hulluinta mitä tiedät konmarittajan tehneen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vei sohvan, telkkarin ja tietokoneen kierrätykseen. Teinit ei ollut riemuissaan äidin puuhista.

Onko joku muka tehnyt näin?

Tottakai. Av-mamman näkymätön ystävä teki juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Marie Kondon uusavuttomilta imbesilleiltä (joita on maailmassa paljon) keräämät miljoonat varmaan ihan säkenöivät ilosta hänen pankkitilillään.

Kivaa shoppailurahaa Marielle  pitkäksi aikaa.

( Miksi muuten ranskalainen etunimi naisella, joka tuskin osaa muuta kieltä kuin sitä japaniaan ?)

Kertoiko hän julkisuudessa itsestään mitään todellista ?

Feikki-ämmä läpeensä asti .

Myyntitaito ja oikean markkinaraon asiassa  haistaminen  vain erinomaisen  hyvä.

Harvoin tulee tältä palstalta luettua näin rasistista, avoimen kateellista ja wt-tasoista kommenttia kuin tämä tässä.

siiris kirjoitti:

Olen lukenut kaikki Konmari-kirjat ja halusin alussa innostuneena "marittaa" mutta tajusin että olen tiukempi tavaroideni kanssa ollut aina kuin tämä Marie Kondo. Ei ollut mitään maritettavaa kun en ole säilönyt mitään tavaraa, en vaikka vanhempani ovat kuolleet ja isovanhemmat joilta jäi paljon. Myin ja lahjoitin kaiken aikanaan. 

Yritin myös tuota viikkausta mutta minulla on liian vähän tavaraa jotta se olisi ollut esteettisen näköistä joten kaikki vaatteemme ovat ns.esillä henkareissa ja hyllyillä yhdessä vaatehuoneessa joka on aina tiptop-siisti eikä tupaten täynnä. Minua ällöttää ne rivit jotka on maritettu kaappeihin. Näyttävät ihan varastokirppikseltä esteetikaltaan. 

Konmari ei ole minimalismia vaan populismia.

Ei kai kukaan ole Konmaria minimalismiksi väittänytkään :D

Mulle toi konmari antoi tavallaan luvan tai kannusti heittämään ikäviä tavaroita pois, joita jostain velvollisuudentunnosta säilytin. Lahjaksi saatuja, toisten vanhoja väärän kokoisia vaatteita jne. Tuli kevyempi olo. Jännä tunne. Vaatteet oli rullalla hetken aikaa mutta tällä hetkellä roikkuvat henkareissa. En oikein oppinut sitä oikeaa rullaustapaa koska vaatteisiin tuli ryppyjä, mutta niin oli ehkä helpompi hahmottaa vaatteet ja löytää yhteensopivia asuja. 

Konmarissa ei kyllä millään sivulla käsketty heittämään miestä pois tai remontoimaan asuntoa niinkuin täällä jonkun tuttava oli tehnyt. Eikä käsketty säästämään vaan tietyn värisiä vaatteita. Oikeastaan sen sanomana oli kannustaa heittämään vain ei-iloa tuottavat tavarat pois ja sitten oli muutamia järjestelyvinkkejä, varsinkin siinä toisessa kirjassa. Kyllä minä säästin sakset, koska ne tuottavat iloa minulle silloin kun tarvitsen niitä ja haluan leikata jotain :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marie Kondon uusavuttomilta imbesilleiltä (joita on maailmassa paljon) keräämät miljoonat varmaan ihan säkenöivät ilosta hänen pankkitilillään.

Kivaa shoppailurahaa Marielle  pitkäksi aikaa.

( Miksi muuten ranskalainen etunimi naisella, joka tuskin osaa muuta kieltä kuin sitä japaniaan ?)

Kertoiko hän julkisuudessa itsestään mitään todellista ?

Feikki-ämmä läpeensä asti .

Myyntitaito ja oikean markkinaraon asiassa  haistaminen  vain erinomaisen  hyvä.

Harvoin tulee tältä palstalta luettua näin rasistista, avoimen kateellista ja wt-tasoista kommenttia kuin tämä tässä.

Missä sinä kommentissani muka mitään 'rasistista' näet ?! En sanonut yhtään  mitään tuon rva Kondon rodusta.

Se ,että aniharvat japanilaiset  osaavat mitään muuta kuin englantia ehkä jollain tavalla,on ihan pelkkä tosiasia.

