Mitä mieltä siitä, kun lapsia tehdään 50-vuotiaana?

Eliniän nousu nostaa väistämättä myös lapsensaanti-ikää. Voi olla jo niin, että suurin osa meidän lapsistamme elää reippaasti yli 100v täysissä voimissaan. Kyllähän siinä ehtii sitten kasvattaa lapsiaan 50v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko 50-vuotias nainen onnistuu raskautumaan luonnollisesti , vaikka haluaisi?

On aivan poikkeuksellista. Yli 45-vuotiaanakin ani harva. Joten kysymys koskee lähinnä miehiä. 

Mies menettää hedelmällisyytensä ja mieskuntonsa aika pian 25 ikävuoden jälkeen,

yli 35-v hänen ikänsä jo aiheuttaa vauvalle sairauksia ja rappeutumia, mm. lasten reuma on seurausta liian vanhasta isästä.

Naisilla tällaisia ongelmia ei ole,

aina toitotettu down-syndrooma johtuu enemmän miehen iästä.

Naisen optimaalinen ikä äidiksi on n.40-70 vuotta,

miehen paras ikä isäksi on alle 30v.

Jos osaat käyttää googlea niin löydät runsaasti tutkimus- ja tilastotietoa siitä miten äidin korkea ikä vaikuttaa raskauden ja synnytyksen kulkuun sekä syntyvän lapsen terveyteen.

Ja nimenomaan negatiivisessa mielessä...

Lapsella ei ole pitkään isovanhempia , omatkin vanhemmat kuolevat suht varhain. Jos ikäero on suuri sisaruksiin on aika yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni melko ajattelematonta, ainakin jos haluaa olla lapsensa elämässä pitkään mukana...

Niin. Kun olen virkeä kasikymppinen, "lapseni" on vasta 30-vuotias vauva. Voi ei.

Väestöliiton sivuilla lukee, että vuosittain noin 4 yli 50-vuotiasta naista saa vauvan, joten todella pienistä luvuista puhutaan. Miehet ovat sitten asia erikseen, heistä en löydä äkkiseltään tälläistä tilastoa.

Vierailija kirjoitti:

Harvinaista että Suomessa luonnonmenetelmällä raskautuu 50 vuoden iässä. Itse sain viime hetkillä ja mies sai shokin mutta olin sentään yli 40 ja alle 45 v. 

Kun tämä väestön lisääntyminen on kuuma ja kiinnostava aihe nykyään niin ihan vasta oli tilastoja vauvamääristä per ikäryhmä. Viime vuonna taisi olla 2 viiskymppistä synnyttäjää :)

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverini isä kuoli 73-vuotiaana, kaverini ollessa 21. Kaverini on kertonut, että häntä harmittaa, että isä ei näe kun hän valmistuu, menee naimisiin, saa lapsia...

Minun äitini kuoli 42-vuotiaana, ollessani 22. Harmittaa, että äiti ei nähnyt kun valmistuin, menin naimisiin ja sain omia lapsia... 

Nykyään ihmiset tekevät asioita mahdollisesti eri järjestyksessä kuin ennen. Ei ole mitään väliä, saako lapset nuorena vai vanhana, sitä voi kuolla koska tahansa. Pääasia, että ne haluaa ja jaksaa tehdä ja hoitaa hyvin. 

En ole yhdenkään kuullut tekevän lapsia viiskymppisenä. Onko ap:lla nyt mennyt sekaisin 40v ja 50v?

Vierailija kirjoitti:

On se lapselle inhottavaa. En tiedä, miten olisin pärjännyt tässä maailmassa, jos nyt 50-vuotias isäni olisikin tällä hetkellä 75 ja mahdollisesti ei edes elossa. On jotenkin ollut vähemmän skarppi viime aikoina, mutta olen pistänyt stressin piikkiin...

Tuskinpa sinäkään olet saanut sen enempää teinivanhemmiltasi :D

Ap, ihmiset elävät nykyään keskimäärin n. 80-vuotiaiksi, moni vieläkin vanhemmaksi. On siis hyvinkin mahdollista, että vanhemmat ehtivät olla mukana lapsensa elämässä ainakin 30 vuotta. EIkä tulevaisuudesta koskaan tiedä, voihan nuorempikin kuolla.

Molemmat mummini saivat lapsia lähemmäs 40v ikäisinä, kuten myös minä. Molemmat näkivät lastenlastenlapsensa. Toinen viettää piakkoin 100v syntymäpäiviä. Toinen nukkui pois pirteänä 102 vuotiaana. Ukki eli 90 vuotiaaksi ja toinen menehtyi työonnettomuudessa äitini ollessa 8v.

