Lue keskustelun säännöt.
kun isovanhempi ei tajua rooliaan
17.03.2017 |
Meillä on jatkuvia ongelmia:
Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.
Haluaa olla päättämässä perheen juhlista. Päättää esim kakun. Ei suostu tulemaan sinä päivänä kuin kutsutaan, vaan vaatii oman päivän ja tuo oman kakun.
Sekaantuu siihen mihin lapset pannaan kouluun ja mihin pannaan päivähoitoon. Sekaantuu harrastuksiin ja tunkee väkisin esim näytöksiin.
Sekaantuu jatkuvasti lasten kasvuun. Mittaa ja punnitsee. Ja varailee lääkäriaikoja.
Ai-van kyp-sä. Mikään ei auta, eikä puhe tehoa.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae lähestymiskieltoa. Tuollaista ei todellakaan tarvitse sietää.
Ei saa lähestymiskieltoa näillä perusteilla vielä.
Koita jaksaa ignoorata. Älä lankea vastaamaan, varmasti tuo mummo jaksaa jankata hautaansa asti...
Toki voit sitten siellä haudan äärellä jopa nähdä asiat vähän eri perspektiivistä, mutta juuri nyt sinun mielenterveytesi on tärkein!
T.mummo
Ignooraaminen on ihan väärä reaktio nyt, rajaton ihminen tulkitsee sen nöyrtymiseksi, tahtonsa läpi saamiseksi, voitoksi. Kuulostaa kieroutuneelta mutta niin se menee.
Lähestymiskieltoa näillä ei vielä irtoa, mutta yhteydenotto poliisilta voi hyvinkin irrota. Tuo miehen haukkuminen pedofiiliksi tekstarilla on selvä kunnianloukkaus (rikos), ja vieläpä todistettu rikos. Pelkkä poliisin yhteydenotto voi olla riittävästi säikäyttämään ruotuun. Vielä tärkeämpää, se on selvä merkki siitä että tällä kertaa ap ei ole hiljentynyt kuuntelemaan nuhdesaarnaa ja oppimaan ettei Mummoa uhmata.
Ignooraaminen=huomiotta jättäminen ELI älä vastaa, älä soita, älä päästä kylään.
Miksi se on huono vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae lähestymiskieltoa. Tuollaista ei todellakaan tarvitse sietää.
Ei saa lähestymiskieltoa näillä perusteilla vielä.
Koita jaksaa ignoorata. Älä lankea vastaamaan, varmasti tuo mummo jaksaa jankata hautaansa asti...
Toki voit sitten siellä haudan äärellä jopa nähdä asiat vähän eri perspektiivistä, mutta juuri nyt sinun mielenterveytesi on tärkein!
T.mummo
Ignooraaminen on ihan väärä reaktio nyt, rajaton ihminen tulkitsee sen nöyrtymiseksi, tahtonsa läpi saamiseksi, voitoksi. Kuulostaa kieroutuneelta mutta niin se menee.
Lähestymiskieltoa näillä ei vielä irtoa, mutta yhteydenotto poliisilta voi hyvinkin irrota. Tuo miehen haukkuminen pedofiiliksi tekstarilla on selvä kunnianloukkaus (rikos), ja vieläpä todistettu rikos. Pelkkä poliisin yhteydenotto voi olla riittävästi säikäyttämään ruotuun. Vielä tärkeämpää, se on selvä merkki siitä että tällä kertaa ap ei ole hiljentynyt kuuntelemaan nuhdesaarnaa ja oppimaan ettei Mummoa uhmata.
Ignooraaminen=huomiotta jättäminen ELI älä vastaa, älä soita, älä päästä kylään.
Miksi se on huono vaihtoehto?
Meillä se kasvattaa vaan sitä raivoa, kun ei saa toisesta kosketuspintaa. Mutta siis hönhän hakee nyt tässä tappelua, joka hänen mielestään "puhdistaa ilmaa" ja jonka jälkeen hän voi sitten taas jatkaa juuri niin kuin ennenkin. Varmaan huomenna näiden 86 solvausviestin jälkeen soittelee muina naisina jostain pikkuasiasta. Ihan niin kuin me emme olisi mitään ikinä hänelle sanoneetkaan.
Ap
Äidistäni ei koskaan tullut isoäitiä, kun päsmäröinti ja kaikeen mahdolliseen ja mahdottomaan puuttuminen oli sitä luokkaa että oman perheen perustaminen tuntui täysin utopististiselta niissä olosuhteissa.
Oli mukana politiikassa, tunsi tärkeät ihmiset eikä edes uuteen salaiseen osoitteeseen muuttaminen pelastanut kun jostain onnistui onkimaan tiedon uudesta olinpaikasta. Lähestymiskieltohakemuskin tuli bumerangina takaisin kun oli jotain kautta tuttuja paikallisen poliisipäällinkön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae lähestymiskieltoa. Tuollaista ei todellakaan tarvitse sietää.