Tuo sinun "white trash"-lyhenteesi ja minulle tarjoamasi leima sen sijaan, on kyllä mitä  rasistisinta leimaamista ja osoittelua.

Se esti sinua huomaamasta mitä todellisuudessa itse  kritisoin,ilmiön pinnallisuutta ja rahan lypsämistä ihmisiltä jotka eivät osaa ajatella ja hoitaa siivoamisen ja valmiiden paikkojensa ja kodin  säilytystilojensa  yksinkertaisia ratkaisuja ja  omaan elämiseensä liittyviä asioita kotonaan ihan  itse.

Oma-aloitteisesti ja omatoimisesti,vain oma  käytännöllinen järkensä apunaan.

Ei, tarvitaan joku idän ihme ja siivoususkonto jolla se saadaan onnistumaan  ! 

Uskonto joka tuotteistetaan ja markkinoidaan tehokkaasti . Jos se onnistuu,niin sitten siihen uskotaan eikä sitä saisi 'kateelliset' arvostella.(olisiko sekin sitten vain kateutta,jos arvostelisi esim. jonkun Toyotan huolto-oppaan usein sekaannusta herättäviä ohjeita ?

Onhan silläkin painotuotteella  tehty rahaa ?) Mielestäni kuluttaja saa arvostella vapaasti kaikkia markkinoilla olevia tuotteita ja noin tuotteistettuja  kirjojakin voi arvostella. Ei sillä ole mitään tekemistä kateuden kanssa.

Kateudella ei tunnetusti saa edes lottovoittoa,mutta joku voi kyllä  onnistua veikkaamaan oikein imbesillien määrän maailmassa,kirjoittamaan juuri heille sopivaa tekstiä ja kuittaamaan 'lottovoittonsa' omatoimisesti sitä kautta, ihan virallisen loton ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vei sohvan, telkkarin ja tietokoneen kierrätykseen. Teinit ei ollut riemuissaan äidin puuhista.

Onko joku muka tehnyt näin?

                                                                                                                 EI. VAAN AKKA  JA TEINI HEIVATTIIN VITTUUN.

Minusta on harmillista, että jotkut heittää hyvää uutta tavaraa surutta roskiin.

Naapurini tekee sitä. Joskus oli laittanut 120€ taulun uuden taulun roskiin, jossa oli vielä hintalappukin.

Otin talteen, mutta vien kierrätykseen vaikka kaunis taulu onkin. Taas oli heitetty hyvää tavaraa roskiin... Olisi tehnyt mieli noukkia ne sieltä ja viedä kierrätykseen, mutta en kehdannut.

perskärpänen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Konmittari on se otus joka sikiää homo kommunistin perseessä.

No saitko tuon viisaan kommenttisi esittämisestä nyt suurtakin tyydytystä ? Kivoja sanoja sait esittää ...olit ihan verbaalin innovatiivinenkin tuossa ja loit ihan  uusia käsitteitä. Nero sinä olet varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka konmarittaa syksyisin ja keväisin suursiivouksen yhteydessä? Jos ymmärtää ytimen ajatuksesta, niin ei tarvitse enää suursiivouksia. Järjestys on jatkuva, pysyvä olotila.

Mulle ainakin suursiivous tarkottaa siivoamista eli pesen kaapit, ikkunat, kaakelit, kaikki mahdolliset ja mahdottomat nurkat joihin ei viikkosiivouksen yhteydessä tule koskettua. En ymmärrä miten konmaritus poistaisi siivouksen tarpeen.

Viikkosiivousta ei ole, koko ajan tehdään vähän, mistään ei tule isoa rasittavaa projektia. Tämä todella toimii.

Tässä on käynyt vähän samalla lailla kuin karppauksen kanssa aikoinaan ; ihmiset touhuaa, vaatii ja painostaa suuntaan ja toiseen, kellään ei mitään hajua mistä hommassa on kyse, sokea taluttaa sokeaa.

Ei KonMarin pääasia ole karsiminen, vaan järjestäminen. Kaikista tärkeintä on etsiä jokaiselle tavararyhmälle paikka, josta sen ryhmän tavarat helposti ja nopeasti löytyvät ja järjestää ne tavarat sinne. Jos käyt läpi jokaisen omistamasi tavaran, vaikka muutaman kuukauden kuluessa, ja toteat että niistä jokainen on sinulle iloa tuottava tai tarpeellinen, voit ihan hyvin säilyttää kaiken. Sen, mitä menee roskikseen tai kiertoon, päätät sinä yksin. Ketään ei kiinnosta, tuottavatko toisten ihmisten tavarat sinulle iloa vai eivät, joten niitä et voi KonMarittaa.

