hulluinta mitä tiedät konmarittajan tehneen

Vierailija kirjoitti:

Järjesti vaatekaappinsa ja laittoi roskiin rikkinäiset kuulakärkikynät.

Jestas! Miten HULLUA! :O

...mitä muuten ne kynät siellä vaatekaapissa teki?

"Samaa mieltä. Jännä ilmiö, kun elämänmuutoksia ja uudistumista halutessa tavarasta ja materiasta tulee jotenkin hirveän keskeinen väline tai "sijaiskärsijä". Kaikki paha johtuu tavarasta, ja eteenpäin menon estää tavara. Kun vaan pääsee tavarasta eroon niin sitten on kaikki taas mahdollista elämässä. Hyvin harvalla himomarittajalla tavaran karsiminen on vain sitä, vaan taustalla on joku burnout-tyyppinen kyllästyminen omaan itseen ja omaan elämään."

Tavarasta voi oikeasti tulla paha olo ja burn out-ähky. Meidät on kasvatettu materialistisessa maailmassa, ollaan opittu että oikea nautinto ja onni tulee siitä kun shoppaillaan ja omistetaan mahdollisimman paljon. Hemmottelemme itseämme isoissa ostoskeskuksissa ja opetamme lapsemmekin siihen, ensin shoppaillaan ja sitten syödään jotain hyvää. Itsekin opin tähän, isäni oli alkoholisti ja äitini kanssa pakenimme pahaa oloa varmaankin shoppailuun.

Nyt ihmiset alkavatkin huomata että onni ei tulekaan tavarasta ei vaikka sitä kuinka omistaisi. Virikkeitä aisteille ja aivoille tulee joka tuutista yötä päivää ja kotikin tursuaa ja sen ylläpito vie kaiken ajan. Ei ihmekään että zen-harmonia(aikaisemmin mainittu kumiseva tyhjyys)alkaa viehättämään.

Itse olen raivaillut äitini jälkiä jo useita vuosia, seuraan bookissa Konmari ja muitakin ryhmiä. Itse tykkään seesteisestä kodista, ihan jo siksikin että olen niin monta vuotta tavaraa raivannut kuolinpesistä että olen niin uupunut tavaroiden roudaamiseen.

Huvittaa että niin monelle nousee viha pintaan kun toiset raivaa. Ehkä kyse on siitä että kun ihmisen aivot ovat tottuneet pitämään tavarankeräilyä turvallisena, tuo turvallisuudentunne vaarantuu kun joku kertoo että saakin elämäänsä iloa jostain muusta kuin tavarasta.

Minulla on tavarasta tyhjä koti, mutta ei kumisevan tyhjä. Täällä mahtuu tanssimaan ja musisoimaan! Itselleni ei ole sohvaa eikä tv:tä ollut 10 vuoteen, sillä haluan elämältäni jotain muutakin. Minulle tuolla sohvalla eläminen edustaa kumisevan tyhjää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin kertoa oman Konmaritarinani. Vuosi sitten luin kirjan ja sen jälkeen raivasin omat ja lapsen (kolmevuotias, joten lienee luvallista) tavarat. Miehen tavaroihin en koskenut. Mitään pois laittamaani en ole kaivannut (en tosin koskaan ole ollut mikään varsinainen hamsteri, mutta kyllä sitä vaan kaikkea kertyy, jos ei aktiivisesti laita samalla pois. En myöskään laittanut pois, jos tavaralla edelleen oli mulle käyttöarvoa, vaikka olisikin ollut ruma). Vaatteita on ehkä edelleen liikaa, mutta toisaalta vuoteen en ole mitään ostanutkaan. Mennään nyt näillä ja antaa loppujen poistumisten tulla luonnollisesti hajoamisen myötä. 

