Lue keskustelun säännöt.
Näyttelijöiden lapset *hieman* yliedustettuina Teatterikorkeakoulussa
16.03.2017 |
Tuli mieleen, kun luin juttua Saga Sarkolasta, jonka molemmat vanhemmat ovat näyttelijöitä ja myös hänen veljensä Sampo Sarkola on näyttelijä.
Esimerkkejä on vaikka kuinka: Milonoffin veljekset, Mikko Nousiainen, Riitta Havukaisen tytär, Vesa Vierikon tytär, Jussi Parviaisen tytär, Santeri Kinnunen, Samuli Edelman, Mikko Kouki, Antti Majanlahti, Paula Siimes, Pihla Penttilä ...jne.
Valinta perustuu raadin arvioon, joten painaako siellä kuinkakin paljon se, että on työkavereiden lapsi kyseessä? Vai periytyykö näyttelijäntaidot noin vahvasti?
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/nama_tunnettujen…
Kommentit (191)
Ihan omakohtainen kokemus taidealan pääsykokeista. Pääsykokeissa oli monta osiota (en enää muista kuinka monta, tästä aikaa yli 10 vuotta) ja yksi niistä oli haastattelu. Muistan, miten jännitin omia osuuksiani ja siinä käytävällä kyselin muilta pyrkijöiltä heidän taustoistaan ja yritin kartoittaa omia mahdollisuuksiani.
No, aika selvää oli, että nuo muut olivat paljon enemmän huippuja kun taas minä keskikastia. Meinasin jopa lähteä kesken pääsykoetilaisuuden kotiin, kun ajattelin vain kuluttavani sekä omaani että muiden aikaa siellä.
Suoritin kaikki osuudet ja haastattelu oli viimeinen. Se meni kuta kuinkin näin:
Minä: "Hei, minä olen Meikäläisen Maija.."
Yksi haastattelija (isäni tuttu): "No hei Maija. Niin tässä on siis Meikäläisen Maija, sukunimestä ei voi päätellä, mutta tässä on Mikko Mielikäisen tytär, kuuluisaa Mielikäisen taitelijasukua. Niin mitäs sun isällesi kuuluu? Niin ja veljillesi? Antilla on jo kaksi lasta, eikö? Ja Anterollakin on vaimo raskaana. Ihanaa. Niin sinä olet nyt täällä kulkemassa samaa polkua kuin isäsi ja veljesi. Tosi kiva!"
Toinen haastattelija: "Ahaa, olet siis Mikon tytär! Me opiskeltiin Mikon kanssa samaan aikaan täällä. Kiva tavata! Muistan kyllä, kun Mikko tapasi äitisi - ei muusta puhunutkaan sinä vuonna. Taisi piirittää sitä pitkään, ennen kuin äitisi lopulta suostui treffeille, hehheh. Hyvinhän siinä näytti käyvän lopulta!"
Kolmas haastattelija: "Musta on niin ihanaa, kun perheellä on yhteinen intohimo. On niin vaikea päästä piireihin täysin ulkopuolelta.
Jne. jne. jne. 35 minuuttia, minä en sanonut juuri sanaakaan.
Lopulta pääsykoetulokset tulivat. Olin saanut kaikista muista osioista keskinkertaiset pisteet, yhdestä jopa huonot, mutta haastattelusta täydet pisteet.. Ja pääsin sisälle.
Blaah. Kiva, että pääsin, mutta on kaikki nämä vuodet ollut sellainen olo, että pääsin sukunimellä, enkä itsenäni. Turha valittaa, mutta systeemi on mätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko myös niin, että näytelijöiden lapset hakevat suhteessa enempi Teatterikorkeakouluun, kun muiden lapset.
Sitähän on tutkittu, että vanhempien koulutustausta vaikuttaa siihen mitä aletaan opiskella. Jos vanhemilla on korkeakoulutausta, niin lapset todennäköisemmin hakevat korkeakouluun.
Toisaalta useamman näyttelijän lapset näyttelevät jo lapsina. Eli heillä on monesti osaamista enempi kuin muiden lapsilla.
Oletteko huomanneet, että urheilussa on ihan sama asia. Jos vanhemmat ovat urheilleet tosissaan, niin lapsetkin todennäköisemmin urheilevat tosissaan.
Ainakin kerrot asiasta rehellisesti, pisteet siitä!
Ei mitään "ammatti tapaa periytyä" "saavat varmasti vanhemmilta kannustusta" sössötystä oikeasti.
