Lue keskustelun säännöt.
Käytökseni on hyvin outoa. Sekavaa ja impulsiivista. Auttakaa, pilaan elämäni..
18.03.2017 |
En edes tiedä mistä alottaisin..
Oloni on toisinaan mahtava, itsevarma, energinen ja tuntuu, että minä kestäisin mitä vaan. Tunnen olevani älykäs ja sujut itseni kanssa.
Itseasiassa nautin paljon kun olo on tuollainen mutta joskus se on kamalaa ja menee yli kun ajatukset juoksee ja puhun nopeasti ja taukoamatta. Energiaa on liikaa ja käyn oikeasti ylikierroksilla.
Kiinnitän kaikkeen huomiota, puhun outoja juttuja ja nauran yksin omille jutuilleni ja tiedostan kyllä tilanteen outouden, en vain voi sille mitään.
Tuntuu, että jotenkin pursuan yli ja se energia..
Se levottomuus ei ole edes kivaa.
Sitten pikkuhiljaa mieleni valtaa rauha, tai se parhain olo. Tyyni mutta onnellinen ja itsevarma. Elän hetkessä. Mutta olen myös hyvin impulsiivinen.
Esimerkiksi eilen pelasin kaikki rahani jälleen. Vaikka yleensä olen osannut lopettaa mutta kun kaikki on ihan sama ja huoletonta välillä. Järki ei pysy mukana.
Joskus ylensyön paljon, juon liikaa siis hyvin paljon tai pelaan. Täytän jotain tyhjiöö.
Välillä opin ja näyttää paremmalta. Elämäni alkaa vaikuttamaan tasapainoisemmalta. Pidän itsestäni huolta ja on järkeviä päämääriä sekä olen tyyni ja onnellinen.
Sitten yhtäkkiä saatan alkaa masentumaan. Ja se menee koko ajan syvemmäksi..
Vihaan itseäni, minusta ei ole mihinkään, en kuulu tänne, olen täysin arvoton. Olen hullu ja sekaisin. Tuotan vain harmia läheisilleni. Tahdon kuolla.
Juuri niinä viimeisinä päivinä kun masennus alkaa oikeasti tuntumaan sietämättömältä ja siihen voisi ihan tosissaan kuolla, voin jopa päättää kuolla ja miettiä miten hoidan koko homman alusta loppuun, miten hoidan muut järjestelyt ennen kun kuolen jne.
Sitten kun olen aivan pohjalla ja saatan itkeä ja olla aivan valmis pois niin yhtäkkiä alan nousemaan. Seuraavana päivänä oloni voi olla rauhallinen..
Pikkuhiljaa se alkaa muuttumaan taas onnelliseksi.
Eli masennuskausia ja ylienergisyyttä. Tunnistan jo täysin miten nuo alkavat ja päättyvät aina lähes samalla tavalla.
Olen kuitenkin lähes koko ajan impulsiivinen. Silloin kun tuntuu, että olen tasapainoinen niin osaan ajatella järkevästi. En tarvitse sitä hetken nautintoa ja mieleeni ei iske sitä järkyttävää himoa. Enkä ajattele, että ihan sama.
Silloin jalkani ovat maassa ja huolehdin kyllä kaikesta ja minusta itsestäni.
Ja tämän jälkeen alan masentumaan.
Ja sitten tulee impulsiivisuus.
Sitten sekoilen ja olen uhmakas ja vihaan kaikkea, oikeasti viha on sietämätön. Ja kun masennuksen jälkeen tulee onni, niin rakastan kaikkea. Keksin kaikkea mielenkiintoista ja suunnitelmani ovat loistavia. Olen itsevarma ja pärjäävä.
Tosin liian huoleton....
Aloitan terapian ensi viikolla kyllä.
Mutta olen aika hankala tapaus ehkä.
Nämä mielialat voivat meinaan vaihdella päivittäin, jopa tunneissa. Voin olla ihan mitä vain ihan milloin vain.