Ei saa lähestymiskieltoa näillä perusteilla vielä.
Koita jaksaa ignoorata. Älä lankea vastaamaan, varmasti tuo mummo jaksaa jankata hautaansa asti...
Toki voit sitten siellä haudan äärellä jopa nähdä asiat vähän eri perspektiivistä, mutta juuri nyt sinun mielenterveytesi on tärkein!
T.mummo
Ignooraaminen on ihan väärä reaktio nyt, rajaton ihminen tulkitsee sen nöyrtymiseksi, tahtonsa läpi saamiseksi, voitoksi. Kuulostaa kieroutuneelta mutta niin se menee.
Lähestymiskieltoa näillä ei vielä irtoa, mutta yhteydenotto poliisilta voi hyvinkin irrota. Tuo miehen haukkuminen pedofiiliksi tekstarilla on selvä kunnianloukkaus (rikos), ja vieläpä todistettu rikos. Pelkkä poliisin yhteydenotto voi olla riittävästi säikäyttämään ruotuun. Vielä tärkeämpää, se on selvä merkki siitä että tällä kertaa ap ei ole hiljentynyt kuuntelemaan nuhdesaarnaa ja oppimaan ettei Mummoa uhmata.
Ignooraaminen=huomiotta jättäminen ELI älä vastaa, älä soita, älä päästä kylään.
Miksi se on huono vaihtoehto?
Se on hyvä _alku_. Tietenkään tuollaista ihmistä ei päästetä kylään eikä hänelle soitella. Ongelma tulee, jos asia jätetään tuohon. Silloin rajaton ihminen kokee hiljentäneensä ap:n ja ajattelee että ap häpeää käytöstään. Rajaton ihminen ei koskaan oma-aloitteisesti kyseenalaista käytöstään tai mieti voisiko toisen ei-toivottu käytös olla jotenkin oikeutettua. Kaikki on muiden vika, ja totta kai he tajuavat sen ja sitten niitä hävettää. Jos joku on eri mieltä tämän mummon kanssa, he ovat ilmiselvästi väärässä. Eivät vaan kehtaa pyytää anteeksi. Siksi ignooraaminen on väärä viesti.
Ap:n äiti ei osaa alkaa ajattelemaan että ignooraamisella hänelle on asetettu jokin raja koska hän tulkitsee tapahtumat omien halujensa mukaisesti niin kauan kuin suinkin on mahdollista. Hän on myös tottunut saamaan tahtonsa läpi: jos ei röyhkeydellä eikä lahjonnalla niin viimeistään itkupotkuraivarilla. Hänelle raja on väännettävä ratakiskosta. Se tarkoittaa tässä vaiheessa poliisin "sotkemista meidän perheen omiin asioihin". Jos ap näyttää että ei pärjää hänen kanssaan ilman ulkopuolista apua -ja käy niin kuin 100% varmasti käy eli kaikki ymmärtävät ap:ta, hän saakin ulkopuolisten avun ja tuen ja mummon käytös tuomitaan, vasta siinä vaiheessa mummon on pakko antamaan vähän periksi kuvitelmastaan että hänen käytöksensä on oikeutettua ja vika on ap:ssa.
Ratkaisuehdotuksia esimerkkitapauksiin:
-Isovanhempi tuo liian pienen vaatteen: sanotaan jo siinä, että voi kiitos, onpas tosi kivannäköinen paita, mutta näen heti että se selkeästi on liian pieni. Voisitko kaupassa vaihtaa sen isompaan kokoon, Lapsi käyttää nyt kokoa 110, ja sen kokoisia on jo aivan tarpeeksi, niin jos otat suoraan koon 122, niin varmasti pääsee vaate käyttöön, on niin sievä kuosikin. Tai jos haluat, niin minäkin voin käydä vaihtamassa mikäli kuitin vaan annat. Jos ei onnistu, niin sepä ikävää, mutta eihän sille sitten mitään voi. Keksitkö uuden käyttäjän vaatteelle vai laitanko minä sen eteenpäin?
-Isovanhempi haluaa hankkia lapselle kurahousut. Mennään yhdessä kauppaan ostamaan, mieluiten niin että ulkovaatteet ovat alla. Kerro ennen ostoksia että kriteereinä on se että lapsi saa ne itse päälleen, ja pitää olla jalkalenksut. Sitten kaupassa sovittamaan. Mahtuuko päälle? Onko riittävän helppo pukea? Onko riittävästi tilaa että pystyy menemään kyykkyyn lattialle jalassaan ulkovaatteiden päällä ne kurikset? Kiitos kovasti!