Siivouspäivänä otan rätin esiin ja alan pyyhkiä pölyjä (sen sijaan. että ensin menee tunti kasojen raivaamiseen kuten ennen). Edelleen taistelen tavaroiden heti paikalleen laittamisen kanssa, mutta toivottavasti asiasta tulee vielä rutiini. Tiedän tarkalleen missä tavarani ovat ja arki on oikeasti helpottunut selvästi. (Ja nyt joku valopää tulee kertomaan miten mulla on kaikki ollut aina paikallaan ihan ilman mitäään Konmaria; kivat sulle, mutta kun kaikki ei aina kaikille ole niin itsestään selvää). Miehellä on edelleen kaikki aina hukassa. Jatkuva kitinä, kun jotain ei löydy ja kuulemma mun kuuluisi auttaa etsimisessä. En enää auta, koska ei ole mun homma tuhlata aikaa siihen jatkuvaan laatikkojen läpikäymiseen, kun ei toinen viitsi tehdä mitään asialle. Ja pystyviikkaus on parasta ikinä. Laatikosta näkee heti kaikki vaatteet ja sieltä vaan nappaa sopivimman :).

Konmarilla ei ole ollut käytössää vaatekaappia, siksi ei kai tiedä, että vaatteet näkee myös hyllylle viikattuina. Pysyykö vaate paremmin kuosissaan pystyviikattuna vai vaakatasossa? Veikkaan jälkimmäistä. En ihan heti keksi, milla tavalla pystis olisi parempi?

Vaakatasoon viikkaaminen ja pinoaminen voi toki toimia jos siinä pinossa on vain samanlaisia vaatteita. Mutta ihmisten vastekaapissa tuppaa olemaan erilaisia vaatteita ja jos siitä pinosta vetää välistä sen lempipaidan, niin yleensä mukana lähtee pari muutakin (jotka uudelleen viikkaamisen sijaan heitetään mytyssä kaappiin tai jätetään siihen lattialle). Pystyyn viikattuna ei tarvitse alkaa taiteilemaan kun valitsee vaatekappaletta ja ne seisoo pystyssä ilman tukeakin.

Lisäksi pinotessa pinkan alimmaiseen kohdistuu painetta, tulee ryppyjä jne.. Pystyyn viikattuna ei ole ongelmaa, kunhan laatikkoa ei ole ahdettu liian täyteen.

Nostan toisella kädellä ne vaatteet siististi viikattuna, jotka ovat haluamani paidan päällä ja toisella otan haluamani. Heitän sä gylle valitsemani paidan ja laitan ne toisella kädellä nostamani paikoilleen siistiin pinoon. Ei tule sotkuisia pinoja, eikä ikinä ole ne alimmatkaan vaatteet olleet rypyssä, jos on helposti ryppyyntyvää materiaalia, menee sellaisen vaatteet hengarille.

Heitti perimänsä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat valokuvat ja asiakirjat roskikseen. Olisi idiootti lahjoittanut ne vaikka paikalliseen kotiseutuarkistoon.  Suututti kun kuulin asiasta!

Vierailija kirjoitti:

Heitti perimänsä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat valokuvat ja asiakirjat roskikseen. Olisi idiootti lahjoittanut ne vaikka paikalliseen kotiseutuarkistoon.  Suututti kun kuulin asiasta!

Oli varmaan lukenut Isosta Kirjasta, ettei tavaraa saa lahjoittaa...

Mulle konmaritus toi selkeyttä ja ainakin nyt tuntuu että uudet ostokset on mennyt enemmän nappiin, enkä ostele sitä sun tätä vaan kokoajan. Olin ennen ihan shoppailuaddikti ja ostelin ihan mitä sattuu... Noh olen ehkä vieläkin. Mutta aamutkin on helpompia kun vaihtoehdot on minimissä ja huonot vaatteet ja meikit on heitetty pois. Ja pidän kodistani näin enemmän.

Heitin vaan tavaraa mistä en pitänyt. Vielä on paljon sellaista mutta jätesäkit loppui kesken :D loppuja heittelen pikkuhiljaa...

Porukka konmarittaa syksyisin ja keväisin suursiivouksen yhteydessä? Jos ymmärtää ytimen ajatuksesta, niin ei tarvitse enää suursiivouksia. Järjestys on jatkuva, pysyvä olotila.