Lapsia tulee niin kauan kun nainen ovuloi. Niin se luonto vaan on sen järjestänyt. Eikä kenenkään muun mielipiteellä ole vaikutusta biologiaan tai henkilön oman valintaan ryhtyä vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverini isä kuoli 73-vuotiaana, kaverini ollessa 21. Kaverini on kertonut, että häntä harmittaa, että isä ei näe kun hän valmistuu, menee naimisiin, saa lapsia...

Tottakai harmittaa mutta tuskin silti olisi mieluummin jäänyt syntymättä. Kukaan ei tiedä päivänsä määrää. "Vanhat" vanhemmat ovat usein nuorempia tasapainoisiempia vanhemmuudessa ja osaavat paremmin asettaa lapsen etusijalle. Taloudellinen tilanne on vakaa eikä nuoruuden menot enää niin kiinnosta. On etunsa ja haittansa saada lapset nuorena, samoin vanhana. Jokainen tavallaan kunhan oikeasti haluaa lapsen/lapsia ja on valmis sitoutumaan vanhemmuuteen.

Kun minä olen 50-v. haluan nauttia elämästä, tehdä työpäivän jälkeen jotain muuta kuin hoitaa vauvaa/taaperoa.

Minun lapset on sitten kun täytän tuon 50 25-ja 21-v. niin luultavasti jo pärjäävät itsenäisesti.

Isoäitini sai isäni 39-vuotiaana ja eli 87-vuotiaaksi, eli isäni oli 48-vuotias menettäessään äitinsä. Oli siinä orpopoika ihmeissään, kun yksin jäi...

Minä taas synnyin, kun isäni oli 24-vuotias, eli minulla oli isoäiti 24-vuotiaaksi saakka. Oma lapseni syntyi, kun itse olin 38-vuotias, nyt isäni on 71-vuotias joka jaksaa touhuta 9-vuotiaan lapseni kanssa. Jos itse elän vaikka 75-vuotiaaksi, niin silloin lapseni on silloin 37-vuotias. Eiköhän pärjää elämässä jo ihan mainiosti, jos itse vain teen kasvatustyön kunnolla.

Ei se ikä paljoakaan merkitse. Viisikymppiset vain tuntuvat 25-vuotiasta ihan ikälopuilta dinosauruksilta. 

Mutta nykyään diagnosoidaan muistisairauksia jo 6kymppisillä. Työskentelen vanhainkodilla ja tuntuu, että asukkaat on koko ajan nuoremassa. Surullisin oli alle 60 vuotias rouva, jolla oli alaikäinen lapsi. Kun hänen aikuiset lapsetkaan eivät pystyneey käsittelemään äitinsä sairautta. Niin kuvitelkaa tämän nuorimman tuntemukset :-(

Minusta on täysin järkevä syy sille, miksi  viisikymppisten  on vaikea raskautua luonnollisesti.

Itse en ainakaan voi kuvitella, että   55-vuotiaana  tappelisin täyspäiväisesti  uhmaikäisen kanssa    ja 60-vuotiaana juoksisisin vanhempainilloissa !

Kaveri oli perheensä iltatähti, isänsä oli 48v ja äitinsä 44v  tämän kaverin syntyessä .  Olimme ylä-asteella, kun isällä todettiin Alzheimer :/. 

Itse olen 44v ja kaikki lapset on muuttaneet omilleen. Minulle olisi kauhistus alkaa nyt elämään pikkulapsiarkea. Jos tulisin raskaaksi tekisin abortin välittömästi.

Ymmärrän kyllä myös niitä jotka eivät ole viettäneet lapsiaikaa viimeiset 25vuotta. Jonkun toisen elämään sopii lapset 50-vuotiaana, joko ensimmäiset lapset tai ehkä uusi kierros kun lapset on jo isoja. En ole mitään mieltä muiden valinnoista, eihän tämä mun tapani ole ainoa oikea

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olen 50-v. haluan nauttia elämästä, tehdä työpäivän jälkeen jotain muuta kuin hoitaa vauvaa/taaperoa.

Minun lapset on sitten kun täytän tuon 50 25-ja 21-v. niin luultavasti jo pärjäävät itsenäisesti.

Et ole ilmeisesti kuullut lapsiaan isovanhemmillaan hoidattavista aikuisista? Itse et ilmeusesti näin toiminut?

Oma äitini on 66 v ja väsyy täysin, kun 2v on siellä viikonlopun ! Onkin vaikea kuvitella, että tuon ikäisellä olisi oma pieni lapsi ja jaksaisi hoitaa tätä samaantapaan kuin parikymppiset.