-Piirretään lapsen kuva paperille. Merkataan siihen toivotut koot. Eli pipo-koko pään kohdalle, housukoko, paitakoko, sukan koko (kutistuvathan pesussa), kengän koko. Ehkäpä lemppariväri. Jos toiveita, esim. ei nappitakkeja vaan pelkkiä vetoketjuja. Lisäksi vaikkapa vyötäröltä nilkkaan-pituus (siis minkä pituiset housujen pitäisi olla) ja sanotaan että tästä voisi olla apua ostoksilla, kun tykkää lapselle hankkia lämmintä ylle.
-Tuppaa kylään ilmoittamatta. Ollaan ovella tukkeena, ja sanotaan että nyt ei sovi, mutta että tervetuloa vaikkapa keskiviikkona, olisiko kolmen aikaan hyvä? Miksei sovi? Siksi kun meillä on nyt muuta. Mitä teillä on, minä autan. Ei kiitos, nyt toivoisin että jatkat matkaa, soitellaan vaikka sopivasta hetkestä kun on aika tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisuehdotuksia esimerkkitapauksiin:
-Isovanhempi tuo liian pienen vaatteen: sanotaan jo siinä, että voi kiitos, onpas tosi kivannäköinen paita, mutta näen heti että se selkeästi on liian pieni. Voisitko kaupassa vaihtaa sen isompaan kokoon, Lapsi käyttää nyt kokoa 110, ja sen kokoisia on jo aivan tarpeeksi, niin jos otat suoraan koon 122, niin varmasti pääsee vaate käyttöön, on niin sievä kuosikin. Tai jos haluat, niin minäkin voin käydä vaihtamassa mikäli kuitin vaan annat. Jos ei onnistu, niin sepä ikävää, mutta eihän sille sitten mitään voi. Keksitkö uuden käyttäjän vaatteelle vai laitanko minä sen eteenpäin?
-Isovanhempi haluaa hankkia lapselle kurahousut. Mennään yhdessä kauppaan ostamaan, mieluiten niin että ulkovaatteet ovat alla. Kerro ennen ostoksia että kriteereinä on se että lapsi saa ne itse päälleen, ja pitää olla jalkalenksut. Sitten kaupassa sovittamaan. Mahtuuko päälle? Onko riittävän helppo pukea? Onko riittävästi tilaa että pystyy menemään kyykkyyn lattialle jalassaan ulkovaatteiden päällä ne kurikset? Kiitos kovasti!
-Piirretään lapsen kuva paperille. Merkataan siihen toivotut koot. Eli pipo-koko pään kohdalle, housukoko, paitakoko, sukan koko (kutistuvathan pesussa), kengän koko. Ehkäpä lemppariväri. Jos toiveita, esim. ei nappitakkeja vaan pelkkiä vetoketjuja. Lisäksi vaikkapa vyötäröltä nilkkaan-pituus (siis minkä pituiset housujen pitäisi olla) ja sanotaan että tästä voisi olla apua ostoksilla, kun tykkää lapselle hankkia lämmintä ylle.
-Tuppaa kylään ilmoittamatta. Ollaan ovella tukkeena, ja sanotaan että nyt ei sovi, mutta että tervetuloa vaikkapa keskiviikkona, olisiko kolmen aikaan hyvä? Miksei sovi? Siksi kun meillä on nyt muuta. Mitä teillä on, minä autan. Ei kiitos, nyt toivoisin että jatkat matkaa, soitellaan vaikka sopivasta hetkestä kun on aika tulla.
Rajaton isovanhempi pukee sen ostamansa koltun väkisin, väittää sitä sopivaksi ja lyttää muiden näkemykset. Been there.
Yhdessä ostaminen ei onnistu, koska se vanhemman mukanaolo pilaa sen isoäidin saaman tyydytyksen, eikä housut ole enää yllätys. Sitäpaitsi kyllä isoäiti tietää, minkäkokoiset on sopivat. Ks. Yllä. Been there.
Ja kun tuppaa pihaan pyytämättä, voi myös mennä sisään pyytämättä, eikä suostu poistumaan, baan sanoo odottavansa perhene paluuta - ja penkoo sitten sillä aikaa ne kaapit ja kotiin palattaessa tivaa, nissä on Liisan kurahousut ja Leenan kolttu. Been there.
Te ette nyt tajua millaisesta ihmistyypistä tässä on kyse.
Jos apn äiti lähettää itsemurhauhkailuja niin voisiko ap mennä käymään paikallisessa terveyskeskuksessa ja näyttää äidiltään tulleet viestit tai soittaa äidin terveyskeskukseen. Ehkä terveydenhuollosta voisi joku mielenterveyspuolelta olla yhteydessä äitiin? (En tiedä asiasta kunhan maallikkona mietin).
