Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä siitä, kun lapsia tehdään 50-vuotiaana?
17.03.2017 |
Mielestäni melko ajattelematonta, ainakin jos haluaa olla lapsensa elämässä pitkään mukana...
Kommentit (112)
Jokaisen oma asia, ja kaikki tehköön omat ratkaisunsa, mutta itse en kyllä enää tuossa iässä tekisi, vaan nauttisin jo hieman vapaammasta elämästä ja mahdollisista lastenlapsista. Kyllä se fakta vain on, että viisikymppisenä niiden kanssa jaksaa todennäköisesti touhuta paremmin kuin esim. yli 70-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ihan ok hankkia lapsia missä iässä vaan, kunhan jaksaa lapsen kanssa tehdä asioita myös oman mukavuusalueen ulkopuolella. Usein näkee ihan kaikenikäisissä vanhemmissa sitä, että lapsi jätetään vain kasvamaan itsekseen. Tarjotaan lapselle vain se minimi, jolla säilyy hengissä.
Järjetöntä, 40+ ei kuulu tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi vanhempi se motivoitunut 50-kymppinen on kuin esim 20-kymppiset narkkivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
40-43 vielä menee, mutta kyllä 50v alkaa olla jo liikaa.
No entäs meidän Salen 70-vuotiaat spekut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä, 40+ ei kuulu tehdä lapsia.
Et sinä sitä päätä. Ihme kontrollifriikki.
Useimmat naiset tulevat vaihdevuosiin vasta 55+ ikäisinä, joten ihan luonnollista se on.
Ainoa tapaus, jonka tiedän, on joutunut oikein yrittämällä yrittämään vuosikaudet. Toinen syntyy isän ollessa 48.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat naiset tulevat vaihdevuosiin vasta 55+ ikäisinä...
Mitä tuo sinun tieto on?
Vierailija kirjoitti:
Sitähän ei kukaan voi tietää kuinka pitkään on lapsen elämässä mukana, teki ne lapset sitten kaksi- tai viisikymppisenä. Kuka tahansa voi kuolla koska tahansa.
Niinpä. Tapaus Olga vaikkapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tapaus, jonka tiedän, on joutunut oikein yrittämällä yrittämään vuosikaudet. Toinen syntyy isän ollessa 48.
No meillä kolme luomulasta, kolmas syntyi kun olin 46v ja mies 55v. Ei todellakaan tarvinnut yrittämällä yrittää, nappasi joka kerta parissa kuukaudessa. Terveitä lapsia kaikki ja todella on pidetty hyvää huolta ja rakkaita ovat. Ihmettelen aina kommentteja kuinka raskasta vauva-aika on, ehkä se on vaan motivaation tai jaksamisen puutetta. Kaipaan sitä aikaa.
Pieni annos realismia ja ihan perusbiologiaa: nainen ei tule raskaaksi 50-vuotiaana. 40-vuotiaanakin on enää parin prosentin mahdollisuus tulla äidiksi.
Jos lapsia haluaa, aivan viimeistään 35-vuotiaana pitää yrittää tulla raskaaksi. Sen jälkeen munasolut ovat jo niin huonolaatuisia, että on hyvin hankalaa. Uskokaa ammattilaista. On surullista, että perheenperustamista lykätään ja luullaan, että sitten nelikymppisenä voi ryhtyä tuumasta toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ne on ne toisen kierroksen pikkuvaimot ketäei saa muuten tyytyväiseksi kun siittämällä heillekkin 1-2 lasta vaikka ukko itse ei enää jaksaisi. Mutta kun tuli erottua jo teinien/nuorten aikuisten lastensa äidistä tämän uuden rakkauden takia niin kai siitä on pidettävä kiinni vaikka henki menisi taas vauvan kanssa valvoessa. Miehet on niin tyhmiä että uskovat aluksi nuoren, lapsettoman naisen haluavan pelkän vanhan miehen seuraa, kyllä ne haluavat myös siemenet ja vakavaraisen elättäjän koko pesueelle.
Hohhoijaa mene nyt hoitoon jo. Mun mies on 59 ja sillä on 4 v lapsi, äiti on minun ikäinen eli 27. En todellakaan halua tähän kuvioon omaa lasta miehen kanssa vaikka mies haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverini isä kuoli 73-vuotiaana, kaverini ollessa 21. Kaverini on kertonut, että häntä harmittaa, että isä ei näe kun hän valmistuu, menee naimisiin, saa lapsia...