Parinkin tiedän, jotka ovat polttaneet kaikki valokuvat. Vaikea uskoa, ettei koskaan rupea kaduttamaan. Samoin ihmetyttää miltä lapsista tuntuu kun äiti polttaa takassa heidän tarha- ja koulukuviaan. Meidän lapsille ne ainakin ovat tärkeitä ja niitä säännöllisesti katsotaan ja ihastellaa. Kuinka oman lapsen kuvat ja lapsen ylpeys niistä ei tuota iloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin kertoa oman Konmaritarinani. Vuosi sitten luin kirjan ja sen jälkeen raivasin omat ja lapsen (kolmevuotias, joten lienee luvallista) tavarat. Miehen tavaroihin en koskenut. Mitään pois laittamaani en ole kaivannut (en tosin koskaan ole ollut mikään varsinainen hamsteri, mutta kyllä sitä vaan kaikkea kertyy, jos ei aktiivisesti laita samalla pois. En myöskään laittanut pois, jos tavaralla edelleen oli mulle käyttöarvoa, vaikka olisikin ollut ruma). Vaatteita on ehkä edelleen liikaa, mutta toisaalta vuoteen en ole mitään ostanutkaan. Mennään nyt näillä ja antaa loppujen poistumisten tulla luonnollisesti hajoamisen myötä. 

Siivouspäivänä otan rätin esiin ja alan pyyhkiä pölyjä (sen sijaan. että ensin menee tunti kasojen raivaamiseen kuten ennen). Edelleen taistelen tavaroiden heti paikalleen laittamisen kanssa, mutta toivottavasti asiasta tulee vielä rutiini. Tiedän tarkalleen missä tavarani ovat ja arki on oikeasti helpottunut selvästi. (Ja nyt joku valopää tulee kertomaan miten mulla on kaikki ollut aina paikallaan ihan ilman mitäään Konmaria; kivat sulle, mutta kun kaikki ei aina kaikille ole niin itsestään selvää). Miehellä on edelleen kaikki aina hukassa. Jatkuva kitinä, kun jotain ei löydy ja kuulemma mun kuuluisi auttaa etsimisessä. En enää auta, koska ei ole mun homma tuhlata aikaa siihen jatkuvaan laatikkojen läpikäymiseen, kun ei toinen viitsi tehdä mitään asialle. Ja pystyviikkaus on parasta ikinä. Laatikosta näkee heti kaikki vaatteet ja sieltä vaan nappaa sopivimman :).

Konmarilla ei ole ollut käytössää vaatekaappia, siksi ei kai tiedä, että vaatteet näkee myös hyllylle viikattuina. Pysyykö vaate paremmin kuosissaan pystyviikattuna vai vaakatasossa? Veikkaan jälkimmäistä. En ihan heti keksi, milla tavalla pystis olisi parempi?

Vaakatasoon viikkaaminen ja pinoaminen voi toki toimia jos siinä pinossa on vain samanlaisia vaatteita. Mutta ihmisten vastekaapissa tuppaa olemaan erilaisia vaatteita ja jos siitä pinosta vetää välistä sen lempipaidan, niin yleensä mukana lähtee pari muutakin (jotka uudelleen viikkaamisen sijaan heitetään mytyssä kaappiin tai jätetään siihen lattialle). Pystyyn viikattuna ei tarvitse alkaa taiteilemaan kun valitsee vaatekappaletta ja ne seisoo pystyssä ilman tukeakin.

Lisäksi pinotessa pinkan alimmaiseen kohdistuu painetta, tulee ryppyjä jne.. Pystyyn viikattuna ei ole ongelmaa, kunhan laatikkoa ei ole ahdettu liian täyteen.

Mulla on kaikki paidat henkareissa, en ole vaihtanut pystyviikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Porukka konmarittaa syksyisin ja keväisin suursiivouksen yhteydessä? Jos ymmärtää ytimen ajatuksesta, niin ei tarvitse enää suursiivouksia. Järjestys on jatkuva, pysyvä olotila.

Mulle ainakin suursiivous tarkottaa siivoamista eli pesen kaapit, ikkunat, kaakelit, kaikki mahdolliset ja mahdottomat nurkat joihin ei viikkosiivouksen yhteydessä tule koskettua. En ymmärrä miten konmaritus poistaisi siivouksen tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Porukka konmarittaa syksyisin ja keväisin suursiivouksen yhteydessä? Jos ymmärtää ytimen ajatuksesta, niin ei tarvitse enää suursiivouksia. Järjestys on jatkuva, pysyvä olotila.