Ainakin ap siirtää vastuun äidin itsemurhauhkailuista ammattilaisille eli hänen ei tarvi reagoida suoraan äidille mitään.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisuehdotuksia esimerkkitapauksiin:
-Isovanhempi tuo liian pienen vaatteen: sanotaan jo siinä, että voi kiitos, onpas tosi kivannäköinen paita, mutta näen heti että se selkeästi on liian pieni. Voisitko kaupassa vaihtaa sen isompaan kokoon, Lapsi käyttää nyt kokoa 110, ja sen kokoisia on jo aivan tarpeeksi, niin jos otat suoraan koon 122, niin varmasti pääsee vaate käyttöön, on niin sievä kuosikin. Tai jos haluat, niin minäkin voin käydä vaihtamassa mikäli kuitin vaan annat. Jos ei onnistu, niin sepä ikävää, mutta eihän sille sitten mitään voi. Keksitkö uuden käyttäjän vaatteelle vai laitanko minä sen eteenpäin?
-Isovanhempi haluaa hankkia lapselle kurahousut. Mennään yhdessä kauppaan ostamaan, mieluiten niin että ulkovaatteet ovat alla. Kerro ennen ostoksia että kriteereinä on se että lapsi saa ne itse päälleen, ja pitää olla jalkalenksut. Sitten kaupassa sovittamaan. Mahtuuko päälle? Onko riittävän helppo pukea? Onko riittävästi tilaa että pystyy menemään kyykkyyn lattialle jalassaan ulkovaatteiden päällä ne kurikset? Kiitos kovasti!
-Piirretään lapsen kuva paperille. Merkataan siihen toivotut koot. Eli pipo-koko pään kohdalle, housukoko, paitakoko, sukan koko (kutistuvathan pesussa), kengän koko. Ehkäpä lemppariväri. Jos toiveita, esim. ei nappitakkeja vaan pelkkiä vetoketjuja. Lisäksi vaikkapa vyötäröltä nilkkaan-pituus (siis minkä pituiset housujen pitäisi olla) ja sanotaan että tästä voisi olla apua ostoksilla, kun tykkää lapselle hankkia lämmintä ylle.
-Tuppaa kylään ilmoittamatta. Ollaan ovella tukkeena, ja sanotaan että nyt ei sovi, mutta että tervetuloa vaikkapa keskiviikkona, olisiko kolmen aikaan hyvä? Miksei sovi? Siksi kun meillä on nyt muuta. Mitä teillä on, minä autan. Ei kiitos, nyt toivoisin että jatkat matkaa, soitellaan vaikka sopivasta hetkestä kun on aika tulla.
Nää on hyviä vinkkejä sellaiseen normaaliin tilanteeseen, jossa on ehkä vähän liiaksi hurahtanut mummo, jolla kuitenkin on hyvää tahtoa ja järkikin päässä, vaikka se vähän lapsenlapsista olisikin sumentunut. Kuitenkaan nämä eivät toimi juuri niille mummoille, jotka tosiaan haluavat sitä iloa vain itselleen, vaikka sitten antamalla lahjoja. Väärästä koosta huomauttaminen katsotaan epäkiitollisuudeksi, toive vetoketjuista tai väreistä vain röyhkeydeksi. Ylipäänsä kaikki toiveet on näille mummoille juuri niitä merkkejä, että lapset "vaativat" kaikkea ja mikään ei ikinä kelpaa, vaikka mummo kaikkensa yrittää. Sitten on vielä se edelläkin mainittu mummotyyppi, joka haluaa ilahduttaa ensisijaisesti itseään lahjomalla muita. Sehän ei sitten millään näe, että oma käytös voisi olla tuppautumista ja rajojen ylittämistä. Juuri sille ei kannata sanoa kaunista kiitosta, ja sitten jatkaa niiden epäkohtien tai toiveiden selittämistä, koska se kuulee vain sen kiitoksen, eikä välitä vastaanottajan tarpeista tuon taivaallista. Tai jos se malttaa ne kuunnella, sen mieli kääntää tilanteen nopeasti sellaiseksi, että tuohan ei minua määräile, minä saan ostaa mitä haluan, ei lahjasta saa valittaa jne. Eli vain se oma napa on siinä ilahduttamisessakin tärkein. Siksi niitä kurahousujakaan ei mennä ostamaan lapsenlapselle ilman jotain neuvottelua lapsen vanhempien kanssa (ja joskus se ilahduttaminen oisi ihan parasta tehdä niin, että tarjoutuu vaan kiltisti maksamaan ne vaatteet, jotka perhe itse haluaa lapselleen hankkia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisuehdotuksia esimerkkitapauksiin:
-Isovanhempi tuo liian pienen vaatteen: sanotaan jo siinä, että voi kiitos, onpas tosi kivannäköinen paita, mutta näen heti että se selkeästi on liian pieni. Voisitko kaupassa vaihtaa sen isompaan kokoon, Lapsi käyttää nyt kokoa 110, ja sen kokoisia on jo aivan tarpeeksi, niin jos otat suoraan koon 122, niin varmasti pääsee vaate käyttöön, on niin sievä kuosikin. Tai jos haluat, niin minäkin voin käydä vaihtamassa mikäli kuitin vaan annat. Jos ei onnistu, niin sepä ikävää, mutta eihän sille sitten mitään voi. Keksitkö uuden käyttäjän vaatteelle vai laitanko minä sen eteenpäin?