Monet kritisoivat esim. muiden omien vanhojen päiväkirjojen ja/tai valokuvien säilytystä tai poisheittämistä. Kukaan ulkopuolinen ei voi vaikuttaa toisen ihmisen tekemiin ratkaisuihin. Jos henkilö on todennut että tavarat tuovat mieleen huonoja muistoja, ja ovat sen lisäksi vielä tarpeettomia, tuntuu loogiselta heittää ne ulos asunnosta. Moni säilöö paniikinomaisesti esim. niitä vanhoja päiväkirjoja, mutta hyvin harva niitä oikeasti lukee. Tämä johtuu siitä, että ihminen nyt pääsääntöisesti tekee ja lukee asioita joista hän pitää. Jos päiväkirjoja ei ole pläräilty viimeisten kymmenen vuoden aikana, niin eipä niin tehdä seuraavaankaan kymmeneen vuoteen. Mutta jos on epävarma niin kannattaa ensin karsia sellaiset tavarat joiden tarpeettomuudesta on varma. Päiväkirjoille voi vaikka varata oman hyllyn kaapista tai lipastosta. Asiaan voi palata vuoden-parin jälkeen ja katsoa tarviittiinko näitä muistoja vai ei. Ei tarvittu, mutta toki edelleen voi hyvin säilöä nuo jutut jos vielä mietityttää. Ja sitä rataa.

KonMarituksessa ei ole mitään pakkoja, toimit ihan oman intuitiosi mukaan. Juuri siksi kehotetaan ottamaan esineet käteen yksitellen ja oikeasti katsomaan ja tunnustelemaan niitä. Useimmista asioista tulee silloin suora "haluan pitää tämän/en halua pitää tätä"-reaktio, ja niiden mukaan on helppo toimia. Jos epäilyttää niin säästä ja palaa asiaan vuoden päästä.

Tavan, pakon tai ulkopuolisen paineen takia ei kukaan voi ruveta tavaroita säilömään, siihen on harvalla ihmisellä tiloja. Jokainen päättää omasta elämästään ja asunnostaan itse.

Ihan kuin Marie Kondo olisi joku diktaattori joka pakottaa heittämään rakkaat ja tarpeelliset tavarat roskiin :D

Katos, sen takia se Marittajat kyselee oletko lukenut sitä kirjaa edes, koska vaikutat idiootilta kun avaat suusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marie Kondon uusavuttomilta imbesilleiltä (joita on maailmassa paljon) keräämät miljoonat varmaan ihan säkenöivät ilosta hänen pankkitilillään.

Kivaa shoppailurahaa Marielle  pitkäksi aikaa.

( Miksi muuten ranskalainen etunimi naisella, joka tuskin osaa muuta kieltä kuin sitä japaniaan ?)

Kertoiko hän julkisuudessa itsestään mitään todellista ?

Feikki-ämmä läpeensä asti .

Myyntitaito ja oikean markkinaraon asiassa  haistaminen  vain erinomaisen  hyvä.

Ovat muotinimiä siinä missä täälläkin perinteisistä suomalaisista poikkeavat nimet.

Kondon oikea etunimi on Mariko. Lienee länkkärimarkkinoille suunnattu myyntinimi tuo Marie.

Kyllä Mariekin voi olla ihan japanilainen nimi (vaikka Kondon nimi ei ilmeisesti oikeasti olekaan Marie). Mulla oli Japanissa vaihtariaikoina Marie niminen tyttö rinnakkaisluokalla. Lausutaan silleen suomalaisittain ma-ri-e ja oli ihan kanji-merkeillä kirjoitettu.