Kaikkien teakkiin hakevien täytyy hyväksyä se että sinne mennään pitkälti suhteilla tai yli viisi kertaa yrittämällä. Enemmän suhteilla.
Oli pakko kaivaa vastaukseni viime vuodelta.
Ja ei, ei, ei. Teatterikorkea ei ole korruptoitunut. Nämä teatterisuvun vesat tietävät näyttelijäntyön reaaliteetit, eivät nimenomaan lähde pääsykokeisiin sillä asenteella, että etsitään komediantekijöitä. Se on vain osa, jopa pieni osa näyttelijän duunia. Ko. hakijat ovat kasvaneet teatteriin sisään, eivätkä omaa epärealistisia kuvitelmia siitä työstä. Kun pienestä asti viettää teatterilla aikaa, näkee sen työn todellisuuden, ja se työ ei pääty kun teatterin ovi menee takana kiinni, vaan jatkuu lähes yhtä vahvana kotona. Se on koko ajan läsnä. Teak ei ole yhtä kuin "haluantelkkariintekemäänhauskaaviihdettä". Miettikääs kuinka usein yleisesti ottaen ammatit kulkevat suvuissa? Jos isä on autokorjaaja, niin varsin todennäköisesti perheen pojat ovat henganneet hallilla, oppineet siinä samalla autoista vaikka mitä ja sitä kautta myös oma kiinnostus alalle herää. Tai lääkärisuvut? Tai tai tai...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko kaivaa vastaukseni viime vuodelta.
Ja ei, ei, ei. Teatterikorkea ei ole korruptoitunut. Nämä teatterisuvun vesat tietävät näyttelijäntyön reaaliteetit, eivät nimenomaan lähde pääsykokeisiin sillä asenteella, että etsitään komediantekijöitä. Se on vain osa, jopa pieni osa näyttelijän duunia. Ko. hakijat ovat kasvaneet teatteriin sisään, eivätkä omaa epärealistisia kuvitelmia siitä työstä. Kun pienestä asti viettää teatterilla aikaa, näkee sen työn todellisuuden, ja se työ ei pääty kun teatterin ovi menee takana kiinni, vaan jatkuu lähes yhtä vahvana kotona. Se on koko ajan läsnä. Teak ei ole yhtä kuin "haluantelkkariintekemäänhauskaaviihdettä". Miettikääs kuinka usein yleisesti ottaen ammatit kulkevat suvuissa? Jos isä on autokorjaaja, niin varsin todennäköisesti perheen pojat ovat henganneet hallilla, oppineet siinä samalla autoista vaikka mitä ja sitä kautta myös oma kiinnostus alalle herää. Tai lääkärisuvut? Tai tai tai...
Eikö ne koulut ole just sitä varten, että siellä opetaan se ammatti? Pitäisi olla sama mahdollisuus siihen kaikilla. Ei tulevien lääkäreidenkään ole tarvinnut lapsesta asti terveyskeskuksessa päivystää, että "ymmärtäisivät työn realiteetit".
Teatteri nyt sattuu olemaan työpaikkana sellainen, että siellä voi mennä käymään ihan kaikki. Teatteria voi harrastaa jokainen. Mutta se nyt vaan on karu fakta, että se työ seuraa kotiin, halusi sitä tai ei. Ja varmasti tiedät, että lapsilla on korvat kaikkialla. Kuinka jo lapsuudesta asti saadut kokemukset seulotaan pois pääsykokeissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee muillakin taiteen lajeilla, sillä lapset saavat geenit vanhemmilta ja isovanhemmilta. Näyttelemiset taidot tulevat jo synnyinlahjana.
Hyvät näyttelijät on harvassa. Suomessa jokainen koulunsa käynyt näyttelijä on muodollisesti pätevä, eli pätevä näyttelijä. On sitten ihan eri asia osaako se oikeasti näytellä. Aito lahjakkuus taas löytää tiensä tähtiin luonnollisella tavalla, oli koulutusta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko kaivaa vastaukseni viime vuodelta.