-Isovanhempi haluaa hankkia lapselle kurahousut. Mennään yhdessä kauppaan ostamaan, mieluiten niin että ulkovaatteet ovat alla. Kerro ennen ostoksia että kriteereinä on se että lapsi saa ne itse päälleen, ja pitää olla jalkalenksut. Sitten kaupassa sovittamaan. Mahtuuko päälle? Onko riittävän helppo pukea? Onko riittävästi tilaa että pystyy menemään kyykkyyn lattialle jalassaan ulkovaatteiden päällä ne kurikset? Kiitos kovasti!
-Piirretään lapsen kuva paperille. Merkataan siihen toivotut koot. Eli pipo-koko pään kohdalle, housukoko, paitakoko, sukan koko (kutistuvathan pesussa), kengän koko. Ehkäpä lemppariväri. Jos toiveita, esim. ei nappitakkeja vaan pelkkiä vetoketjuja. Lisäksi vaikkapa vyötäröltä nilkkaan-pituus (siis minkä pituiset housujen pitäisi olla) ja sanotaan että tästä voisi olla apua ostoksilla, kun tykkää lapselle hankkia lämmintä ylle.
-Tuppaa kylään ilmoittamatta. Ollaan ovella tukkeena, ja sanotaan että nyt ei sovi, mutta että tervetuloa vaikkapa keskiviikkona, olisiko kolmen aikaan hyvä? Miksei sovi? Siksi kun meillä on nyt muuta. Mitä teillä on, minä autan. Ei kiitos, nyt toivoisin että jatkat matkaa, soitellaan vaikka sopivasta hetkestä kun on aika tulla.
Nää on hyviä vinkkejä sellaiseen normaaliin tilanteeseen, jossa on ehkä vähän liiaksi hurahtanut mummo, jolla kuitenkin on hyvää tahtoa ja järkikin päässä, vaikka se vähän lapsenlapsista olisikin sumentunut. Kuitenkaan nämä eivät toimi juuri niille mummoille, jotka tosiaan haluavat sitä iloa vain itselleen, vaikka sitten antamalla lahjoja. Väärästä koosta huomauttaminen katsotaan epäkiitollisuudeksi, toive vetoketjuista tai väreistä vain röyhkeydeksi. Ylipäänsä kaikki toiveet on näille mummoille juuri niitä merkkejä, että lapset "vaativat" kaikkea ja mikään ei ikinä kelpaa, vaikka mummo kaikkensa yrittää. Sitten on vielä se edelläkin mainittu mummotyyppi, joka haluaa ilahduttaa ensisijaisesti itseään lahjomalla muita. Sehän ei sitten millään näe, että oma käytös voisi olla tuppautumista ja rajojen ylittämistä. Juuri sille ei kannata sanoa kaunista kiitosta, ja sitten jatkaa niiden epäkohtien tai toiveiden selittämistä, koska se kuulee vain sen kiitoksen, eikä välitä vastaanottajan tarpeista tuon taivaallista. Tai jos se malttaa ne kuunnella, sen mieli kääntää tilanteen nopeasti sellaiseksi, että tuohan ei minua määräile, minä saan ostaa mitä haluan, ei lahjasta saa valittaa jne. Eli vain se oma napa on siinä ilahduttamisessakin tärkein. Siksi niitä kurahousujakaan ei mennä ostamaan lapsenlapselle ilman jotain neuvottelua lapsen vanhempien kanssa (ja joskus se ilahduttaminen oisi ihan parasta tehdä niin, että tarjoutuu vaan kiltisti maksamaan ne vaatteet, jotka perhe itse haluaa lapselleen hankkia).
Tässä on ratkaisevaa se, että mitä niillä vaateostoksilla haetaan. Halutaanko oikeasti lapsen parasta ja auttaa perhettä vai halutaanko kiilata vanhempien ohi, kilpailla näiden kanssa ja saada itselle se ostaa pohauttamisen tyydytys.