Voi olla, että kohta olen sitä mieltä että olen täysin terve yksilö ja en tarvitse apua.
Rauhallinen kuori pysyy ulkoapäin mutta sisälläni kuohuaa lähes koko ajan.
Tunnekuohut on järkyttäviä. Ihmissuhteeni...
Pikkuhiljaa ystäväni on tottunut käytökseeni ja olen kyllä ystävilleni kiltti ja mahdollisimman normaali.
Mutta esimerkiksi miehet..
Olen löytänyt yhden jolle olen jo näyttänyt sekavan puoleni, hän on nähnyt kaiken. Masennuksen ja sekavan, liika energisen ja itsevarman naisen. Hän on kyllä aika hämillään ollut ja on usein.
Vielä kun olen yrittänyt päästä eroon hänestä mutta sitten en ole halunnutkaan irroittaa. Kun tunteet vaihtelee vuoristorataa.
En ymmärrä mitä hän näkee minussa kun on jaksanut vielä. Olemme riidelleet aika paljon minun takiani mutta hän on jäänyt. Mutta tämä tosiaan on ihme..
Monista uusista suhteista ei ole tullut mitään. Tai en ole koskaan ollut oikeastaan hyvä parisuhteissa.
Jatkan..
Kommentit (41)
Sekamuotoinen jakso, kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Aivan varmasti. Toivottavasti saat apua. Älä tee itsellesi mitään ja koeta elää mahdollisimman rutiininomaista ja tavallista arkea. Vaikeaa ja tylsää se on. Alko kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeä, rutiininomainen päivärytmi ja hyvät yöunet.. tuossa muutamia keinoja "välttää" mania vaihe.. valvominen ja ryyppääminen voivat laukaista manian.
Selvitäthän myös kaksisuuntaisen, ja jos saat diagnoosin, lääkitys kannattaa hoitaa kuntoon vaikka se on vaikeaa. Bipon kuolinriski on huomattava, tunsin erään. Tartu itseesi heti, kun tila antaa myöten.
Bipo ja epävakaa, mulla samat. Yhtä vittuahan tämä on, mutta lääkkeet auttaa. Epävakaaseen auttaa terapia. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa te jotka syötte lääkkeitä mielialaongelmiin! Minusta on alkanut tuntua siltä että olen vahvasti niiden tarpeessa ja lääkärikin on niitä ehdotellut mutten ole suostunut (ssri). Syömishäiriötaustaisena ahdistaa lihominen. Entä seksihalujen katoaminen? Ja kuulemma latistaa myös niitä positiivisia tunteita. Kannattaako tässä sinnitellä epävakaiden mielialojen kanssa vai ottaa riski ja kokeilla lääkkeitä. Olen lukenut niiden myös jättävän pysyviä mahdollisesti negatiivisia muutoksia aivoihin lopettamisen jälkeenkin. Stressaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap,
Luin vain aloitusviestisi, muita en ehdi ainakaan nyt.
Bipolaarinen (kaksisuuntainen) mielialahäiriö, rapid shifting -tyyppi? En muista tarkkaa termiä , mutta englanniksi se on jotain tuohon suuntaan kuitenkin. Ultra rapid shifting tms.
Suomessa lääketiede tulee Yhdysvaltojen jäljessä mm. suhteellisen köyhyyden ja pienen väestön ja voimavarojen vuoksi. Sen vuoksi lääkärit varsinkaan julkisella puolella eivät tunnista häiriöitä välttämättä, vaan kaikki laitetaan samaan masennuskoriin, jos masennusta vähänkään esiintynyt. Kaksisuuntainen vielä tunnistetaan mutta viiveellä sekin. Mikä on ehkä paikallaan siinä mielessä, että kerran saatu bpd diagnoosi pysyy ja kulkee mukana papereissa, pääsääntöisesti, ei toki aina, jos se osoittautuu kuitenkin vääräksi pitkällä aikavälillä.