Kuolema on jatkuva, pysyvä olotila. T. Kahden päiväkoti-ikäisen lapsen vaatteista, leluista ja harrastusvälineistä vastuussa oleva äiti, joka ei kerkeä käsilaukkuja kiitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakatasoon viikkaaminen ja pinoaminen voi toki toimia jos siinä pinossa on vain samanlaisia vaatteita. Mutta ihmisten vastekaapissa tuppaa olemaan erilaisia vaatteita ja jos siitä pinosta vetää välistä sen lempipaidan, niin yleensä mukana lähtee pari muutakin (jotka uudelleen viikkaamisen sijaan heitetään mytyssä kaappiin tai jätetään siihen lattialle). Pystyyn viikattuna ei tarvitse alkaa taiteilemaan kun valitsee vaatekappaletta ja ne seisoo pystyssä ilman tukeakin.

Lisäksi pinotessa pinkan alimmaiseen kohdistuu painetta, tulee ryppyjä jne.. Pystyyn viikattuna ei ole ongelmaa, kunhan laatikkoa ei ole ahdettu liian täyteen.

Tota vaatteiden pinoista mylläämistä tekee meillä vain lapset. Kyllä nyt herranen aika aikuiset ihmiset osaa kaapista ottaa vaatteet nätisti pinosta. Meillä ainkin onnistuu ilman ongelmia ja henkarissakin roikkuu oikein hyvässä järjestyksessä vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä heitin jo vuosia sitten menemään kaikki muistot, mitä olin säästellyt. Päiväkirjat kalenterit, runovihkot yms. nuoruuden jutut. Yhä edelleen olen ihan suunnattoman helpottunut siitä, että ne ovat poissa. Ymmärrän Kondoa oikein hyvin tässä suhteessa ja tunnen ehkä hiukan sääliä niitä kohtaan, jotka jäävät tavaraan kiinni.

Säälit niitä, joille muistolaatikon selailu tuo mieleen onnellisia muistoja?

Kyllä, koska itse keskityn mieluummin tulevaisuuteen. Mennyt on mennyttä, ei aina niin onnellistakaan ja se mitä tahdon muistaa on jo päässäni. Kuulostaa varmaan oudolta, jos haluaa takertua niihin muisteluihin.

Kuulostaa aika kurjalta elämältä, jos ei pysty edes kuvittelemaan jonkun muun nauttivan esim. vanhojen valokuvien katselusta.

En ole puhunut valokuvista mitään ja niitä en ole marittanut. Toki senkin voisin tehdä ja karsia osan pois. Minä puhuin päiväkirjoista ym. muistoista ja toki voin ymmärtää, että joku siitä nauttii. Itse olen vain helpottunut, kun pääsin niistä eroon. Aiemmin kuvittelin, että ne "kuuluu" säilyttää. Nyt ymmärrän, että näin on parempi.

Oon samaa mieltä sun kanssa. 50 vuotta olen niitä raahannut mukana joka muutossa, ja nyt ne lähtee. Tajusin, etten edes itse jaksa lukea vanhoja päiväkirjojani, ja enimmäkseen niistä tulee vähän huono olo. En halua että lapsi lukee niitä, enkä usko että on öapsenlapsiakaan. Ovat joutavanpäiväistä terapiaa ja vslitusta, ei edes mitään mielenkiintoista ajankuvaa. Turhaa painolastia.

Vierailija kirjoitti:

Porukka konmarittaa syksyisin ja keväisin suursiivouksen yhteydessä? Jos ymmärtää ytimen ajatuksesta, niin ei tarvitse enää suursiivouksia. Järjestys on jatkuva, pysyvä olotila.