Ja ei, ei, ei. Teatterikorkea ei ole korruptoitunut. Nämä teatterisuvun vesat tietävät näyttelijäntyön reaaliteetit, eivät nimenomaan lähde pääsykokeisiin sillä asenteella, että etsitään komediantekijöitä. Se on vain osa, jopa pieni osa näyttelijän duunia. Ko. hakijat ovat kasvaneet teatteriin sisään, eivätkä omaa epärealistisia kuvitelmia siitä työstä. Kun pienestä asti viettää teatterilla aikaa, näkee sen työn todellisuuden, ja se työ ei pääty kun teatterin ovi menee takana kiinni, vaan jatkuu lähes yhtä vahvana kotona. Se on koko ajan läsnä. Teak ei ole yhtä kuin "haluantelkkariintekemäänhauskaaviihdettä". Miettikääs kuinka usein yleisesti ottaen ammatit kulkevat suvuissa? Jos isä on autokorjaaja, niin varsin todennäköisesti perheen pojat ovat henganneet hallilla, oppineet siinä samalla autoista vaikka mitä ja sitä kautta myös oma kiinnostus alalle herää. Tai lääkärisuvut? Tai tai tai...
Eikö ne koulut ole just sitä varten, että siellä opetaan se ammatti? Pitäisi olla sama mahdollisuus siihen kaikilla. Ei tulevien lääkäreidenkään ole tarvinnut lapsesta asti terveyskeskuksessa päivystää, että "ymmärtäisivät työn realiteetit".
Onhan toki, mutta kyllähän monilla, varsinkin yrittäjäperheiden lapsilla on hyvä mahdollisuus päästä sisään vanhempiensa ammattiin. Lääkäriperheestä kotoisin oleva kaverini teki TET-harjoittelunsa samassa terveyskeskuksessa äitinsä kanssa (nykyisin lääkäri itsekin ja naimisissa lääkärin kanssa myös) ja kummisedän yrittäjänaapurin lapset oli kesätöissä ja vähän muissakin töissä kotonaan (siellä minäkin suhteilla oli kesät). Siskoni on samalla alalla äitini kanssa ja oma alani liippaa läheltä isän alaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät näyttelijät on harvassa. Suomessa jokainen koulunsa käynyt näyttelijä on muodollisesti pätevä, eli pätevä näyttelijä. On sitten ihan eri asia osaako se oikeasti näytellä. Aito lahjakkuus taas löytää tiensä tähtiin luonnollisella tavalla, oli koulutusta tai ei.
Moni takavuosien näyttelijälegenda ei käynyt sen kummempia kouluja, vaan tuli alalle esim. harrastajateatterin kautta. Mielestäni Suomessa on menty pahasti metsään siinä, kun on ryhdytty ajattelemaan, että näyttelijäksikin pitää pätevöityä korkeakoulun kautta. Varsinkin elokuva- ja tv-tuotannoille tuosta ajattelusta on ollut todella paljon haittaa, koska niissä toimisi paremmin sellainen vähäeleinen näyttelemistyyli, joka teatterikoululaisille vaikuttaa olevan täysin vierasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät näyttelijät on harvassa. Suomessa jokainen koulunsa käynyt näyttelijä on muodollisesti pätevä, eli pätevä näyttelijä. On sitten ihan eri asia osaako se oikeasti näytellä. Aito lahjakkuus taas löytää tiensä tähtiin luonnollisella tavalla, oli koulutusta tai ei.
Tuo on kyllä totta. Ei kaikki hyvätkään näyttelijät ole käyneet korkeakoulua. Karismaa joko on tai ei. Tähden tunnistaa karismasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan omakohtainen kokemus taidealan pääsykokeista. Pääsykokeissa oli monta osiota (en enää muista kuinka monta, tästä aikaa yli 10 vuotta) ja yksi niistä oli haastattelu. Muistan, miten jännitin omia osuuksiani ja siinä käytävällä kyselin muilta pyrkijöiltä heidän taustoistaan ja yritin kartoittaa omia mahdollisuuksiani.
No, aika selvää oli, että nuo muut olivat paljon enemmän huippuja kun taas minä keskikastia. Meinasin jopa lähteä kesken pääsykoetilaisuuden kotiin, kun ajattelin vain kuluttavani sekä omaani että muiden aikaa siellä.
Suoritin kaikki osuudet ja haastattelu oli viimeinen. Se meni kuta kuinkin näin:
Minä: "Hei, minä olen Meikäläisen Maija.."
Yksi haastattelija (isäni tuttu): "No hei Maija. Niin tässä on siis Meikäläisen Maija, sukunimestä ei voi päätellä, mutta tässä on Mikko Mielikäisen tytär, kuuluisaa Mielikäisen taitelijasukua. Niin mitäs sun isällesi kuuluu? Niin ja veljillesi? Antilla on jo kaksi lasta, eikö? Ja Anterollakin on vaimo raskaana. Ihanaa. Niin sinä olet nyt täällä kulkemassa samaa polkua kuin isäsi ja veljesi. Tosi kiva!"