No kuule ihan yhtä paljon se harmittaa, kun faija kuolee 50nä. Ihan kokemuksesta.
Ne vanhat vanhemmat, mitä tuttavapiirissä, kaikki tosi timmejä vanhemmuudessaan.
Toki suosittelen sitä lisääntymistä ajoissa :)
ylä-asteikäinen ei kyllä mieti tuollaisia, heillä on ihan muita juttuja mietittävänä 😅
Minun isä oli 60 kun synnyin, en kyllä kertaakaan pohtinut hänen ikäänsä. Hänellä oli mukavasti aikaa minulle ja tykkäsi kovasti leikkiä lasten kanssa. Ainut vaan, että otti päivätorkut joka päivä. Kuoli 90 v ihan suorilta jaloilta itse olen saanut lapsen 48- vuotiaana, nuorihan minä vielä olen isääni verrattuna. Harmi tietysti, ettei isovanhempia ole, mutta kummasti tuo perintökin lämmittää ja helpottaa
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä argumentoinut, että kyllähän nuorikin vanhempi voi kuolla milloin tahansa. Omaa lähipiiriäni tarkastelemalla voisin sanoa, että vanhemman menettäminen 20-30-vuotiaana (tai jopa nuorempana) on aivan hirvittävä tragedia. On ollut aivan järkyttävän surullista katsella hautajaisissa, kun 25-vuotias viimeisillään raskaana oleva nainen hautaa syöpään menehtyneen reilun viisikymppisen äitinsä. Useimmat tuntemani ovat kyllä päässeet tolpilleen, mutta kaikilla siihen meni aika kauan. Onneksi tuollainen tilanne on aika lailla epäonninen, melko harvinainen sattuma. On omituista, että joku tieten tahtoen haluaa asettaa lapsensa sellaiseen asemaan. Minusta on myös aika eri asia varttua ilman murhetta vanhemmista, ja sitten ehkä muutaman vuoden ennen kuolemaa elää syövän / muun sairauden kanssa, kuin kasvaa koko ikänsä vanhemman lähestyvän kuoleman varjossa. Tajuta vaikkapa ylä-asteikäisenä, että olen onnekas, jos isä elää vielä niin pit
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla. Kiva, kun lapsi on vasta parikymppinen, vanhemmat jo seitsemänkymppisiä.
70-vuotiaat on tulevaisuudessa vielä tiukasti työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma asia, ja kaikki tehköön omat ratkaisunsa, mutta itse en kyllä enää tuossa iässä tekisi, vaan nauttisin jo hieman vapaammasta elämästä ja mahdollisista lastenlapsista. Kyllä se fakta vain on, että viisikymppisenä niiden kanssa jaksaa todennäköisesti touhuta paremmin kuin esim. yli 70-vuotiaana.
Jos tekee lapsen viiskytvuotiaana, lapsi on parikymppinen kun vanhempi on 70. Ei lapsen kanssa silloin tarvitse enää touhuta, lapsi lähtee opiskelemaan. Lapsesta on tullut aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tapaus, jonka tiedän, on joutunut oikein yrittämällä yrittämään vuosikaudet. Toinen syntyy isän ollessa 48.
No meillä kolme luomulasta, kolmas syntyi kun olin 46v ja mies 55v. Ei todellakaan tarvinnut yrittämällä yrittää, nappasi joka kerta parissa kuukaudessa. Terveitä lapsia kaikki ja todella on pidetty hyvää huolta ja rakkaita ovat. Ihmettelen aina kommentteja kuinka raskasta vauva-aika on, ehkä se on vaan motivaation tai jaksamisen puutetta. Kaipaan sitä aikaa.
Olet jo tuon ikäinen mutta et oikeasti ymmärrä, että perhetilanteita on erilaisia? Luulisi että keski-iässä perspektiiviä elämään löytyisi jo sen verran, ettei kuvittele kaikkien elämäntilanteiden olevan samanlaisia. Hienoa että sinä olet jaksanut. Vielä hienompaa olisi ymmärrys ja empatia muita kohtaan.
Pressa näytti esimerkkiä ja sai pojan 70-vuotiaana. ALFA.