattuman vuoksi.

Takana 10v työelämässä. Asumme omistusasunnossa, jos sillä jotain väli on :)

Kotona olen siihen asti ainakin kun tyttäreni täyttää 2-vuotta. Päiväkodinjohtajan tyttärenä tiedän millaista arki on jopa yksityisessä päiväkodissa enkä halua lastani sinne istumaan nurkkaan yksin kakat housuissa.

Olen viihtynyt kotona, vaikka välillä henkisesti väsyttää kovastikin. Silloin kun vastaat kaikesta itse ( kauppareissut, auton huollot, laskujen maksut, lapsen harrastukset, kodinhoito jne jne) niin kaikista suurimmalta luksukselta tuntuisi saada nukkua edes yhtenä aamuna siihen asti että itse heräisi.

Ihaninta on se että aamulla ei ole aikataulua ja saadaan köllötellä rauhassa jos siltä tuntuu. Tyttö syö ja leikkii, minä juon kahvia jne. Teen kotitöitä/lähdetään ulos/harrastukseen. Tehdään yhdessä ruokaa ja käydään asioille.

Itseäni ahdistaa enemmän ajatus siitä että joskus kun palaan töihin joudun laittamaan lapsen toisten "armoille", tämä tunne on vahva varmasti siksi että olen yksin häntä hoitanut.

Kaikenkaikkiaan meillä on iloista arkea ja tällä hetkellä paikkani on kotona, ja pidän siitä.

Tämä nyt vain on mukavan rentoa puuhaa. Toki kotona on myös yksi eskarilainen ja yksi koululainen joten ei tässä silti tylsistymään pääse.

Minulla ei todellakaan ole kiire takaisin työelämään.

Minulle lapseni oli vauvana jonkinlainen ihme. Minulla on pitkä tausta omien epävarmuuksieni kanssa, mutta sain tehtyä täydellisen pienen olennon. Ehkä hormoneilla oli jotain tekemistä hilpeyteni kanssa. Kaikki muut saavutukseni ja ponnisteluni jäivät ihanan vauvan taakse. Tilanne tasoittui imetyksen loputtua ja palasin kuplastani normaalimaailmaan.

Koska työelämä koettu

Kaatuuko seinät enemmän päälle 70-neliöisessä kerrostalossa vs. 200-neliöisessä omakotitalossa isolla pihalla?

Asun ensimmäisessä ja ensimmäinen vauva tulossa. Olen aika liikkuvaa sorttia. Vähän jännittää.

Ne äidit, joista

ei

Ne äidit kenetä

Olin ollut 11.5 vuotta työelämässä saatuani esikoisen. Uusi omakotitalo ja pitkiä päiväunia ulkona nukkuva esikoinen. Hektisen työelämän (työ vastuullista, mielenkiintoista ja kiireistä) jälkeen tuntui helpolta, kun lapsi nukkui vaunuissa ulkona aamu-ja iltapäivät, luin kirjoja, katsoin tv:tä ja nautin hyvää äitiyspäivärahaa. Helppo vauva, paitsi iltaisin ei kovin helposti nukahtavaa tyyppiä. Mies tuli ajoissa töistä kotiin. Isyysloman aikana viimeisteltiin talo. Olin lapsen syntymän jälkeen paremmissa mitoissa kuin ennen lasta. Tilasin toisinaan pizzaa lounaaksi kotiin. Kotitöitä ei juuri ollut, kun oli vain yksi vauva. Iltaisin kävin ryhmäliikuntatunneilla, puoliso katsoi lasta.

Toisen vauvan aikana asuimme ulkomailla ja siellä elämä oli vielä helpompaa. Vauva nukkui turvaistuimessa rattaissa kun esikoisen kanssa käytiin läpi leikkipuistot, ostoskeskukset, kahvilat, ravintolat, uima-altaat, kaveritreffit. Esikoinen oli koulussa ja nuorempi lapsiparkissa kuntosalilla.

Kaikki vastaajat ovat helppojen, hyvin syövien, hyvin nukkuvien vauvojen äitejä. Kaikki. 

