Käytökseni on hyvin outoa. Sekavaa ja impulsiivista. Auttakaa, pilaan elämäni..

En edes tiedä mistä alottaisin..

Oloni on toisinaan mahtava, itsevarma, energinen ja tuntuu, että minä kestäisin mitä vaan. Tunnen olevani älykäs ja sujut itseni kanssa.
Itseasiassa nautin paljon kun olo on tuollainen mutta joskus se on kamalaa ja menee yli kun ajatukset juoksee ja puhun nopeasti ja taukoamatta. Energiaa on liikaa ja käyn oikeasti ylikierroksilla.
Kiinnitän kaikkeen huomiota, puhun outoja juttuja ja nauran yksin omille jutuilleni ja tiedostan kyllä tilanteen outouden, en vain voi sille mitään.
Tuntuu, että jotenkin pursuan yli ja se energia..
Se levottomuus ei ole edes kivaa.

Sitten pikkuhiljaa mieleni valtaa rauha, tai se parhain olo. Tyyni mutta onnellinen ja itsevarma. Elän hetkessä. Mutta olen myös hyvin impulsiivinen.
Esimerkiksi eilen pelasin kaikki rahani jälleen. Vaikka yleensä olen osannut lopettaa mutta kun kaikki on ihan sama ja huoletonta välillä. Järki ei pysy mukana.
Joskus ylensyön paljon, juon liikaa siis hyvin paljon tai pelaan. Täytän jotain tyhjiöö.
Välillä opin ja näyttää paremmalta. Elämäni alkaa vaikuttamaan tasapainoisemmalta. Pidän itsestäni huolta ja on järkeviä päämääriä sekä olen tyyni ja onnellinen.

Sitten yhtäkkiä saatan alkaa masentumaan. Ja se menee koko ajan syvemmäksi..
Vihaan itseäni, minusta ei ole mihinkään, en kuulu tänne, olen täysin arvoton. Olen hullu ja sekaisin. Tuotan vain harmia läheisilleni. Tahdon kuolla.
Juuri niinä viimeisinä päivinä kun masennus alkaa oikeasti tuntumaan sietämättömältä ja siihen voisi ihan tosissaan kuolla, voin jopa päättää kuolla ja miettiä miten hoidan koko homman alusta loppuun, miten hoidan muut järjestelyt ennen kun kuolen jne.
Sitten kun olen aivan pohjalla ja saatan itkeä ja olla aivan valmis pois niin yhtäkkiä alan nousemaan. Seuraavana päivänä oloni voi olla rauhallinen..
Pikkuhiljaa se alkaa muuttumaan taas onnelliseksi.
Eli masennuskausia ja ylienergisyyttä. Tunnistan jo täysin miten nuo alkavat ja päättyvät aina lähes samalla tavalla.

Olen kuitenkin lähes koko ajan impulsiivinen. Silloin kun tuntuu, että olen tasapainoinen niin osaan ajatella järkevästi. En tarvitse sitä hetken nautintoa ja mieleeni ei iske sitä järkyttävää himoa. Enkä ajattele, että ihan sama.
Silloin jalkani ovat maassa ja huolehdin kyllä kaikesta ja minusta itsestäni.
Ja tämän jälkeen alan masentumaan.
Ja sitten tulee impulsiivisuus.
Sitten sekoilen ja olen uhmakas ja vihaan kaikkea, oikeasti viha on sietämätön. Ja kun masennuksen jälkeen tulee onni, niin rakastan kaikkea. Keksin kaikkea mielenkiintoista ja suunnitelmani ovat loistavia. Olen itsevarma ja pärjäävä.
Tosin liian huoleton....

Aloitan terapian ensi viikolla kyllä.
Mutta olen aika hankala tapaus ehkä.
Nämä mielialat voivat meinaan vaihdella päivittäin, jopa tunneissa. Voin olla ihan mitä vain ihan milloin vain.

Voi olla, että kohta olen sitä mieltä että olen täysin terve yksilö ja en tarvitse apua.

Rauhallinen kuori pysyy ulkoapäin mutta sisälläni kuohuaa lähes koko ajan.
Tunnekuohut on järkyttäviä. Ihmissuhteeni...
Pikkuhiljaa ystäväni on tottunut käytökseeni ja olen kyllä ystävilleni kiltti ja mahdollisimman normaali.
Mutta esimerkiksi miehet..
Olen löytänyt yhden jolle olen jo näyttänyt sekavan puoleni, hän on nähnyt kaiken. Masennuksen ja sekavan, liika energisen ja itsevarman naisen. Hän on kyllä aika hämillään ollut ja on usein.
Vielä kun olen yrittänyt päästä eroon hänestä mutta sitten en ole halunnutkaan irroittaa. Kun tunteet vaihtelee vuoristorataa.

En ymmärrä mitä hän näkee minussa kun on jaksanut vielä. Olemme riidelleet aika paljon minun takiani mutta hän on jäänyt. Mutta tämä tosiaan on ihme..
Monista uusista suhteista ei ole tullut mitään. Tai en ole koskaan ollut oikeastaan hyvä parisuhteissa.

Jatkan..