Ei oo perheessä jossa on lapsia. Joka syksy ja kevät on taas koko vaatevarasto jäänyt pieneksi, luistimia ja ehkä polkupyörää myöten. Uudet on hankittava ja haalittava jostain. Pelit ja sarjakuvat on luettu ja uusia on hankittu. Kotiin on kannettu vuoden kiintiö piirustuksia, askartelua, pääsiäistipuja ja käsitöitä. Elämä on jatkuvaa prosessia tulevan ja lähtevän tavaran kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri heitti pois kaikki ei iloa tuottavat vaatteet. Oli kesä. Sit kauhistui kun tuli syksy ja ei mitään talvikamaa eikä kenkiä. Tuli kalliiksi

Kaverisi on henkisesti lapsen tasolla?

Olen lukenut kaikki Konmari-kirjat ja halusin alussa innostuneena "marittaa" mutta tajusin että olen tiukempi tavaroideni kanssa ollut aina kuin tämä Marie Kondo. Ei ollut mitään maritettavaa kun en ole säilönyt mitään tavaraa, en vaikka vanhempani ovat kuolleet ja isovanhemmat joilta jäi paljon. Myin ja lahjoitin kaiken aikanaan. 

Yritin myös tuota viikkausta mutta minulla on liian vähän tavaraa jotta se olisi ollut esteettisen näköistä joten kaikki vaatteemme ovat ns.esillä henkareissa ja hyllyillä yhdessä vaatehuoneessa joka on aina tiptop-siisti eikä tupaten täynnä. Minua ällöttää ne rivit jotka on maritettu kaappeihin. Näyttävät ihan varastokirppikseltä esteetikaltaan. 

Konmari ei ole minimalismia vaan populismia.

siiris kirjoitti:

Olen lukenut kaikki Konmari-kirjat ja halusin alussa innostuneena "marittaa" mutta tajusin että olen tiukempi tavaroideni kanssa ollut aina kuin tämä Marie Kondo. Ei ollut mitään maritettavaa kun en ole säilönyt mitään tavaraa, en vaikka vanhempani ovat kuolleet ja isovanhemmat joilta jäi paljon. Myin ja lahjoitin kaiken aikanaan. 

Yritin myös tuota viikkausta mutta minulla on liian vähän tavaraa jotta se olisi ollut esteettisen näköistä joten kaikki vaatteemme ovat ns.esillä henkareissa ja hyllyillä yhdessä vaatehuoneessa joka on aina tiptop-siisti eikä tupaten täynnä. Minua ällöttää ne rivit jotka on maritettu kaappeihin. Näyttävät ihan varastokirppikseltä esteetikaltaan. 

Konmari ei ole minimalismia vaan populismia.

Sama havainto minullakin. Molemmat kirjat on luettu mielenkiinnosta, ja oivalsin myös, että minulla ei ole yhtään iloa tuottavia tavaroita. Omistan toki kaikenlaista, mistä on välillisesti iloa. Sohvalla loikoilu on mukavaa, omistan imartelevia vaatteita ja Fiskarsin saksilla on hyvä leikata jotain, mutta helpostihan nuo olisivat korvattavissa. Olisi tosin aikaa kuluttavaa ja ärsyttävää etsiä korvaajia. Ei-tunnepitoinen suhtautuminen tavaraan jo itsessään pitää tavaramäärän kurissa, koska tavaroiden hankkimiseenkaan ei viitsi käyttää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakatasoon viikkaaminen ja pinoaminen voi toki toimia jos siinä pinossa on vain samanlaisia vaatteita. Mutta ihmisten vastekaapissa tuppaa olemaan erilaisia vaatteita ja jos siitä pinosta vetää välistä sen lempipaidan, niin yleensä mukana lähtee pari muutakin (jotka uudelleen viikkaamisen sijaan heitetään mytyssä kaappiin tai jätetään siihen lattialle). Pystyyn viikattuna ei tarvitse alkaa taiteilemaan kun valitsee vaatekappaletta ja ne seisoo pystyssä ilman tukeakin.

Lisäksi pinotessa pinkan alimmaiseen kohdistuu painetta, tulee ryppyjä jne.. Pystyyn viikattuna ei ole ongelmaa, kunhan laatikkoa ei ole ahdettu liian täyteen.