Kaikista hulluinta on se, kun tuttuni pääsi itsetutkiskelun jälkeen eroon huonoja muistoja pursuavista tavaroista, epäsopivista vaatteista, rumista koriste-esineistä, risoista ja haisevista kengistä ja epämiellyttävistä huonekaluista. Monet näistä olivat olleet lahjoja sukulaisilta, joita hän ei siksi hennonnut aiemmin poistaa asunnosta. Hän voi nyt paremmin, tajuttuaan että hänen elämänsä kuuluu yksin hänelle, muiden mielipiteillä ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista hulluinta on se, kun tuttuni pääsi itsetutkiskelun jälkeen eroon huonoja muistoja pursuavista tavaroista, epäsopivista vaatteista, rumista koriste-esineistä, risoista ja haisevista kengistä ja epämiellyttävistä huonekaluista. Monet näistä olivat olleet lahjoja sukulaisilta, joita hän ei siksi hennonnut aiemmin poistaa asunnosta. Hän voi nyt paremmin, tajuttuaan että hänen elämänsä kuuluu yksin hänelle, muiden mielipiteillä ei ole väliä.

No kykenevätkö mitkään esineet (tai niiden järjestys asunnossa) sitten jotenkin 'riistämään' tuon 'oman elämän' keneltäkään ?

Tai myöskään  estämään sen itsestäänselvän tosiasian tajuamisen,ettei kukaan voi lopultakaan mitenkään (joskus lahjoittamiensa esineiden kautta) toisten ihmisten  ajattelua ja tunteita hallita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista hulluinta on se, kun tuttuni pääsi itsetutkiskelun jälkeen eroon huonoja muistoja pursuavista tavaroista, epäsopivista vaatteista, rumista koriste-esineistä, risoista ja haisevista kengistä ja epämiellyttävistä huonekaluista. Monet näistä olivat olleet lahjoja sukulaisilta, joita hän ei siksi hennonnut aiemmin poistaa asunnosta. Hän voi nyt paremmin, tajuttuaan että hänen elämänsä kuuluu yksin hänelle, muiden mielipiteillä ei ole väliä.

No kykenevätkö mitkään esineet (tai niiden järjestys asunnossa) sitten jotenkin 'riistämään' tuon 'oman elämän' keneltäkään ?

Kyllä. Jos joka kerta nähdessäsi tädiltä saamasi vaasin muistat sen häpeän ja nöyryytyksen. Jos vaatekaapissa roikkuva mekko tuo mieleen exän, joka löi sinua. Jos äitisi ostamat lautaset tuovat vain surua mieleen, jne.

Kun olet poistanut nämä esineet, mieli on kumman kevyt.

Siis jooo... Ihan kiva, että ihmiset vähän miettivät, mihin tarvitsevat kaikkea sitä materiaa, jota ovat ympärilleen haalineet. Mutta onhan se nyt totta, että tämä on vain yksi keino hallita ahdistusta ja ylläpitää kontrollia elämässään. Siitä saa varmaan helpostusta vähäksi aika. Toivottavasti Mariko tekee jatko-osan toisensa jälkeen, niin tulee aina jotain uutta tilalle sitten, kun "elämä on järjestyksessä".

Aivan mielettömän hyvä rahasampo tämä konmaritus. Ei mikään tyhmä nainen tuo kirjailija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin kertoa oman Konmaritarinani. Vuosi sitten luin kirjan ja sen jälkeen raivasin omat ja lapsen (kolmevuotias, joten lienee luvallista) tavarat. Miehen tavaroihin en koskenut. Mitään pois laittamaani en ole kaivannut (en tosin koskaan ole ollut mikään varsinainen hamsteri, mutta kyllä sitä vaan kaikkea kertyy, jos ei aktiivisesti laita samalla pois. En myöskään laittanut pois, jos tavaralla edelleen oli mulle käyttöarvoa, vaikka olisikin ollut ruma). Vaatteita on ehkä edelleen liikaa, mutta toisaalta vuoteen en ole mitään ostanutkaan. Mennään nyt näillä ja antaa loppujen poistumisten tulla luonnollisesti hajoamisen myötä. 

Siivouspäivänä otan rätin esiin ja alan pyyhkiä pölyjä (sen sijaan. että ensin menee tunti kasojen raivaamiseen kuten ennen). Edelleen taistelen tavaroiden heti paikalleen laittamisen kanssa, mutta toivottavasti asiasta tulee vielä rutiini. Tiedän tarkalleen missä tavarani ovat ja arki on oikeasti helpottunut selvästi. (Ja nyt joku valopää tulee kertomaan miten mulla on kaikki ollut aina paikallaan ihan ilman mitäään Konmaria; kivat sulle, mutta kun kaikki ei aina kaikille ole niin itsestään selvää). Miehellä on edelleen kaikki aina hukassa. Jatkuva kitinä, kun jotain ei löydy ja kuulemma mun kuuluisi auttaa etsimisessä. En enää auta, koska ei ole mun homma tuhlata aikaa siihen jatkuvaan laatikkojen läpikäymiseen, kun ei toinen viitsi tehdä mitään asialle. Ja pystyviikkaus on parasta ikinä. Laatikosta näkee heti kaikki vaatteet ja sieltä vaan nappaa sopivimman :).