Jos oikeasti halutaan vain oikeasti auttaa, kyllä silloin otetaan jo alunperinkin kunnolla selvää niistä vaatekoista ja esim päiväkodin toiveista aen suhteen että kuinak paljon koristenappeja ja röyhelöitä voi hoidossa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaketju.. sitä tämä on. Meillä tuo tavaroiden ja vaatteiden ostelu oli sekä mummon että parin muun sukulaisen puolelta vähän erikoista. Halusivat aina ostaa "yllättäen" jonkin tarvikkeen tai vaatteen, joka olisi siis tarvittu mutta emme olisi itse tajunneet sitä ostaa. Eivät siis onnistuneet näissä kriteereissä kertaakaan, sillä miten on mahdollista ostaa lapselle jotain tarvittua jota ei ole jo ostettu, jos ei kommunikoi asiasta vanhempien kanssa. Eli tavaran ostolla haluttiin ikään kuin näyttää, että heh minäpä tajusin tämän aiemmin kuin te. Sitten kun meillä oli jo ks. tavara/vaate, tai toisen ostama ei sopinutkaan niin naama meni viiruksi ja mitään ei keskusteltu ainakaan viiteen minuuttiin. Minulta meni kauan tajuta siis mikä tuossa taustalla on, ja kyllä se juuri tuo pätemisen tarve oli, mikä näkyi ajan kanssa monessa muussakin jutussa.
Saimme esimerkiksi kolmet kalliit ensikengät (siis askeltamiseen tarkoitetut, ei tossut) kun lapsi oli alle 3kk.. Noh kaikkihan tietysti olivat väärää kokoa, kun ensikenkien aika koitti. Naurettavinta oli, että kun he huomasivat etteivät omansa tulleet käyttöön, niin kävelyiän lähellä ostivat uudet, eikä taaskaan kokoa tai ylipäätään tarvetta kysytty (no ei tietenkään sopineet, se pitää kokeilla noin pienten kanssa kun uusia ostaa). Itse sitten ostettiin tepsut ns. oikeaan aikaan ja oikeaa kokoa, ja niitä katsottiin kuin halpaa makkaraa. IMulla jäi tuosta kokemus, että ikään kuin hakuammuntana ja kiireellä vetivät vaan nuo ensimmäisten kenkien ostot, jotta saisivat kokea, että on ostettu jotain lapselle tärkeää ennen kuin vanhempi on tajunnut sen ostaa.
Samaa oli monen muunkin asian kanssa (mm. kuravaatteet, vauvamakuupussit jne.), oli selvästi hurja tarve ostaa jotain ennen kuin vanhemmat sen kerkeävät ostaa. Raskausaika oli koomisinta vaihetta elämässäni, viikottain saimme soittoja: "No joko olette ammeen hankkineet. Ai olette, no hyvä juttu että huomasitte että sekin pitää ostaa" "Entäs potta?" "Minä ostan teille hoitopöydän, ai ette halua, no minä ostan sitten sen ja sen."
Kun vauva oli syntynyt ja mummo tuli ensimmäistä kertaa käymään, niin hän toi mukanaan jotain 20 vaatekappaletta. Ja minä olen aika tarkka vaatteista, ja meillä on reilusti parempikin rahatilanne kuin hänellä. Minä jälkikäteen miellän tuonkin niin, että hän vähän hakuammuntana siinäkin kokeili että onnistuiko ostamaan jotain mitä emme olleet tajunneet hankkia. Jokaisen vaatteen kohdalla kävi erikseen läpi, että joko teillä on näitä koon 56 kietaisubodeja, ai jaha on, no entäs onko teillä villahaalaria, minä hankin tämän ettei sitten palele. Tämä on hyvä laittaa vaikka haalarin alle. Ai teillä on tuommoinen, no entäs?" Hrr.... Onneksi sittemmin touhu on rauhoittunut.
Meillä hyvin pitkälti samanlaista kuin monella edellä kirjoittaneella. Ei onneksi niin sairasta kuin ap:llä kuitenkaan. Tässä tiivistetysti muutamia ärsytyksen aiheita:
- jatkuva vaatteiden ostamainen (AINA väärää kokoa ja sellaisia mitä ei tarvita. Koskaan ei osta mitä oikeasti tarvisimme)
- jatkuva kenkien ostaminen (AINA väärää kokoa)
- askertelutarvikkeiden/lelujen/minkä lie turhan krääsän kantaminen viikottain lapsille. Sairaan ärsyttävää.
- lastenlasten kyllästäminen sokerilla. Loma-aikoina isovanhemmat välillä hoitavat lapsiamme ja lasten ruokavalioon kuuluu sokerinen jälkiruoka sekä lounaalla että päivällisellä, välipalaksi tietysti nameja ja janojuomana mehu. Ei uskota vaikka kuinka pelotellaan kakkosluokan diabeteksellä.
-meille paukkaaminen omilla avaimilla ilmoittamatta. Aivan helvetin ärsyttävää. Sekä minä että mieheni olemme molemmat sanoneet asiasta vaikka kuinka monta kertaa ja vihdoin sen jälkeen kun kirosanojen kera ärähdin todella vihaisesti asiasta tilanne "parani". Tällä hetkellä ovikelloa rimpautetaan mutta ovi avataan saman tien avaimilla ja ovelta vielä huudetaan pirteästi "mummovaara". Ai kristus! Ja avain on heillä siksi kun silloin tällöin hakevat lapsia päiväkodista ja koulusta.