Toinen haastattelija: "Ahaa, olet siis Mikon tytär! Me opiskeltiin Mikon kanssa samaan aikaan täällä. Kiva tavata! Muistan kyllä, kun Mikko tapasi äitisi - ei muusta puhunutkaan sinä vuonna. Taisi piirittää sitä pitkään, ennen kuin äitisi lopulta suostui treffeille, hehheh. Hyvinhän siinä näytti käyvän lopulta!"
Kolmas haastattelija: "Musta on niin ihanaa, kun perheellä on yhteinen intohimo. On niin vaikea päästä piireihin täysin ulkopuolelta.
Jne. jne. jne. 35 minuuttia, minä en sanonut juuri sanaakaan.
Lopulta pääsykoetulokset tulivat. Olin saanut kaikista muista osioista keskinkertaiset pisteet, yhdestä jopa huonot, mutta haastattelusta täydet pisteet.. Ja pääsin sisälle.
Blaah. Kiva, että pääsin, mutta on kaikki nämä vuodet ollut sellainen olo, että pääsin sukunimellä, enkä itsenäni. Turha valittaa, mutta systeemi on mätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan omakohtainen kokemus taidealan pääsykokeista. Pääsykokeissa oli monta osiota (en enää muista kuinka monta, tästä aikaa yli 10 vuotta) ja yksi niistä oli haastattelu. Muistan, miten jännitin omia osuuksiani ja siinä käytävällä kyselin muilta pyrkijöiltä heidän taustoistaan ja yritin kartoittaa omia mahdollisuuksiani.
No, aika selvää oli, että nuo muut olivat paljon enemmän huippuja kun taas minä keskikastia. Meinasin jopa lähteä kesken pääsykoetilaisuuden kotiin, kun ajattelin vain kuluttavani sekä omaani että muiden aikaa siellä.
Suoritin kaikki osuudet ja haastattelu oli viimeinen. Se meni kuta kuinkin näin:
Minä: "Hei, minä olen Meikäläisen Maija.."
Yksi haastattelija (isäni tuttu): "No hei Maija. Niin tässä on siis Meikäläisen Maija, sukunimestä ei voi päätellä, mutta tässä on Mikko Mielikäisen tytär, kuuluisaa Mielikäisen taitelijasukua. Niin mitäs sun isällesi kuuluu? Niin ja veljillesi? Antilla on jo kaksi lasta, eikö? Ja Anterollakin on vaimo raskaana. Ihanaa. Niin sinä olet nyt täällä kulkemassa samaa polkua kuin isäsi ja veljesi. Tosi kiva!"
Toinen haastattelija: "Ahaa, olet siis Mikon tytär! Me opiskeltiin Mikon kanssa samaan aikaan täällä. Kiva tavata! Muistan kyllä, kun Mikko tapasi äitisi - ei muusta puhunutkaan sinä vuonna. Taisi piirittää sitä pitkään, ennen kuin äitisi lopulta suostui treffeille, hehheh. Hyvinhän siinä näytti käyvän lopulta!"
Kolmas haastattelija: "Musta on niin ihanaa, kun perheellä on yhteinen intohimo. On niin vaikea päästä piireihin täysin ulkopuolelta.
Jne. jne. jne. 35 minuuttia, minä en sanonut juuri sanaakaan.
Lopulta pääsykoetulokset tulivat. Olin saanut kaikista muista osioista keskinkertaiset pisteet, yhdestä jopa huonot, mutta haastattelusta täydet pisteet.. Ja pääsin sisälle.
Blaah. Kiva, että pääsin, mutta on kaikki nämä vuodet ollut sellainen olo, että pääsin sukunimellä, enkä itsenäni. Turha valittaa, mutta systeemi on mätä.
Mille taidealalle hait? Ei siis ilmeisesti ollut teatterikorkea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät näyttelijät on harvassa. Suomessa jokainen koulunsa käynyt näyttelijä on muodollisesti pätevä, eli pätevä näyttelijä. On sitten ihan eri asia osaako se oikeasti näytellä. Aito lahjakkuus taas löytää tiensä tähtiin luonnollisella tavalla, oli koulutusta tai ei.