Konmarilla ei ole ollut käytössää vaatekaappia, siksi ei kai tiedä, että vaatteet näkee myös hyllylle viikattuina. Pysyykö vaate paremmin kuosissaan pystyviikattuna vai vaakatasossa? Veikkaan jälkimmäistä. En ihan heti keksi, milla tavalla pystis olisi parempi?

Vaakatasoon viikkaaminen ja pinoaminen voi toki toimia jos siinä pinossa on vain samanlaisia vaatteita. Mutta ihmisten vastekaapissa tuppaa olemaan erilaisia vaatteita ja jos siitä pinosta vetää välistä sen lempipaidan, niin yleensä mukana lähtee pari muutakin (jotka uudelleen viikkaamisen sijaan heitetään mytyssä kaappiin tai jätetään siihen lattialle). Pystyyn viikattuna ei tarvitse alkaa taiteilemaan kun valitsee vaatekappaletta ja ne seisoo pystyssä ilman tukeakin.

Lisäksi pinotessa pinkan alimmaiseen kohdistuu painetta, tulee ryppyjä jne.. Pystyyn viikattuna ei ole ongelmaa, kunhan laatikkoa ei ole ahdettu liian täyteen.

Nostan toisella kädellä ne vaatteet siististi viikattuna, jotka ovat haluamani paidan päällä ja toisella otan haluamani. Heitän sä gylle valitsemani paidan ja laitan ne toisella kädellä nostamani paikoilleen siistiin pinoon. Ei tule sotkuisia pinoja, eikä ikinä ole ne alimmatkaan vaatteet olleet rypyssä, jos on helposti ryppyyntyvää materiaalia, menee sellaisen vaatteet hengarille.

Saat toki jatkaa ihan miten haluat, mutta ethän sä nyt tosissasi väitä, että tuo kaksi kättä vaativa tekniikka olisi helpompi kuin mun pystyyn viikkaus. Avataan laatikko (yhdellä kädellä). Napataan paita (yhdellä kädellä) ja suljetaan laatikko. Todellakin kätevämpää kuin toisella kädellä pinon nostelu ja toisella samaan aikaan jonkun paidan kaivelu. Ja ei mulla kaikki ole pystyyn viikattu. Henkarit on edelleen käytössä, mutta esim trikoovaatteet (T-paidat, topit ym.) on ehdottomasti parasta viikata pystyyn.

Hahhah. Mitä olen nähnyt konmarin viikkausmetodeja, niin sitä minä käytän matkalaukussa, kun olen pakkaamassa matkaa varten ja tila on rajallinen.

Todellakin osaan pitää vaatteet helpommin taittelemalla siistinä hyllyssä.

Myöskin muistan jokaisen omistamani T-paidan, ja osaan sen hakea pinosta pinoa sotkematta.

Oman kokemukseni mukaan perustuen matkalaukkuun pystyynviikkaukseen se vie enemmän aikaa.

Vaan kukin tulee autuaaksi uskossaan.

Jos jonkun mielestä kannattaa normielämän aikaa hukata pystyviikkaukseen, niin olkoon niin.

Minä aion jatkaa vanhanaikaisella silitä-ja-viikkaa-niin-kuin-kaupassa-metodilla.

Enkä todellakaan siten aio ostaa erikseen laatikoita, joihin pystyviikata. Lättänä hyllytaso riittää.

Turha tulla natkumaan, että sitten on muka nopeammin pakattavissa.

Ei ole. Koska pakkaamisen vaikein osuus on aina se, että mitä ottaa mukaan, ei se, miten ne on viikattu.

Konmari sanoo että kannattaa käyttää niitä varastointimahdollisuuksia jotka on jo olemassa eikä ostaa uutta.

Mutta konmari ei kerro kuinka pystyviikata, ellei ole laatikoita, joihin pystyviikata.