-kaiken periksi antaminen. Jos meillä lapset käskee isovanhempien hypätä kaivoon, he hyppäävät. Mitään ei kielletä, mitä ei vaadita. Meillä on miehen kanssa kasvatusvastuu mutta kyllä nyt jonkinlainen roti pitäisi isovanhempienkin osata pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi tätä vertaistukea... kiitos!
Omalla kohdallani tämä on kaikki onneksi lievempää, mutta yhtäkaikki loukkaavaa.
Onneksi asun monen sadan kilometrin päässä äidistäni, mutta voi pojat, kun sitten se hetki vietetäänkin saman katon alla.
Kerran esikoiselleni puhkesi korvatulehdus mummolareissun aikana, lapsi oli n. 1v. ja huusi kipuaan kuin syötävä keskellä yötä. Mummo enemmän tai vähemmän nappasi lapsen sylistäni ja tiuskaisi että "Mene sinä nyt nukkumaan siitä!" Olin hetken niin järkyttynyt, etten saanut sanaa suustani.
Nyt lapseni ovat jo isompia, mutta aina näillä mummolakeikoilla lapsille jutellaan näin:
"Eikö ookin tää mummolan leipä paljon parempaa kuin se tyhmä mitä äiti ostaa?"
"Eikös ookin täällä mummolassa kivempi uimapaikka kuin siellä teillä kotona?"
Tähän olen kyllä puuttunut, tosi tiukastikin, mutta sitten isketäänkin marttyyrivaihde päälle... kun mummo näkee lapsenlapsia niin harvoin ja haluaa vaan parasta ja voi voi.
Ehkä mummolakäyntejä olisikin useammin, jos itse en olisi joka visiitin jälkeen ihan riekaleina ja lapset pumpattuna täyteen karkkia, pullaa, sipsejä ja jädeä.
AP jos englanti taipuu niin tutustu tähän Redditin palstaan https://www.reddit.com/r/raisedbynarcissists/new/ siellä on juttua narsistivanhemmista lasten näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkintapyyntö poliisille siitä onko mummo syyllistynyt kunnianloukkaukseen (pedofiiliväite). Ei tuon mummon kanssa pysty järkevästi keskustelemaan, ei ole normaali ihminen. Kunnianloukkaussyytteen jälkeen saatte varmaan lähestymiskiellon helpommin. Tsemppiä ap (ja muut hullujen mummojen uhrit).
Miksi mummo noin sanoo? Mikä on teidän siis sinun ja lapsen isän ikäero?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkintapyyntö poliisille siitä onko mummo syyllistynyt kunnianloukkaukseen (pedofiiliväite). Ei tuon mummon kanssa pysty järkevästi keskustelemaan, ei ole normaali ihminen. Kunnianloukkaussyytteen jälkeen saatte varmaan lähestymiskiellon helpommin. Tsemppiä ap (ja muut hullujen mummojen uhrit).
Miksi mummo noin sanoo? Mikä on teidän siis sinun ja lapsen isän ikäero?
Kaksi vuotta. Luultavasti siksi että se nyt vaan sattui pälähtämään päähän. Kun ollaan vihaisia ja pitää saada haukkua niin paljon kuin vain ikinä osaa. Ei ole eka kerta, kun sieltä tulee luokatonta tekstiä. Minäkin olen kuulemma varas, verohuijari, talousrikollinen. You name it.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisuehdotuksia esimerkkitapauksiin:
-Isovanhempi tuo liian pienen vaatteen: sanotaan jo siinä, että voi kiitos, onpas tosi kivannäköinen paita, mutta näen heti että se selkeästi on liian pieni. Voisitko kaupassa vaihtaa sen isompaan kokoon, Lapsi käyttää nyt kokoa 110, ja sen kokoisia on jo aivan tarpeeksi, niin jos otat suoraan koon 122, niin varmasti pääsee vaate käyttöön, on niin sievä kuosikin. Tai jos haluat, niin minäkin voin käydä vaihtamassa mikäli kuitin vaan annat. Jos ei onnistu, niin sepä ikävää, mutta eihän sille sitten mitään voi. Keksitkö uuden käyttäjän vaatteelle vai laitanko minä sen eteenpäin?
-Isovanhempi haluaa hankkia lapselle kurahousut. Mennään yhdessä kauppaan ostamaan, mieluiten niin että ulkovaatteet ovat alla. Kerro ennen ostoksia että kriteereinä on se että lapsi saa ne itse päälleen, ja pitää olla jalkalenksut. Sitten kaupassa sovittamaan. Mahtuuko päälle? Onko riittävän helppo pukea? Onko riittävästi tilaa että pystyy menemään kyykkyyn lattialle jalassaan ulkovaatteiden päällä ne kurikset? Kiitos kovasti!