Mutta juuri tuollaista nopeasti vaihtelevaa alalajia ei hevin tunnisteta. Minulla on itsellä ainakin nuorempana ollut vastavaa vuoristorataa. Mutta ei äärimmäisyyksiin asti, minkä vuoksi en ole koskaan saanut mitään diagnoosia eikä edes vakavammin epäilty bpd:tä, isketty vaan masennuslääkettä.
Jos tuon dgn osalta jotain osaisin nyt neuvoa, niin etsisin Suomen kaksisuuntaisiin erikoistuneimpia lääkäreitä tai siis edes yhden ja kävisin läpi oirekuvaa. Samoja lääkäreitä löytyy julkiselta ja yksityiseltä puolelta, mutta puitteet ja hoito-ohjeet ovat tiukemmat julkisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten bipo todetaan? Tässäkin yksi jolla sitä joskus "epäilty", psykologi kysyi että eihän sinulla vain bipoa ole? Vastasin että tietääkseni ei.. Johon hän totesi että masennus ja maniakaudet ovat bipossa selkeät, ja mielialanvaihtelut tosiaan muuttuvat nopeasti. Diagnoosiksi jäi siis masennus, vaikea-asteisena. Mutta kun toisinaan taas olen aivan ylienerginen ja positiivinen.
"psykologi kysyi"? Tarkoitat psykiatri.
Psykiatri = psykiatrian erikoislääkäri.
Psykologi = virkaheitto terapeutti, joka ei anna diagnooseja eikä kirjoita lääkereseptejä.
Mä olen ymmärtänyt että kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja persoonallisuushäiriötä on vaikea erottaa ja että sen erottelun tekee terapeutti kun on jonkin aikaa terapiassa käynyt. Että en luottaisi netti diagnooseihin. Minulla esim persoonallisuushäiriötä ja nuoruutesi on ollut hyvin samankaltainen kun omani. Olen käynyt pitkän terapian enkä ikinä lääkkeitä käyttänyt. Tsemppiä sinulle, minkä tien ikinä itse valitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten bipo todetaan? Tässäkin yksi jolla sitä joskus "epäilty", psykologi kysyi että eihän sinulla vain bipoa ole? Vastasin että tietääkseni ei.. Johon hän totesi että masennus ja maniakaudet ovat bipossa selkeät, ja mielialanvaihtelut tosiaan muuttuvat nopeasti. Diagnoosiksi jäi siis masennus, vaikea-asteisena. Mutta kun toisinaan taas olen aivan ylienerginen ja positiivinen.
"psykologi kysyi"? Tarkoitat psykiatri.
Psykiatri = psykiatrian erikoislääkäri.
Psykologi = virkaheitto terapeutti, joka ei anna diagnooseja eikä kirjoita lääkereseptejä.
Sinä olet kyllä hassu tyyppi. Ei psykologi ole virkaheitto terapeutti kun ei se ole yleensä terapeutti ensinkään. Psykologit tutkii työkseen esim lasten oppimisvaikeuksia, kehittää ydinvoimaloiden turvallisuusprosesseja, tutkii aivovamman saaneiden jäljellä olevaa kognitiivista kapasiteettia, kehittää organisaatioiden johtamisjärjestelmiä jne. Osa psykologeista kyllä kouluttautuu psykoterapeuteiksi ja tekee sitten sen myötä terapiatyötä, mutta suurin osa psykologeista ei. Se on kyllä totta että psykologi ei tee lääketieteellisiä diagnooseja eikä määrää lääkkeitä, mutta outo ajatuskin että edes pitäisi koska psykologit työskentelee ihan muiden juttujen kuin lääketieteen parissa, kuten siis edellä mainituissa neuropsykologian tehtävissä tai organisaatioiden kehittämistehtävissä.