Vaan kun aina se ei mene niin. On olemassa vauvoja, jotka nukkuvat maksimissaan 30 min kerrallaan. Ja sen jälkeen karjutaan. Ja kun tätä jatkuu yli vuoden, alkaa vanhempien jaksaminen olla äärirajoilla. On kokeiltu kaikki, ihan kaikki. Vaan kun lapsi valvoo koko ajan ja torkut yleensä vartin. Se on helvetti, johon kukaan ei halua jäädä, ei koskaan. Menin mieluummin töihin, jossa kukaan ei huutanut taukoamatta. 

Nyt nuo lapset ovat terveitä, fiksuja ja hyvinnukkuvia koululaisia. Vaan vauva-aika oli minulle yksi helvetti, jota en enää halua kokea. 

Ja hei, se että vauvanne nukkuvat koko ajan, ei ole teidän ansiotanne.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat ovat helppojen, hyvin syövien, hyvin nukkuvien vauvojen äitejä. Kaikki. 

Vaan kun aina se ei mene niin. On olemassa vauvoja, jotka nukkuvat maksimissaan 30 min kerrallaan. Ja sen jälkeen karjutaan. Ja kun tätä jatkuu yli vuoden, alkaa vanhempien jaksaminen olla äärirajoilla. On kokeiltu kaikki, ihan kaikki. Vaan kun lapsi valvoo koko ajan ja torkut yleensä vartin. Se on helvetti, johon kukaan ei halua jäädä, ei koskaan. Menin mieluummin töihin, jossa kukaan ei huutanut taukoamatta. 

Nyt nuo lapset ovat terveitä, fiksuja ja hyvinnukkuvia koululaisia. Vaan vauva-aika oli minulle yksi helvetti, jota en enää halua kokea. 

Ja hei, se että vauvanne nukkuvat koko ajan, ei ole teidän ansiotanne.

Olen pahoillani kokemastasi. Mitta kyllä minullakin esikoinen valvoi kaikki yöt jopa 3-vuotiaaksi, mutta silti koin vauva-ajan ihanana. T. Nro 3.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vastaajat ovat helppojen, hyvin syövien, hyvin nukkuvien vauvojen äitejä. Kaikki. 

Vaan kun aina se ei mene niin. On olemassa vauvoja, jotka nukkuvat maksimissaan 30 min kerrallaan. Ja sen jälkeen karjutaan. Ja kun tätä jatkuu yli vuoden, alkaa vanhempien jaksaminen olla äärirajoilla. On kokeiltu kaikki, ihan kaikki. Vaan kun lapsi valvoo koko ajan ja torkut yleensä vartin. Se on helvetti, johon kukaan ei halua jäädä, ei koskaan. Menin mieluummin töihin, jossa kukaan ei huutanut taukoamatta. 

Nyt nuo lapset ovat terveitä, fiksuja ja hyvinnukkuvia koululaisia. Vaan vauva-aika oli minulle yksi helvetti, jota en enää halua kokea. 

Ja hei, se että vauvanne nukkuvat koko ajan, ei ole teidän ansiotanne.

No, tässä ketjussa kysyttiin niiden elämästä JOTKA NAUTTIVAT vauva-ajasta, eli mitä valitat?? Nukkuvat koko ajan, voi luoja, ei vauvani nuku koko ajan mutta pidän hänestä myös kun hän on hereillä..

No minä nyt vaan olen aina ollut kotihiiri muutenkin enkä mikään uraohjus, en todellakaan. Vihaan työntekoa. ☺️ Rakastan helliä ja hoivata lapsiani kotosalla. Itseään voi katsos viihdyttää ja kehittää ilman töissä käymistäkin. Luen paljon ja käyn paikoissa. Minä taas en tajua ihmisiä jotka kaipaavat töihin.

Mun kuopukseni oli aika itkuinen. Laitoin hänet kantoreppuun ja 2v esikoisen rattaisiin. Kierrettiin puistot ja metsät (oli kesä). Aina kun lakkasin kävelemästä, alkoi kitinä. Jollakin oudolla tavalla ihanaa oli sekin.

Välillä kyllä ketutti, kun miehellä piti loppua iltavuoro klo 20, mutta meni ylitöiksi, ja odoteltiin häntä jossakin puistossa. Sisälle kotiin en halunnut, koska siellä kaikki oli iltaisin yhtä huutoa.

Aika extremeä näin jälkikäteen mietittynä, silti kun muistelen tuota kesää, tulee ensimmäisenä mieleen ihanat iltaruskot ja linnunlaulu ja vauva sydäntä vasten.