Tota vaatteiden pinoista mylläämistä tekee meillä vain lapset. Kyllä nyt herranen aika aikuiset ihmiset osaa kaapista ottaa vaatteet nätisti pinosta. Meillä ainkin onnistuu ilman ongelmia ja henkarissakin roikkuu oikein hyvässä järjestyksessä vaatteet.

Mä taidan olla jäänyt lapsen tasolle, kun mä en vaan osaa pitää vaatekaappia siistinä. Aika ajoin siivoan kaapin ja viikkaan vaatteet uudestaan, mutta jo parissa päivässä se on uudestaan hyrskyn myrskyn. Vaatteitakin olen jo karsinut, kun ajattelin sekasorron johtuvan vaatteiden paljoudesta, mutta eipä tuo hirveästi auttanut. Enpä jaksa edes enää välittää. Vaikka meneehän sitä joskus turhaa aikaakin siihen tietyn vaatteen etsintään. Ja toisinaan saattaa löytää vaatteen, jota ei edes muistanutkaan. Se on tavallaan hauskaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakatasoon viikkaaminen ja pinoaminen voi toki toimia jos siinä pinossa on vain samanlaisia vaatteita. Mutta ihmisten vastekaapissa tuppaa olemaan erilaisia vaatteita ja jos siitä pinosta vetää välistä sen lempipaidan, niin yleensä mukana lähtee pari muutakin (jotka uudelleen viikkaamisen sijaan heitetään mytyssä kaappiin tai jätetään siihen lattialle). Pystyyn viikattuna ei tarvitse alkaa taiteilemaan kun valitsee vaatekappaletta ja ne seisoo pystyssä ilman tukeakin.

Lisäksi pinotessa pinkan alimmaiseen kohdistuu painetta, tulee ryppyjä jne.. Pystyyn viikattuna ei ole ongelmaa, kunhan laatikkoa ei ole ahdettu liian täyteen.

Tota vaatteiden pinoista mylläämistä tekee meillä vain lapset. Kyllä nyt herranen aika aikuiset ihmiset osaa kaapista ottaa vaatteet nätisti pinosta. Meillä ainkin onnistuu ilman ongelmia ja henkarissakin roikkuu oikein hyvässä järjestyksessä vaatteet.

Mä taidan olla jäänyt lapsen tasolle, kun mä en vaan osaa pitää vaatekaappia siistinä. Aika ajoin siivoan kaapin ja viikkaan vaatteet uudestaan, mutta jo parissa päivässä se on uudestaan hyrskyn myrskyn. Vaatteitakin olen jo karsinut, kun ajattelin sekasorron johtuvan vaatteiden paljoudesta, mutta eipä tuo hirveästi auttanut. Enpä jaksa edes enää välittää. Vaikka meneehän sitä joskus turhaa aikaakin siihen tietyn vaatteen etsintään. Ja toisinaan saattaa löytää vaatteen, jota ei edes muistanutkaan. Se on tavallaan hauskaakin.

Täällä toinen samanlainen. Tuskastuin siihen, kun usein en löytänyt jotain tiettyä toppia just kun sitä tarvin ja sitten usein löysin vaatteita joita en tiennyt olevan olemassakaan :D KonMari ratkaisi mulla tämän ongelman, vaikka sitä täällä niin haukutaankin. Nyt on vuoden verran pysyneet kaapit järjestyksessä ihan kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttava heitti pois kaikki muun väriset vaatteet paitsi valkoiset, mustat, harmaat, beiget ja oikein vaaleat vaaleanpunaiset. Omastaan ja teinityttönsä kaapista. Voitte arvata, että syttyi sota äidin ja tytön välille.

Konmaritti se tuttava muutakin taloudestaan, mutta minusta tuo vaatteisiin kajoaminen oli ehkä "hulluinta".

Tällä tuttavallani on mielenterveystaustaa, ja on persoonana aika altis tällaisille marituksen kaltaisille asioille, joihin voi "hurahtaa". Hurahti kerran esim. mehustamiseen, ja yritti korvata kaiken perheensä ruuan erilaisille mehuilla.

Eli syy oli konmarissa, eikä ystäväsi mielenterveydessä? Onnea, ansaitset av-mitalin.