En nyt tuon perusteella lähtisi diagnooseja heittelemään.. minäkin olen hullu kerran kuussa, pahat Pms oireet. Pitäisi sulkea pois fyysiset syyt ensin. Terapia on silti hyvä juttu ja ehkä jossain kohtaa voi joku diagnoosikin löytyä mutta on niitä muitakin kuin bipo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla epäiltiin nuorena sekä bipoa ja epävakaata pers häiriötä. Itse sitten tajusin aikuisena kuin salama kirkkaalta taivaalta, että oireenihan täsmää täysin ADD kanssa. Tutkimukset vahvisti asian ja nyt on diagnoosi ja lääkitys.
Sä kuulostaa kyllä bipolta, se tuli heti ekana mieleen.
35 jatkaa.
Masennuslääkkeitä syön varmaan koko loppuelämäni ja on se sen arvoista noista sivuvaikutuksista huolimatta. Tarvii olla 2 kuukautta ilman ja muistaa taas minkälaista elämä on ilman. Viikko ok, kaksi viikkoa paskaa rinse and repeat. Olen aivan liian herkkä eikä vuosien terapia ole tähän auttanut.
Lääkkeiden syöminen tuntuu myös hyvältä idealta heti kun vähän ajattelee minkälaista elämä on lääkitsemättömillä sukulaisillani. Haluanko tosiaan aiheuttaa samanlaista tuskaa läheisilleni kuin he? En joten syön kiltisti lääkkeet ja elämä sujuu.
Mulla on myös syömishäiriötausta ja lihomisen pelko, mutta vuosien mittaan nuo ulkoiset asiat muuttuvat vähemmän tärkeiksi ja prioriteetit selventyy. Pääasia että minä ja läheiseni voivatkaa hyvin.
Olin samanlainen Sun iässä. Toisin kun tässä ketjussa annetaan ymmärtää, sairaus vaihtelee koko elämänkaaren ajan. Voi olla hypo, voi olla masennus, sekamuotoista nopeasyklistä vaihtelua, normaalijaksoja...
Noh. Sä olet nuori kuten minäkin olin... Käsittääkseni on niin, että iän myötä ongelmat pahenee hoitamattomina. Se masennus ei olekaan enää melankoliaa vaan voi olla tosi syvä depressio, vakava depressio. Hypo onkin toisella kertaa mania. Sekamuotoinen sahaaminen jatkuukin yhtäkkiä niin kauan, että romahdat sen jälkeen pahemmin kuin koskaan. Yhtenä kertana puhkeekin psykoosi...
POINTTINI ON ETTET VOI TIETÄÄ.
IKINÄ EI SSRI LÄÄKKEITÄ SULLE! Ne laukaisee MANIAN.
Ali diagnosointi johtuu siitä että ihmiset hakee apua masennusjaksoina. Itse menin maniassa ja case oli sillä selvä. Menin yksityiselle psykiatrille ja sanoin, että haluan lähetteen. Sain. Nyt saan käydä psyk. polilla psykiatrilla 3 kk välein ilmaiseksi. Myös sh vastaanotot on mahdollisia. Sanoisin, että unelmat on mahdollisia toteuttaa, jos hoidat asiasi kuntoon. Mun lääkitys ei lihota. Kysyttävää?
Ja taudinkulun voi hyvin ennustaa elämäntapahtumista... Tarpeeksi iskuja niin oi voi. Hae apua nyt! Muuten Sun elämä esim. 15 vuoden päästä voi olla se, ettei ne unelmat toteutuneetkaan. Ihmettelet, että miksi ei...
Valitettavasti kaksisuuntaiseen, ainakaan nopeasykliseen, ei aina mikään lääkitys auta. Kokemusta sekä omasta veljestä että exästä jolla bipolaarihäiriö. Kumpikin sellainen että mielialat vaihtelevat päivien, ei kuukausien tai viikkojen syklillä, joskus jopa yhden päivän sisällä, ääripäästä toiseen. Mikään lääkitys ei ole kummallakaan koskaan oikein auttanut. Veli vielä sellainen kyllä, että aina kun hypomania / mania tulee, heittää kaikki lääkkeet roskiin koska on varma että ei ole sairas vaan poikkeuksellisen terve.
^