-Piirretään lapsen kuva paperille. Merkataan siihen toivotut koot. Eli pipo-koko pään kohdalle, housukoko, paitakoko, sukan koko (kutistuvathan pesussa), kengän koko. Ehkäpä lemppariväri. Jos toiveita, esim. ei nappitakkeja vaan pelkkiä vetoketjuja. Lisäksi vaikkapa vyötäröltä nilkkaan-pituus (siis minkä pituiset housujen pitäisi olla) ja sanotaan että tästä voisi olla apua ostoksilla, kun tykkää lapselle hankkia lämmintä ylle.
-Tuppaa kylään ilmoittamatta. Ollaan ovella tukkeena, ja sanotaan että nyt ei sovi, mutta että tervetuloa vaikkapa keskiviikkona, olisiko kolmen aikaan hyvä? Miksei sovi? Siksi kun meillä on nyt muuta. Mitä teillä on, minä autan. Ei kiitos, nyt toivoisin että jatkat matkaa, soitellaan vaikka sopivasta hetkestä kun on aika tulla.
Hyviä neuvoja jotka toimivat normaalien ihmisten kanssa.
Tämmöiset rajattomat mummot nauravat ohjelapuille (kato kun se tämmöisen kirjoitti, mutta en minä sitä noudata, hehheheee) ja jäävät raivoamaan siihen ovelle jos ei päästetä sisälle. Todennäköisesti käyvät haukkumassa sinut naapureillesi. Kertovat kuinka omituinen ja hullu olet ja vetävät jonkun vetoavan valheen että voivat esiintyä marttyyrinä ja saada sinut vaikuttamaan kylmältä ja ilkeältä, pahimmillaan mielenvikaiselta.
Itse pelkään omaa tulevaisuuttani, sillä äitini tekee minulle juuri niitä samoja ilkeyksiä joita nuorempana itki oman äitinsä tekevänsä.
Pelottaa että kyseessä on joku perinnöllinen mielisairaus. Toivottavasti en muutu itse samanlaiseksi.
Onneksi lapseni ovat poikia. Omassa suvussa ne ilkeilyt ovat kohdistuneet vain tyttäriin. Pojat ovat saaneet olla suht rauhassa ja miniöitä on mielistelty etteivät vaan suutu.
Tyttäret on nähty jotenkin oman persoonan jatkeena joiden kohdalla ei tunneta mitään rajoja eikä normaaleja käyttäytymissääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkintapyyntö poliisille siitä onko mummo syyllistynyt kunnianloukkaukseen (pedofiiliväite). Ei tuon mummon kanssa pysty järkevästi keskustelemaan, ei ole normaali ihminen. Kunnianloukkaussyytteen jälkeen saatte varmaan lähestymiskiellon helpommin. Tsemppiä ap (ja muut hullujen mummojen uhrit).
Miksi mummo noin sanoo? Mikä on teidän siis sinun ja lapsen isän ikäero?
Voi älkää nyt sanoko että Ikis löysi tiensä tähänkin keskusteluun :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkintapyyntö poliisille siitä onko mummo syyllistynyt kunnianloukkaukseen (pedofiiliväite). Ei tuon mummon kanssa pysty järkevästi keskustelemaan, ei ole normaali ihminen. Kunnianloukkaussyytteen jälkeen saatte varmaan lähestymiskiellon helpommin. Tsemppiä ap (ja muut hullujen mummojen uhrit).
Miksi mummo noin sanoo? Mikä on teidän siis sinun ja lapsen isän ikäero?
Voi älkää nyt sanoko että Ikis löysi tiensä tähänkin keskusteluun :D
Hui en ole ikis! Ihmettelin vaan miksi anoppi haluaisi vävyään noin rajusti loukata - tulipa vaan mieleen että jos apllä ja hänen miehellään on joku 28 vuotta ikäeroa....
Meillä laitettiin välit poikki, niin eipä tarvitse enää sietää. Olisi pitänyt aikaisemmin ymmärtää, koska täysin mahdoton ihminen on kysymyksessä. Jos ihmisellä on paljon muutakin ongelmaa ollut ihmissuhteissa, lisäksi esim. runsasta alkon käyttöä tai muita ongelmia, niin turha odottaa että noin vanha ihminen muuttuisi ja tulisi siedettäväksi. Toisen elämään puuttuminen on oire jostain isommasta asiasta eikä siihen kenenkään järkipuhe auta.
Elämä on ilman anoppia rauhallista ja mukavaa. Lapsistakin nautin paljon enemmän nykyään.
Antaa tulla nyt vaan niitä viestejä. Onpa sitten enemmän todistusaineistoa.
Tällaisessa minä olen kasvanut. "Temperamentikkaan" ihmisen armoilla. Lapseni eivät tasan tule kokemaan samaa. Jos ei osaa auttamallakaan olla normaali isovanhempi niin sitten ei ole sitä ollenkaan.
Ap