Moni takavuosien näyttelijälegenda ei käynyt sen kummempia kouluja, vaan tuli alalle esim. harrastajateatterin kautta. Mielestäni Suomessa on menty pahasti metsään siinä, kun on ryhdytty ajattelemaan, että näyttelijäksikin pitää pätevöityä korkeakoulun kautta. Varsinkin elokuva- ja tv-tuotannoille tuosta ajattelusta on ollut todella paljon haittaa, koska niissä toimisi paremmin sellainen vähäeleinen näyttelemistyyli, joka teatterikoululaisille vaikuttaa olevan täysin vierasta.
Se on kyllä päinvastoin. Monet kouluttamattomat ryhtyy sillä siunaamalla sekunnilla näyttelemään näyttelijää kun kamera käynnistyy. Menee "pikkasen" yli. Teakissa opetetaan myös kameran edessä näyttelemistä, btw.
Vierailija kirjoitti:
Ihan omakohtainen kokemus taidealan pääsykokeista. Pääsykokeissa oli monta osiota (en enää muista kuinka monta, tästä aikaa yli 10 vuotta) ja yksi niistä oli haastattelu. Muistan, miten jännitin omia osuuksiani ja siinä käytävällä kyselin muilta pyrkijöiltä heidän taustoistaan ja yritin kartoittaa omia mahdollisuuksiani.
No, aika selvää oli, että nuo muut olivat paljon enemmän huippuja kun taas minä keskikastia. Meinasin jopa lähteä kesken pääsykoetilaisuuden kotiin, kun ajattelin vain kuluttavani sekä omaani että muiden aikaa siellä.
Suoritin kaikki osuudet ja haastattelu oli viimeinen. Se meni kuta kuinkin näin:
Minä: "Hei, minä olen Meikäläisen Maija.."
Yksi haastattelija (isäni tuttu): "No hei Maija. Niin tässä on siis Meikäläisen Maija, sukunimestä ei voi päätellä, mutta tässä on Mikko Mielikäisen tytär, kuuluisaa Mielikäisen taitelijasukua. Niin mitäs sun isällesi kuuluu? Niin ja veljillesi? Antilla on jo kaksi lasta, eikö? Ja Anterollakin on vaimo raskaana. Ihanaa. Niin sinä olet nyt täällä kulkemassa samaa polkua kuin isäsi ja veljesi. Tosi kiva!"
Toinen haastattelija: "Ahaa, olet siis Mikon tytär! Me opiskeltiin Mikon kanssa samaan aikaan täällä. Kiva tavata! Muistan kyllä, kun Mikko tapasi äitisi - ei muusta puhunutkaan sinä vuonna. Taisi piirittää sitä pitkään, ennen kuin äitisi lopulta suostui treffeille, hehheh. Hyvinhän siinä näytti käyvän lopulta!"
Kolmas haastattelija: "Musta on niin ihanaa, kun perheellä on yhteinen intohimo. On niin vaikea päästä piireihin täysin ulkopuolelta.
Jne. jne. jne. 35 minuuttia, minä en sanonut juuri sanaakaan.
Lopulta pääsykoetulokset tulivat. Olin saanut kaikista muista osioista keskinkertaiset pisteet, yhdestä jopa huonot, mutta haastattelusta täydet pisteet.. Ja pääsin sisälle.
Blaah. Kiva, että pääsin, mutta on kaikki nämä vuodet ollut sellainen olo, että pääsin sukunimellä, enkä itsenäni. Turha valittaa, mutta systeemi on mätä.
Iina Kuustonenkin on pikkuvauvan myötä löytänyt tiensä AV:lle. Kyllähän me toi tiedettiin, ja sisko tuli perässä.
Pilvi Hämäläinenhän ei päässyt teatterikorkeaan. Onkin niin mahdottoman huono näyttelijä ;DD , vai olisiko sillä jotain asian kanssa tekemistä, että ei ole sukulaisia Helsingin teatteripiireissä? Just saying...
Lista näyttelijöiden näyttelijälapsista on kieltämättä aika paljastava. Sellainen tainnut olla tilanne aina kun miettii suomalaisia näyttelijäperheitä?
Miten ne opiskelupaikat ja opintojen jälkeen teatterikiinnitykset aina meneekin tietyille henkilöille....? Niinpä.
Itselle tulee näin ensialkuun mieleen esim. KAIKKI Esko Salmisen lapset (3kpl), KAIKKI Heikki Kinnusen lapset (3kpl).
Yksikään niistä Esko Salmisen muksuista ei osaa näytellä. Se nuorin tyttö on oikea vitsi alalla.
No Roope Salminen on niin huono näyttelijäksi, ettei olis päässy teatterikouluun, vaiks olis maksettu.